Neuvolan tutkimukset pakollisia?

No huh huh, mitä puhetta ja väität olevasi vielä ihan ammatti-ihminen! Kyllä sillä sisätutkimuksella saadaan selville muutakin kuin se pelkkä kohdunkaulan kypsyys, lääkäri näkee kyllä usein jo silmämääräisesti onko esim. emättimessä tulehdusta, kohdusta tulevaa mahdollista vuotoa tai jos se kohdunkaula alkaa olla auki jo varhaisessa vaiheessa. Kannattaisi harkita lisäkoulutusta!

Milla kirjoitti:

No huh huh, mitä puhetta ja väität olevasi vielä ihan ammatti-ihminen! Kyllä sillä sisätutkimuksella saadaan selville muutakin kuin se pelkkä kohdunkaulan kypsyys, lääkäri näkee kyllä usein jo silmämääräisesti onko esim. emättimessä tulehdusta, kohdusta tulevaa mahdollista vuotoa tai jos se kohdunkaula alkaa olla auki jo varhaisessa vaiheessa. Kannattaisi harkita lisäkoulutusta!

Lue lisää

Täytyy kyllä sanoa, että vaikken mitään mistään tiedä, niin yhdyn tuon Kätilön mielipiteeseen. Odotan itse täällä Englannissa, viikkoja 28 eikä ole vielä tehty sisätutkimusta. Vasta ensi viikolla tehdään, koska siihen on tällä hetkellä _aihetta_ eikä siis mitenkään rutiinisti.
(Täällä ei myöskään punnita neuvolakäynneillä - sanotaan, että painonnousu on niin yksilökohtaista, ettei siitä voi päätellä mitään, esim. raskausdiabeteksen mahdollisuus katsotaan virtsa- ja verinäytteistä, ei puntarista.) Nautin täysin rinnoin normaalista raskaudestani ilman ylimääräisiä sorkkimisia! Jos kipuja tai kysymyksen aiheita tulee, voin kyllä sitten sen perusteella heti tavata jonkun.

Todella hyvin todettu!
Olen isommat lapseni, kolme kappaletta, odottanut ja saanut Suomessa. Normaalit raskaudet, normaalit synnytykset. Normaalit tutkimukset, myös sisätutkimukset.
Neljännen lapseni odotin ja sain Ruotsissa. Paino punnittiin 2 kertaa koko raskauden aikana, turvotuksista kyllä kyseltiin. Ei yhtään sisätutkimusta koko raskauden aikana!
Ja tämän kokemuksen perusteella myös minä kyseenalaistan koko turhat ronkkimiset normaaliraskaudessa. Minkä ihmeen takia pitäisi ronkkia, jos on ihan normaali raskaus? HALOO!

(ps... kolmas lapseni syntyi rv 36, pari päivää sisätutkimuksen jälkeen. Tutkimuksessa ei voitu ennustaa että lapsi syntyisi näin pian, keskosena. Joten tuokin rutiinitutkimus oli täysin turha)

Kylläpä monet teistä ovat idiootteja. Jos raskaana olevalla on syömishäiriö, sillä asialla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, välittääkö hän vauvansa hyvinvoinnista vai ei - niinkuin te törkeästi vihjaatte! Syömishäiriö ei ole mikään pikku oikku, joka noin vain "kytketään pois päältä".

Ex-anorektikko 34+2 kirjoitti:

Kylläpä monet teistä ovat idiootteja. Jos raskaana olevalla on syömishäiriö, sillä asialla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, välittääkö hän vauvansa hyvinvoinnista vai ei - niinkuin te törkeästi vihjaatte! Syömishäiriö ei ole mikään pikku oikku, joka noin vain "kytketään pois päältä".

Lue lisää

Tää nyt oli lähes 6 VUOTTA vanha keskustelu.. nämä aikaisemmat kommentoijat tuskin tällä palstalla enää pyörivät.

En käynyt tokassa raskaudessa kertaakaan neuvolalääkärin tutkimuksessa, ihan periaate syistä. Ei vaikuttanut mihinkään, koska normaalisti terkalla kävin ja yksityisellä np-ultrassa missä samalla sisätutkimus tehtiin.

Ei ole siis mikään pakko suostua kopeloitavaksi, mikäli ei halua.

Ensiksi Markulle: kyllä, olen raskaana, neljännellä kuulla.

Neuvolassa oli ookoo että en tahdo painoani tarkkailtavan, lähtöpainon halusivat kuitenkin ottaa ja minä näin useana yönä painajaisia seuraavista neuvoloista joissa taas punnitaan.

Täälläpäin (pääkaupunkiseutu) on kolme sisätutkimusta. Ensimmäinen oli tänään. Menin siihen, aviomieheni tuli henkiseksi tueksi, kaikkea pitää ainakin kokeilla ennen kuin kieltäytyy täysin. Kokemus EI ollut hyvä, sanoin lääkärille että olen ensikertalainen, että kertoisi vähän mitä tekee, mutta hän ohitti kommenttini sanomalla että eihän tämä kenestäkään kivan tuntuista ole, mutta hoidetaan nyt alta pois ja survoi sisääni ties mitä juttuja, ei viitsinyt kertoa mitä teki.

Alkupunnituksen ja siitä seuranneiden painajaisten ja itseinhon jälkeen en uskaltanut kunnolla syödä, kun ajattelin vain seuraavia neuvoloita. Pudotin pari kiloa. Sitten kun tänään kävi ilmi että on ookoo jos en halua punnittavaksi, söin normaalia ruokaa.

Itse aion seurata painoani, jos kukaan muu ei sitä tiedä, on asia ok. Merkitsen ylös paljonko plussaa on tullut ja millä viikoilla, vien sitten merkintäni neuvolaan jos ilmaantuu jotain hälyttävää, tästä on sovittu ymmärtäväisen neuvolatädin kanssa. Pelkään siis aiheuttavani vahinkoa vauvalleni paastoamalla, joka käytännössä väistämättä seuraa painontarkkailusta.

Ja hänelle joka vertasi sisätutkimusta lastentekoon, meillä ei ole tapana oikein kirkkaan lampun kanssa sinne jalkoväliin tirkistellä, yleensä on jokin muu ruumiinosa kuin pää tai käsi joka sinne jalkoväliin työnnetään! ;)

Kiitos kuitenkin kaikille jotka vastasivat, oli kiva että oli ihan asiallisiakin kommentteja.

pelokas kirjoitti:

Ensiksi Markulle: kyllä, olen raskaana, neljännellä kuulla.

Neuvolassa oli ookoo että en tahdo painoani tarkkailtavan, lähtöpainon halusivat kuitenkin ottaa ja minä näin useana yönä painajaisia seuraavista neuvoloista joissa taas punnitaan.

Täälläpäin (pääkaupunkiseutu) on kolme sisätutkimusta. Ensimmäinen oli tänään. Menin siihen, aviomieheni tuli henkiseksi tueksi, kaikkea pitää ainakin kokeilla ennen kuin kieltäytyy täysin. Kokemus EI ollut hyvä, sanoin lääkärille että olen ensikertalainen, että kertoisi vähän mitä tekee, mutta hän ohitti kommenttini sanomalla että eihän tämä kenestäkään kivan tuntuista ole, mutta hoidetaan nyt alta pois ja survoi sisääni ties mitä juttuja, ei viitsinyt kertoa mitä teki.

Alkupunnituksen ja siitä seuranneiden painajaisten ja itseinhon jälkeen en uskaltanut kunnolla syödä, kun ajattelin vain seuraavia neuvoloita. Pudotin pari kiloa. Sitten kun tänään kävi ilmi että on ookoo jos en halua punnittavaksi, söin normaalia ruokaa.

Itse aion seurata painoani, jos kukaan muu ei sitä tiedä, on asia ok. Merkitsen ylös paljonko plussaa on tullut ja millä viikoilla, vien sitten merkintäni neuvolaan jos ilmaantuu jotain hälyttävää, tästä on sovittu ymmärtäväisen neuvolatädin kanssa. Pelkään siis aiheuttavani vahinkoa vauvalleni paastoamalla, joka käytännössä väistämättä seuraa painontarkkailusta.

Ja hänelle joka vertasi sisätutkimusta lastentekoon, meillä ei ole tapana oikein kirkkaan lampun kanssa sinne jalkoväliin tirkistellä, yleensä on jokin muu ruumiinosa kuin pää tai käsi joka sinne jalkoväliin työnnetään! ;)

Kiitos kuitenkin kaikille jotka vastasivat, oli kiva että oli ihan asiallisiakin kommentteja.

Lue lisää

Minä olen kätilön kanssa samaa mieltä sisätutkimuksista. Neljää ensimmäistä odottaessani minulle tehtiin kahdesti sisätutkimus. Keskiraskaudessa ei tehty, koska kävin tiuhaan äitipolilla ultrassa eikä siellä lääkäri pitänyt sisätutkimusta tarpeellisena. Viidettä odottaessani sisätutkimus tehtiin kerran. Menin neuvolaan sen verran myöhään, että pääsinkin heti np-ultraan. Se tehtiin sisäkautta, mutta varsinainen tutkimuskohde oli vauva eikä kohdunkaula. Keski- ja loppuraskauden sisätutkimusta ei tehty, koska äitipolin gynegologit olivat sitä mieltä, ettei sitä tarvitse tehdä. Olin oikein tyytyväinen. Terve lapsi tuli ilman turhia ronkkimisia.

pelokas kirjoitti:

Ensiksi Markulle: kyllä, olen raskaana, neljännellä kuulla.

Neuvolassa oli ookoo että en tahdo painoani tarkkailtavan, lähtöpainon halusivat kuitenkin ottaa ja minä näin useana yönä painajaisia seuraavista neuvoloista joissa taas punnitaan.

Täälläpäin (pääkaupunkiseutu) on kolme sisätutkimusta. Ensimmäinen oli tänään. Menin siihen, aviomieheni tuli henkiseksi tueksi, kaikkea pitää ainakin kokeilla ennen kuin kieltäytyy täysin. Kokemus EI ollut hyvä, sanoin lääkärille että olen ensikertalainen, että kertoisi vähän mitä tekee, mutta hän ohitti kommenttini sanomalla että eihän tämä kenestäkään kivan tuntuista ole, mutta hoidetaan nyt alta pois ja survoi sisääni ties mitä juttuja, ei viitsinyt kertoa mitä teki.

Alkupunnituksen ja siitä seuranneiden painajaisten ja itseinhon jälkeen en uskaltanut kunnolla syödä, kun ajattelin vain seuraavia neuvoloita. Pudotin pari kiloa. Sitten kun tänään kävi ilmi että on ookoo jos en halua punnittavaksi, söin normaalia ruokaa.

Itse aion seurata painoani, jos kukaan muu ei sitä tiedä, on asia ok. Merkitsen ylös paljonko plussaa on tullut ja millä viikoilla, vien sitten merkintäni neuvolaan jos ilmaantuu jotain hälyttävää, tästä on sovittu ymmärtäväisen neuvolatädin kanssa. Pelkään siis aiheuttavani vahinkoa vauvalleni paastoamalla, joka käytännössä väistämättä seuraa painontarkkailusta.

Ja hänelle joka vertasi sisätutkimusta lastentekoon, meillä ei ole tapana oikein kirkkaan lampun kanssa sinne jalkoväliin tirkistellä, yleensä on jokin muu ruumiinosa kuin pää tai käsi joka sinne jalkoväliin työnnetään! ;)

Kiitos kuitenkin kaikille jotka vastasivat, oli kiva että oli ihan asiallisiakin kommentteja.

Lue lisää

Mitä tapahtuu sitten jos raskaus ei etenekkään normaalisti? Tai synnytys.
Mulla vaikea synnytys ja kun sikiön sydänäänissä häikkää niin lääkäri yritti ottaa verinäytettä vauvan päästä kohdun kaulan kautta. Välillä oli melkein koko käsi sisällä ja kipulääketta laitettiin minkä pysytivät. Sattui kivunlievityksestä huolimatta valtavasti (olin melkein tajuton kivusta) Näytettä ei kuitenkaan saatu ja niinpä vauva päätettiin leikata pois mahdollisimman äkkiä.

Haluan vaan kertoa että kaikkeen on todellakin varauduttava ja ne neuvola tutkimukset on lasten leikkiä siihen verrattuna. Jos ei muuta niin ota ne vaikka harjoittelun kannalta.

Sitten siihen syömiseen. Yritä nyt ajatella sitä lasta eikä omaa painoasi. Kumpi on tärkeämpää oma laihuus vai terve lapsi???? Uskallan väittää että sinulla ei todellakaan ole liikaa painoa vaan päin vastoin. Tässä maailmassa on vaan niin että nainen ne lapset saa ja painoa tulee odottaessa. Ei se muutama kuukausi ihmisen elämässä ole niin kauheaa jos tulee vähän painoa lisää. Voithan taas laihduttaa raskauden jälkeen. Ennen kaikkea on tärkeää syödä monipuolisesti jotta vauva saa kaiken tarvitsemansa. Tosin jos ei saa niin se ottaa sen sulta ja sitten oot huonossa kunnossa kun voimat ei riitä.
Tiedän mitä on saada vauva kolme kuukautta liian aikaisin (ja menettää se)enkä halua sitä kokemusta kenellekkään.
Eli kysymys lopuksi kumpi on tärkeämpää terve lapsi vai oma laihuus?????

pelokas kirjoitti:

Ensiksi Markulle: kyllä, olen raskaana, neljännellä kuulla.

Neuvolassa oli ookoo että en tahdo painoani tarkkailtavan, lähtöpainon halusivat kuitenkin ottaa ja minä näin useana yönä painajaisia seuraavista neuvoloista joissa taas punnitaan.

Täälläpäin (pääkaupunkiseutu) on kolme sisätutkimusta. Ensimmäinen oli tänään. Menin siihen, aviomieheni tuli henkiseksi tueksi, kaikkea pitää ainakin kokeilla ennen kuin kieltäytyy täysin. Kokemus EI ollut hyvä, sanoin lääkärille että olen ensikertalainen, että kertoisi vähän mitä tekee, mutta hän ohitti kommenttini sanomalla että eihän tämä kenestäkään kivan tuntuista ole, mutta hoidetaan nyt alta pois ja survoi sisääni ties mitä juttuja, ei viitsinyt kertoa mitä teki.

Alkupunnituksen ja siitä seuranneiden painajaisten ja itseinhon jälkeen en uskaltanut kunnolla syödä, kun ajattelin vain seuraavia neuvoloita. Pudotin pari kiloa. Sitten kun tänään kävi ilmi että on ookoo jos en halua punnittavaksi, söin normaalia ruokaa.

Itse aion seurata painoani, jos kukaan muu ei sitä tiedä, on asia ok. Merkitsen ylös paljonko plussaa on tullut ja millä viikoilla, vien sitten merkintäni neuvolaan jos ilmaantuu jotain hälyttävää, tästä on sovittu ymmärtäväisen neuvolatädin kanssa. Pelkään siis aiheuttavani vahinkoa vauvalleni paastoamalla, joka käytännössä väistämättä seuraa painontarkkailusta.

Ja hänelle joka vertasi sisätutkimusta lastentekoon, meillä ei ole tapana oikein kirkkaan lampun kanssa sinne jalkoväliin tirkistellä, yleensä on jokin muu ruumiinosa kuin pää tai käsi joka sinne jalkoväliin työnnetään! ;)

Kiitos kuitenkin kaikille jotka vastasivat, oli kiva että oli ihan asiallisiakin kommentteja.

Lue lisää

Hyvä että sulla on mies tukena ja neuvolassa ymmärretään toi painonpunnitus. Nyt on varmasti helpompi sun suhtautua noihin tutkimuksiin.

Oletko kysynyt saatko vaihdettua tuota lääkäriä joka teki sen sisätutkimuksen jos joudut myöhemmin uuteen tutkimukseen. On kyllä ollut omituinen jos ei ole ottanut toivettasi huomioon eli kertonut mitä on tekemässä.

Eiköhän kaikki mene tosi hyvin ja varmasti ajattelet sitä lastasi (vaikka monet täällä sitä epäilevät). Toivon sulle hyviä hetkiä ja yritä saada pakolliset sisätutkimukset jotenkuten hammasta purren läpi.

pelokas kirjoitti:

Ensiksi Markulle: kyllä, olen raskaana, neljännellä kuulla.

Neuvolassa oli ookoo että en tahdo painoani tarkkailtavan, lähtöpainon halusivat kuitenkin ottaa ja minä näin useana yönä painajaisia seuraavista neuvoloista joissa taas punnitaan.

Täälläpäin (pääkaupunkiseutu) on kolme sisätutkimusta. Ensimmäinen oli tänään. Menin siihen, aviomieheni tuli henkiseksi tueksi, kaikkea pitää ainakin kokeilla ennen kuin kieltäytyy täysin. Kokemus EI ollut hyvä, sanoin lääkärille että olen ensikertalainen, että kertoisi vähän mitä tekee, mutta hän ohitti kommenttini sanomalla että eihän tämä kenestäkään kivan tuntuista ole, mutta hoidetaan nyt alta pois ja survoi sisääni ties mitä juttuja, ei viitsinyt kertoa mitä teki.

Alkupunnituksen ja siitä seuranneiden painajaisten ja itseinhon jälkeen en uskaltanut kunnolla syödä, kun ajattelin vain seuraavia neuvoloita. Pudotin pari kiloa. Sitten kun tänään kävi ilmi että on ookoo jos en halua punnittavaksi, söin normaalia ruokaa.

Itse aion seurata painoani, jos kukaan muu ei sitä tiedä, on asia ok. Merkitsen ylös paljonko plussaa on tullut ja millä viikoilla, vien sitten merkintäni neuvolaan jos ilmaantuu jotain hälyttävää, tästä on sovittu ymmärtäväisen neuvolatädin kanssa. Pelkään siis aiheuttavani vahinkoa vauvalleni paastoamalla, joka käytännössä väistämättä seuraa painontarkkailusta.

Ja hänelle joka vertasi sisätutkimusta lastentekoon, meillä ei ole tapana oikein kirkkaan lampun kanssa sinne jalkoväliin tirkistellä, yleensä on jokin muu ruumiinosa kuin pää tai käsi joka sinne jalkoväliin työnnetään! ;)

Kiitos kuitenkin kaikille jotka vastasivat, oli kiva että oli ihan asiallisiakin kommentteja.

Lue lisää

Kuullostaa siltä että neuvolakäynti meni loppujen lopuksi suht hyvin, vaikka lääkäri olikin törkeä. Neuvolatäti ainakin kuullostaa kivalta jos kerran saat seurata painoasi itse. Muista että on tärkeätä että olet rehellinen kun selostat painotilannettasi hänelle. Ilmeisesti kuitenkin pystyt syömään myös normaalia ruokaa, sehän on hyvä alku.

Suosittelisin että puhut neuvolatädin kanssa seuraavalla käynnillä siitä että lääkäri oli tökerö, vaadi toista lääkäriä! Myös sisätutkimuksen voi tehdä hellävaraisesti (jotenkuten ainakin... :-/) ja usein helpottaa paljon jos tietää mitä lääkäri aikoo tehdä seuraavaksi. Nyt ainakin tiedät millaista se on!

Onnea loppuraskauteen! Toivottaa Aurora, myös neljännellä kuulla.

pelokas kirjoitti:

Ensiksi Markulle: kyllä, olen raskaana, neljännellä kuulla.

Neuvolassa oli ookoo että en tahdo painoani tarkkailtavan, lähtöpainon halusivat kuitenkin ottaa ja minä näin useana yönä painajaisia seuraavista neuvoloista joissa taas punnitaan.

Täälläpäin (pääkaupunkiseutu) on kolme sisätutkimusta. Ensimmäinen oli tänään. Menin siihen, aviomieheni tuli henkiseksi tueksi, kaikkea pitää ainakin kokeilla ennen kuin kieltäytyy täysin. Kokemus EI ollut hyvä, sanoin lääkärille että olen ensikertalainen, että kertoisi vähän mitä tekee, mutta hän ohitti kommenttini sanomalla että eihän tämä kenestäkään kivan tuntuista ole, mutta hoidetaan nyt alta pois ja survoi sisääni ties mitä juttuja, ei viitsinyt kertoa mitä teki.

Alkupunnituksen ja siitä seuranneiden painajaisten ja itseinhon jälkeen en uskaltanut kunnolla syödä, kun ajattelin vain seuraavia neuvoloita. Pudotin pari kiloa. Sitten kun tänään kävi ilmi että on ookoo jos en halua punnittavaksi, söin normaalia ruokaa.

Itse aion seurata painoani, jos kukaan muu ei sitä tiedä, on asia ok. Merkitsen ylös paljonko plussaa on tullut ja millä viikoilla, vien sitten merkintäni neuvolaan jos ilmaantuu jotain hälyttävää, tästä on sovittu ymmärtäväisen neuvolatädin kanssa. Pelkään siis aiheuttavani vahinkoa vauvalleni paastoamalla, joka käytännössä väistämättä seuraa painontarkkailusta.

Ja hänelle joka vertasi sisätutkimusta lastentekoon, meillä ei ole tapana oikein kirkkaan lampun kanssa sinne jalkoväliin tirkistellä, yleensä on jokin muu ruumiinosa kuin pää tai käsi joka sinne jalkoväliin työnnetään! ;)

Kiitos kuitenkin kaikille jotka vastasivat, oli kiva että oli ihan asiallisiakin kommentteja.

Lue lisää

Sinä kävit siis ENSIMMÄISTÄ kertaa sisätutkimuksessa?? Vahdit painoasi kuin haukka, mutta et pidä huolta muusta terveydestäsi, luulisi että olet sen ikäinen ihminen että olisit käynyt papa- yms. kokeissa jo tähän mennessä, ja sen yhteydessä tehdään aina sisätutkimus. Kyllä itsestään huolta pitävä nainen käy säännöllisin väliajoin tutkituttamassa alapäänsä, ja ei millään pahalla, sinulle suosittelisin myös sitä yläpään tutkimista.

Milla kirjoitti:

Sinä kävit siis ENSIMMÄISTÄ kertaa sisätutkimuksessa?? Vahdit painoasi kuin haukka, mutta et pidä huolta muusta terveydestäsi, luulisi että olet sen ikäinen ihminen että olisit käynyt papa- yms. kokeissa jo tähän mennessä, ja sen yhteydessä tehdään aina sisätutkimus. Kyllä itsestään huolta pitävä nainen käy säännöllisin väliajoin tutkituttamassa alapäänsä, ja ei millään pahalla, sinulle suosittelisin myös sitä yläpään tutkimista.

Lue lisää

Ihmettele rauhassa, mutta jätä kommentoimatta, jos näppiksestäsi ei mitään asiallista tule. Kyse on syömishäiriöstä, josta sinä et kommenttisi perusteella mitään taida ymmärtää.

Kyllä minulle ainakin YTHS:n gyne on sanonut, ettei tarvitse otattaa PAPA-koetta ennen kuin on täyttänyt 25. Koskee siis ainakin minun kaltaisiani tapauksia, kun ei ole syytä epäillä saaneensa sukupuolitautia tms.

Suosittelisin yläpään tutkimista sinulle, joka laot ajattelemattomia kommentteja sairaalle (syömishäiriöiselle) ihmiselle. Sellainen ainakaan ei ole normaalia.

-------------------- kirjoitti:

Ihmettele rauhassa, mutta jätä kommentoimatta, jos näppiksestäsi ei mitään asiallista tule. Kyse on syömishäiriöstä, josta sinä et kommenttisi perusteella mitään taida ymmärtää.

Kyllä minulle ainakin YTHS:n gyne on sanonut, ettei tarvitse otattaa PAPA-koetta ennen kuin on täyttänyt 25. Koskee siis ainakin minun kaltaisiani tapauksia, kun ei ole syytä epäillä saaneensa sukupuolitautia tms.

Suosittelisin yläpään tutkimista sinulle, joka laot ajattelemattomia kommentteja sairaalle (syömishäiriöiselle) ihmiselle. Sellainen ainakaan ei ole normaalia.

Lue lisää

Kannattaa katsoa mihin viesteihin täällä vastailee, sinä vastasit nyt viisi ja puoli vuotta vanhaan viestiin. Tuskinpa aloittaja tai tuon viestin kirjoittaja enää pahemmin näitä lueskelee... Ja sitten tuosta papa-kokeen otosta. Jos nyt ei ole seksielämää ennen 25 ikävuotta niin sitten lienee ihan ok, että menee ensimmäiseen papaan kun seulontakutsu tulee. Useammalla kuitenkin on tuohon mennessä jo seksielämää ollut. Papa ei myöskään ole mikään yleinen sukupuolitautitesti. Jos on saanut yhdynnässä papilloomavirustartunnan niin sitten voi tulla muutoksia kohdunkaulaan ja niitä siinä seurataan.

ajankohta... kirjoitti:

Kannattaa katsoa mihin viesteihin täällä vastailee, sinä vastasit nyt viisi ja puoli vuotta vanhaan viestiin. Tuskinpa aloittaja tai tuon viestin kirjoittaja enää pahemmin näitä lueskelee... Ja sitten tuosta papa-kokeen otosta. Jos nyt ei ole seksielämää ennen 25 ikävuotta niin sitten lienee ihan ok, että menee ensimmäiseen papaan kun seulontakutsu tulee. Useammalla kuitenkin on tuohon mennessä jo seksielämää ollut. Papa ei myöskään ole mikään yleinen sukupuolitautitesti. Jos on saanut yhdynnässä papilloomavirustartunnan niin sitten voi tulla muutoksia kohdunkaulaan ja niitä siinä seurataan.

Lue lisää

Totta, en tosiaan huomannut katsoa viestin ikää. En odottanut, että ihan näin vanhoja ketjuja löytyisi enää aktiivisena.

Se ettei ole syytä epäillä mitään häikkää sukupuolielimissä ei mielestäni liity siihen, onko harrastanut seksiä vai ei. Esim. minulla on ollut seksielämää jo ainakin viiden vuoden ajan, mutta ainoastaan oman poikaystäväni (avopuolisoni) kanssa, jolle minäkin olen hänen ensimmäisensä. En usko, että seksi itsessään lisäisi riskiä solumuutoksiin. Yleensä nyt vain oletetaan, että nuorilla ihmisillä on ollut useampiakin kumppaneita kuin vain se yksi ainoa oma luotettava puoliso. Tämä oletusta vastaan piti esim. kuparikierukkaa hankkiessa tapella toden teolla, että sain haluamani helpon ei-lääkkeellisen ehkäisyn.

-------------------- kirjoitti:

Totta, en tosiaan huomannut katsoa viestin ikää. En odottanut, että ihan näin vanhoja ketjuja löytyisi enää aktiivisena.

Se ettei ole syytä epäillä mitään häikkää sukupuolielimissä ei mielestäni liity siihen, onko harrastanut seksiä vai ei. Esim. minulla on ollut seksielämää jo ainakin viiden vuoden ajan, mutta ainoastaan oman poikaystäväni (avopuolisoni) kanssa, jolle minäkin olen hänen ensimmäisensä. En usko, että seksi itsessään lisäisi riskiä solumuutoksiin. Yleensä nyt vain oletetaan, että nuorilla ihmisillä on ollut useampiakin kumppaneita kuin vain se yksi ainoa oma luotettava puoliso. Tämä oletusta vastaan piti esim. kuparikierukkaa hankkiessa tapella toden teolla, että sain haluamani helpon ei-lääkkeellisen ehkäisyn.

Lue lisää

No teillä nyt on poikkeustapaus kun olette toistenne ensimmäisiä. Tavallisesti riittää kuitenkin, jos esim. poikaystävällä on ollut yksi tyttöystävä aiemmin, ehkäisynä e-pillerit ja tytöltä on tarttunut tuo papilloomavirus. Sitä paitsi erittäin harvoissa tapauksissa papilloomavirus voi tarttua muutenkin kuin yhdynnässä. Ja aina kannattaa kuitenkin muistaa, että jokainen tietää sataprosenttisesti vain oman seksuaalihistoriansa, vaikka kuinka luotettavassa suhteessa eläisikin. En nyt tarkoita että teidän suhteessanne olisi mitään valheita, mutta jos joku muu jättää papa-testit väliin sen takia, että on varma ettei kumppani ole koskaan ollut kenenkään muun kanssa ja sitten on ollutkin... Kyllä se nyt mun mielestä on aika pieni vaiva käydä siellä papassa mieluummin vaikka vähän liian aikaisin kuin liian myöhään.

edellinen.. kirjoitti:

No teillä nyt on poikkeustapaus kun olette toistenne ensimmäisiä. Tavallisesti riittää kuitenkin, jos esim. poikaystävällä on ollut yksi tyttöystävä aiemmin, ehkäisynä e-pillerit ja tytöltä on tarttunut tuo papilloomavirus. Sitä paitsi erittäin harvoissa tapauksissa papilloomavirus voi tarttua muutenkin kuin yhdynnässä. Ja aina kannattaa kuitenkin muistaa, että jokainen tietää sataprosenttisesti vain oman seksuaalihistoriansa, vaikka kuinka luotettavassa suhteessa eläisikin. En nyt tarkoita että teidän suhteessanne olisi mitään valheita, mutta jos joku muu jättää papa-testit väliin sen takia, että on varma ettei kumppani ole koskaan ollut kenenkään muun kanssa ja sitten on ollutkin... Kyllä se nyt mun mielestä on aika pieni vaiva käydä siellä papassa mieluummin vaikka vähän liian aikaisin kuin liian myöhään.

Lue lisää

Eihän seksin harrastaminen itsessään siis edelleenkään vaikuta papa-testin tarpeellisuuteen.

En pidä omaa tilannettani mitenkään kovin poikkeuksellisena. Mielestäni ei pitäisi edelleenkään olettaa nuorten naisten arviointi- ja sitoututumiskykyä niin huonoksi, että papa-testi pitäisi ottaa varmuuden vuoksi, jos kumppani sattuu valehtelemaan taustastaan tai naisella on ollut enemmän kuin se yksi kumppani (vaikka ihminen itse tietäisi asian olevan toisin).

Kyllä nuoresta iästä huolimatta monet ovat pitkäaikaisessa ja hyvässä parisuhteessa ensimmäisensä kanssa. Ja miksi olla sellaisen kanssa, johon ei luota? Onko muutenkaan mitään mieltä sellaisen parisuhteen jatkumisessa pitkään, jossa ei jompikumpi halua olla rehellisen rakkaansa terveyden takia? Pitkässä parisuhteessa luottamus rakentuu monien päivittäisten isompien ja pienempien asioiden kautta. Jos toinen olisi epärehellinen, se näkyisi luultavasti jo muutenkin ja silloin voi itse arvioida, voiko kumppanin sanaan menneisyydestä luottaa.

Kierukkaa ottaessa pari vuotta sitten kysyin gyneltä, voisiko samalla ottaa papa-teskinkin (yths:n gynelle kun on niin vaikea päästä, että samalla kerralla hoitaisi useammankin asian). Ei kuulemma ollut tarpeellista, koska olin alle 25-vuotias. Yritäpä siinä sitten ruveta vielä tappelemaan, että näyte otettaisiin.

-------------------- kirjoitti:

Eihän seksin harrastaminen itsessään siis edelleenkään vaikuta papa-testin tarpeellisuuteen.

En pidä omaa tilannettani mitenkään kovin poikkeuksellisena. Mielestäni ei pitäisi edelleenkään olettaa nuorten naisten arviointi- ja sitoututumiskykyä niin huonoksi, että papa-testi pitäisi ottaa varmuuden vuoksi, jos kumppani sattuu valehtelemaan taustastaan tai naisella on ollut enemmän kuin se yksi kumppani (vaikka ihminen itse tietäisi asian olevan toisin).

Kyllä nuoresta iästä huolimatta monet ovat pitkäaikaisessa ja hyvässä parisuhteessa ensimmäisensä kanssa. Ja miksi olla sellaisen kanssa, johon ei luota? Onko muutenkaan mitään mieltä sellaisen parisuhteen jatkumisessa pitkään, jossa ei jompikumpi halua olla rehellisen rakkaansa terveyden takia? Pitkässä parisuhteessa luottamus rakentuu monien päivittäisten isompien ja pienempien asioiden kautta. Jos toinen olisi epärehellinen, se näkyisi luultavasti jo muutenkin ja silloin voi itse arvioida, voiko kumppanin sanaan menneisyydestä luottaa.

Kierukkaa ottaessa pari vuotta sitten kysyin gyneltä, voisiko samalla ottaa papa-teskinkin (yths:n gynelle kun on niin vaikea päästä, että samalla kerralla hoitaisi useammankin asian). Ei kuulemma ollut tarpeellista, koska olin alle 25-vuotias. Yritäpä siinä sitten ruveta vielä tappelemaan, että näyte otettaisiin.

Lue lisää

Edelleen väitän, että henkilö, joka on yli 25 ja on ollut vain yhden kumppanin kanssa elämänsä aikana on enemmän poikkeus kuin sääntö. Vielä poikkeuksellisempaa on, että kaksi tällaista on sattunut yhteen. En millään lailla epäile etteikö nuorilla olisi sitoutumiskykyä, mutta kun se nyt vaan on niin, että harvalla sen ensimmäisen kumppanin kanssa natsaa. Ihmiset muuttuvat vuosien myötä ja saattavat haluta parisuhteelta eri asioita kuin aiemmin. Ja voin ihan kokemuksesta kertoa, että ei, epärehellisyys ei välttämättä näy mitenkään muuten. Osa ihmisistä voi mainiosti elää kaksoiselämää ilman että lähipiiri tai puoliso huomaa mitään. En ole kyyninen, luotan kyllä nykyiseen kumppaniini 100-prosenttisesti, mutta pointtini olikin se, että se papa-koe ei ole niin suuri vaiva tai niin kovin epämiellyttävä että sitä kannattaisi siirtää kovin kauaksi tulevaisuuteen jos on jo yli 20-vuotias ja seksielämääkin on. Ja YTHS:stä voin sanoa sen verran, että ne ei siellä tee mitään testejä jos ei ole ihan pakko, koska säästää täytyy näissäkin.