Miksi uskovainen pelkää koko ajan joutuvansa kadotukseen? Syntejä pitää pyytää anteeksi koko ajan varmistaakseen pelastumisensa. Näin ahkerasti tehden yritetään kelvata Jumalalle. Ja koko ajan on huoli kuitenkin siitä, että ehkä se ei kuitenkaan riitä, sitten kun "villat punnitaan". Kun on kuitenkin syntinen.
Yleisesti opetetaan, että "omien töiden kautta ei voi pelastua, vain armosta". Sillä armolla ei käytännössä tunnu kuitenkaan olevan mitään painoarvoa. Anteeksipyytämisen jälkeen ihminen kokee olevansa "puhdas ja kelvollinen" ehkä minuutin, korkeintaan. Silloin ehkä kelpaisi. Sen jälkeen onkin sitten taas syntinen ja pelastuminen onkin jo epävarmaa.
Tuntuu, että odellisuudessa sitä uskoa ei oikeastaan ole. Kuten sanotaankin: "minä haluan uskoa". Halutaan, mutta uskotaanko todella? On eri asia "haluta uskoa" kuin todella uskoa.
Eli tämä usko - oli se nyt sitten uskoa tai vain haluamista - ei luo mitään varmuutta. Ei uskalla milloinkaan luottaa, että se oma usko riittäisi. Tämä johtaa siihen että eletään koko ajan pelossa. Se on kamalaa.
En koskaan ole ymmärtänyt tätä.
Yleisesti opetetaan, että "omien töiden kautta ei voi pelastua, vain armosta". Sillä armolla ei käytännössä tunnu kuitenkaan olevan mitään painoarvoa. Anteeksipyytämisen jälkeen ihminen kokee olevansa "puhdas ja kelvollinen" ehkä minuutin, korkeintaan. Silloin ehkä kelpaisi. Sen jälkeen onkin sitten taas syntinen ja pelastuminen onkin jo epävarmaa.
Tuntuu, että odellisuudessa sitä uskoa ei oikeastaan ole. Kuten sanotaankin: "minä haluan uskoa". Halutaan, mutta uskotaanko todella? On eri asia "haluta uskoa" kuin todella uskoa.
Eli tämä usko - oli se nyt sitten uskoa tai vain haluamista - ei luo mitään varmuutta. Ei uskalla milloinkaan luottaa, että se oma usko riittäisi. Tämä johtaa siihen että eletään koko ajan pelossa. Se on kamalaa.
En koskaan ole ymmärtänyt tätä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
En tiedä oletko uskovainen vai mistä nuo arvailusi on peräisin? En pelkää kokoajan joutuvani kadotukseen, niin kuin sanot. Emme elä pelossa, oikeastaan päinvastoin. On turvallista ja lohduttavaa kun tietää, että kun on tehnyt syntiä saa ne anteeksi. Monesti puhutaan että ihminen tekee kokoajan syntiä teoin, sanoin ja ajatuksin, mutta ei se tarkoita että jokainen sekunti. Ähh, kumpa osaisin selittää paremmin.. Tärkeintä on kuitenkin sydämen usko Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen ja että on rauha omalla tunnolla ja tunnustaa olevansa syntinen. Sillä tavalla koen että pelastuu.
17v vl-tyttö
Miten on tunnustaminen; Matt. 10;32,33.
"Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa. Mutta joka ihmisten edessä kieltää minut, sen minäkin kiellän Isäni edessä taivaissa.
Uskalltko tunnustaa sen seuroissa kuuluvalla äänellä, näin tekee kristityt, joihon muut yhtyvät.
Kes.
Kristukseen uskovaisella ei tätä ongelmaa ole. Mutta vaikuttaa että lestadiolaisilla se on, koska joka viikko saarnaajatkin kyselevät, ääni väristen; - saanko minäkin USKOA??
Aika heikoilla usko teillä on,, ja sekään ei selviä MIHIN?
>>Yleisesti opetetaan, että "omien töiden kautta ei voi pelastua, vain armosta". ** Taitaa unohtua se, mitä Raamattu sanoo (Jaak. 2;14) Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa?
Eli pelkkä usko ei Jeesuksen veljen mukaan ole pelastava, ellei seuraa Jeesusta ja tee uskon tekoja.
>>Anteeksipyytämisen jälkeen ihminen kokee olevansa "puhdas ja kelvollinen" ehkä minuutin, korkeintaan. Silloin ehkä kelpaisi. Sen jälkeen onkin sitten taas syntinen ja pelastuminen onkin jo epävarmaa.** Siinä se teidän harha onkin.
Raamatussa ei missään sanota, että – synnit anteeksi pelastaa.
Se on täyttä pakanallista puppua.
On hyvä, ettet luota siihen, ei sillä kukaan pelastu, joutuu vain harhaan.
Myös tuo; ”minä haluan uskoa” on pelkkää naurettavaa mantraa, sitähän voi jokainen haluta, ilman sanomistakin, vielä, mitä vaan.
Mutta uskoa Hänellä ei ole minkäänlaista, joka näin sanoo.
Vielä lopuksi.
On aivan sama mitä puhuu uskosta, jollei sitä priorisoi Jumalan sanaa;
1 Joh. 4;
1 Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja.
2 Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta
3 Yksikään henki, joka kieltää Jeesuksen, ei ole Jumalasta. Sellainen henki on Antikristuksen henki, jonka te olette kuulleet olevan tulossa ja joka jo on maailmassa.
4 Te, lapseni, olette Jumalasta, ja te olette voittaneet nuo väärät profeetat, sillä se, joka on teissä, on suurempi kuin se, joka on maailmassa.
5 He ovat maailmasta. Maailmasta on se, mitä he puhuvat, ja maailma kuuntelee heitä.
6 Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, kuuntelee meitä, mutta joka ei ole Jumalasta, se ei meitä kuuntele. Tästä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen.
Joka tunnustaa ihmisten edessä Jeesuksen Herraksi, AINOASTAAN PELASTUU;
Matt 10;32,33
"Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa.
Mutta joka ihmisten edessä kieltää minut, sen minäkin kiellän Isäni edessä taivaissa.
Hän tunnustaa VAIN OMANSA; ei lahkojen uskojia.
>>En koskaan ole ymmärtänyt tätä** Ole tyytyväinen, ei Jumalakaan sitä ymmärrä.
Tunnusta seuroissa isolla äänellä, että Jeesus on Herra, amen. Niin näet, kuinka Sinua aletaan vainoamaan Jeesusken tähden.
Kes.
Vanhoillislestadiolaisuudessa paljon seksuaalivähemmistöihin kuuluvia"
La 16. Marraskuuta 2013
Yhteysliike järjestää keskustelutilaisuuden, jossa käsitellään homoseksuaalien asemaa vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä.
Tilaisuudessa puhuu Helsingin yliopiston tutkija ja pappi Meri-Anna Hintsala, sekä Pirkanmaan Setan hengellisen ryhmän jäsen Riku Karppinen.
Vanhoillislestadiolaisessa perheessä kasvanut Riku Karppinen tuo omassa puheenvuorossaan esiin omakohtaisen kokemuksen vanhoillislestadiolaisen homoseksuaalin sisäisestä prosessista.
Riku Karppisen mukaan homoseksuaalisuus on vanhoillislestadiolaisuudessa vaiettu asia.
– Vanhoillislestadiolainen voi olla homoseksuaali, mutta siitä ei pidetä mitään suurta ääntä ja käytännössä täytyy elää seksitöntä elämää, Karppinen sanoo.
Karppisen mukaan homoseksuaalisuus nähdään Jumalan antamana taakkana, joka pitää vain kantaa.
– Liikkeessä täytyisi tiedostaa paremmin se, että liikkeen sisällä on paljon seksuaalivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä. Pitäisi pohtia sitä, miten se voitaisiin ottaa liikkeessä huomioon, hän sanoo.
Riku Karppinen on itse mukana Pirkanmaan setan hengellisessä ryhmässä ja niitä järjestetään myös muissa Setan paikallisjärjestöissä. Ryhmissä myös vl-taustaisilla ihmisillä on mahdollisuus käydä läpi kokemuksiaan. Myös verkosta löytyy vanhoillislestadiolaistaustaisille homoseksuaaleille tarkoitettuja keskusteluryhmiä.
Minua ei kiinnosta homonne yhtään, ei tipaakaan.
Minulle riittää se kunnia, heterona että julkinen lehdistö rankkasi minut palkintosijoille, - Suomen homovastaisin mies tutkimuskessa.
Jatkakaa vaan saastaista homouttanne, mutt älä sekoita minua siihen.
Kes.
Mitä "vastuksella tähän" näkee vastauksena omin vastukseeni??
Käsittämätöntä.
Ahkerasti yritetään kelvata seurakunnalle...paremminkin.
Siksi usko ei riitä.