Keskustelu abortin aiheuttamista traumoista kulkee liiaksi puolueellisuusepäilyjen mukaan tällä palstalla. Kysyisin nyt niitä puolueettomia tilastoja ja tutkimuksia aiheesta. Kuinka paljon abortti traumatisoi? Kuinka suuri osa abortin tehneistä saa traumoja? Kaipaan nyt luotettavaa ja puolueetonta tietoa.
Abortin traumoista puolueettomasti?
puolueetonjaneutraali
886
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Esimerkiksi entisen Neuvostoliiton alueilla valtaosa naisista tekee abortin useita kortoja elämänsä aikana. Tässä valossa näkisin, että jos tämä toimenpide olisi traumatisoiva, ei sitä kerta toisensa jälkeen toistettaisi.
Meistä jokainen on erilainen ja jokainen traumatisoituu eri asioista. Toiselle se abortti on traumoja aiheuttava kokemus, toiselle ei toivottu raskaus ja joku traunatisoituu synnytyksestä.
En tiedä tilastoista ja tutkimuksista, eikä ole mielenkiintoa niitä edes etsiä.
Mutta mitä tosiaan olen työni kautta oppinut ja nähnyt niin jokainen meistä kokee asiat niin eri tavoin. Yksikään tutkimus ei anna kuvaa kaikkien naisten tilanteista.
Jos joku saa traumoja abortista, niin ehkä parempi olisi tutkia
sitä, millaiset ihmiset saavat niitä traumoja sen sijaan,
että vedetään perusteettomia johtopäätöksiä, että muka
kaikki ihmiset saavat abortista traumoja.
Siitä tiedosta olisi varmaan jotain muutakin hyötyä
kuin olla keppihevosena aborttipropagandan levittämisessä.
Tämä on niin totta. Moni vaikeassa tilanteessa ja herkkänä ja haavoittuvana abortin tehnyt voi traumatisoitua asiattomasta käytöksesta terveydenhoidossa tai joidenkin ilkeydestä. Itse abortti ei ole pointti vaan se, ettei aborttiin suhtauduta ilman moralisointia ja syyllistämistä. Abortinvastustajat itse on osoittelemassa abortin tehneitä ja aiheuttamassa traumoja. Jos he jättäisivät toiset rauhaan ja huolehtisivat omista rempallaan olevista asioista niin maailma olisi parempi paikka.
"Abortinvastustajat itse on osoittelemassa abortin tehneitä ja aiheuttamassa traumoja."
Tääkin defenssi niin tyypillistä tällä palstalla..
>Projektiivinen identifikaatio (VI) Henkilö kohdistaa omat ei-hyväksytyt tunteensa, toiveensa, impulssinsa ja ajatuksensa toiseen henkilöön pitäen omia tunteitaan tämän aiheuttamina. Esim.: ”Sinä sait aikaan sen, että vihastuksissani löin sinua.”>
Jos eräät jättäisi pienet lapsiparat rauhaan ja antaisi heidänkin jatkaa elämäänsä, maailam ois parempi paikka.
puolueetonta noissa vastauksissa nyt oli? ^^^^
Abortin traumoista saa nähdäkseni parasta tietoa suomalaisista ja pohjoismaisista tutkimuksista, missä keskitytään yksilöllisyyden ja tietoyhteiskunnan aikana oikeasti potilasturvallisuuteen ja moralisointi jää vähemmälle, niinpä voi olettaa että kun ei suhtauduta kiihkolla aborttiinkaan, ei keskustelu abortin seurauksita tai traumoistakaan ole kärjistynyttä, kuin korkeintaan keskustelupalstoilla tai joidenkin yhdistysten kannanotoissa, missä asiantuntijoina abortista ovat äänessä ne, ketkä kaikkein kauimpana abortista ovat. Naisia itseä ei juuri kukaan heistä halua kuunnella tai heidän ongelmiinsa tuoda apua.
Tälläkin forumilla joku väittää, että jos ei nainen tunne traumoja, on hän jotenkin epänormaali ja sekin on merkki juuri traumoista. Tämäkin on vain yhdenlaista naisten oman kokemuksen ja elämän sivuuttamista. Naista ei uskota, jos hän sanoo, että hän voi hyvin eikä koe mitään erityistä ihan samalla lailla jos väitetään että nainen ei saa abortista traumoja. Kyllä jokainen yksilö olipa nainen tai mies, on itse pätevä kertomaan tunteistaan.
Minusta tällainen varsinaisten abortttitraumasyndroomien keksiminen on kyllä yksi osailmiö medikalisaatiota eli yrityksestä tehdä normaaleista reaktioista kuten suru ja ujous parannusta vaativia tauteja, joihin lääketieteellä on tietenkin sopiva lääke ja teollisuus valmiina siihen.
http://m.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/laaketeollisuus-houkuttelee-tutkijoita-tautitehtailuun/1872640
Jotkut naiset vaan ottavat mielummin trauman riskin jos vaihtoehtona on jokin vielä pahemmin traumatisoiva juttu kuten raskaus ja synnytys ja vastentahtoinen äitiys. Elämä voi mennä ehkä pilalle abortista, mutta sekin on pienempi paha kuin elämän pilaaminen yksinhuoltajuudella tms. Jokainenhan tämän päättää ihan itse, mikä se pahin skenaario omalla kohdalla on. Raskauden keskeyttänyt voi antaa itselleen mahdollisuuden tehdä lapsia myöhemminkin, vaikka tällä kertaa ei siihen voinut ruveta.
Sen verran mitä olen sattunut lukemaan artikkeleita asiasta olen huomannut että suurinosassa todetaan ympäripyöreästi että niillä naisilla joilla on aikaisemmin ollut mielenterveydellisiä ongelmia on suurempi riski kärsiä mielenterveysongelmista abortin jälkeen kuin sellaisilla joilla ei näitä ongelmia ole ennen aborttia ollut. Mielestäni tämä on täysin loogista ja aivan yhtä hieno tutkimus tulos kuin jos olisi todettu että aikaisemmin mielenterveysongelmista kärsineet kärsivät niistä todennäköisemmin kuin muut eron/läheisen kuoleman/työpaikan menentyksen/koiran hankinnan/salaatin syömisen jälkeen.