Kamala perhe.

Olen ollut lapsena erittäin helppo hoitaa. Minun vanhemmat ovat kasvattaneet minut erittäin tiukasti. Olen hyvin kohtelias kaikille enkä osaa suojella itseäni sillä en ole ikinä saanut sanoa vanhemmilleni ei. Siitä on luuten seurannut kamaluuksia. Minua on lapsena pedofiili hyväksikäyttänyt siksi etten sanut sanoa ei. Vanhemmat ovat käyttäneet aina henkistä väkivaltaa ja osanneet hiljentää minut. Siskolla joku piuha meni sekasin kun vanhempani adoptoi minut. Sisko oli lapsuudessa ihan hirveä. Seksuaalisesti hyäksikäytti minua, kiusasi minua ja tuli kuiskaamaan minulle ilkeitä asioita kun leikinomassa huoneessa. Hän tuli vääntämään minulta käsiä ja puristi niin että aloin itkeä kivusta. Sen jälkeen sisko hiljensi minut ja pyysi aina anteeksi ettei vanhemmat kuulleet, hetken päästä teki aina saman. Jouduinpirämään salaisuuksia ja ottamaan vastuut niistä ja sain rangaistuksia. Kun olin tarpeeksi vanha minulle yhetiin uusi huone. Valitsin ikeasta kaapiston. Kuljetimme kotiin ja kun sisko näki kaapiston se alkoi valittaa ja huusibja raivos nii kauan että se palautettiin ja jouduin olemaan ilman kaapistoa. Seuraavana päivänä sisko meni ostamaan samanlaisen päiväkirjan. Elämä on ollut epäreilua. Olen katkeroitunut. Siskoni aina sanoi minulle että se on parempi ja et siitä tykätään enemmän. Oon pienenä sanonut et äiti rakastaa sua yhtä paljon kuin mua. Sitten se on aina toivonu ja sanonu että toivois mua lastenkotiin. Joku oli tehnyt musta lukuisia lastensuojelu ilmoituksia ja minut huostaanotetiin ja suljettiin laitokseen. Vanhemmat olivat yietenkin helpottuneita ja sanoivat sulla on täällä parempi olla et takuat asioita ja myöhemmin ymmärrät miksi sut laitettiin tänne. Sisko ei halunnut tulla vierailee koska oli tenyt musta ilmoituksen. Pääsin pois 2 viikossa koska katsottiinetten tarvitse enempää hoitoa. Vnhemmat aina oli ilkeitä ja siskoni myös. Yritin itsemurhaa ja kirjoitin kirjeen miksi tein näin. Minut huostaanotettiin taas ja meinasin joutua lastenkotiin. Sen jälkeen sikoni on ollut etäinen ja hiljainen ja vanhemmat ovatolleet samanlaisia kuin ennen. Nyt kun olen 21-vuotias asun avomieheni kanssa omistusasunnossa ja elämä on ok. Äitini soittelee minulle joka viikko monta kertaa ja meilläon säännöllisettapaamiset...ettei äitini suutu. Harvoin voimme mitään suunnitella kun tytyy elää kuin äitini haluaa. Kun tulen kotiin hän pistää mieheni töihin ja ne työt ei ole mitään pikkuisia. Ja minun pitää ajaa nurmikko ja hieroa jartioita. En juo alkoholia sillä äitiion kieltänyt sen. Kun on vieraita minulle ei tarota mitään vaihtoehtoistakaan kun vettä. Hän sanoo että vesi on terveellistä. Pelkään äitiäni enemmän kun mitään muuta. Sitten hän ihmettelee miksi saa kuulla kaiken viimeisenä. Ja siskoni on alkoplisti joka asuu 25 vuotiaana kotona ja valittaa kaikesta ja järjestelee juhlia missä käytetään huumeita ja joudun aina olemaan hiljaa. Tuntuu että minua ei rakasteta. Olen katlera että en voi elää normaalisti. Minulla eiole hirveesti ystäviä sillä puhun kirjakieltä ja en käytä alkoholia ja olen liian kiltti ja kohtelias. :( mutta jos muutun ja olen oma itseni pelkään että menetän vanhempani. Anteeksi kirjoitusvirheet, en jaksanut laittaa niitä ..en vaan jaksa enää mitään.