Ajankohtainen kakkonen 3.12.2013.Ohjelman aiheena avioero.

Sivusta useampaa eroavaa pariskuntaa seuranneena näyttää pelottavasti kyllä siltä, että sosiaalitoimi tietoisena isien riskistä jäädä etäisäksi äitiä helpommin, haluavat heti jos isä on vähänkin mahdollinen huoltaja vaikuttaa tilanteeseen isän eduksi. Tässä tilanteessa kuitenkin lähivanhemmaksi isää sopivampi äiti "häviää" huoltajuuden isälle jotta tilastot saadaan kauniimmiksi ja tasa-arvoisemmilta vaikuttaviksi.

Kaikilla tuntemillani miehillä on tapana nähdä oma roolinsa isänä, kotitöitä tekevänä jne. paljon suurempana kun mitä on totuus.

En jaksa uskoa, että isät, jotka haluavat olla ensisijaisia huoltajia, arvioisivat systemaattisesti omat resurssinsa alakanttiin huoltajana. Ehkä näitä tapauksia löytyy, mutta suurimmalla osalla on painavat perusteet.

Ja edes mitä tarkoitat isän eduksi? Sitäkö, että mies haluaa esimerkiksi tavata omaa lastaan 50 % ajasta?

Siellä oli taas akkaansa penikoilla hallitsevat looserit vauhdissa.

Lapsettomien isien maa. Äidit osaavat erotilanteissa temput, joilla isältä viedään yhteys lapsiinsa. Eikä siinä vielä kaikki yhteiskunta auttaa heitä siinä.
Lue uutinen Feministinen aikakausilehti Tulvassa.

http://www.tulva.fi/index.php?k=115744
--------------

Isien synnytyksen jälkeinen masennus on vaiettu asia. Isät eivät saa tukea vanhemmuuteensa.
Väestöliitto 2.11.2010.

http://www.vaestoliitto.fi/?x27375=782061
------------

Tämä isien asiaa vetävä kaveri oli kovin tohkeissaan, mutta täysin väärin perustein. Ei siinä lapsen tilannetta katsottu lainkaan eikä puhuttu oikeista asioista.

Ei sanaankaan siitä, minkä verran isät ovat ottaneet osaa kodin askareisiin ennen eroa, miten ovat arvostaneet puolisoaan ja onko lapsille ollut silloin aikaa.
Ei myöskään sitä, miten pitkiä ovat lasten matkat sinne etävanhemman luokse, ei sitä mitä lasten kasvulle ja kaveripiirille tapahtuu ainaisten etävanhemman luokse matkan aikana.

Mitä varten lapsen pitää luopua lapsuudestaan vanhempien erojen vuoksi, sitähän se on, kun täytyy jättää kaverit ja mennä joka toinen viikonloppua vaikkapa kahden-kolmensadankilometisin päähän yksin jossakin kulkuneuvossa, pelko sydämessä, kuka tahansa örvelö aikuinen voi istua viereen ja puhua lapselle vaikka mitä . Pelko vielä siitäkin, onkohan kukaan vastassa.

Jos se olisi, että vanhemmat asuisivat kilometrin säteellä toisistaan asia onnistuisi toisella tavalla, lapsellakin olisi mahdollisuus kipaista toisen luota toisen luokse ja kaveritkin säilyisivät. Edellyttää tietenkin, että se uusikko pysyy lestissään ja hyväksyy lapsen sellaisena kun hän on, eikä ala muokkaamaan häntä omaan tahtoonsa. Se kun näyttää olevan vallalla, että haukutaan lapsen vaatetus, tavat ja tietenkin se lapsen vanhempi.

Olisi niin näiden isyysasioiden ajajien kuin äitienkin puolesta puhuvien ajatella asioita lapsen kannalta.

Siitä toki olen ihan samaa mieltä, että kyllä lapsia haluaa olla molempien vanhempiensa kanssa jos se on sitä ollut ennen eroakin. Ikävä pienillä on aina, jaksaisitteko elää moisessa paineessa jatkuvasti. Tulevassa nähdään millaista jälkeä se lapsen psyykeen tekee.

Vain harvoissa tapauksissa on todellista vieraannuttamista, olette itse sen tehneet jo perhe-elämässänne, kaiken aikanne olette viettäneet muulla ja sehän se syy eroonkin usein on.