Minua kiinnostaisi vertailla sellaisen jakson merkkejä jotka vievät tosi syvälle ja vaaralliseen masennukseen. Itselläni on nyt liki 20 vuoden aikana ollut kolme vakavaa masennusta, ja ne kaikki alkoivat 'elämäntilanne' muutoksella. Sellaista henkistä stressiä siis - ja kai tyypillistä meille.
Näin se menee:
Stressi, märehtimistä, ahdistus lisääntyy, toimeliaisuus lisääntyy (ahdistuksen torjuntaa), univaikeuksia, paniikki/stressioireilua, ja, PAM äkkinäistäitsetuhoisuutta ja siitä eteenpäin itsetuhoisuus saa rinnalleen ahdistus-masennusta, univaikeuksia (ei siis liikaunisuutta), huonoa ruokahalua, melankolista masennusta, jossa ei saa oltua paikoillaan, pakkoajatuksia, 30 sekunnin keskittymiskyky, jne. Tuskassa katselee kurkihirsiä sopivuutta naapureiden ladoista.
Nämä jaksot vievät 4-6 kk, ja meistä jokainen tekisi varmasti voitavansa ettei näitä tulisi. Itse olen hukassa, koska minulla oli 12 v edelliseen, ja juuri lopettelen sairaslomaa tästä kolmannesta. Pelottaa, koska olin aika pitkällä tällä kertaa itsemurhasuunnitelmini - lapsiakin on.
Käyttääkö kukaan siinä 'alkuvaiheessa' rauhoittavia? Minä olen vältellyt niitä, mutta lääkärini sanoi että turhaan. Jos tarvii niin tarvii, ja jos sillä välttää sairaalan, aina parempi.
Onko hypomania ja masennusjakso aina naimisissa? Minulla on sellainen
tunne että masennukseni liittyvät aina tunnepuolen stressiin (kuolema, muutos parisuhteessa, jne), ilman masennusta.
Jos joku jakaa kokemuksensa, niin kiitos etukäteen.
Bp2-40 -ukkeli
Näin se menee:
Stressi, märehtimistä, ahdistus lisääntyy, toimeliaisuus lisääntyy (ahdistuksen torjuntaa), univaikeuksia, paniikki/stressioireilua, ja, PAM äkkinäistäitsetuhoisuutta ja siitä eteenpäin itsetuhoisuus saa rinnalleen ahdistus-masennusta, univaikeuksia (ei siis liikaunisuutta), huonoa ruokahalua, melankolista masennusta, jossa ei saa oltua paikoillaan, pakkoajatuksia, 30 sekunnin keskittymiskyky, jne. Tuskassa katselee kurkihirsiä sopivuutta naapureiden ladoista.
Nämä jaksot vievät 4-6 kk, ja meistä jokainen tekisi varmasti voitavansa ettei näitä tulisi. Itse olen hukassa, koska minulla oli 12 v edelliseen, ja juuri lopettelen sairaslomaa tästä kolmannesta. Pelottaa, koska olin aika pitkällä tällä kertaa itsemurhasuunnitelmini - lapsiakin on.
Käyttääkö kukaan siinä 'alkuvaiheessa' rauhoittavia? Minä olen vältellyt niitä, mutta lääkärini sanoi että turhaan. Jos tarvii niin tarvii, ja jos sillä välttää sairaalan, aina parempi.
Onko hypomania ja masennusjakso aina naimisissa? Minulla on sellainen
tunne että masennukseni liittyvät aina tunnepuolen stressiin (kuolema, muutos parisuhteessa, jne), ilman masennusta.
Jos joku jakaa kokemuksensa, niin kiitos etukäteen.
Bp2-40 -ukkeli
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minulla oli mania jakso jossa kävi tällä kertaa vähän huonommin. Meni talot ja kaikki. Elämäntilannehhan muuttui radikaalisti(eukko kuitenkin säilyi rinnalla).
Stressi ja syyllisyys hirveä. Seurasi todella syvä masennusjakso ja itsemurhaa yritinkin edes lapset ei estäneet sitä, koska tähänhän kuuluu ikäväkyllä se voimakas minäminä juttukin ainakin minulla. No onneksi en aikeissani onnistunut.
Rauhottavia olisi pitänyt alkaa käyttää jo stressi vaiheessa! No ei se jälkiviisaus mitään auta.
Hitsi kun tämä masennus-jakso jo loppuisi. On välillä aivan hirveitä päiviä, unta jatkuvasti todella vähän, ahdistaa, ym... oireet minulla myös samansuuntaisia kuin edellä kuvailit. Pelottaa selviänkö tästä ollenkaan.
Terve
Stressi ja murehtiminen, juu ei tee hyvää. Itse olen yrittänyt seurata unen laatua, mutta se ei riitä. Aion ostaa Sadeniemen ja kumppanien kirjan, siinä tuntui olevan asiaa hypomanian tunnistamisesta, ja siitä että merkit voivat vaihdella.
Toivottavasti pääset masennuksesta pian, ainahan sieltä johonkin nousee,
ja varmasti joskus. Riippuu vähän mitä on tapahtunut ja mitä elämä tarjoaa jakson jälkeen. Itse olin sairaalassa viikkotolkulla ja nousu tuskaa, kun tukiverkko, se todellinen, koostui vain muutamasta sukulaisesta ja ystävästä. Onneksi olivat. Samalla huomasi ketkä ovat ystäviä. Maniaa mulla ei koskaan ole ollut tai psykoottisuutta. Nuo jakson merkit joita kyselin, kiinnostavat.
Suhteeni rauhoittaviin on muuttunut, samoin litoon ja ylipäänsä lääkkeisiin. Sain jopa valdoxania (masiskääke), ja se ehkä auttaa, jopa.
Kyllä sinä selviät. Minä aloin heti kotiin päästyäni tekemään käsin asioita. Rakensin, korjailin, järjestelin. Se auttoi minua. Kesti 2.5 kk sairaalasta päästyäni. Toipumista.
bp2-40 -ukkeli