nyt se on lähinnä pilkan kohde.
Maailam muuttu eskoseni, mutta pysymmekö mukana?
Hakaristitorttu hullabaloo ruotsalaisessa lehdistössä on herättänyt monia ajatuksia myös blogaajissa, tässä yksi sellainen jota kantsii vilkasta.
"Ikäihminen on nykyään hämmennyksissä.
Viisikymmenluvulla kodeissa ja kouluissa opetettiin suvaitsevaisuuteen, kuten myös "spotta ei på golfvet", ruokapöydässä tai saunassa ei saa piereksiä, pitää kiittää, vanhemmille ihmisille pitää antaa istuinpaikka, sivistyneeseen kielenkäyttöön ei kuulu kiroilu ja v**** hokeminen (nykyään kuulemma merkki ajattelevasta ihmisestä), kun joku tervehtii pitää vastata ja katsoa silmiin (ei kääntää päätä sivuun), ..."
http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blog/show?id=2119722:BlogPost:1135372&commentId=2119722:Comment:1139148&xg_source=activity
Maailam muuttu eskoseni, mutta pysymmekö mukana?
Hakaristitorttu hullabaloo ruotsalaisessa lehdistössä on herättänyt monia ajatuksia myös blogaajissa, tässä yksi sellainen jota kantsii vilkasta.
"Ikäihminen on nykyään hämmennyksissä.
Viisikymmenluvulla kodeissa ja kouluissa opetettiin suvaitsevaisuuteen, kuten myös "spotta ei på golfvet", ruokapöydässä tai saunassa ei saa piereksiä, pitää kiittää, vanhemmille ihmisille pitää antaa istuinpaikka, sivistyneeseen kielenkäyttöön ei kuulu kiroilu ja v**** hokeminen (nykyään kuulemma merkki ajattelevasta ihmisestä), kun joku tervehtii pitää vastata ja katsoa silmiin (ei kääntää päätä sivuun), ..."
http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blog/show?id=2119722:BlogPost:1135372&commentId=2119722:Comment:1139148&xg_source=activity
Vastaukset 110
Vanhimmat
"Paloma.se.co"
Olen täällä jo jonkun aikaa naureskellut asuin-maasi alkuperäis-kansalle.
Minä luulin että Suomen ärähdys housuttomalle Kallelle olisi kaikista naurettavinta, mutta ei, Dalahäst-ryttarna veivät nyt voiton ylivoimaisesti Torttu-tarinallaan :)
Muista sitten neito, että et sotke Hilloa Mämmiin.
Etkä Torttua muutenkaan.
Linkkisi sisälti ihan hyvää tarinaa.
Ei maahan-muutto-vastaisuus ole tänään syntynyttä, kuten ei rasismikaan.
Tänään on vasta syntynyt suku-polvi, joka ei osaa erottaa noita toisistaan.
- Puhutko Suomea?
- en
- taatanan tatisti!
- Puhutko SUomea?
- Kyllä
- taatanan tatisti!
- Kissa ja Koira?
- öh...en osaa sanoa
- Taatanan hintti-tatisti!
- Kissa vai Koira?
- öh...en osaa sanoa
- taatanan minkki-farmari-tatisti!
Suvaitsevaisuus on todellakin kadonnut.
Uudet suku-polvemme ovat muuttaneet maailman-kuvamme.
Mitä voi vanhus enää sanoa?
Kuollako vai eikö kuolla? Kas siinä tulevaisuus.
H.
Mutta osataan sitä Suomessakin: nyt Muumifilmeille on ehdotettu 18 vuoden ikärajaa kun muumipappa käyttää tupakkavalmisteita.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288620839747.html
"Paloma.se.co"
Huomasin kyllä.
Ovat penteleet lukeneet kirjoituksiani ja yrittävät nyt tukkia suuni tuollakin tavalla
:)
Vaan meillä on papan kanssa salainen ase, Nuuskamuikkunen.
Hän ei meitä matkoillaan unohda konsanaan.
Voiskos toivoa...että antaisit lutusellesi uuden nimen?
Kyllä minä maksan, kunhan perijätär on oikea...
Olisin muuten odottanut sinulta vähän syvenpää analyysiä.
Edith Piaffin tyyliin: Jumalani mitä olen elämässäni imenyt, ja puostani päästänyt.
Voisit myös kertoa perho-valikoimastasi.
Olin huomaavinani toisaalla että aloitit kala-valeetkin?
H.
Luitsä mun luonneanylyysin sinusta ja keskisuomalaisuudesta? (hunkszille)
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11861294
Ei multa voi odottaa syvällisyyttä kesken verhojen vaihdon.
Lutusella on jo hyvä nimi, se mikä sillä on ollut ihan alusta saakka. Mä voisin kutsua sitä myös herra H:ksi ;) Kultsiksi, Mr. Mujuseksi, SugarDaddyksi...
"Paloma.se.co"
Kappas vaan, The deer hunter, syvien metsien sankaritar.
Kaikkien kansojen Avatar.
Amorin kaveri jousi-orkesterissa.
Enpä laittanut pahakseni luonnehdintaasi.
Keski-Suomalaisuus on Middle Earthin kaltainen salaisuuksien kammio.
Sieltä sivistyksen lieskat lyövät, polttaen tarpeettomat taika-sauvat.
Ja mitä jätteitä jää, sen Cutter viipaloi sinne minkä nimeä ei saa sanoa.
Anna nyt vaan miehellesi nuuskaa tarvittaessa.
Eiköhän hänellä ole tarpeeksi taakkaa ilman minuakin.
Keski-Suomalaisuus velvoittaa.
Tota... se vene ja vale-kalat?
H.
Vene makaa vielä tossa etupihalla puiden päällä, alumiinivene perämoottorilla, käytetty, ei mitenkään erikoinen, mutta eka vene jonka minä olen ostanut:) Neptune nelitahtimoottori kannettiin varastoon ettei varkaat vie. Kalaan mennään vasta keväällä, ekaks silakkaa onkimaan rannalta ja sitten kun alkaa kutuaika vois alkaa yrittää vähän isompaa. Tää on sellanen kalastajakylä, joka talon pihassa on vene kumollakaan ja ranta on laituri laiturin vieressä. Kyllä kait ne jotain saa kun joka päivä ja etenkin viikonloppuina ollaan aina aamusta laittamassa venettä vesille vaikka sää ei niin hyvä olisikaan.
Kulti sanoo että lohet ovar keskellä virtaa ne jotka on päässeet lohirapusta ylös. Syvänteissä on haukea ja kuhaa ja isoa ahventa.
Kaikenlaiset hyväksyjät, naurettavat, saavat naamani puolikuulle.
Ilmoitat itsesi käsipohjauimaan nykyisin.
Naurattaa, osta ihraa, kellut hyvin.
"Tapojen turmeluksesta" olen samaa mieltä. Kauniisti käyttäytyviä nuoria ei juuri näe, eikä välttämättä vanhojakaan. Ihmeen kireäilmeistä porukkaa on liikkeellä - vai liikunko väärissä paikoissa, väärään aikaan ?
Näennäissuvaitsevaisuus pakkaa kadota silloin, kun ajat huononevat. Eikö Persujen suosio kerro siitä ?
Tekopyhyyttä vai suvaitsemaittomuutta? Poliitista korrektiutta vietynä äärirajoille ainakin nää svastikatortut ja muumipapan tupruttelut...mutta olen vaipumassa hienoiseen epätoivoon a la hunksz: oliskohan aika laittaa lappu luukulle "out for lunch" siis niinkuin koko loppuelämäksi?
Tiedä persuista.
Toi ilmaisu "näennäsisuvaitsevaisuus" kiintoisa. Mulla tulee aina mieleen uskikset ja niitten "suvaitsevaisuus". Puhutaan kymmenen kaunista ja hienoa asiaa, käänteisilmaisuina. Niissä kuvioissa "armo" tarkoittaa täydellistä armottomuutta. "suvaitsevaisuus" täydellistä suvaitsemattomuutta, "anteeksianto" täydellistä anteeksi antamattomuutta. Näennäsisuvaitsevaisuudelle paran synonyymi ehkä ois pintakiilto tai valehteleminen. Vähintäänkin käänteisilmaisu.
Mä olen asiaa pyöritellyt mielessäni aina joskus. Ylivoimaisesti epärehellisimpiä ihmisiä monesti on ne, jotka suurimpaan ääneen toitottavat rehellisyyttään. Suomessa nyt hyvä esimerkki oli toi hiihtäjien dopinki juttu. Tarpeeksi kun sitä pyöritettiin opikeudessa, pari kehäraakkia entistä hiihtäjää sai pikkusakot valehtelusta. Kunnia meni, mutta maine kasvoi.
Ikinä en ole tavannut aidosti erehehtymätöntä ihmistä, ei sellaista lekkaan. kaikki töpeksii joskus, olemassa kiintoisia ihmisiä, jotka ei ikinä tee virheitä mitään. Vrt. jehovien laittomat henkilörekisterit, lestaatien pedofiiliaoikeudenkäynnit, alqaidat terroritekoineen jne.
Kun peli menee kovemmaksi, maskit tippuu. Nykyaika aika kovaa. Tavalliset ihmiset ei enää teeskentele niin paljon, kuin jotkut aiemmat sukupolvet. Siis toi mun mielipide. Liittyy persuihin sillä tavalla, miksihän ne saaneet poliittisilla linjauksillaan ja puheenvuoroillaan niin valtavan kannatuksen tuulipukukansan keskuudessa ?
=DW=
"demeter"
Väli-huomautus
"Ei maahan-muutto-vastaisuus ole tänään syntynyttä, kuten ei rasismikaan.
Tänään on vasta syntynyt suku-polvi, joka ei osaa erottaa noita toisistaan"
Valitettavasti, pystyvät raahaamaan mukaansa vanhuksiaankin toisinaan.
H.
Äläpäs nyt Paloma. Mikäs täällä katsomossa on hätänä ? Antaa muiden meuhkata ja keskittyä pienten asioitten viilailuun. Isoille ei kukaan enää mitään voi...
Ai uskikset heti mielessä, DW? Miten sattuikin..))
Mutta olet varmasti oikeassa. MInkä tahansa opin kannattajat ovat hyviä mannekiinejä suovaitsemattomuudelle.
Toinen juttu sitten on se, mitä on tullut tuon ankaran ja ahdistavan uskonnollisuuden tilalle. Kun itse en näe mitään merkkejä siitä, että ihminen olisi uskonnon ikeestä vapauduttuaan muuttunut paremmaksi, itsekkäämmäksi kylläkin.
Mutta toivottavasti olen väärässä.
Deme, mulla on sellainen pikku pakkomielle että mun pitäis ymmärtää maailmaa joka minua ympäröi, mutta olen pikkuhiljaa liukumassa johonkin tuntemattomaan. Eli siis, minkä ihmeen takia nää kaikki ei voi ajatella samoin niinkuin minä miten paljon helpompaa kaikki olisi??? ;))
No, Paloma, sun täytyy ottaa tukea Kari Suomalaiselta, joka oli mieluummin yksin oikeassa kuin joukon mukana väärässä..))
Tosta tuli mieleen yks vanha juttu kun oltiin jossain seminaareilla tai opintopäivillä ja meidän tarvi harjotella ryhmätyötä niin mun ryhmä hävisi kun mä kieltäydyin taipumasta ryhmän demokraattiseen päätökseen: meille annettiin siis aivan konkreettinen tehtävä ratkaistavaksi ja ne kaikki muut oli väärässä, mä olin ainoa joka oli oikeassa. Me hävittiin koska a) mun olisi pitänyt hyväksyä enemmistön päätös joka oli väärä tai b) saada muut vakuuttuneiksi siitä että olin oikeassa jolloin he kaikki olsivat hyväksyneet mun ratkaisuni.
(Olin ainoa ei-ruotsalainen ryhmässä)
Hyvä esimerkki demokratian "toimivuudesta", Paloma. Olen aina sanonut, että demokratia on enemmistön diktatuuria...
Seitsemänkö niitä kuolemansyntejä oli?
Sanotaan myös että paheiden summa on vakio. Eli siis jos kirkko hellittää otettaan ihmisten sieluista joku muu valloittaa sen tyhjiön: jos ei usko jumaliin ei usko sielunvihollisiinkaan.
En ota kantaa uskovaisuuteen; omassa suvussani on auvan tarpeeksi syvästi uskovia ja he ovat antaneet periksi ei minua taida pystyä käännyttämään. Lasten serkku katsoi kauhuissaan kun kuuli että lapseni on kastettu roomalaiskatoliseen uskoon (kumpikaan evvk uskon asioista), oli niinkuin olisin myynyt lasteni sielut paholaiselle.
Pelkään pahasti että tämä suvaitsemottomuus ja suvaitsevaisten leimaaminen veltoiksi ja selkärangattomiksi lepsuiksi perustuu todellakin tuohon "aikojen huonomiseen" jolloin kovat arvot (materialismi, omanvoitontavoitus, sosiaalisen vastuun kieltäminen jne.) tallaavat jalkoihinsa humanistiset arvot.
Olisin toivonut toisenlaista maailmaa lapsilleni ja koko ihmiskunnalle.
Sen verran kiireinen olen, etten ehdi nyt synneistä puhumaan mitään..))
Mutta katson edelleen, että kirkon ja uskon aseman heikkeneminen on johtanut eräänlaiseen arvotyhjiöön. Humanismista ei ole ainakaan vielä tuota tyhjiötä täyttämään. Esim. yhteinen moraalikoodisto (=kymmenen käskyä) puuttuu...
Olkoon kirkko instituutiona miten vanhakantainen hyvänsä (koko ajanhan se pyrkii kyllä uudistumaan) sillä on sama merkitys kuin millä tahansa instituutiolla:
se pyrkii säilyttämään perinnettä, antamaan turvaa, edustamaan jatkuvuutta...
Tästä kaikesta on vajetta tänä päivänä, ymmärtääkseni...
"demeter"
Keskustelunne Paloman kanssa on mielenkiintoista.
Jos kaiken siitä ymmärsin oikein, niin taidan olla onnen-pekka.
Aloin jo nuorena keskustella Jessen kanssa.
Hän sanoi aikoinaan että unohda uskonnot, niin saat tietoisuuden mitä on
olla oikein, viisas ja mitä on ikuinen elämä.
Polkusi tulee olemaan juurinen ja kivien muhkuroima, mutta muista aina että varpaan-kynsiä kasvaa aina uudelleen.
Sinä kuolet kyllä, kuten toisetkin mutta aina sinustakin jotain jää, tommosesta rääpäleestä :)
Huomionne instituutioiden tarpeellisuudesta osuu naulan kantaan.
Jo vuosi-satoja sitten totesi Vatikaanikin että kaikkea ei koskaan pidä kirjastoista tuoda kaikille julki.
Jos kirkko henkisesti sortuu, sortuu suurin osa maailmaa.
Onko se sitten se ennustettu Harmagedon?
Katsellaan.
Kiasman, tai Guggenheimin kaatumisesta en kantaisi huolta.
Enkä siitä että Koi-järvi tai Taival-vaara kuivuisi kasaan.
H.
Niin hunksi. "Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut". - ja tuon kertomasi perusteella sinä tietysti kuulut "valittuihin"..))
Minuakin on kyllä kutsuttu, mutta en ole vielä vastannut... ))
Mutta kiitos palautteesta. Annan sille arvoa.
Svastika juu.
Iänikuinen symboli, suomessakin lotilla ja ilmavoimilla aikanaan. Toi joulutorttujuttu oli hupaisa. Taitanee kuvastaa nykymeininkiä. Jotenkin koko symboli väkisellä väännetty natsisymboliksi. Ja se taas tietyllä tavalla erittäin suvaitsematonta sekin.
Tuo kirjoittamasi esimerkki suvaitesevaisuudesta on mun mielestä enenpi osoitus tekopyhyydestä ja pinnallisista käytösnormeista. Ehkä suvaitsevaisuus voisi tarkoittaa joulutorttujen hyväksymistä joulutorttuina ?
=DW=
Muuten kannattaa lukea kommentit blogiin myös.
Eri ajattelutapoja valaisevia kommentteja. Itse en ota edes kantaa, ennenkuin ehdin lukea koko jutun.
Kommentteja oli liikaa, luin pikasen, ei jotenkin kiinnostanut lukea kaikkia. Sama vika kaikissa liian pitkissä inttämiskeskusteluissa. Joku kiintoisa näkökohta voi olla, ne hukkuu massaan. Hokaahan sen täälläkin, oli asia mikä tahansa, samaan änkytykseen aina kaikki aina johtaa.
=DW=
En usko suvatsivaisuuden muuttuneen,aika on muuttunut,mutta ihmisen käsitys moraalista on pysynyt samana.
Valtioitten päämiehet olisivat mielissään jos kaikki ajattelisivat kuin he,
Miten aika mielestänne on muuttunut?
Mulle kävi niin jo työvuosina vuorotöitä tehdessä, että sekasi meni ajantaju, päivät ja yöt jokseenki samanmoisii, eläkkeelle jäädessä tarvittiin lääke päivä-yörytmin palauttamiseksi. Toinen juttu on jostain ajanhallinnan tunteen menetyksestä -
en hallitse nykyaikaa - mielenkiintoisia aiheita ja alueita vaikka kuinka paljon,
muttei aika riitä. Tuntuu että kellonviisarit liikkuu kuin kiihtyvällä tahdilla ja oma minä
käy entistä verkkaisemmin .
Siis mä tarkotin ajan henkeä, en ajantajua.
Mutta kyllä se noinkin on: ajanjuoksun tulkinta muuttuu myös
Jos tulee aito aatu puolue äänestän Heitä SD on nolla monessa mielessä.
Juutalaisia vastaan ei ole minulla mitään, vaan Heitä jotka haluavat pitää kaikki valta omissa käsissä ei ole kysymys valtioista vaan maailman vallasta.
Juuri nyt näkyy kuinka valta on muuttumassa ex Kiinassa---miksi koska tieto kulkee, mutta tieto valtaa myös "apinoita" tekemään mitä sattuu uskomalla ex filmi Bro joka voi olla totta tulevaisuudessa.
Lisä: Oikeuden normit ovat luhistuneet kaikessa oli teko mikä tahansa.
Jos minulla olisi valta puolessa vuodessa olisi kaikki rikollisuus lähes pois ja vuodessa 100%.
Palstalaisten olisi parasta aloittaa toisten palstalaisten suvaitsemisesta.
Liika itse ei siihen auta.
Kuin aina ennenkin sanon, sanoin, tieto lisää ymmärrystä ja sietokykyä.
Tieto on valtaa Ruotsiin on tullut maahanmuuttajia jotka ovat pettäneet valtiota sadoilla miljoonilla---huom-- he eivät ole olleet mustalaisia, vaikka heistä on paljon puhuttu huonoa mielestäni he ovat hyviä ihmisiä ainakin suomestaperäisin olevat.
Ruotsi on ollut maailman rasistisin maa 1934-- 1975 on ollut paljon TV:ssä.
Kuinka kaikella aatun opilla.
Kuinka haluan aatun oppia se on toisella tavalla ei vanhoilla.
Mitä suvaitsevaisuutta ennen oli?
Jos joku oli rampa, hänen perässään kulki lapsilauma nakellen kiviä.
(täällä luettua)
Jos joku sattui syntymään hieman vähempänä, hänet piilotettiin, poistettiin julkisuudesta, hän ei saanut oppia elämän edellytyksiä, koska hän oli häpeä.
Mitä fiksumpaa, sen vähemmän suvaitsemattomuus saa alaa.
Torttutuokiot, sun muut kuviot ovat vain tarinaa.
Niistä ei kukaan yksityinen ihminen kärsi.
Nyt ihminen osaa olla suvaitsevainen, koska tietää. Nyt ei vain insenjöörin lapsi saa parhaita numeroita koulussa.
.
Hyvin kirjoitettu kaikki on totta.
Katsokaa kaikki perään jos on omaa tuntoa ilman kehumista!
Hyvin kirjoitettu pnel. Noinhan se on ollut, ilman snobistisia kielikuvia ja sivistyssanoilla briljeeraamista.
Tässä yhteydessä olin käsittänyt "ennen" pienemmällä ajanharppauksella takaisinpäin kuin kuvaamassasi luokkayhteiskunnassa, pnel. Viisikymmentäluku oli vielä hyvin taantumuksellista ja perinteiset arvot vallitsivat yhteiskunnassa, ihmiset "tiesivät paikkansa", pomon puhuttelulle mentiin vielä hattu kourassa ja kaikki joka poikkesi hyväksytystä kaavasta oli väärää ja häpeällistä.
Suvaitsevaisuuden ja humanismin esiinmarssi tulikin hieman myöhemmin, siis kuusikymmentä-ja seitsemänkymmentäluvulla jolloin pendulum oli siirtynyt huimasti vasemmalle, ei ainoastaan Suomessa, vaan koko Euroopassa ja USA:ssa. Yhteiskunnan modernisoitumisen myötä suvaitsevaisuus kasvoi uusiin mittasuhteisiin ja siitä tuli hyve, itseisarvo, normi. "Elä ja anna elää", "Anna kaikkien kukkien kukkia" jne olivat sen ajan mottoja. Humanismi oli päivän sana.
Nyt on fundalismi, suvaitsemattomuus, kaikki ääreliikkeet kasvussa ja me emme tunnista enää sitä yhteiskuntaa jota olimme mukana luomassa. Ei siis vuosisadan alun "jumala, perhe, isänmaa" yhteiskuntaa, sen loivat meitä edelliset sukupolvet.
Hakaristitortut, muumipapan tupruttelut jne. tuntuvat aivan naurettavilta asioilta "onhan niiden lehtien jotain kirjoitettava" mutta toisaalta ne voidaan tulkita ajan merkkeinä, kiristyvästä kontrollista; taas kerran.
Hiltusen artikkeli joka on linkin lopussa (Etelä-Saimaa) on täyttä asiaa.
http://www.esaimaa.fi/Mielipide---Sana-on-vapaa/2012/02/26/Ajan kuva: suvaitsevaiston kohtelu somessa/2012112989097/68
Pendulum ;)
1. heiluri
2. heiluriliike
3. pendeli
http://www.sanakirja.org/search.php?id=200137&l2=17
Ole hyvä :)
Olen pnellin kanssa yhtä mieltä siitä, että kun sivistystaso on noussut ja luokkaerot kaventuneet, erilaisuuteen suhtaudutaan suopeammin.
Silti en ole aivan vakuuttunut tuosta nykyihmisen suvaitsevaisuudesta. Jospa se on vain kosmetiikkaa, naamioitua välinpitämättämyyttä ? Sen laatu paljastuu yleensä silloin, kun itsellä alkaa mennä huonosti ja aloittajan tavoin noteeraan kyllä tuon tyyppisiä "ajan merkkejä", koska joskus ne voivat olla se jäävuoren huippu, jonka alla on paljon varottavaa. Ja vaikka niistä ei yksittäinen ihminen kärsi, ne osaltaan muokkaavat yleistä ilmapiiriä, joiden vaikutuksen alla joudumme kaikki elämään.
Ja edelleen painotan talouden merkitystä siinä, miten suvaitsevaisia ollaan. Mahtaako työtön, syrjäytynyt tai muuten huono-osainen olla kovin suvaitsevainen ?
Itse uin eri aalloilla, kuin sinä viimeisessä lauseessasi.
Yritin miettiä ihmisten erilaisuuden suvaitsemista.
Minusta kun tietämättömyys on suvaitsemattomuutta.
Tiesin kyllä mitä tarkoitit, huvitti tuo snobbailusi. :D:D
Saitte molemmat minut miettimään asiaa ja minusta näyttää siltä että olen ristiaallokossa. Koulutustason ja kansansivistyksen parantuminen on johtanut suvaitseevaisuuden lisääntymiseen yhteiskunnassa ja taas toisaalta taloudellisen tilanteen huonontuminen ja arvojen koveneminen on tuoneet mukanaa päinvastaisen ilmiön.
Sosiaalinen kontrolli tuo mukanansa paitsi hyvää myös huonoakin ja tietynlainen vapaudenriisto on osa siitä. Kaikki nää asiat, oli ne suuria tai pieniä, vaikuttaa ja tulee vaikuttamaan meidän arkielämäämme. Liikumme nyt hyvinkin eri tasoilla: jos minun grillisavut häiritsevät naapuria niin enkö sitten saa grillata, vaikka grillini täyttää kaikki lain säännöt ja naapuri grillaa itsekin?
Hyväksytkö silmää räpäyttämättä homoavioliitot. lasten hankkimisen ja julkisen edustamisen? Homopappeuden? Jos hyväksyt ja se ei ole mitään sinulta pois onko sitten jotain suurenmoista viedä pienetkin lapsesi katsomaan pride paraateja kasvatustarkoituksessa, kuten jotkut työtoverini tekivät? (tieto lisää suvaitsevaisuutta)
Miten suhtaudut maahanmuuttajiin, onko sinulla naapureita tai kavereita jotka tulevat muualta, puhuvat muuta kieltä, rukoilevat eri jumalia? Jutteletko heidän kanssaan, kutsutko kotiisi? (Tieto lisää suvaitsevaisuutta).
Oletko sitä mieltä että ulkomaille ei saisi lähettää avustuksia koska kotimaassakin on niin paljon köyhiä ja tarvitsevia? Kannattaiskohan käydä pienellä opintomatkalla kolmannen maailman pakolaisleireillä ja katastrofialueilla; jospa silmät avautuisivat?)
Minulla on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Toisaalta uskon myös teoriaan siihen että taloudellisen tilanteen heikkeneminen yhdistettynä koveneviin arvoihin on johtanut ääriliikkeiden nousuun ja kasvuun ja sitähän nämä perussuomalaisuus ja vastaavat ääriliikkeet Skandinaviassa ja manner-Euroopassahan ovat. Olemme taloudellisessa ja poliittisessa ristiaallokossa ja kilpailu sieluistamme on kova.
Saattaa olla ollut teillä päin vaan ei meillä.
Niin minäkin, pnel. Yritin miettiä ihmisten erilaisuuden suvaitsemista ja katsoin, että oma asema vaikuttaa siihen paljon. Tieto ei minusta välttämättä lisää erilaisuuden sietoa, ymmärrys voi sen tehdä. Sydämen sivistyksestä puhuttiin ennen ja mielestäni sitä pidettiin eri asiana kuin kirjasivistystä.
Mutta ehkä puhumme samasta asiasta, eri sanoin vain.
Tuon tyyppistä itsetutkiskelua minäkin tässä suvaitsevaisuusasiassa hain
(Paloma)
Omien asenteiden ja toimien tarkastelua löysän humanismin sijasta.
Taisi tälläkin palstalla olla keskustelua kehitysvammaisten asumisyksiköstä, jota naapurit vastustivat, koska pelkäsivät asuntojen arvon laskemista.. Eikä se ollut mitenkään poikkeuksellista. Sama taisto käydään jokaisen marginaaliryhmän asuttamisesta. Tuskin ne vastustajat ovat mitään rupusakkia. Hyvinvoivia, sivistyneitä ja "suvaitsevaisia", veikkaisin..))
Ihastuttava linkki taas...
"Presidentinvaaleissa suvaitsevaiston sanottiin kannattavan Pekka Haavistoa, mistä harva sentään tehnee johtopäätöksen, ettei suvaitsevaisia Niinistön kannattajissa juuri olisikaan."
"Humanismin ajautumisesta marginaaliin on havaittavissa konkreettisia oireita
käytännössäkin. Tuoreimpina esimerkkeinä Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen ja Museoviraston toiminnan kaventaminen."
Edelleenkin, näyttää siltä että tämä virkkeeni pitää pintansa:
"Ei maahan-muutto-vastaisuus ole tänään syntynyttä, kuten ei rasismikaan.
Tänään on vasta syntynyt suku-polvi, joka ei osaa erottaa noita toisistaan."
Tuohon voi hyvin lisätä kaikenlaista muutakin vastaisuutta.
Be sure to ware some flowers in your hair....
H.
Sivistyksen hyvin ohut pintakiilto, josta paistaa läpi lipo lipo..., valitettavasti :(
Mutta sellainenhan sie oot, voi sentään kun alkoi naurattamaan.
Huvittaa nämä täällä toisiaan lipovat yliviisaat ja sivistyssanoilla itseään korostavat.
Pienen joukon keskellä minä keskeisyys korostuu, sanomalehien kirjoituksissa ei tätä esiinny.
Ärsyttävää, minä minä, hyvä ettei kerrota mitä voileivän päälle äsken laitoin, jos täällä on menossa keittiö parlamentti.olkoon mitä on.
Mikä siinä toisten nokittamisessa ja itsensä korostamisessa kiihoittaa, mä en tajua. Mutta muutamia se näyttää innostavan, pienessä ryhmässä nostaa itsensä yli muiden.
Onhan se katkeraa kun ei kuulu joukkoon! 3 viimeistä valittajaa ettekö parempaan pysty?
Teille kolmelle (anna äitille:), "isille myös" ja "olkoon sitten" olitte sitten sama tai eri:
liity joukkoon ja kerro mielipiteesi arvostelematta muita.
Käytän vierasperäisiä sanoja usein koska en ole puhunut suomea kotioloissa sitten v. 70 ja minulle tulee usein nopeammin mieleen vieraskieliset sanat; se ei ole snobbailua vaan handicap :) Tuota "pendulum" sanaa mietin kauan (en tosin etsinyt sanakirjasta" se sellanen kellossa mikä heiluu edestakasin....
Toisaalta, jos tuntuu noin pahalta lukea näitä meidän juttuja niin avatkaa toki omia ketjuja ja kirjoittakaa asioista mitkä teitä kiinnostaa, sellaisella suomenkielellä minkä te hyväksytte. Sana on vapaa.
Ehkä olemme sivistyneempiä, tai ainakin tiedämme enemmän kuin edelliset sukupolvet, mutta se sivistys taitaa olla ohutta pintaa vielä meilläkin, koska emme ole saaneet sitä jaettua seuraavalle sukupolvelle, vrt. kun esim. v***u on jo muka yleisesti hyväksyttävä sana arkikielessä, emme ole osanneet/viitsineet/kerenneet opettaa lapsiamme hyväkäytöksisiksi, - kodeista se "sivistys" ja sivistys kertoo..
Miksi me mummutkin/papat suvaisemme huonoa käytöstä, sanommeko lapsenlapsellemme, etten pidä siitä että puhut- ja käyttäydyt noin...
Pirre, lapsenlapseni ovat vielä pikkuisia muruja (5 ja 7) mutta en usko ollenkaan että tyttäreni tai hänen miehensä suvaitsisivat vastaavia ruotsinkielisiä ilmaisuja heidän suussaan. Ei kuullosta yhtään todennäköiseltä, ei ainakaan kun aikuisten kanssa puhutaan.
Murrosikäisten kielenkäyttö on monesti ronskimpaa tavallaan tarkoituksena onkin erottua aikuisista ja hätkähdyttää, saada aikaan reaktio.
Mutta:
kyllä minä sanoisin lapsenlapsilleni jos kuulen heidän suussaan jonkun sanan joka ei sovellu normaaliin, ystävälliseen keskusteluun. Tiedän että heidän vanhempansa olisivat siitä ainoastaan kiitollisia.
Suomen lapsi-ja nuorisokulttuuri poikkeaa juuri keskustelutaidon kömpelyytenä ja kohteliaisuusnormien puuttumisena kansainvälisestä käytännöstä. Toisaalta, siinä on suoraviivaisuutta, raikkautta ja omaleimaisuutta jonka tunnistaa helposti perisuomalaiseksi.
Niin empä tarkoittanutkaan henk.kohtaisesti lapsenlapsiasi, ja uskon että suurimmassa osassa perheitä ei hyväksytä sitä hitun mättämistä, mutta niinkuin sanoit onhan se tietenkin semmoista nuorten uhoa, mutta melkein periperkele oisi kivempi kuuloista tehosteenakin kuin tämä nykyinen suosittu, mutta kaipa se loppuu aikanaan, keltä loppuu.
Ja taitaa se tosiaan olla hakusessa luonteva "smooltalkki" vielä monelta vanhemmaltakin täällä, ei olla totuttu tyhjää puhumaan :), mutta uskon sen vähitellen nuorten kansainvälistymisen myötä tarttuvan suomalaisiinkin.
Vaan kyllä nauratti tänään uimahalli reissulla, kun ryhmä reheviä venäläisiä naisia oli kaivanut eväät esiin, ja söivät niitä iloisesti rupatellen pukukaappien edessä olevilla penkeillä, - minua ei haitannut, mutta uimakaverini oli närkästynyt kun ei sopinut pukeutumaan istualtaan oman kaappinsa edessä, - tuli mieleen ne kaupunkilaisten vitsit meistä maalaisista junassa eväittemme kanssa :)), he oli kuin retkellä ikkään :)
Joo ei, mä kerroin ton nyt lähinnä esimerkiksi.
Small talk on aika huonossa huudossa Suomessa, sitä pidetään yhtenä "tyhjänpuhumisen" kanssa, no, se on aika lailla iskostunut kansanluonteeseen. Milestäni se vain tekee keskustelun joustavammaksi ja sosiaalisen kanssakäymisen sujuvammaksi.
Minulla on tosi vähän näyttöä suomalaisten nuorten keskustelutaidosta, mutta nuorimman siskon lasten kanssa olen jutellut paljon ja vaikka ovatkin sulosia ihmisiä niin kiittäminen ja anteeksipyytäminen sekä kiitoksen vastaanottaminen näyttävät olevan taitoja joita heille ei ole opetettu.
muistellaampas, miten meidän vanhemmat ja isovanhemmat opasti, ei ennen tuollasta ollu sun muuta eli aika kultaa muistot.
-50 luvulla ja-60 luvulla myös oli kova kuri ja lapsista tuli ujoja, ei sekään hyvä piirre ollu, siitä kärsii koko ikänsä kun ei uskalla sanoa mielipidettä kun täällä :)
Päinvastoin, 60-luvullahan alettiin jakaa vapaan kasvatuksen ilosanomaa, ja moni jätti sen väärinkäsittäen lapsensa kasvamaan, kuin rikkaruohot.
Omassa sukulaispiirissäni on heitä muuta.
Itse 1950-luvulla syntyneenä en koe olleeni mitenkään kasvatettu, muuta hyvä oli lopputulos.
ainakin meillä oli kuri ja koulussa vielä kovempi, siinä ei karttakeppiä säästetty...
Ei ole moisia kokemuksia. Ehkä siksi, että olin suuren kaupungin lapsi. Koskaan en kuullut keneenkään kohdistetun kiusaamista opettajan taholta, koulukaverien kyllä.
Siihen aikaan taisivat opet mielellään sulkea silmänsä ja korvansa, vaikka varmasti näkivät ja kuulivat kiusaamista.
Niin taitaa olla osin vieläkin.
Minä olin ihan kuriton, helppo lapsi.
Oliko se eilen kun opettaja erotettiin väliaikaisesti kun oli viivoittimella koskettanut oppilasta,minäkin sain koulussa monet tukka pöllyt kuin seitsemässä veljekseksessä konsanaan,eikä tosta mitään raumoja jäänyt,silloin opettajalla oli aukrotiteettia ja oppilaat uskoivat opeen,
Ei meidän koulussa opettajat käyneet käsiksi, miesopettajalla vain äänen taso nousi, samoin kuula punoitti, kun hän huusi vallattomille että "olette busmanneja" :)), ilm. Toisaalta tämä samainen opettaja oli siirtolainen Laatokan Karjalasta, ja osasi olla leikkisä ja mukavakin, kuin miun mielestä karjalaiset ovat.
Ei varmasti, useinhan opettajat olivat kiihkeitä kansallismielisiä, ja ilm. pitivät, lukeneisuudestaan huolimatta, karjalaislapsia venäläisinä, siis kai jotenkin syyllisinä häviöömme, tai noin kärjistäen sanottuna, mutta uskoisin että myös luokkakaverit ovat olleet kotiensa kaltaisia eli joko suvaitsevia tai syrjiviä, vai erotteliko lapset kavereitaan syntyperän mukaan?
Me asuimme Pohjois-Savon rajoilla, jossa evakkoja ei ollut, mustalaislapsia oli ja heihin suhtauduttiin miun kokemukseni mukaan melko tasavertaisesti meidän lasten kesken.
Onneksi en koskaan törmännyt tuohon asenteeseen, pirre. (että karjalaislapsia olisi pidetty "venäläisinä"; aivan eka kerta kun edes kuulen siitä! Ei silleen että epäilisin ettei se olisi totta, mutta varmaankin hyvin paikallinen ilmiö. Minun lapsuudestani ei ole mitään muistoja erityisestä kohtelusta tai koulukiusaamisesta sen takia että olimme evakkojen lapsia.
Ellei sitten nutturapää-opettajan negatiivinen asennoituminen vilkkauteeni ja lukuinnostukseeni olisi jotenkin epäsuorasti johtunut hänen omista ennakkoluuloistaan: minä taas mielsin sen enemmän äärikonservatiiviseksi asennoitumiseksi missä poikien ja tyttöjen taidot ja tiedot eivät tarvinneet olla samanlaisia. Tätä vahvistaisi se että hän suosi sieviä, siistejä esiliina-Leenoja jotka lauloivat kauniisti ja tekivät sieviä käsitöitä.
Lapsuuteni muistot (olisikohan ne liikaa ajan kultaamia?) evakkoperheen tyttärenä sydän-Suomessa ovat enimmäkseen positiivisia ja etenkin mitä tulee suvun ja perheen sulautuminen paikalliseen yhteiskuntaan tapahtui mielestäni tuskattomasti.
mitä sinä jauhat evakoitten jälkeläisistä,Suomessa on satojatuhansia niihin kuuluvia,en ole kuullut kenenkäåän valittavan,olen itsekkin jälkeläinen,Ole siellä ruotsissa vaan,äläkä huutele lahden yli.
Rasittava päällikkö koko akka, omasta mielestään tietää ja osaa kaiken.
En minäkään, henkilökohtaisesti tiedä asiasta mitään, mutta olen kuullut pohjanmaalaisten valittavan silloin vallinneesta huonosta hengestä, ja ryssittelystäkin..ja olenhan mie lukenutkin siirtolaisten kokemuksia, on niissä huonojakin..
Olisiko se niin ettei tätäkään asiaa/syrjivää kohtelua voi yleistää, niinkuin teidän perheen kohdalla näyttää tulleen todistetuksi..
Voisit olla sieki huutelematta sinne lahden yli, - minä ainakin tunnen lukkarinrakkautta Ruotsiin muuttaneita kohtaan, onhan veljenikin siellä, yksi elintasopakolainen, vai olisiko ollut enempi seikkailun haluinen.
P.s.Käypä pesemässä vaikka moposi välillä..
Tässähän nyt saatiin malliesimerkki suomalaisesta suvaitsevaisuudesta.
("pienempää suuta", "ei rajan yli"). Ja oikein plussattuna nämä rakentavat mielipiteet...
Aika kohtuuton on tämä puskista huutelijoitten vaatimus: pitäisi noteerata, ottaa keskustelussa huomioon, kun itse eivät tule näkösälle muutoin kuin herjoja heittäessään... Ei ymmärrä.
Totta puhut, onhan siitä paljon kirjoitettukin. Itse luin eilen viimeksi netistä, kuinka paikkakuntalaiset suhtautuivat tulijoihin.
Ei todellakaan aina ystävällisesti.
Ei tullut edes pieneen mieleenikään että puhut lööperiä. Minä halusin vain kertoa mitallin toisen puolen ja että vaikka E-Pohjanmaan pitäjissä varmasti tällaista tapahtui ei se ollut koko maata kattava ilmiö. Me kaikki puihumme omista kokemuksitamme ja kommentoimme sitä mitä olemme itse kuulleet tai lukeneet.
Inkeriläisten Suomeen asuttaminen onkin sitten aivan toinen juttu. Kulttuurierot ovat huomattavasti suurempia ja tietääkseni he ovat enemmän sekoittuneet venäläisiin.
Ei meille ollut vielä sitä ilosamaa pahemmin jaettu, varsinkaan kansakouluaikoina, ope oli vanhempi körttiläinen maalaistalon emäntä, nuttura niskassa ja silmälasit, tyytöjen ei niin paljon tarvinnut osattakkaan, paitsi laulaa nuotilleen ja tehdä siistiä ristipistoa.Niin ja olla sävyisiä ja hiljaa kuin hiiret. En sopinut kuvioihin, koska olin oppinut lukemaan jo neljävuotiaana, leikkimään poikien kanssa (kaksi isoveljeä), minulla oli vilkas mielikuvitus enkä osannut aina olla hiljaa kun olisi pitänyt. Ei nyt kartakeppiä, mutta nurkassa sain olla häpeämässä :)
Yläkoulussa tulikin minulle sellainen nuori, juuri opettajakorkeasta valmistunut kaupunkilaistyttö opettamaan jonka kanssa kemiat osuivat kohdalleen. Lähdin oppikouluun korkealla keskiarvolla ja uudella itsetunnolla.
Kotikasvatus oli meilläpäin ankaraa, etenkin isä antoi remmiä pienistäkin rikkeistä ja suorastaan lapsellisista erehdyksistä.
Vapaa kasvatus tuli vasta seitskytluvulla; nuorin sisareni ei saanut koskaan risua. Todennäkösesti vapaa kasvatus levisi maaseudulle ainakin viisi-ellei peräti kymmenen vuotta hitaammin kuin pääkaupunkiseudulle.
Ei meilläkään tiedetty mitään vapaasta kasvatuksista, risua ja nurkkaa tuli kotona, jos ei muka oltu ihmisiksi, jälkeenpäin ajatellen ehkä keskusteleva kasvatus oisi ollut paljon parempi, mutta niin kai vanhemmat toimi kuin olivat omiltaan oppineet, tai ilman heitä oppineet, kun ei ollut omia vanhempiakaan, isällä ainakaan.
Koulussa alaluokilla oli opettajana isän sukulaisen vaimo, he olivat myös isän kasvattivanhempia, ja tähän opettajaan en oikein osannut suhtautua, kun olin kuullut niin paljon isän kertomuksia huonosta kohtelustaan, - solidaarisuus isää kohtaan oli vahvempi kuin tämän opettajan auktoriteetti, onneksi hän jäi eläkkeelle niinettei vastenmielisyyteni kerennyt aiheuttaa pahempia konflikteja kuin hänelle vastaan sanominen muutaman kerran, minusta hän oli tyhmäkin kun ei osannut opettaa käsityötunnilla pikkuveljelleni aloittamaani villatakin kuvio neulemallia, jotain palmikkoa se oli, itse piti oppia sekin :) No nämä on näitä..
Neljän kansakoululuokkani opettajista ainutkaan ei ollut mikään nutturamummo. Eka kaunis Marilyn, seuraava ihminen, josta tuli myöhemmin tuttavuus.
Ristipistoa ei kovin opetettu, virkkaamista kylläkin, ja siinähän minä olin vast' mestari.
Kolmannen ja neljännen luokan opettajaa en kaipaa, taisi olla heikko luonne.
Oppikouluun kun pääsi, oli, kuin olisi päässyt taivaaseen. Varsinkin, kun sai opetella sukunsa ensimmäisenä ruotsin kielen saloja. :))
Itse asuin ja asun kaukana pääkaupunkiseudulta.
Mieleeni tuli muistot kansakoulusta. Ensimmäisen ja toisen luokan opettaja oli kaunis ja kiltti. Kolmannella ja neljännellä opetti altoritäärinen rehtori, jonka yhdeksänkymppisjuhlat järjestin myöhemmin. Juhlissa kerroin kuka olen ja kysyin muistiko hän sillä taisin olla melkoinen neiti tuittupää. Hän naurahti ja sanoi jos olisit ollut muistaisin sinut heti.
Viidennellä tuli karmea nutturapää. Kemiamme eivät sopineet ja meille tuli yhteistyöongelmia. Siirryin seuraavana vuonna eri opettajan luokalle, äitini puuttuessa mitätöintiin, jota nutturapää minuun sovelsi. Minusta tuli hyvä oppilas ja menstyin ihanan opettajani johdolla ja suoritin lopuksi kansakouluni hyvin arvosanoin.
Opettajanammattiin pitäisi olla soveltuvuustestit, siis oikein tieteellisesti tehty profilointi kuka sopii ja kuka ei. Vallan väärinkäyttö on sitäkin irvokkaampaa mitä pienemmät oppilaat ovat. Toisaalta, opettajatkin ovat vain ihmisiä ja siksi heillä on melkein poikkeuksetta "suosikkinsa", mikä ei aina ole edes tiedostettua. toisten lasten kanssa on helpompi tehdä yhteistyötä ja perheetkin taustalla vaikuttavat.
Lempeä, mutta asiallinen, ymmärtävä ja empaattinen, sopivasti kontrollia harjoittava, mutta ei liian ankara, pedagoginen, tasapuolinen, demokraattinen ja soldaarinen opettaja on helmi kaiken muun joukossa: jos vielä opettaja on nuori ja hymyilevä ja puhuu lapsille kauniisti, ei tiuskien, ei huutaen, eikä rähjäten niin opitkin menevät perille ja lapsista kasvaa harmoonisia, sosiaalisia, optimiorvokkeja :)
optimi: lue optimisti
Ihan uusi sivistyssana = altoritäärinen.
http://www.suomisanakirja.fi/autoritäärinen
Elämä on yhtä opiskelua.
Minä en viihtynyt kansakoulussa.
Minun pienen lapsen päässäni särähti, että open parhaat oppilaat, olivat angoravillaisia, vaaleanpunatakkisia tyttelöitä, joille ilmeisesti koti antoi aihetta opiskella.
Heidän onnekseen olohuoneensa kirjahylly oli täynnä tietoa, vanhemmat olivat täynnään lapsensa tietoisuuden turvaavaa tulkkaamista.
En osannut, en tiennyt, eikä ollut varaa, ostaa ja antaa kevätjuhlissa opettajalle ruusukimppua.
Sitä himppuako jäin vaille, vaikka sen sitten sainkin, kun arvostelijat olivat neutraaleja.
Ei se kukkapuska kevätjuhlassa takaa hyviä arvosanoja todistuksessa; se on ainoastaan huomaavaisten vanhempien tapa kiittää opea että on jaksanut heidänkin lapsen kanssa kamppailla koko vuoden. Joskus lapset itse ehdottavat vanhemmilleen opettajansa kukittamista, mutta useimmiten aloite lähtee vanhemmista.
Kiitoksen antaminen hyvästä työstä ei ole lahjomista.
Kyllä se kukkapuska oli annettu juuri siksi, että ope hieman suopeammin kohtelisi meidän Raijaa ja Riittaa. Köyhän lapsena ei ikinä tullut mieleenkään, että opettajalle kaiken lisäksi pitäisi kukkia lahjoa.
En tiedä tätä päivää, mutta yli 50 vuotta sitten ei ollut mikään tapa kukittaa hyväpalkkaista opettajaa, ainakaan köyhän, yksinhuoltajan lapsen.
Kukittajat olivat ihan varmasti juuri heitä, joiden kanssa opettajan ei tarvinnut kamppailla.
Palkka on työmiehen kiitos.
@naurava neilikka,
kävin tämän saman keskustelun kerran edesmenneen mammani kanssa ja hänkään ei ymmärtänyt kantaani. Suomessa (ainakin aikaisemmin) opettajan kiittämistä katsottiin lahjomiseksi. Minä taas olen usein kevätjuhlassa antanut lasteni opettajalle jonkun kukan tai suklaarasian KIITOKSEKSI siitä että on jaksanut kamppailla lasteni kanssa ja siinä sivussa hieman pystynyt opettamaankin heitä. Opettajan ammatti nykypäivänä on vähän arvostettu, palkka huono ja työtaakka suuri. Opettajia arvostellaan vaan ei arvosteta.
Samoin minulle on kevätjuhlassa joka vuosi osa lapsia tuonut kukkasen tai jonkun pienen muistoesineen. Nämä kukat annetaan JÄLKIKÄTEEN ja silloin kun lapsi siirtyy eteenpäin toiselle opelle, seuraavaan asteeseen tai lopettaa koulun. Se on tunnustusta, ei lahjomista.
Yksi huomio jonka olen huomannut,vanhemmiten ihmiset elävät menneisyydessä ja muisteloissa,eihä siinä pahaa,varisingin maustissaan,johtuu varmaan kun elämä on tapahtuma köyhää.
Kuka on täällä "varsingin maustissaan?"
On totta että vanhemmat ihmiset tykkää puhua lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Lapset ja nuoret ei, koska ne ei ole vielä hahmottaneet nykypäiväänsä, saati saattaneet sitä dokumenttikelpoiseksi. Vielä. Mutta ei syytä huoleen, sekin aika tulee. Näin on ollut ja tulee aina olemaan secula seculorum.
Joku aiemmin kirjoittikin siit iän tuomasta lahjasta,
aatoksissaan voi käväistä menneisyydessään,
elää nykyhetkeä
ja myös kokemustensa ja näkemyksiensä
mukaan jotenkin visioida tulevia tapahtumia
- nähdä ja luoda ihan uuttakin.
Elämässä ja maailmassa on läsnä kaikki mitä aitein ihminen voi havaita,
riemujen rikkautta ja tuskaa tummaa - onnekasta rakkautta ja surujen summaa,
laulajan sanoin. Lisänä vielä kaikki muukin mitä mahtuu äärimmäisten
tunteiden väliin. Ja tietty rajattomuus, kuin vaikka uskontojen tarjoama ajasta ikuisuuteen asiat, missä mikään, ei edes kuolema, voi ihmistä erottaa
ikuisesta rakkaudesta.
Vaikka olisi ikää ja mustissaan vaeltaisi, opittavaa olisi paljon edelleen,
sekin on vielä ratkomatta miksi minun tosi ei ole jonkun toisen tosi -
l. harhaisuuden luomat visiot. Saa epäilläkin välillä tarkoitusperiä, mikä
sanana aika hauska.
"miksi minun tosi ei ole jonkun toisen tosi "
sinäpä sen sanoit.
Hienosti kirjoitettu.
opettajat ennen arvosti rikkaiden lapsia, ja meitäkin pilkkas, kun oltiin köyhiä..
opettajalle en ole katkera, se kasvatti sisuani ja olen menestynyt ihan hyvin..
Kasvatuksesta, minua ei koskaan ole lyöty.
Nuoruudessa nyrkkeilin ja kolvasin sain itsekin.
Suomalaisesta koulusta muistuu ala-asteella joku ..... oli vuoden opettajana ollut kuollut jo vuosia hyvä niin.
18 vuotta on ollut nuoria vuokralaisia ja hyvin on kulkenut he ovat olleet parempia kuin vanhat eläkeläiset (naiset) vuokra historia 34 vuotta vanha, en tiedä jos jaksan jatkaa, ensi viikolla teen sopimuksen 60 vuotiaan miehen kanssa saa nähdä... .
Monella nuorella ei ole isähahmoa ole yrittänyt olla.
Suvaitsevaisuus---kerran sanoi eräs suomalainen, jos haluat tyhjentää talon ota mustalaisenen vuokralle.
Pienillä paikkakunnilla ei kunta ainakaan täällä omista vuokrataloja kaikki ovat yksityisiä.
Tämä Ruotsista.
Suvaitsevaisuus, tässä kyläkapakassa vuosia sitten samoin kaunis nainen, mustalaisien säilyväisyys on vain morapuukko Suomessa. (suomeksi)
Ravintolan pitäjä sanoin oli hyvät rinnat, suuri vodka ja nyt ajaa autoa, sanoin kai paremmin kuin ennen.
Koulumuistoja on monenlaisia,luulen että siellä koulussa kyllä luotiin
pohjaa suvaitsevaisuudelle.
Toisella luokalla muistan tällaisen muiston,tulin uuteen kouluun,
olimme isän ikanssa muuttaneet uuteen koulupiiriin.
Sain jotenkin nihkeän vastaanoton Ikäneiti opettajalta,
sitten tuli jotain kahnausta,kamalaa huutoa ja meuhkausta.
Isäni lähti kauemmas töihin ja siksi aikaa menin kummieni luo
asumaan.
Taas tuli huutoa ja kahnauksia,taisin mainita opettajalle että
täytyy kertoa kummilleni ja hän kysyi kuka hän on ja
kas kummaa vielä samana iltapäivänä opettaja sipsutteli
kummini kotiin tarkistamaan että puhun totta,jälkeen päin
olen kyllä ymärtänyt tämähän oli juuri sitä arvovaltaisuutta,
kummini oli koulunjohtokunassa ja muutenkin hyvin arvostettu
henkilä paikakunalla,isäni taas työmies ja yksinhuoltajana
melkein kummajainen siihen aikaan.
Opettaja otti asialisemman linjan mutta minä en enää luottanut
häneen,vasta jälkeen päin hoksaa tällaiset asiat.
Kotona isältäni kuitenkin katson oppineen suvaitsevaisuuden
aakosten tärkeyden,halun olla ihminen jolla on sydäntä
kuunella toisia.
Yksi kehuttu ihminen päivässä tekee maailmasta onnillisemman !
Pohja suvaitsevaisuudelle tai suvaitsemattomuudelle luodaan sekä kotona että kouluissa, mutta mitään yhteistä punaista lankaa ei tunnu löytyvän.
Minua hämmästyttää hiukkasen monen raportoima suosikkijärjestelmä koluissa, jossa rikkaiden lapsia "suvaittiin" paremmin kuin köyhien ja jos sattui olemaan vielä joku paikallinen vaikuttaja tai pikkukiho lähisuvussa niin sepä vasta oli lapselle hyvä. Tuollaista suoranaista korruptiota en havainnut kyläkoulussani, vaikka olisihan se voinut jossain pinnan alla kyteä.
Minusta taas tuntuu kummalliselta, ettet havainnut suosikkijärjestelmää.
Kyllä minun suuressa koulussani, 40 oppilaan luokassa oli selvä kastijako.
Parhaat numerot saivat kiltit ja nätit tyttöset, luokan ainoa romanipoika oli hiljainen ja kapea, tuskin uskalsi katsoa silmiin ketään.
Näin jälkeenpäin ihmettelen, miksi piti kolmannella luokalla piirtää pohjapiirros kodistaan. Kaipa opettaja halusi laskea, kenellä on eniten neliöitä = vanhemmilla vaikutusvaltaa.
Oliskohan se kuitenkin niin että eri puolilla maata ja eri kunnissa, kylissä ja jopa kouluissakin vallitsi erillainen kulttuuri ja se riippui opettajan omasta luonteesta ja vuorovaikutuksestaan paikkakunnan väestöön?
Kuten kerroin aikaisemmin alakoulun opettaja oli vanhankansan ihmisiä, mutta minulla ei ole epäilystäkään etteikö hän toiminut omantuntonsa mukaan. Ei minun keskiarvoni kärsinyt siitä että vanhempani eivät olleet rikkaimmasta päästä: Yläkoulussa taas olin luokkani paras vaikka en osannutkaan laulaa.
Ei minunkaan koulumenestys ollut vanhempieni arvovallasta tai -vallattomuudesta kiinni. Parhain pistein pääsin oppikouluun kaksipäiväisten kokeiden perusteella.
Ämmän sain kirjoituksista, ja yliopistoon sain valita, mitä menin lukemaan.
Vaikka osasinkin laulaa, olivat laulukokeet yksi kammottavin muisto kouluajasta.
Kyläkoulu on tuo minunkin toka luokan koulumuistoni,meitähän oli
silloin todella paljon maalaislapsia .
Neito opettajani oli kyllä puoluellinen ja kohteli paremmin ainakin
tutaviensa lapsia no minä solutauduin kummini kautta hänen
tutavapiiriinsä,saihan hän kummieni kautta enemmän tietoa kuka
oikeastaan olen,hän muutti selvästi suhtautumistaa tuon tapauksen
jälkeen minuun,olin kyllä vilkas,mielestäni kuitenkin aika kiltti tyttönen.
Mietin kokiko tuo opettaja jotenkin vaikeammaksi nämä lapset joiden
kotona ei ehkä osattu arvostaa niin paljon koulutusta.
Harmillistahan se on jos lapset joutuivat siitä kärsimään.
Nykyisin taas vanhemmat valitsevat mieleisensä koulut lapsillen,
se on minusta huolestutavaa,siinä helposti jää esim,,, maahanmuutajien
lapset heikommille,kun juuri heille hyvä opetus ja kotoutus olisi tarpeen.
Onko näillä kirjoituksilla tarkoitus parantaa maailmaa,taitaa olla teidän jutustelut ajankulua,itsestään selvistä asioista.
Mitä pahaa siinä on?
Kun ihminen kirjoittaa ajatuksiaan, hän samalla selvittää omia ajatuksiaan. Kuka ja mikä maailmaa parantaa, ei ainakaan tämä palsta, mutta voi parantaa ihmisen itsensä tilaa.
Pienistä puroista meretkin vetensä saavat.
@voihannenä
aina voi yrittää parantaa,tulokset laihoja,siltikin tärkeämpäää
kuin vaikeneminen.
Sillä vaikeneminenkin tosi asioiden edessä voi olla rasismia !
Harmillista kun nuo vanhemmat ovat jo kuolleet.
Voisi kysyä vastauksia näihin, joihinkin lässytyksiin.
Tai ehkä sittenkään ei.
En ole kovinkaan innostunut suvaitsevuus-keskusteluista rasismin kautta koulu-aikojen vanhenpien muistelemiseen.
Olen 63V. enkä näe oikein enää yhteyttä.
H.
Moni näkee.
"siinä näkijä"
Ymmärrän tuonkin näkö-kannan.
Mutta sitä en ymmärrä, että pitää pilkata heitä, jotka eivät enää pysty puolustautumaan.
Jos on 60 ja osaa käyttää tieto-konetta, on elämässään edennyt hyvin.
Katson että tuo saavutus on vanhemmille kunniaksi, ei häpeäksi.
Todella kärsineet kuolevat mieli-sairaaloissa tai narun-jatkoissa.
Niin se luonto luo.
Sillä, ajat ovat paljon muuttuneet vanhoista ajoista.
Provoilu tässä asiassa on häpeällistä.
H.
vanhemmille.... isälle ja äidille.....
H.
En ymmärrä kirjoittamaasi.
Minä rakastin ja rakastan vieläkin vanhempiani, vaikka he olivat vain kaltaisiani ihmisiä, eivät pyhimyksiä.
Olen onnellinen, että sain periä heidän henkisiä lahjojaan.
Taisi tulla paha kirjoitus-virhe...
Piti varmasti olla "vanhenmille...
"tolkkua taasen"
Jotkut asiat eivät ole aikuiselle huvittelun aiheita.
Minullekaan.
H.
"siinä näkijä"
Sinä näet mitä näet.
Tunnet mitä tunnet.
Kirjoitat mitä osaat.
Se on ihmisen osa.
Sitten sinua katsovat toiset.
H.
ja mitä se vanhenmille sitten tarkoittaisi? Voisitko kertoa?