Äidit tekee joulun

Onko sitten on pakko laittaa sitä joulua niin kovasti? Kyllä se vähemmälläkin tulee.

Miksi touhottaa hiki hatussa laatikoita ja kinkkua ja pipareita ja rosollia ja sitä ja tätä, miksi ostaa se jouluasetelma siihen sohvapöydälle, jos sitä ei kukaan huomaa? Jos haluaa itseän varten kukkia, niin laita sellaiseen paikkaan missä itse ne huomaat, ja saat paremman mielen.
Lapsille maistuu perinteisistä joulupöperöistä korkeintaan ne piparit, teen taikinasta tangon ja laitan jääkaappiin jähmettymään. tangosta leikkaan muutaman millin siivuja jotka paistan. maku ja tuoksu on samat, vaikka ei näytäkkään possulta tai tähdeltä. koristlla voi kuten muutenkin.
meillä on ihan suosista luovuttu jouluruokien tarjoamisesta, teen aattona perunamuusin, ja sen kanssa tarjotaan lihapullia, juhlafilee(joka on kuorrutettu sinapilla), kyläsavulohta, kaupasta ostettua lanttu-, porkkana ja bataattilaatikkoa meille aikuisille ja takuulla kaikkien mahat täyttyy, kukaan ei nyrpistele, eikä kinua pois pöydästä.
Jos lahjat ja pukin tulo jännittää, kannattaa ruokailu ajoittaa sinne iltapäivälle, mikään ei pakota syömään vasta illalla. Aikuiset voivat tankata myöhemmin jos vielä nälättää.
Meillä saa jo aattoaamuna avata ekat paketit, ja yleensä valitsen sellaiset joiden kanssa kuluu aika. Voi myös hankkia yhden kokoperheen yhteisen lahjan, esim. seurapelin/palapelin/elokuvan tmv , jota voi pelailla/katsella siinä ruuan valmistumista odotellessa. Pienillä asioilla voi helpottaa joulun askareita, vaikka kaikki ei menisikään ihan ninkuin siellä lapsuuden kodissa on mennyt ja mikä on se joulun rutiini. Rutiineita täytyy voida muutella tarpeen tullen, ei se ole niin vakavaa.
minulla ei ole ruokastressiä eikä siivoustressiä. huusholli siivotaan yhdessä miehen kanssa joulun alla, ei niitä kaappeja ja laatikoita, vaan ihan imuroidaan, pyyhitään lattiat kostealla, vaihdetaan petivaatteet. Lapsilta kerätään vanhoja kirjoja ja leluja laatikkoon ja varastoon uusien tieltä, siis sellaisia, mitkä ei ole enää aikoihin kiinnostaneet; ne voidaan viedä kesällä mökille, niin tuntuvat uusilta ja jänniltä kun ovat olleet poissa silmistä ja mielestä. jos lattia pitää imuroida aattoaamuna, niin sitten imuroidaan.
Yleensä joulupäivänä ollaan anopin luona, ja siellä saa ruokaa niin että maha ratkeaa, myös lapset otetaan siellä huomioon, ja vaihtoehtoja löytyy, niin ettei kukaan näe nälkää.
en ymmärrä periaatetta että joulupöydässä on pakko olla sitä ja tätä, vaikkei kukaan söisikään, ja lasten on pakko syödä tai olla syömättä. sitten ihmetellään kun on mahat kipeänä kaiken suklaan-ja piparinsyönnin jäljiltä, kun kunnon ruokaa ei ole mahanpohjalla nimeksikään. Periaattteista voi luopua, tai vähintään joustaa, ja ottaa joulupöytään myös sellaista mistä lapset pitävät varmasti, vaikka se varsinaisesti ei siihen jouluun kuuluisikaan, tai poistaa sellaista turhaa mistä kukaan ei pidä.
Lahjoja alan ostella netin kautta jo elokuussa, hyödynnän syysaleja, eikä tarvitse tänäkään vuonna joulun alla kaupungille lähteä hiki päässä kiireisten ja vihaisten ihmisten jalkoihin, ellen välttämättä halua.
Aikuisille ei ole pakko ostaa lahjoja, suvun kesken asiasta voidaan sopia. näin säästyy monelta hermon menetykseltä; mitä sille ja mitä tolle.. Me suosimme eettisiä lahjoja, joista kaikki vastaanottajat ovat olleet tosi mielissään, ja on helppo hankkia netin kautta. Kyllähän se itseäkin vähän tympäisee saada ne pörrösukat, tai outo ja ruma kynttilänjalka/jälkiruokakippo/tuikkukuppi tai iänikuinen pandan juhlapöydänkonvehti-rasia "kun ei muutakaan keksitty".
Ja se nyt on ihan tosiasia, että harvemmin sitä kiitosta saa siitä touhotuksesta. Yhdessä olo on tärkeää ja se korvaa ihan varmasti ne pesemättömät oven pielet tai mummon reseptillä tuntitolkulla haudutetun lanttulaatikon, mikä menee viimeistään välipäivinä roskiin kun kukaan ei syö.
Lapset eivät huomaa äidin työn määrää tai lopputulosta, heille riittää joulukuusi ja lahjakasa. mies saattaa huomata, mutta ei osaa siitä erikseen kiitellä. Siksi onkin turhaa panostaa niin kovasti, eikä laatia mitään ennakkosuunnitelmia pyhien ajaksi. ne kun eivät juuri koskaan kuitenkaan onnistu. Lasten kanssa voi puuhailla, askarrella jotain yksinkertaista, leipoa sen minkä ehtii ja jos ei ehdi, niin ajatella asia niin, että tarvitaanko tänäkin jouluna ne viisi taatelikakkua, kaksi kiloa pipareita, sahramipullaa, täytekakkua, omatekoista mallaslimppua vai riittäisikö vähän vähempi.
jos omaan kotiin kokoontuu puolet suvusta, niin apua voi reilusti pyytää. te esim. hoidatte siivoukset ja koristelut, muut tuovat tarjottavat, seuraavana vuonna vaihdetaan.
eli ottakaa rennommin, hengähtäkää ja miettikää mitä oikeasti pitää tehdä ja mitä ei. Voiko jostain perinteestä vihdoin luopua? kumpi on tärkeämpää; antaa lapselle (ja kumppanille) kiiretöntä yhdessäoloa vai huhkia ja puunata ja leipoa ja olla katkipuhkipoikki kun juhla koittaa.

Tiedoksi ennen kommentteja.Aloittaja ei vietä itse tälläistä touhujoulua.Kirjoitin tästä vaan lähinnä siksi, koska olen kuullut ja lukenut monien äitien jouluvalmisteluista.
Jotka on juuri tätä kuvaamaani tinkimätöntä täydellisyydentavoittelua.He tekevät kaikkea mahdollista joulun takia ja sitten valittavat olevansa rasittuneita ja liian väsyneitä viettämään joulua.Tai pettyneitä siitä, ettei kukaan noteeraa, arvosta mitenkään heidän työpanostaan.Tälläinen toiminta minua hieman ihmetyttää.
Tottakai jokainen saa valmistella joulua omalla tavallaan.Mutta, voihan sitä joskus kai pysähtyä kaiken kiireen keskellä ja miettiä joulun tarkoitusta ja laittaa asioita uuteen tärkeysjärjestykseen?

Moika vaan joulu äidit.
Meill oli keran erilainen joulu. Oltiin naapurissa kun kotona oli vesivahinko. Eipä ollut stressiä mistään. Eikä naapureillakaan. Eipä tarvinnut siivota. Mutta ruokaa tehtiin kaikki yhdessä ja kuunneltiin joululauluja jouluradiosta.
Siellä oli osa jouluruuista delegoitu mummojan ja anoppien tekoon joten laatikot ja rosolli oli kotitekoista, mutta ei "omatekosia".

Meillä tekee meidän perhe. Minä hoidan ruoan ja mies ja lapset siivouksen, Miehen kanssa yhdessä lahjojen hankinta, Mies siis todellakin imuroi, moppaa lattiat, pesee saunan jne,. Ja myös koristelee kuusen jne,
Komeroita ja kaappeja ei siivota, kun ei ole tarve ja siellä ei joulau vietetä. Joulusiivous on ihan perus viikkosiivous.
Ruokaa tehdään itse. Ja menekin mukaan tulee tehtyä. Ja tehdään vain niitä ruokia, joita syödään ei vain siksi, että se kuuluu jouluun,
Aloitan ajoissa, teen asioita erissä, teen kauppalistat valmiiksi ajoissa, Tarkistan, että on kaikki mitä tarvitaan leipomisiin ja ruoanlaittoon.
Minä ja meillä otetaan lunkisti silloin, kun moni ressaa joulusta ja listat tekemättömistä asioista.
Meillä onkin rauhaisa ja stressitön joulu.

Meillä on tuota äititekeejoulun-joulua vietetty yli kaksikymmentä kertaa, mutta avioeron jälkeen on joka toinen joulu erilainen. Lasten ollessa kotona laitan joulun ja osallistumme kirkkojuttuihin, mitä nyt sopivaan aikaan on.

Mutta sitten iskee joulu ilman lapsia. Käyn kirkossa aattona tai jouluaamuna. Teen pakolliset hommat navetalla ja sitten koittaa se minunminunjoulu. Suklaata ja sohva, telkkarista katson jos tulee jotain tai luen, tai sitten ummistan silmät ja nukun. Ei paineita, ei kelloa, ei narinaa, vain hiljaisuutta ja koiran huokaus.

Onneksi palaan maan pinnalle kaksi kertaa päivässä töihini ja sitten joulun jälkeen, kun lapset tulevat kotiin ja haluavat viettää joulun uudestaan. Samapa se, ei meillä lasketa.

Kukaan ei näköjään kertonut onko alkoholia jouluna,jos ei hyvä niin.Vaikka kuinka hienosti joulua laittaisi niin monen joulu menee pilalle alkoholin takia.Mitäs jos tänä jouluna ei ostettaisi alkoholia lainkaan, niin varmasti olisisi ainakin lapsille ihana joulu.Vaikka ei saisikaan niitä kaikkia toivomiaan lahjoja.

Äidit tekee niin, sepä siinä aina on inhottanutkin. 6v vielä, sen jälkeen tämä äiti häipyy joka joulu jonnekin lomalle, yksin.