Moi, haluisin tietää, miksi käyttäydyin näin, mutta vähän taustatietoa..Olen ollut monia vuosia sinkkuna, ero exätstä oli vaikea. Nyt ehkä voin jo sanoa, että olen päässyt hänestä yli. Kertaakaan hänen jälkeensä en kylläkään ole kenestäkään suuressa mittaluokassa kiinnostunut. Ehkä yhteen mutta osoittautui kusipääksi. Noh, nyt olen tavannut yhden miehen ja pidän hänestä monista eri syistä. Tahtoisin koko ajan olla hänen kimpussaan ja sylissä eli sellaista himoa on. Kun emme näe, ajattelen häntä kyllä usein. Sellaista perhoset mahassa ei ole tullut kuin ehkä kerran pari hänen kanssaan, kun hän oli tulossa luokseni. Minua pelottaakin, koska tunteeni exääni kohtaan olivat jotain todella suurta, ehkä odotan uudelta mieheltä samaa. Exäni lisäksi oli ensirakkauteni, tiedän kyllä etten koskaan voi tuntea samoin ketään muuta kohtaan, Olen huomannut etsiväni etsimällä vikoja tästä miehestä ja suutun hänelle helposti, jos hän tokaiseen jotain typerää. JOskus on kyllä ollut aihettakin suuttua, mutta usein seuraavan päivänä ihmettelen käytöstäni. Yritän kai etsiä jotakin täydellistä, mitä ei ehkä olekaan. Mies kun sanoo vaikkapa minua kullaksi, sanon hänelle että ei saa sanoia noin kun ei edes seurustella. Olen joutunut pettymään niin usein rakkaudessa..niin, ihmettelen tässä että mitä oikein tunnen tätä miestä kohtaan ja miksi olen niin ns vaikea hänelle? Jos lopettaisin täydellisyyden etsimisen ja lähtisin rentona tähän juttuun mukaan, ehkä meistä tulisikin jotain? TUntuu että jarruttelen enkä päästä tunteitani esiin, ehkä pelkään?
Miksi käyttäydyn näin???
pelkäänkö
5416
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
itse vastasit jo kysymyksees itse: lähtisit rentona mukaan juttuun, ehkä teistä sitten tulisikin jotain
aloitus kuin mun näppikseltä..
Pidä vain pää kylmänä äläkä ihan heti heittäydy helpoksi! Siten miehellä säilyy mielenkiinto sinua kohtaan. Vähä vähältä voit sitten rohkaista häntä etenemään. Sänkyyn ei kannattane mennä vielä vähään aikaan, koska silloin sidot itsesi mieheen fyysisesti. Sitten jos kuitenkin huomaatte olevanne samalla aaltopituudella kaikin tavoin, voitte antaa halun ja vaiston ohjailla, aina intiimeimpään leikittelyyn asti.
Öö..olemme tapailleet muutaman kuukauden ja juu, harrastaneet jo seksiä :P juttu oikeastaan alkoikin seksisuhteena ja sellaisena sen piti minun puoleltani pysyä, mutta mies on minusta muutenkin kiinnostunut ja sanonut että hänen puolestaan voisi olla vakavampaankin..itse ajattelin että tämä onnistuu näin, mutta minulla on kai tullut tunteita häneen enemmänkin kuin vain seksikaverina, onkin. Niin no kai se on niin, että koska jarruttelen, en saa selvää mitä haluan. JOtenkin en halua myöntää, että minulle onkin tullut tunteita ainakin jotain, koska alunperin olen sanonut että tämä on vain seksiä, ei muuta. Kai pelkään, ettei minusta ole kuitenkaan parisuhteeseen, vaikka sitä olen jo jonkin aikaa kaivannut. Joskus huomaan, että mieleni tekisi sanoa tälle miehelle jotakin, että esim. olet ihana,haluan olla sun kanssa..mutta mutta, sitten en sanokaan sitä. En ymmärrä itseäni, pelkään kai ettei tästä tule mitään ja särjen miehen sydämen mutta en kai saa sitä selväksi, jos en tule ulos tästä "kuoresta"?! Mies on kyllä sanojensa mukaan tosi kiinnostunut minusta ja olisi valmis etenemään, mutta kaikki on minusta kiinni. Ja vaikka en haluaisi hänen kanssaan enempää, hän haluaa nähdä minua niin kauan kuin mahdollista. Niin ja syy siihen, että aluksi ajattelin etten halua miehen kanssa mitään vakavaa, on ns sekava elämäntilanteeni..selkeäasti tunnen jotain syvempää miestä kohtaan mutta miksi sitä on niin vaikea myöntää ja antaa vaan virran viedä mukanaan! Miehessä nyt ei varsinaisesti mitään vikaa ole, pikkuvikoja niinkuin kaikissa, mutta ei muuta..
Ahah. Unohda koko mies ja koko juttu. Se ei tosin tule olemaan helppoa, koska olette jo olleet sängyssä. Mutta kyllä se siitä.