hellou...

Tuli muuten väärälle sivulle..sori..

Kiva kuulla välillä tuollaista kypsää ja järkevää
puhetta aiheen tiimoilta. Minulla on myös kohta
21-vuotias ystävätär, joka on neitsyt, eikä
hänellä ole mitään kiirettä päästä siitä eroon.
Tilaisuuksia on ollut, mutta hänellä on sama
motiivi kuin sinulla; tunteet pitää olla jutussa
mukana.
Itse olin piirua vaille 16, kun menetin
neitsyyteni silloiselle kundikaverilleni. Olimme
olleet yhdessä puoli vuotta, ja yhteensä kuljimme
kimpassa melkein kolme vuotta, joten oikealle
ihmiselle se kuitenkin meni. En ole katunut sitä
lainkaan, mutta asia on ihan eri niillä, jotka on
menettäny neitsyytensä yhtä nuorena jossain
bileissä kundille puolväkisin..

Älä ihmeessä hätiköi. Kyllä seksiä ehtii elämänsä
aikana harrastamaan ihan riittävästi, vaikka
touhun alottaisi vasta kolmekymppisenä. Nyt kun
sitä on jo vuosia harrastanut tuntuu vaan siltä,
että toiset jää paljosta paitsi.. Mutta minähän
rakastelenkin aina oman kultani kanssa, ja niin
olen tehnyt ekasta kerrasta lähtien!

Ai niin, ja sen verran vielä, että luultavasti
joskus kun tapaat elämäsi miehen, hän arvostaa
neitsyyttäsi valtavasti. Miehet kun tykkäävät
siitä, että nainen ei ole juossut miehen sängystä
toiseen jatkuvasti!

*halauksia*

Sorry, mutta "tapaat elämäsi miehen/naisen" on
paskaa. Rakkaus? Mikä ihmeen juttu se on? Oon
kolmetoista vuotta ollut yhden naisen kanssa,
meillä on kolme muksuu ja yhdeksäs
avioliittovuosi menossa, mut vieläkään en osaa
sanoa miltä se rakastaminen tuntuu!

Mulle se on vain sanahelinää ja muuten tää
oleminen yhdessä on vain olemista yhdessä, koska
sukulaiset ja käytäntö niin vaatii. Mä en oo
koskaan rakastanu ketään muita kun lapsiani!
(Jep, jep, oon kauhee äijä) Mut se on totta. Mä
toki tykkään vaimostani, mut jos nyt sais valita,
vaihtaisin jo. En nuorempaan tai kauniimpaan vaan
vain toiseen. Ja ehkä parin vuoden päästä jälleen
palaisin hänen luo.

Ei ihminen oo alkujaan ollu mikään yksiavioinen.
Nyky-länsimainen uskonto viljelee ajatusta siitä,
mut todellisuudessa seksuaaliset haluni tunnustan
niin hurjiksi, et panisin päivittäin joka toista
vastaantulevaa misua. SE ON NIIN!! Ja tiedän et
vastauksia satelee ´besser wisser´-lyyleiltä,
jotka haukkuu munt, mut siitä viis. Totuus on jo
kirjattu ja herjojen vuoro on seuraavaksi!

Hauskaa iltaa kaikille ja kuunnelkaa heavyä!!

Kunnioitettavaa sinänsä, että haluat "säästää"
itseäsi. Mutta toisaalta taas elämä on niin
saakelin lyhyt ja seksi on JÄRJETTÖMÄN siistiä,
että kyllä siihen touhuun kannattaisi lähtee
mukaan. Ei siitä turhaan paasata niin paljon joka
puolella. Itse olin 17 v. kun ekan kerta koitti.
Se tyttökin oli ensikertalainen -käytännössä
tapahtui niin, että mä menetin poikuuden ja se
tyttö ei menettäny neitsyyttään. Miten se on
mahdollista, sitä saa jokainen miettiä
itsekseen...
Sittemmin on tullu oltua selkeesti liiankin monen
naisen kanssa, mutta onneksi tahti on laantunut
viime vuosina, koska olen
selvästi "pitkäaikaissuhde -hakuinen". Ja vaikka
nuorena tulikin törttöiltyä, en silti kadu.
Kokemusta on karttunut monenlaista ja niistä on
osannu ottaa opikseen. Parasta on se, että kun on
ollu monen naisen kanssa, voi pitää
itseään "hyvänä rakastajana", vaikka lopulta
parasta seksi on silloin kun tuntee partnerinsa
hyvin ja rakkaus on molemminpuolista.

Täällä samoin, jo lähemmäs 25 oleva nainen, joka
ei ole neitsyyttään menettänyt. Mielestäni on hyvä
että on periaatteita. Minunkaan kohdallani ne
eivät ole mitään "vain avioliitossa" tms. mutta
seksi ei ole niin tärkeää ettenkö voisi odottaa
ihan kunnon hetkeä. En ikinä pystyisi antautumaan
jollekin baaripokalle tai muulle lyhyelle
tuttavuudelle. Olen ehkä hieman ujo ja muutenkin
mun ei ole kovin helppoa/nopeaa tutustua uusin
ihmisiin. Siksi myös läheisemmän kontaktin
luominen kestää pitempään.

Ja ennenkö joku kommentoi että olen jäänyt
paljosta paitsi. Ehkä olen jäänyt jostain,
suhteellisen pienestä elämän osa-alueesta paitsi.
Sitä paitsi vaikka en miehen kanssa olekaan ollut,
niin itsetyydytys on minun tapani torjua
"puutostilaa" jos nyt siltä alkaa tuntua liiaksi.
Seksuaalisuus ei vain omalla kohdallani ole niin
suuressa osassa päivittäistä elämääni, että olisi
pakko "päästä naimaan".

on tavata mieleltään ja asenteiltaan terve
kirjoittaja täällä enemmistön muodostavien
törkyisten irstailijain jokosta. Kirjoitat
rautaista asiaa jopa tunteista vaikka enemmistön
halut täällä näyttävät rajoittuvan pelkkiin
ohimeneviin ruumiin kutinoihin. Pidä pintasi
vaikka roskaväki metelöikin, varmasti löydät
tasoistasi seuraa ja koet todelista rehellistä
iloa ja onnea joista ruumiin ohella nauttii
sielusikin.

siis oneksi olkoon, olet aito oma itsesi etkä
kulje kaiken valtavirran
mukana, "keräilyharvinaisuus" nykyään. Sillä
neitsyyden menetyksellä ei ole mikään kiire,
ehtiihän sen kun oikea aika koittaa. Jos hätäilee
voi jäädä elinikäiset arvet joita ei unohda
koskaan. Itse menetin poikuuteni muutama vuosi
sitten (olin silloin 23v) umpihumalassa ja mutta
koen menettäneeni sen vasta nykyiselle
tyttöystävälleni. Tärkeää on että älä tee mitään
vain siksi että muut sanovat ja painostavat, sen
päätöksen täytyy lähteä sinusta itsestäsi :).
Vielä siitä rakastumisen tunteesta, se tosiaan
tekee kaiken muun merkityksettömäksi mutta se voi
myös satuttaa enemmän kuin mikää muu. Suuri
voima :)

voimia ja jaksamista sinulle :)