Minulla oli avomieheni kanssa pattitilanne päällä ja hätäratkaisuna oli suuri virhe eli ERO.
Rakastan kultaani edelleen ja yritin saada hänet takaisin ajoin aika hysteerisenäkin. Sain sitten tietää että olin raskaana. Voiko hysteerinen käytökseni johtua raskaudestani?
Olisikohan exä tullut takaisin jos olisin kertonut raskaudestani? Sillä hetkellä minusta vain tuntui että se olisi ollut väärin. En minä halua miestä, joka velvollisuuden tunnosta on kanssani koska on lapsi tulossa, vaan halusin miehen joka on kanssani rakkaudesta minuun ja että pikkuisemme on meidän rakkautemme aikaansaannos.
Kuolikohan sikiö stressini takia?
7 viikkoinen pieni ihminen on poissa. Itkettää...
Rakastan kultaani edelleen ja yritin saada hänet takaisin ajoin aika hysteerisenäkin. Sain sitten tietää että olin raskaana. Voiko hysteerinen käytökseni johtua raskaudestani?
Olisikohan exä tullut takaisin jos olisin kertonut raskaudestani? Sillä hetkellä minusta vain tuntui että se olisi ollut väärin. En minä halua miestä, joka velvollisuuden tunnosta on kanssani koska on lapsi tulossa, vaan halusin miehen joka on kanssani rakkaudesta minuun ja että pikkuisemme on meidän rakkautemme aikaansaannos.
Kuolikohan sikiö stressini takia?
7 viikkoinen pieni ihminen on poissa. Itkettää...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Keskenmenoon et ikävä kyllä tuossa vaiheessa raskautta voi itse vaikuttaa. Itse koin sen kesäkuussa (rv.12) ja mietin yhä mitä mahdoin tehdä väärin. Ajan mittaan sitä kuitenkin oppii hyväksymään sen, että kyse on ihan luonnollisesta ja erittäin yleisestä, vaikkakin traagisesta tapahtumasta, joka koettelee "kantajaansa" kovalla kädellä.
Stressi ei ole koskaan hyvästä, mutten todella usko sen vaikuttavan millään tavalla tuossa vaiheessa. Eri asia olisi sitten myöhempinä kuukausina.
Ja vaikka miehelläsi (ex?) olisi ollut toki oikeus tietää raskaudesta, teit mielestäni oikein. Ethän halunnut häntä "väärin perustein" takaisin. Mutta nyt kun tilanne on tämä ja lapsenalku menetetty, voit itseksesi miettiä kannattaako tässä vaiheessa kertoa. Jos kerrot, ei miehen ainakaan "tarvitse palata takaisin" lapsen takia. Jos taas jätät kertomatta... hänellä kuitenkin olisi ollut oikeus tietää...
Voimia sinulle ja toivon, että kaikki kääntyy parhain päin. Et ole itse syypää keskenmenoon. Ajan myötä syyllisyyden tunne vähenee. Tsemppiä!