Kertokaapa

Olisiko se sitä samaa mitä on Pekkarointi?

Ei Kepulointi ole Pekkarointia vaan Pekkarointi on Pekkaroinnin lisäksi myös Kepulointia.

vain kaltaistesi kateellisten elättilusmujen keksimää viihdettä tyhjän elämänsä täytteeksi.

Kepulointia on, kun Huovinen nimittää demarin Pekka Puskan tilalle.

Se menee niin, että
Keskustapuolue > Kepu > Kepulointi > Täystuho

Kokoomus

Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb (kok.) nosti entisen erityisavustajansa Jori Arvosen EU-sihteeristön apulaispäälliköksi. Arvonen työskenteli puoluetoimistolla muun muassa kansainvälisten asioiden päällikkönä. 18 hakijan joukossa olisi ollut esimerkiksi EU-suurlähettiläs Marja Rislakki.
Pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) valtiosihteeri Velipekka Nummikoski (kok.) valittiin Raha-automaattiyhdistyksen toimitusjohtajaksi. Asiasta oli tiettävästi sovittu hallitusneuvotteluissa.
Sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkyys vaihtui sosiaalidemokraateilta kokoomukselle. Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko (kok.) valitsi tehtävään Päivi Sillanaukeen (kok.).

SDP

Sosiaalidemokraatit valitsivat Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen (VATT) pääjohtajaksi Juhana Vartiaisen (sd.). Vartiainen on jäsenkirjastaan riippumatta tehtävään ilmeisen pätevä; entinen ruotsalaisen taloustutkimuskeskus Konjunkturinstitutetin tutkimusjohtaja, Ruotsin LO:n tutkimussäätiön toimitusjohtaja ja ollut töissä myös Palkansaajien tutkimuslaitoksessa.
Päivi Sillanaukeelta vapautuneelle paikalle sosiaali- ja terveyspalveluiden osaston päälliköksi sosiaali- ja terveysministeri Maria Guzenina-Richardson (sd.) nimitti Kirsi Paasikosken (sd.). Virkamiesesitys tehtävään oli sitoutumaton Eija Koivuranta, jolla olisi ollut pitkä ministeriö- ja lainsäädäntökokemus.

Kristillisdemokraatit

Suurin poliittinen virkanimitys -kohu syntyi sisäministeri Päivi Räsäsen (kd.) nimitettyä ministeriönsä kansliapäälliköksi entisen puoluetoverinsa Päivi Nergin. Nerg on koulutukseltaan maa- ja metsätaloustieteiden maisteri. Virkaa havitteli lukuisia poliisihallinnon pitkän linjan ammattilaisia. Nimitystä arvosteltiin erityisesti siksi, että paria vuotta aiemmin Räsänen oli näkyvästi vastustanut poliittisia virkanimityksiä.

Vasemmistoliitto

Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäkeä (vas.) kritisoitiin hänen ensin paheksuttuaan hyvä veli -verkostoja ja sitten nimitettyään erityisavustajansa Jussi Saramon (vas.) Veikkauksen hallitukseen.
Arhinmäki vastasi myös pitkän linjan vasemmistoliittolaisen kuntapoliitikon Minna Sirnön nimittämisestä Taiteen edistämiskeskuksen johtajaksi.
Arhinmäen tontille kuului myös OPM:n liikuntayksikön ylitarkastajan nimitys. Tehtävään valittiin TUL:sta tuttu puoluetoveri Sari Virta.

Kepuloinnilla ymmärretään erilaista kieroilua, vippaskonstien käyttöä, mustan valkaisemista ja siinä tavoitteiden saavuttamiseksi melkein kaikki keinot ovat sallittuja. Kuten on nähty Kepu monasti liikkuu jopa laillisen ja laittoman rajamailla. Kohtuus on myös kepuloinnin vastakohta.

Kepuloinnin ylivertainen suurmestari on Urho Kekkonen. Koko käsite juontaa hänen toimintaansa. Siitä käytettiin aikoinaan kansan suussa nimitystä Kekkosen konstit, jonka käyttö oli jopa tavanomaista Kekkosen omassa puolueessa, jossa vielä ennen Kekkosen presidenttikautta oli myös hänen vastustajiaan. Muistukseksi näille Kekkonen liitti oma-aloitteisesti muutaman maalaisliittolaisen sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin syytetyiksi eli siis ilman valvontakomission myötävaikutusta.

Kekkosen konstien alkuperä ajoittuu 1930-luvulle, jolloin Kekkonen halusi kieltää äärioikeistolaiset puolueet. Perusteluna hän käytti poliittista verbaaliakrobatiaa sanomalla, että demokratian puolustamiseksi voidaan käyttää demokraattisia keinoja.

Kekkosen poliittiset metodit perustuivat Suomen poliittisen kulttuurin keskeisten käsitteiden, kuten demokratian, isänmaallisuuden ja puolueettomuuden, taitavaan käsittelyyn ja muunteluun. Vanhojen autojen kauppiaden sanotaan myös omaksuneen tällaisen puhetavan.

Kekkosen kisälleistä on tässä suhteessa mainittava muutama henkilö. Oppipojista ylivertainen on tottakai Paavo Väyrynen. Hänen sananparsistaan on täss suhteessa tullut legendaarisia. Myös Esko Aholla sanavalmiina politiikkona oli ainakin taipumusta eli lahjakkuutta tähän suuntaan. Myös Mauri Pekkarinen on ollut näissä kohdin hyvä. Sen sijaan Ahti Karjalainen oli puheeseen liittyvässä kepuloinnissa lahjattomista lahjattomin, mutta hän osasi kyllä paikata puutteensa vaikuttamalla kulissien takana. Nykyinen puheenjohtaja Sipilä on myös aika lahjaton tässä suhteessa. Kepulle ovat aina olleet ongelmana liian rehelliset miehet, joten kaiketi sen perusteella Sipilälle voi ennustaa lyhyttä poliittista uraa, ellei hän sitten kykene muuttamaan tapojaan ja ryhdy tosimielellä kepuloimaan. Kimmo Tiilikainen on esimerkki siitä, että tällaista oppimuiskykyä kyllä löytyy.

Kepuloidaanko Suomessa vielä?