Kiitos sinulle joka vastasit mun viestiin!
Nyt oon pysyny "kuivilla" aina enemmän ja enemmän päiviä kerrallaan. Luotan siihen et pääsen tästä ongelmasta vielä eroon. Helppoa se ei ole mutta uskon et toivoa on. Notkahduksia tulee.. Mutta on se parempi opetella vähän kerrallaan olemaan oksentamatta ja lopulta ei enää ollenkaan, kuin oksentaa joka päivä.
En tiiä miten muut on päässy irti bulimiasta, mutta olisi mielenkiintoista kuulla miten te kohtalontoverit olette alkaneet taistelemaan sairauttanne vastaan.
Tsemppiä kaikille taisteluun.
Nyt oon pysyny "kuivilla" aina enemmän ja enemmän päiviä kerrallaan. Luotan siihen et pääsen tästä ongelmasta vielä eroon. Helppoa se ei ole mutta uskon et toivoa on. Notkahduksia tulee.. Mutta on se parempi opetella vähän kerrallaan olemaan oksentamatta ja lopulta ei enää ollenkaan, kuin oksentaa joka päivä.
En tiiä miten muut on päässy irti bulimiasta, mutta olisi mielenkiintoista kuulla miten te kohtalontoverit olette alkaneet taistelemaan sairauttanne vastaan.
Tsemppiä kaikille taisteluun.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itsekin lähden samalta pohjalta, eli päivä kerrallaan. Juuri olin ollut lähes viikon bulimoimatta, eläen todella terveesti, mutta tänään taas ahmin ja oksensin. En jäänyt kuitenkaan siihen kiinni, vaan päätin jatkaa siitä mihin jäin. Uskon, että vähitellen, oppimisen kautta sekä kehon totuttua saamaan säännöllisesti ravintoa, bulimiasta voi päästä eroon.
Hyvin, hyvin harvalla se kuitenkaan on mikään kertarysäys, että vaan päättää "lopettaa" bulimian. Itse olen sen päätöksen tehnyt jo "aika" monta kertaa, lupauksia on tullut tehtyä ja rikottua. Bulimia on valtatie, ja paraneminen sen sijaan kivinen kinttupolku, jolla otetaan kaksi askelta eteenpäin ja sitten yksi askel taaksepäin. Eteneminen on hidasta ja takapakkeja tulee jokaiselle, pitää vaan osata unohtaa ne, ja pitää tervettä elämää kuitenkin bulimiaa houkuttelevampana. Koska kun ei ole enää masentunut ja buliminen ja on löytänyt oman arvonsa, osaa nauttia elämän pienistä iloista, ja mikä tärkeintä, tuntee itsensä täysin terveeksi, vahvaksi ja onnelliseksi, silloin tajuaa, miten paljon olisi menettänyt, jos olisi takertunut bulimiaan. Vaikka bulimia tuntuisikin siltä ainoalta pelastusrenkaalta tässä julmassa maailmassa, kannattaa muistaa, että se vetää vain syvemmälle ja syvemmälle mustaan veteen.
Voimia kaikille taisteluun!! Itse tunnen nyt vihdoinkin olevani tarpeeksi vahva pyristelemään eroon tästä pirullisesta sairaudesta, vaikka se sitten veisi vuosia!!!
Ihanaa aina kuulla näitä selviytymistarinoita, niiden alkuja ja tsemppaus tuntuu varmasti monista hyvältä!
Näin toimin minäkin eli päivä kerrallaan. Ensin yksi päivä oksentamatta, sitten toinen ja kolmas. Alku oli todella vaikeaa ja syömiset meni vielä ihan miten sattuu. Tasapainon löytäminen ja kaikesta paskasta eroon rimpuileminen ei tapahtunu yhdessä yössä enkä minäkään suoranaisesti yhtäkkiä vaan päättäny lopettaa bulimiaa, koska niin se ei toimi.
Kyllä vaan, rikoin lupauksia joitakin kertoja, mutta ne piti vain yrittää unohtaa ja jatkaa sillä terveellä tiellä. Takapakkia meinasi tulla viimeeks eilen, mutta sitten se vain meni ohi. Oksentaminen ei oo enää mulle ratkaisu, vaan täytyy olla jotain ihan muuta!
Nyt kaiken jälkeen...elän! En muista enää millon viimeeks olisin laskenut kaloreita ihan toden teolla. Ja voi kuinka se tuntuukaan hyvältä. Välillä on vaikeempaa ja masentaa, mutta pikku hiljaa kaikki alkaa selvitä. Tuntuu kuin ois irtautunut jostain syvältä ka kaukaa...missä ihmeessä mä viime vuoden oikein elin?
Ja tänään, tänäänkin mä meen syömään ja elän siltikin ihan normaalisti. Huomaan, ettei se paino sieltä ookaan noussu ja voin vaan paremmin. Saan kohteliaisuuksia siitä kuinka elävältä näytän nyt - niiltäkin, jotka ei mun tilasta mitään tienneet! Tuntuu, että olin todella syvässä tummassa vedessä...
Takapakkia voi tulla vieläkin ja se pitää vaan hyväksyä, mutta siihen vanhaan en aio palata! Se ei mua enää vie!
Voimia kaikille ihan todella, jotka taistelette! Älkää nyt antako periksi! Vieköön minuutteja, päivä, vuosia...bulimiasta selviäminen on sen arvoista!