Itkin, ajattelin ja itkin taas...Jos se rakkaus loppuisi näin.
Rakastan ihan hulluna
vähitellen
15776
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
itkemällä. Tiedän jo kokemuksesta. Valitettavasti.
Juu, ei se nuin lopu. Keksi itselles muuta tekemistä ja ehkä tyhmä neuvo mut,
ajattele vaan huonoja ja pahoja asioita "rakkauden kohteestasi".
Mulla autto kummasti!
Ei se auta. Kokeilin tätä pitkälle toista vuotta. Vaikka en häntä saisi, niin oikea rakkaus ei ole itsekästä haluamista, vaan sitä että pystyy olemaan onnellinen toisen puolesta olosuhteista huolimatta. Itse ainakin pyrin tähän.
Itse en koskaan voisi olla katkera sitä henkilöä kohtaan jonka haluan ja jota rakastan.
Odotan vain häntä. Jälleen näkemistään, tuttua ääntään ja halaustaan...Ikävöin niin häntä.
odotan.
Tunnen meidän välillämme vahvan näkymättömän siteen...sydänten välisen yhteyden. Ei aika, ei vaikeudet..ei mikään ole saanut sisäistä paloa sammumaan. Yhä uskon, että olet siellä jossain..minua varten.
Uskon, toivon ja rakastan..
Mutta kuinka kauan...kuinka kauan jaksan uskoa tähän tunteeseen.
Anna minulle jokin vahva tunniste..jos tämän luet, mies.
Vieläkö ajatus meistä elää sinun sydämessä?
Jos rakkaus kutsuu..en tiedä miksi odotamme. Ei rakkaudellemme ole esteitä.
Odotan minäkin
meillä on edelleen tuo näkymätön side sydäntemme välillä
vaikka väliin uskoni on todella koetuksella erilaisine tunteineen
siitä huolimatta rakkauteni sua kohtaan on niin vankka että
vaikka sydämen päälle kasautuu minkälaisii mietteitä ja painolasteja tahansa
silti rakkaus on se vahvin tunne sua kohtaan..
rakkaus on ainut pysyvä tunne mitä mulla on.
Ja se syrjäyttää nuo muut tuntemukset pois.Sen voimin saan iloa taas hetken verran.
Ajatteleen on joutunu ja yksi ajatus mulla vain on. Annetaan palaa , tällaista tunnetta/rakkautta ei ihmiselämään montaa kertaa tuu jos ees yhtään kertaa.
palo ei todellakaan oo sammunu , kasvanut vain koko ajan.
sinut on mulle tarkoitettu ja toivon mukaan minut sinulle , tähän uskon.
ei ole esteitä , lopetamme tän oottelun ja carpe diem.
toivottavasti muistin kaiken , huomaisit kyllä jos en.
laittaisit jotain tunnistetta
..toivon vain että olisit hän.
"carpe diem"
mutta en vain taida olla hän.
kiitos
ettekö te ihmiset oikeasti tajua sitä että niin kauan kun te kirjoittelette näitä rakkaudentunnustuksianne sinne tänne tuolle tälle mutta koskaan ette puhu sille oikealle rakkaallenne, te menetätte hänet koska te ette panosta häneen vaan tähän
huvitukseenne täällä. miettikää ihmeessä ennenkuin on myöhäistä.
Minäkin rakastan. Enkä välillä tiedä edes miksi. Mitä järkeä tässä on? Toisinaan valmis heittämään tunteen menemään. Mutta ei, sitten paluu ja lämmin ajatus toisesta ja halu hänen lähelleen. Välillä tunne, että hänkin on nyt suruissaan. Halu auttaa, helliä ja tulla lähelle. Taustalla kuitenkin ajatus: enhän lopulta tiedä hänen ajatuksiiaan ja tunteitaan. Mistä rohkeus ja mikä on totuus?
Elämän taipaleella eteneminen kuitenkin kirkastunut. Hidasta taaperrusta, heikkoa oloa mutta vahvuuttakin.Ei voi paeta.Tulevaisuus, millainen edessä. Välillä vaan niin väsyttää.
haluaisi selvittää niitä tuntemuksia..kohtaamalla tämän ihmisen?
Siihen tarvitaan vain pala rohkeutta, hulluutta ja halua. Kerran täällä eletään, kukapa tietää edes huomisesta.
Tietysti haluaisin, mutta siihen tarvitaan toisenkin rohkeutta, avoimuutta sekä välittämistä.
tänne kirjoittaneethan on
oikees elämässä
menettäneet jo sen jonkun
kun ei oo kelle puhuu nää jutut
kirjotetaan tänne
Mitä varten ajattelit ihmisten tänne kirjoittavan?