Niin mä kerran
tieni aloi
niin mä kuljen
paljain jaloin.
Avohaavat
syvät näissä
ammottavat
kantapäissä.
Rystysihin
joka kiven
jäänyt niist
on verta hiven.
- Mutta niinkuin
matkan aloin
päätän myös sen
paljain jaloin.
Silloinkin, kun
tuska syvin
viiltää virkan
- näin on hyvin
- Tapahtukoon
tahtos sinun
kohtalon,
eikä minun.
Uuno kailas
tieni aloi
niin mä kuljen
paljain jaloin.
Avohaavat
syvät näissä
ammottavat
kantapäissä.
Rystysihin
joka kiven
jäänyt niist
on verta hiven.
- Mutta niinkuin
matkan aloin
päätän myös sen
paljain jaloin.
Silloinkin, kun
tuska syvin
viiltää virkan
- näin on hyvin
- Tapahtukoon
tahtos sinun
kohtalon,
eikä minun.
Uuno kailas
Vastaukset 2
Vanhimmat
runokirjasta. Muistin melkeinpä ulkoa. Sen ajan ihmisiä hän.
Hieno runo. Uuno Kailas varmaan ei elänyt sitä kaikista helpointa elämää.