Sairastan masennusta. Olen 16-vuotias. Lopetin koulun koska en ois muutenkaan päässyt sitä läpi. Olen vain kotona. Makaan sängyssä eikä elämässä ole sisältöä. Ennen rakastin liikuntaa, musiikkia, lukemista. Mutta en jaksa tehdä enää mitään. Kavereita ei oo. Aina on kiusattu henkisesti. Puhuttu pahaa ja jätetty ulkopuolelle porukoista. Elämässä ei ole mitään sisältöä. Mikä olisi paras vaihtoehto mun tilanteessa? Voiko tästä päästä koskaan yli vai onko elämäni tarkoitus vaan elää masennuksen kourissa?
elämään sisältöä
tämmönennnnnn
7133
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Käytkö jossain terapiassa. Kyllä masennuskestakin voi toipua ja voi opiskella etäisesti. Onko sinulla ollut kauan tuo masennus. Kerro jotain elämästäsi: millainen perhe, onko sisaruksia, asutko kaupungissa, onko lemmikkejä ym.?
Kyllä käyn psykologilla joskus. Tänä syksynä tehtiin diagnoosi mutta kyllä tätä on ollut jo reilu vuoden. Kesällä luulin jo päässeeni kuiville. Olin töissä ja odotin innolla tätä syksyä. Ajattelin että uudessa koulussa voisin saada kavereita... mutta jotenkin väsyin nyt syksyn aikana todella pahasti. Meillä on iso perhe. Vanhemmat yhdessä. Olen keskimmäinen lapsi. Taloudellinen tilanne meillä on aika huono. Nyt kuitenkin vähän parempi kun kaksi veljeä muutti pois kotoa. En oo paljon saanut huomiota lapsena enkä oo ikinä oppinut näyttämään tunteita. Asun pienessä kaupungissa. Oikeastaan maalla mutta ei niin maalla etteikö ihmisiä ois ollenkaan ympärillä. Lemmikkejä meillä on. Koira ja kissa mutta en tykkää niistä. Tosiaan tuo koulu missä aloitin tänä syksynä ei ollut mikään tavallinen koulu vaan sisäoppilaitos tyyppinen. Mun sisko on käyny tuon koulun ja se ja monet muut suositteli tuota. Tämä koulu on siis kansanopisto jos ymmärrät. Kaduttaa niin paljon kun sinne menin...
Oletko vanhoillislestadiolainen? Iso perhe ja kansanopisto...
Itsekin aloitin juuri yliopiston, eikä ole ollenkaan voimia eikä kiinnostusta. Tekisi vain mieli lopettaa koko koulu.
Oon joo vanhoillislestadiolainen. Mutta oikeesti tarviin neuvoja. Oon niin hukassa. Tällä viikolla rikkoin mun huoneesta seinän. Tuli niin paha ahdistus että sai seinä kyytiä ja nyt siinä on kiva reikä. Saatan yhtäkkiä rikkoa mitä vaan. Äiti kyllä uhkaili sairaalalla jos vielä rikon paikkoja.
Mene terveyskeskukseen läkärille ja kerro miten masentunut olet ja rikot paikkoja ja tarvitset apua. Esim. Psyykkinen sairaanhoitaja voisi myös olla apu. Sellaiselle saa aikoja kaupungin teveydenhuollosta. Apua pittä nyt hakea. Se sairaala ei välttämättä ole uhka vaan apu. Sinulla on paha olla ja siihen tarvitset ulkopuolista ammmattiapua. Onko kansalaisopistossa lääkäriä? Tai miten opiskelijoiden terveydenhuolto siellä on järjesetty. Älä anna vähätellä pahaa oloasii vaan etsi apua. Kyllä löydät. Kanalaisopiston kai voi lopettaa? Käytkö siellä kotoakäsin? Millainen opskelumuoto sinulle oisi paras. Ryhmässä kyllä jaksaa masentunutkin esetä...ryhmä kantaa. Yksin on haastellisempaa. Voimia sinulle ja uskaltaudu lääkäriin tai terveydenhoitajalle. Olet arvokas. Hienoa, että itse tiedostat tarvitsevasi apua. Se on jo iso askel se oivalllus.
Tarkista ekaksi elämäntapasi. Kukaan ei jaksa mitään, jos ei syö oikein, nuku riittävästi ja liiku säännöllisesti, mielellään ulkona. Toiseksi tarkista elämänasenteesi, joka kuulostaa - tyhjältä, mutta huomioi, että kukaan muu ei voi sinulle elämänsisällöksi muuttua. Se pitää kaivaa itse omasta itsestä, sisältä, alitajunnasta tai vaikka sitten syvältä suolesta, jos muuta vaihtoehtoa ei keksi.
Kolmanneksi: ala elää ja lakkaa valittamasta omaa typeryyttäsi. Aloittaa voi em. asioilla.