Miksi maalaisliitto vaihtoi nimeään?
Kun kepun aktuelli politiikka ei siihen aihetta anna, turvaudun puolueen historiaan. Sehän on myös nykypäivää puolueelle, johon pätee aikoinaan Istanbul-hitissä laulettu ”nimet muuttuu vain, ja niillä peitetään, ettei mikään muutu lain…”
Maalaisliitto perustettiin vuonna 1908 ajamaan maaseutuväestön etuja. Tämä pyrkimys mainitaan puolueen ensimmäisessä periaateohjelmassa. Sama pyrkimys on säilynyt puolueella aina. Maalaisliiton periaateohjelmassa vielä 1962 sanotaan: ”Laajassa ja harvaan asutussa maassamme on tuotantotoiminta ja kulttuurilaitokset sijoitettava tasapainoisesti maan eri puolille noudattamalla valtakunnallista hajakeskitystä. Erityistä huomiota on kiinnitettävä vajaatyöllisyysalueiden sekä yleensä maaseudun kehitysedellytysten turvaamiseen. Viljelijäväestön asema on turvattava niin, että maassa maatalous voisi jatkuvasti perustua vapaaseen talonpoikaisomistukseen.”
Suomen Keskustan periaateohjelmassa 2006 todetaan: ”Suomea tulee kehittää maakuntien ja alueiden maana. Tasapainoinen alueellinen kehitys edellyttää yritysten, viranomaisten, korkeakoulujen ja koululaitoksen yhteistoimintaa uusien työpaikkojen luomiseksi. Maakunnallisten sivistys-, talous- ja sosiaalitarpeiden tyydyttämiseksi on pyrittävä maakunnallisen itsehallinnon luomiseen. Maaseutu on kansallinen voimavara. Jokaisen kansakunnan oikeus ja velvollisuus on ruokkia oma väkensä, vain vahva ja kannattava maatalous pystyy siihen.”
Siis samat tavoitteet hieman eri sanoin. Maatalous, maaseutu ja hajasijoittaminen ovat kärjessä. Kovin huonosti tuntevat puolueensa ne kepulaiset, jotka täällä väittävät, että kepu olisi yleispuolue, jolle niin rintamaiden kuin syrjäseutujen, kaupunkilaisten kuin maalaisten, työläisen kuin maanviljelijän asia olisi yhtälailla tärkeä. Edellä esille tuomallani varmaan pystyin nyt valistamaan heitä.
On jotain muutostakin tapahtunut. Vuoden 1962 ohjelmassa sanotaan: ”Luottamuksellisten suhteiden ylläpitäminen ja kehittäminen Suomen ja Neuvostoliiton välillä on ulkopolitiikkamme tärkein tehtävä”. Vuoden 2006 ohjelmassa: ”Suomen turvallisuus edellyttää … täysipainoista osallistumista eurooppalaiseen yhteistyöhön.” Aikoinaan eduskuntamme sanottiin olevan maailman suurin teatteri, jonka kuiskaajakin on Moskovassa asti. Nyt kuiskaaja on vielä kauempana, Brysselissä, kuiskaajana kepulainen Olli Rehn. Tämän sanon vain todeten, en paheksuvasti.
Vuoden 2006 periaateohjelmassa sanotaan: ”Kansallinen herääminen, talonpoikaiset juuret, kristilliset arvot ja sivistysaate yhdistyivät vuonna 1906 perustetun edistyksellisen keskustaliikkeen ajattelussa.” Ei vuonna 1906 perustettu mitään keskustaliikettä, vaan Etelä-Pohjanmaan nuorsuomalainen maalaisliitto, joka kaksi vuotta myöhemmin muuttui valtakunnalliseksi maalaisliitoksi. Puolue on toki edelleen lujasti kiinni talonpoikaisissa maalaisjuurissaan, mutta naurettavaa hämäyspyrkimystä on puhua tuossa yhteydessä keskustaliikkeestä.
Kuten nuo poimintoni maalaisliitto-kepun periaateohjelmista osoittavat, sama maalaisliitto tuo puolue edelleen on. Ei siinä mitään pahaa, kyllä maanviljelijätkin ansaitsevat puolueen. Hyvällä tahdolla voidaan ehkä nähdä, että puolue pyrkii ajamaan muunkin maalaisväestön etuja, joten maalaisliitto sen nimenä olisi edelleen hyvä ja paikallaan.
Häpeääkö puolue maalaisuuttaan, kun se on vaihdellut nimeään? Rikolliset joskus menneisyytensä peittääkseen vaihtavat nimensä, mutta ei kepulla sentään luulisi olleen sellaista syytä. Ja miksi nykynimeksi Suomen Keskusta? Ei sitä kukaan voisi luulla Ruotsin, Saksan tai Venäjänkään keskustaksi. Nimellä tarkoitettaneen, että kepun ihanteena koko Suomen tilaksi on Suomen maantieteellinen keskusta. Ehkä peräti sen keskipiste. Sehän on Talasnevan suo Siikalatvalla entisessä Piippolan kunnassa.
Maalaisliitto-kepun periaateohjelmiin on aina sisältynyt myös sivistyspyrkimys. Sen tuottamia tuloksia on nähty ja varmaan kohta lisää nähdään tällä palstallakin. Puolueen profeetta Santeri Alkio jätti seuraajilleen myös kehotuksen ”älkää unohtako köyhän asiaa”. Kepun puheenjohtaja Juha Sipilä on kehotetta noudattanut.
Kun kepun aktuelli politiikka ei siihen aihetta anna, turvaudun puolueen historiaan. Sehän on myös nykypäivää puolueelle, johon pätee aikoinaan Istanbul-hitissä laulettu ”nimet muuttuu vain, ja niillä peitetään, ettei mikään muutu lain…”
Maalaisliitto perustettiin vuonna 1908 ajamaan maaseutuväestön etuja. Tämä pyrkimys mainitaan puolueen ensimmäisessä periaateohjelmassa. Sama pyrkimys on säilynyt puolueella aina. Maalaisliiton periaateohjelmassa vielä 1962 sanotaan: ”Laajassa ja harvaan asutussa maassamme on tuotantotoiminta ja kulttuurilaitokset sijoitettava tasapainoisesti maan eri puolille noudattamalla valtakunnallista hajakeskitystä. Erityistä huomiota on kiinnitettävä vajaatyöllisyysalueiden sekä yleensä maaseudun kehitysedellytysten turvaamiseen. Viljelijäväestön asema on turvattava niin, että maassa maatalous voisi jatkuvasti perustua vapaaseen talonpoikaisomistukseen.”
Suomen Keskustan periaateohjelmassa 2006 todetaan: ”Suomea tulee kehittää maakuntien ja alueiden maana. Tasapainoinen alueellinen kehitys edellyttää yritysten, viranomaisten, korkeakoulujen ja koululaitoksen yhteistoimintaa uusien työpaikkojen luomiseksi. Maakunnallisten sivistys-, talous- ja sosiaalitarpeiden tyydyttämiseksi on pyrittävä maakunnallisen itsehallinnon luomiseen. Maaseutu on kansallinen voimavara. Jokaisen kansakunnan oikeus ja velvollisuus on ruokkia oma väkensä, vain vahva ja kannattava maatalous pystyy siihen.”
Siis samat tavoitteet hieman eri sanoin. Maatalous, maaseutu ja hajasijoittaminen ovat kärjessä. Kovin huonosti tuntevat puolueensa ne kepulaiset, jotka täällä väittävät, että kepu olisi yleispuolue, jolle niin rintamaiden kuin syrjäseutujen, kaupunkilaisten kuin maalaisten, työläisen kuin maanviljelijän asia olisi yhtälailla tärkeä. Edellä esille tuomallani varmaan pystyin nyt valistamaan heitä.
On jotain muutostakin tapahtunut. Vuoden 1962 ohjelmassa sanotaan: ”Luottamuksellisten suhteiden ylläpitäminen ja kehittäminen Suomen ja Neuvostoliiton välillä on ulkopolitiikkamme tärkein tehtävä”. Vuoden 2006 ohjelmassa: ”Suomen turvallisuus edellyttää … täysipainoista osallistumista eurooppalaiseen yhteistyöhön.” Aikoinaan eduskuntamme sanottiin olevan maailman suurin teatteri, jonka kuiskaajakin on Moskovassa asti. Nyt kuiskaaja on vielä kauempana, Brysselissä, kuiskaajana kepulainen Olli Rehn. Tämän sanon vain todeten, en paheksuvasti.
Vuoden 2006 periaateohjelmassa sanotaan: ”Kansallinen herääminen, talonpoikaiset juuret, kristilliset arvot ja sivistysaate yhdistyivät vuonna 1906 perustetun edistyksellisen keskustaliikkeen ajattelussa.” Ei vuonna 1906 perustettu mitään keskustaliikettä, vaan Etelä-Pohjanmaan nuorsuomalainen maalaisliitto, joka kaksi vuotta myöhemmin muuttui valtakunnalliseksi maalaisliitoksi. Puolue on toki edelleen lujasti kiinni talonpoikaisissa maalaisjuurissaan, mutta naurettavaa hämäyspyrkimystä on puhua tuossa yhteydessä keskustaliikkeestä.
Kuten nuo poimintoni maalaisliitto-kepun periaateohjelmista osoittavat, sama maalaisliitto tuo puolue edelleen on. Ei siinä mitään pahaa, kyllä maanviljelijätkin ansaitsevat puolueen. Hyvällä tahdolla voidaan ehkä nähdä, että puolue pyrkii ajamaan muunkin maalaisväestön etuja, joten maalaisliitto sen nimenä olisi edelleen hyvä ja paikallaan.
Häpeääkö puolue maalaisuuttaan, kun se on vaihdellut nimeään? Rikolliset joskus menneisyytensä peittääkseen vaihtavat nimensä, mutta ei kepulla sentään luulisi olleen sellaista syytä. Ja miksi nykynimeksi Suomen Keskusta? Ei sitä kukaan voisi luulla Ruotsin, Saksan tai Venäjänkään keskustaksi. Nimellä tarkoitettaneen, että kepun ihanteena koko Suomen tilaksi on Suomen maantieteellinen keskusta. Ehkä peräti sen keskipiste. Sehän on Talasnevan suo Siikalatvalla entisessä Piippolan kunnassa.
Maalaisliitto-kepun periaateohjelmiin on aina sisältynyt myös sivistyspyrkimys. Sen tuottamia tuloksia on nähty ja varmaan kohta lisää nähdään tällä palstallakin. Puolueen profeetta Santeri Alkio jätti seuraajilleen myös kehotuksen ”älkää unohtako köyhän asiaa”. Kepun puheenjohtaja Juha Sipilä on kehotetta noudattanut.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuohon vain vielä, että onneksi minä jyräsin paremmin niissä kuntavaaleissa -
Olisikohan sittenkin ollut jokseenkin sama suhde hyväksemme myös jyräämisessämme tällä palstalla?
Minulla ei nyt ole aihetta enempään tuon vanhan asian tiimoilta, mutta sinulla varmaan on vielä paljonkin. Ymmärrän, sillä ottaahan se lujille siihen asemaan tottunuttakin.
Jokohan neljäs yritykseni onnistuisi saamaan tämän läpi sellaisena kuin sen pitää olla:
Kun tuon vanhan avaukseni tänne nostanut näkyy vielä haluavan keskustella ihanteestaan Cittarista, niin tässäpä sitä vielä vähän. Aluksi Cittarin omaa uhoa, ja oikeassahan hän oli varmuudessaan suuresta poliittisesta tulevaisuudestaan. Sainhan sentään kuntavaaleissa peräti 20 ääntä - se on paljon se, lähes yhden äänen kymmenestätuhannesta annetusta, kun vaaleissa kai annettiin yli 200 000 ääntä;))