Huolestuttaa

Ilmeisesti tuossakin "työpajassa" on hommissa vain orjatyöllistettyjä nälkäpalkkalaisia, eli ei ns "oikeita työntekijöitä oikeissa työsuhteissa". Tämähän on tuttua jo parin vuosikymmenen ajalta, ettei orjatyöllistettyjen kohdalla tarvitse noudattaa mitään normaalia työlainsäädäntöä. Työsuojelupiiriä sen sijaan ei kiinnosta oikeasti mikään, miksi kiinnostaisi, kun palkka juoksee peukaloita pyörittelemälläkin.

Olen toiminut esimiestehtävissä vastaavissa paikoissa jo 90 luvulta alkaen. Nämä "mestat" ei kiinnosta kaupungin herroja pätkääkään.
Valitetavati et voi asioillesi mitään. Opisele itsesi ulos sieltä.
Me esimiehet pidämme aina yhtä. Meillä on omat pikku "bisneksemme" emmekä halua niihin häiriötä. Voi olla että "vähän" kaunistelemme asioita työsuojelupiiriin ym. oman etumme tähden.
Sinulla on todennäköisesti joku "diagnoosi" kun olet sinne joutunut. Perustietolomakkeesi ja muiden tietojen pohjalta me voimme kohdella sinua kuin parhaaksi näemme. Me olemme aina oikeassa.
Kuten tiedät, vaikka sulla olisi 30v ura takana ja joudut työkokeiluun ja työvalmennettavaksi, niin mitäpä olet?

Olin töissä T&T:ssa Asentajankadulla jokunen vuosi sitten. Purkuhommat olivat todella pölyisiä, juuri mm. tuon mustejauheen takia. Hallissa ei ollut minkäänlaista ilmanvaihtoa. Paikassa paalataan laitteiden muovi kuoret ja muutakin muovia suurella paalaimella ja paalaimen läheisyydessä oli jatkuvasti niin kova muovin käry, että kirveli silmissä. Käry levisi koko purkuhalliin. Mietitytti silloin että onkohan se myrkyllistä. Muuten oli kyllä ihan rento työpaikka.

Mut eihän tuolla kukaan ole ns "oikeissa töissä", joten millään ei ole mitään väliä, kas kun orjien terveys on sivuseikka, kunhan vaan bisnes pyörii ja voi hyvin

Ei kannata ja jos huomauttaa, työt viedään Aasiaan lapsien tehtäväksi.

Voit halutessasi huomauttaa työnantajaa kirjallisesti (todennettavasti) työturvallisuuslaiminlyönnistä ja ehdottaa korjaavaa toimenpidettä. Mikäli tällä ei ole työnantajan toimintaan vaikutusta, voit osoittaa huomautuksesi myös valvovan viranomaisen tietoon aluehallintovirastolle, jonka tehtäviin työturvallisuuden valvominen yrityksissä viime kädessä kuuluu.

Olin itsekin hommissa tuolla ja työskentely oli melko pölyistä kuten edellä on jo mainittu. Monenlaisia laitteita ja kaikkea sälää tuli purettua. Kaikkein kammoksuttavinta oli kun sinne oli tuotu purettavaksi sairaalalaitteita erityisesti munuaiskoneita. Itse en niitä onneksi joutunut purkamaan mutta näin kun pari kaveria purki. Niissä on melkoisesti putkea ja letkua sisällä ja letkuissa oli jotain nestettä mikä valui ja roiskui ympäriinsä. En ymmärrä tuollaisten koneiden toiminnasta mitään enkä tiedä mitä neste oli, mutta kun mietii että kyseessä on sairaalalaite niin kyllähän sitä ajattelee että voiko tuollaisesta saada jonkin tartunnan.


Syy siihen miksi työsuojelupiiri ei tee asialle mitään johtuu kai siitä, että Työ & Toiminta ry:llä on ollut alusta saakka vahvat poliittiset kytkennät, näin on kerrottu. Se on siis tiettyjen poliittisten ryhmien suojelussa. Tämä on juuri hyvä esimerkki siitä miksi viranomaiset eivät uskalla toimia sellaista tahoa vastaan jolla on vahvat yhteydet politiikkaan.

Kysymys kuuluukin tietääkö viranomainen siitä, mitä TYÖ & TOIMINTA ry:ssä tapahtuu?

Ja sillähän ei oo merkitystä, että onko jokin poliittinen taho siinä takana. Viranomaisella on nimittäin velvollisuus toimia pyynnöstä, ja etenkin tilanteessa missä siitä on säädetty lailla.

Oheisessa linkissä on kerrottu monella alaotsakkeella siitä, mitä työpaikalla kuuluisi huomioida ja miten terveysnäkökohtiin tulisi suhtautua. Viime kädessähän työsuojeluviranomaisella on mahdollisuus ilmoittaa havaitsemastaan laiminlyönnistä poliisille, joka käynnistää esitutkinnan.

http://www.tyosuojelu.fi/fi/tyosuojeluyhteistyo

Lasertulostimien aiheuttamista terveysriskeistä on puhuttu jo ainakin 20 vuotta. Jo 90-luvulla varoiteltiin lasertulostimien aiheuttamasta terveysvaarasta, kun laitteet yleistyivät toimistoissa ja myöhemmin kodeissakin. Silloin puhuttiin, että tulostin pitäisi olla eri huoneessa kuin missä työskennellään. Silloin taidettiin puhua lähinnä tulostimen tuottamasta otsonista mutta suurempi ongelmahan on juurin se itse mustejauhe. Se koostuu alle mikrometrin kokoisista hiukkasista. Kun tällaisia hiukkasia hengittää, niistä osa jää keuhkoihin ja osa pääsee myös edelleen verenkiertoon. Keuhkoihin jääneet hiukkaset lisäävät keuhkosyövän riskiä sekä mahdollisesti keuhkoahtaumataudin riskiä. Erään tutkimuksen mukaan yksi tulostin toimistossa vastaa tilannetta että joku tupakoisi siellä. http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Lasertulostimet tupakan veroinen terveysriski/1135229970261

Jos miettii tuollaista käytettyjen tulostimien purkutyötä, niin jauheelle altistumista ei voi välttää. Tulostimen toimiessa jauhetta leviää koko laitteeseen, sitä ei ole vain kasetissa. Jos purettavaksi tarkoitettua käytettyä tulostinta on käsitelty vähänkään kovakouraisesti, jauhetta on voinut vuotaa kasetista melkoisestikin. Jokainen, joka on joskus vaihtanut lasertulostimeen kasetin tietää, että siitä kasetista varisee todella helposti sitä jauhetta. Jos siinä vähänkään hutiloi ja kasetti esim. kolahtaa johonkin tai putoaa, niin jauhetta tulee vielä paljon enemmän. Kun tulostimen purkaa ja käsittelee kasettia ja jauheen tahraamia muita osia, osa jauheesta leviää ilmaan vaikka toimisi miten varovasti tahansa. Kun purkutyöntekijä on laitteen lähellä, on hengitysilman hiukkaspitoisuus erittäin korkea. Jos jauhetta päätyy lattialle niin pelkästään käveleminen riittää nostamaan sitä ilmaan. Jos sitä vielä lakaistaan tai imuroidaan pois niin ilman hiukkaspitoisuus täytyy olla todella korkea, vaikka purkutiloissa olisi miten hyvä ilmanvaihto. Jauheen siivoamiseen pitäisi käyttää erikoisimuria joka on varustettu riittävillä suodattimilla. Samanlaista kuin käytetään asbestin purku töissä. Kokonaisuudessaan tuollainen purku pitäisi tehdä erikoistiloissa jotka on alipaineistettu ja josta ilma imetään suodattimien kautta ulos. Siellä työskentelevien pitäisi käyttää riittävän hyvälaatuisia hengityssuojaimia tai mielummin raitisilma naamareita.

Tuon ensimmäisen viestin kuvauksen perusteella voidaan olettaa, että useita työntekijöitä on altistunut lasertulostimien mustejauheelle ja altistuminen jatkuu edelleen. Tarvittaisiin pikaisesti ulkopuolista asiantuntijaa selvittämään miten tuo ongelma ratkaistaan eli miten estetään uudet altistumiset sekä arvioimaan jo tapahtuneita. Pitäisikö altistuneiden työntekijöiden terveydentila tutkia?

Voidaan olettaa että tämä mustejauhe ongelma ei koske vain Työ & Toiminta Ry:tä, vaan se koskee myös useita muita sähkö- ja elektroniikkaromua käsitteleviä yrityksiä joihin päätyy lasertulostimia purettavaksi. Se saattaa koskea myös niitä firmoja jotka suorittavat tyhjien mustekasettien uudelleen täyttöä. Voisi olla parasta että jokin taho, esim. Työterveyslaitos tekisi asiasta selvityksen ja antaisi tarkat ohjeet mustejauheen käsittelyyn.

Edelliseen lisäten, käsitykseni mukaan eletroniikkaromu tulisi käsitellä niin, ettei siitä aiheutuisi ympäristöhaittoja tai ylimääräisiä kustannuksia joko välillisesti tai suoraan.

Ohessa selvitys elektroniikkaromun kierrätyksestä.

"ELEKTRONIIKKAROMUN KIERRÄTYS

Elektroniikkaromua kierrätettäessä saadaan monia materiaaleja, joiden suhteelliset pitoisuudet romun joukossa ovat suhteellisen pieniä. Materiaalijakaumaan vaikuttaa romun tyyppi ja ikä. Elektroniikkaromusta saadaan jonkin verran jalometalleja, jotka pyritään erottelemaan romusta mahdollisimman tarkasti. Esimerkkinä pinnoitteina käytettävät kulta ja hopea, jotka ovat sähköjohtavuudeltaan parempia kuin tina. Jalometallit kestävät paremmin myös sähkökemiallista korroosiota.

Elekroniikkaromun keräily on melkolailla samanlaista kuin kodinkoneiden kierrätys ja elekroniikkaromu kerätäänkin samoihin kierrätyskeskuksiin kuin elektroniikkaromu.

Prosessointi

Eletroniikkaromun kierrätys alkaa sillä, että romu murskataan vasaramyllyssä ja siitä erotellaan magneetilla rautapitoinen jae ja ilmaluokituksella kevytjae. Tämän jälkeen romu kulkee tärytysseulan läpi johdinlankojen erottelemiseksi ja alumiini erotellaan omaksi jakeekseen pyörrevirtaerottelulla. Viimeiseksi erotellaan jalometallit korkeajännite-erottelulla omaksi jakeekseen. Valtaosa jalometalleista erottuu tosin muiden jakeiden sekaan.

Tehokkaimpia meneltelmiä erotella eri jakeet toisistaan on lajitella romu käsin ja sen jälkeen prosessoida se edellä kuvaituin menetelmin ja polttaa polyyripohjaiset jakeet. Metalleja sisältävät jakeet lajitellaan, ja jalometallit erotellaan näistä joko sulatuksen tai kemiallisten menetelmien avulla. "

http://www.tsr.fi/c/document_library/get_file?folderId=13109&name=DLFE-1911.pdf

http://www.ttl.fi/fi/haku/results.aspx?q=elektroniikkaromu

Jos nuo linkit toimivat, niin niistä voi katsella tietoa haitoista sekä oikeista työtavoista.

Työ & Toiminta meni konkurssiin 10 helmikuuta 2014. Asiasta on uutisoinut ainakin Helsingin Uutiset http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/stub-326 ja Vantaan Sanomat http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/283741-miljoonavaroja-pyorittanyt-yhdistys-ajautui-tuhoon

Kuinka pitkä on työsuojelurikosten vanhenemisaika? Viranomaisten olisi syytä aloittaa tutkinta noista TT:n toimista ellei sitä ole jo aloitettu. Kun lukee tuolta noita Helsingin Uutisten kommentteja niin kyllä viranomaisilla on paljon muutakin tutkittavaa kyseiseen yhdistykseen liittyen.

Harmittaa-minuakin kirjoitti:
""Syy siihen miksi työsuojelupiiri ei tee asialle mitään johtuu kai siitä, että Työ & Toiminta ry:llä on ollut alusta saakka vahvat poliittiset kytkennät, näin on kerrottu. Se on siis tiettyjen poliittisten ryhmien suojelussa. Tämä on juuri hyvä esimerkki siitä miksi viranomaiset eivät uskalla toimia sellaista tahoa vastaan jolla on vahvat yhteydet politiikkaan. ""


Sen verran läheltä kyseisen yhdistyksen toimintaa seuranneen voin sanoa että todellinen syy siihen miksi viranomaiset eivät ole puuttuneet rikkomuksiin on TE-keskus ja erityisesti Työvoiman palvelukeskus Duuri. Työ & Toiminta ry on ollut näille merkittävä paikka, sillä se on työllistänyt vuosien aikana lukemattomia vaikeasti työllistyviä, joita olisi ollut mahdoton laittaa mihinkään "oikeaan firmaan" edes työharjoitteluun. Se on juuri sitä tempputyöllistämistä, että saadaan tilastoja paremman näköiseksi. Sekä TE-keskuksella että Duurilla on tunnetusti tiiviit yhteydet poliitikkoihin. Tämän takia työsuojelupiiri on ollut haluton puuttumaan ongelmiin vaikka asia on ollut heidän tiedossaan jo pitkään. He eivät uskaltaneet toimia koska pelkäsivät seurauksia.

Edellä olevien kirjoitusten perusteella TT:ssä on ollut monenlaisia työsuojeluongelmia, joten pistän tähän nyt omatkin kokemukset yhdistyksestä. Eli. Olin hommissa Työ & Toiminta ry:ssä Asentajankadulla vuosien 2005 ja 2008 välisenä aikana useampaan otteeseen. Aluksi olin kuntouttavassa työtoiminnassa, sitten harjoittelussa ja lopulta palkkatuella. Tein laitteiden purkutyötä sekä käytin ns. lasikonetta. Lasikone oli kuvaputkien halkaisuun tarkoitettu kone, jolla käsiteltiin lähinnä tietokoneiden monitorien kuvaputket. Yritän kuvailla seuraavassa sekä kuvaputkien rakenteen että lasikoneen toiminnan.

Kuvaputket koostuvat kahdesta osasta joita nimitettiin etulasiksi ja takalasiksi. Ne on liimattu yhteen keltaisella vahvalla liimalla. Lasikoneella halkaistiin putki kahteen osaan, jolloin etu- ja takalasi saatiin erilleen. Kuvaputkissa on tyhjiö ja ennen halkaisua piti varmistaa että kuvaputki on ilmattu, eli puhkaistu jolloi ilma on täyttänyt tyhjiön. Kuvaputki piti myös puhdistaa. Teipit, tarrat sekä silikoni, jolla poikkeutuskelat oli liimattu putkeen kiinni, piti poistaa. Puhdistus tehtiin puukolla raaputtamalla. Kuvaputkessa on myös teräksinen panta leveimmässä kohdassa joka myös poistettiin. Se katkaistiin rälläkällä. Tämän jälkeen kuvaputki laitettiin halkaisukoneeseen. Halkaisu tapahtui siten että metallilanka kiristettiin kuvaputken ympärille ja kuumennettiin sähkövirralla. Kun se oli kuumentanut tietyn ajan, virta katkesi ja paine-ilma suihku jäähdytti kuumentuneen kohdan, jolloin putki halkesi. Yleensä putki halkesi siististi kahteen osaan mutta toisinaan se hajosi sirpaleiksi. Etulasin sanottiin olevan tavallista lasia ja takalasin lyijylasia. Etulasi oli arvokkaampaa ja se piti saada puhtaana talteen. Siihen ei saanut jäädä takalasia tai liimaa sekaan. Takalasi sen sijaan oli arvottomampaa ja tuo edellä mainittu liima sekä pieni määrä etulasia jäi siihen mukaan. Kuvaputken sisällä on metallinen ohuesta pellistä tehty rakenne joka irroitetttiin. Sen jälkeen kuvaputken etulasissa oleva loiste-aine imuroitiin imurilla. Se loiste-aine on pölymäistä ainetta joka on todella heikosti kiinni lasissa. Se lähtee puhaltamalla liikkeelle ja imuri imi sen tehokkaasti pois. Imuri oli Kärcherin teollisuusimuri. Sen suodattimien laadusta ei ollut tietoa mutta todennäköisesti siinä oli tavalliset suodattimet. Kuulemma tuo loiste-ainekin oli jonkin arvoista. Siinä on raskasmetalleja ja osa niistä on arvokkaita. Imuroinnin jälkeen loput metalliosat lyötiin vasaralla irti etulasista ja murskaaminen tehtiin myös vasaralla. Takalasista lyötiin elektronitykki irti ja lasi murskattiin. Noi elektronitykit sisältävät myös arvokkaita metalleja. Molemmat, etu- ja takalasi murskattiin omiin astioihinsa. Aluksi siinä käytettiin muovisia 1 kuution vetoisia kemikaalisäiliöitä joista oli yläosa leitattu auki. Myöhemmin samankokoisia suursäkkejä. Lasit piti saada mahdollisimman pieniksi siruiksi ja niitä hakattiin vasaralla niin että sirpaleet lentelivät ympäriinsä. Molemmat lasi-jakeet sekä loiste-aine menivät Saksaan. Jatkuu...

Lasikoneen käyttäjällä oli suojavarustuksena suojalasit, hengityssuojain sekä ns. pisto- ja viiltosuojatut hanskat. Rälläkän käytön aikana myös kuulosuojaimet. Noiden hengityssuojainten tilalla kokeiltiin myös yhdessä vaiheessa raitisilmanaamareita mutta niistä luovuttiin melko pian. Lasipölyä syntyi juuri siinä kun lasia murskattiin vasaralla säkkiin sekä siinä kun edellä mainittu metallipanta katkaistiin rälläkällä, jos laikka osui lasiin. Lasikoneeseen kuului imulaite joka imi ilmaa koneesta ja puhalsi sen suodattimen läpi ulos haitariletkua pitkin. Tämän tarkoitus oli estää loisteaine pölyn leviäminen ympäriinsä halkaisun ja imuroinnin aikana. Laitteen suodattimet olivat tosin niin tukossa ettei se toiminut kunnolla. Kaikki koneella työskennelleet eivät myöskään imuroineet kaikkea loisteainetta huolellisesti jolloin sitä jäi lasin sekaan ja se pöllysi kun laseja murskattiin vasaralla. Vaikka koneen käyttäjillä oli suojaimet niin lähimmät purkutyöntekijät istuivat vain noin parin metrin päässä lasisäkeistä. Välissä oli vain toimistosermi. Hienojakoinen lasipöly leviää paljon kauemmaksikin ja loisteaine on niin kevyttä että se leijailee heikkojenkin ilmavirtausten mukana. Lasipöly on jo kauan tiedetty todella vaaralliseksi hengitettynä. Vuonna 2008 halliin hankittiin ilmanpuhdistuskone ja lasikone siirrettiin toiseen paikkaan tämän ilmanpuhdistajan lähelle ja liitettiin siihen. Lasin murskaus tosin lopetettiin reilu puoli vuotta tämän jälkeen ja kuvaputket pakattiin kokonaisina suursäkkeihin ja lähetettiin Viroon. Tosin elektronitykit niistä lyötiin edelleenkin irti.

Hallissa oli myös murskauskone lasia varten mutta sitä ei onneksi minun aikana enää käytetty. Hallin takapäätyyn oli rakennettu ns. piippuhylly. Kone oli piippuhyllyn päällä ja murskattu lasi putosi lastulevystä rakennettua torvea pitkin suursäkkiin. Syyksi miksi konetta ei enää käytetty sanottiin että se ampuu lasinsiruja syöttötuutista vaikka siinä oli kumisuikaleista tehty suojaus. Kone vietiin pois hallista muistaakseni vuonna 2007 tai 2008 ja samoin edellä mainittu torvi purettiin. Olin näkemässä tuon purkuhomman ja todella hienoa lasipölyä oli kertynyt sekä koneeseen että torveen. Mietin silloin että hallissa on täytynyt olla melkoinen pöly kun tuo murskain on ollut käynnissä.

Näiden kuvaputkien suhteen ihmetyttää miksi putket yleensäkin käsiteltiin yhdistyksessä kun Forssassa oli samaan aikaan firma jolla oli automaattinen kuvaputkien käsittelylinja. Yhdistyksen silloiselle toiminnanjohtajalle Kari Honkaselle tuo lasikone oli jotenkin tärkeä asia. Sanottiin että kone oli saatu lahjoituksena Saksasta, en tiedä pitikö paikkansa. Saksalaisten kanssa kuitenkin oli jotain yhteistyötä kun lasimurskeet menivät sinne. Yhdistyksessä tuntui vallitsevan sellainen yleinen välinpitämättömyyden ilmapiiri. Esimerkiksi suojavälineiden käyttöä ei aina valvottu ollenkaan. Tosin onneksi suurin osa lasikoneen käyttäjistä ymmärsi itse käyttää niitä. Noina vuosina kun olin tuolla hommissa hallissa vieraili usein erilaisia "valtuuskuntia" ja joskus jopa ministeritason vieraitakin. Toimintaa esiteltiin vieraille, myös lasikonetta. Eli aika moni on ollut tietoinen miten yhdistyksessä toimitaan. Kuten noissa aikaisemmissa kommenteissa todetaan, on työsuojelupiirinkin täytynyt olla kutakuinkin selvillä toimintatavoista ja olosuhteista TT:ssä

Olisipa totta tosiaan hieno kohde jollekin tutkijalle tai opiskelijalle selvittää miten Työ ja Toiminnassa altistuneiden terveys ja elämä "kehittyy" tulevina vuosina.

Työ & Toiminta ry:een tuli muun sähkö ja elektroniikka romun ohella myös palovaroittimia. Niitä ei purettu vaan niitä varten oli oma säiliö. Näin oli ohjeistettu. Kun näitä palovaroittimia tuli joskus suurissa sekalaista romua sisältäneissä kuormissa, osa niistä oli hajonnut. Eli muovikuoret olivat irronneet piirilevystä. Näitä irrallisia piirikortteja ei useimmat työntekijät tunnistaneet palovaroittimiksi vaan laittoivat ne muiden piirikorttien joukkoon. Piirikortit lajiteltiin TT:ssä ykkös ja kakkos luokkaan. Nämä palovaroittimista irronneet päätyivät kakkosluokkaan. Molemmat luokat paalattiin paalaimella. Palovaroittimet sisältävät säteilylähteen, amerikium-241 isotooppia joka on alfa-säteilijä. Palovaroittimen säteilylähde on rakennettu niin että sen pitäisi kestää tulipalossakin ilman että amerikiumia vapautuu ilmaan. Se kestää myös jos piirikortti paalataan. Eli se ei ole aiheuttanut vaaraa TT:ssä. Mutta kysymys kuuluukin: entä siellä missä nämä paalit puretaan ja kortit päätyvät murskaimeen? Siellä ei välttämättä tiedetä että mukana on säteilylähteitä. Paalit lähtivät TT:stä Viroon Weerec yhtiölle. Sitä en tiedä purettiinko paalit Virossa vai menivätkö ne sieltä eteenpäin mahdollisesti muualle itä-eurooppaan tai kehitysmaihin. Näissä maissa ei välitetä työturvallisuudesta mitään. On paha virhe että tuollaista materiaalia on päätynyt vääriin paikkoihin.

Onko kellään entisellä TT läisellä ollut keuhkosyöpää tai muita ongelmia?
Kannattaa mainita kierrätyskeskusmenneisyys lääkärissä.

Parempi olisi antaa työttömyyden pysyä luonnollisella tasollaan kuin rueta kepulikonstein tempputyöllistämään ketään. Näkyy menevän niin paljon rikollisen touhun puolelle että ei ole enää mistään kotoisin.