Nuoret Keski-Suomesta ovat tuottaneet elokuvan Armosta osaton.
http://freepathways.wordpress.com/2013/11/21/armosta-osaton-vimeo/
http://freepathways.wordpress.com/2013/11/21/armosta-osaton-vimeo/
Armosta osaton - Elokuva lestadiolaisuudesta
Vimeo-leffa
26252
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
ELOKUVA PUHUU VANHOILLISLESTADIOLAISISTA.
Olisi parempi laittaa tämä sinne, tällainen oppi ei nimittäin ole lestadiolaisuutta.
Tarkoitan sitä ettei Lestadiusta saa missään tapauksessa sotkea tällaiseen.
Filmin tekijä kielsi kristinuskon jonka perusta on USKO JA KASTE, kysymys ei ole siis lestadiolaisuuden jättämisestä vaan Jeesuksesta luopumista. Järkytyin siinä vaiheessa kun lasta ei Kastettukaan Kristukseen.
Eikö todella?
Kyllä siinä oli tuttuja asioita - myös esikoislestadiolaisille tuttuja siis. Ehkä seurakunnissa eri ikäisillä on erilaisia kokemuksia. Ja perheet ovat erilaisia keskenään.
Ihan hyvä toteutus - ei häpeä Dome Karukosken "Kiellettyä hedelmää". Tämä oli todempi - sisältäpäin koetun ja eletyn tuntuinen.
Olen ollut 63 vuotta esikoislestadiolainen, vakuutan että filmissä ei ole mitään elementtiä esikoislestadiolaisuudesta.
No juu, samaa ikäluokkaa ollaan.
Eikö sinusta edes vanhempien puheet lapsilleen tuo mitään mieleen?
Nainen et ole, joten siinä asiassa taidat olla jäävi sanomaan mitään. Et tiedä kaikkea kaikista esikoislestadiolaisista etkä esikoisuuden seurakunnista.
Tiedän, ettei opetus ole ollut yhteneväistä kaikkialla.
Olemme erehtyväisiä ihmisiä kaikki tyynni.
Olisi mielenkiintoista nähdä ja kuulla joskus tietenkin vähän toisenkinlaista. Ei siis tuosta näkökulmasta katsottuna - mutta ehkei se ole tarpeen ollenkaan.
Ethän sinäkään tiedä kaikkia kaikista esikoislestadiolaisista. Sinulla on ainoastaan oma näkemyksesi ja kokemuksesi asioista. Niihin minulla ei ole vastaan sanomista.
Minä kirjoitankin sen mukaan, mitä olen itse kokenut, ja nähnyt kuinka liikkeessä on opetettu ja toimittu. Toistan: Filmissä ei ole hajuakaan esikoislestadiolaiseta opetuksesta, - eikä fiiliksistä liikkeen sisällä.
Kokonaan eri asia ovat sitten eri suvut ja heidän keskellään käytettävät kasvatusmetodit. Itse olen kasvanut kaksilapsisessa perheessä.
Itselläni on useampia lapsia ja lastenlapsia. Olen moneen kertaan täällä sanonut, ja muillakin keskustelupalstoilla saman: Älköön kukaan luulko että ketään voi KASVATTAA USKOVAISEKSI. Tämä on suurin virhe, yrittää tehdä lapsistaan väkisin uskovia.
Koko ihmiskunnasta pelastuu vain 10%. Eikähän tuo pelastuvien ole suunnilleen samaa luokkaa myös kristittyjen lapsilla.
Nämä asiat on jätettävä Jumalan haltuun.
Meillä uskovilla onkin hyvin tärkeä esirukoilijan tehtävä, mutta ei koskaan syyttäjänän taikka tuomarin tehtäviä.
En ole väittänytkään tietäväni kaikkea.
Mutta eikö seuroissa aina puhuta lapsista, jotka ovat menneet maailmaan ja kuinka heitä odotetaan sieltä takaisin? Ja varmasti vanhemmat sanovat lapsilleen niin, että tahtoisivat näidenkin pääsevän taivaaseen ja jos eivät sano niin ainakin ajattelevat niin.
Tuossa elokuvassa oli kyllä liian osoittelevasti lopuksi laitettu äidin suuhun sanat, että vain nämä kaksi lasta olivat fiksuja lapsia - se oli merkillistä. Se siis päättyi lopputulemaan, että ainoastaan liikkeen jättäneet ja onnensa muualta löytäneet ovat fiksuja. Siitä en todellakaan ole samaa mieltä.
Voiko äiti tuolla tavalla edes sanoa - sen paremmin kenellekään lapsistaan. Tuntuu aika hurjalta. Sinä olet fiksu ja tuo toinen ei - huhhuh.
yht.lasku 23.11.2013 14:31
KIrjoitit mm. näin: "Mutta eikö seuroissa aina puhuta lapsista, jotka ovat menneet maailmaan ja kuinka heitä odotetaan sieltä takaisin? Ja varmasti vanhemmat sanovat lapsilleen niin, että tahtoisivat näidenkin pääsevän taivaaseen ja jos eivät sano niin ainakin ajattelevat niin."
Totta kai puhutaan. Ellei puhuttaisi, niin kysymys ei olisi kristinuskosta ollenkaan.
Kommenteillasi ei ole mielestäni sisällöllistä yhteyttä filmin vl- fiilistelyyn. Siinähän kipuiltiin ainoastaan Jeesuksesta Kristuksesta luopumisen pulesta.
Itse suljin filmin välittömästi kun kävi ilmi että Pyhästä Kasteesta puhuttiin jumalattomasti ja halveksien, Kaste on nimittäin Pyhä Kolmiythteinen Jumala itse. Kun hänestä luovutaan on iankaikkinen kadotus edessä. Kun tätä tilaa huudetaan vapaudeksi, niin se panee ihon kananlihalle.
Eihän kristityn tarvitse olla vanhoillislestadiolainen eikä esikoislestadiolainen, päästäkseen taivaaseen. Mutta jos lapsi jätetään Kastamatta Jeesukseen Kristukseen, niin hänen tiensä on vaivaan vievä. Kysymys ei siis ole enää lestadiolaisuuden jättämistä, vaan luopumista kokonaan kristinuskosta.
"Eihän kristityn tarvitse olla vanhoillislestadiolainen eikä esikoislestadiolainen, päästäkseen taivaaseen."
Tästä asiasta olemme samaa mieltä.
Kysymys oli elokuvasta. Siinä kerrottiin äidistä, joka ei halunnut antaa kastaa lastaan. Hän ajatteli "nykyaikaisesti", että lapsi sitten itse päättää asiasta kasvaessaan.
Hän näki kasteen sitoutumisena sellaiseen, mitä ei ymmärrä. Hän näki uskon ja uskomisen sellaisessa valossa, ettei halunnut lastaan siihen ollenkaan.
Olen nähnyt tämän hyvin läheltä... Se tekee kipeää.
On todella ahdistavaa nähdä kristinuskosta luopuminen - mutta niin kauan kuin on elämää on myös toivoa!
Sanoin viestissäni, etten ymmärrä sitä, että lestadiolaisuuden jättäneet lapset ovat "fiksuja". Ilmeisesti sinne jääneet sitten eivät ole. Niin ei tietenkään asia ole. Eikä kai "fiksuus" ole mikään kriteeri mihinkään uskoon liittyvään.
Mutta kipuilussa perheen kasvamiseen liittyvissä asioissa on kyllä paljon samaa myös esikoisuudessa. Olen itse nuorena kuullut seurapuheessa, että "kristityt äidit eivät kuuntele, mitä neuvolassa sanotaan". Kysymys koski ehkäisyä.
Siitä ei nyt mihinkään pääse sittenkään.
Kyllähän minäkin nuorena olen kuullut esikoislestadiolaisuudessa monenlaista
opetusta. Puhunkin nyt tämä'n päivän esikoislestadiolaisuudesta, jossa perusteet lapsirajoituksesta kuunnellaan seurakunnassa, eikä ketään rasiteta synnytyspakolla enää tänä päivänä, eikä muuten eilenkään.
Mielenkiintoista kuulla tuota!
Mutta eikö tämä todista yhdenkaltaisuutta vl-seurakunnan kanssa? Siis että synnit muuttuvat aikojen saatossa.
Mikä oli syntiä muutama vuosi sitten ei enää olekaan sitä.
Valitettavaa niiden kannalta, jotka ovat joutuneet siitä paljon maksamaan omassa elämässään.
Niin ettei se ero taida olla kovin suuri lestadiolaisryhmien välillä, vai mitä?
Esikoiset, Älkää kieltäkö lestadiolaisuuttanne vanhoillisia arvostelemalla.
Älkää kieltäkö Pietarin tapaan, "en tunne tuota miestä"
Kukko laulaa kohta kolmannenb kerran.
Savon ukon ei pidä kirjoiuttaa sellaisista asioista joista ei tiedä mitään.
Paljastat yhä selkeämmin oman tietämättömyyden pöjyytesi. Viisas puhuu vain sen mitä omakohtaisesti tietää ja on ITSE kokenut.
Vanhoillislestadiolaiset kielsivät julkiisesti lestadiolaisen teologian jo
vuonna 1902 ja perustivat oman liikkeen Ouluun, keskuspaikkana on edelleen Oulu.
Lestadiolaisia johdetaan edelleen Ruotsista keskuspaikkana Jellivaara.
Tervetuloa kuuntelemaan kummankin liikkeen seuroihin ja sen jälkeen tekemään oikeita vertailuja.
Ja vielä yksi asia. Sinä ja minä edustamme sitten ääripäitä esikoisissa. Sinä sanoit olevasi (jos se olet sinä nimimerkin vaihtumisesta huolimatta) kaksilapsisesta perheestä.
Minä olen lapsuudenperheessäni kahdestoista.
Siis nimimerkille "esirukoilijoiksi" oli viestini tarkoitettu. En tiedä, onko kirjoittaja sama kuin noissa muissa viesteissä.
Kyllä, juuri näin.
Katsoin tuon filmin minäkin. Mielestäni äiti ihmetteli että juuri nuo kaksi "langennutta" tyttöä osoittivat hänelle rakkauttaa, jota muut eivät tehneet.
Eikä tästä ole vuottakaan kun RH saarnassaan sanoi, ettei tule rajoittaa lasten syntymistä. Tosin siitä ei juurikaan saarnoissa mainita nykyään. Kun itse olin siinä iässä, siitä kyllä puhuttiin useammin, mutta koskaan en ole kuullut että äidin hengen ja terveyden uhalla.
Eikä esikoisuudessa kytätä lapsilukua, eikä kysellä syytä, eikä varsinkaan syyllistetä, puhumattakaan erottamisesta. Nämä ikävät ilmiöt ovat vanhoillisuudessa arkipäivää.
Mitä tulee "syntien" muuttumiseen eri aikakausina, sain selityksen hiljattain, että niissä ei ole kysymys esineistä, eikä varsinaisesta asiasta, vaan hengistä niiden takana vaikuttamassa.
Mitä ajattelette, onko ymmärrettävämpää syntisten asioiden muuttuminen näin ajatellen?
Kysymys on ITSEVALITUSTA vanhurskaudesta. Synneiksi mielletyillä teoilla tehdään kauppaa, ymmärtämättä mikä synti oikeasti on.
Synti on solutasolla oleva Jumalan sanan vastaisuus. Kun synti on erottamaton osa itseä (minuutta) niin sitä ei huomata ollenkaan. Vasta tarkempi oman olemuksensa tarkastelu osoittaa synnin, sitä ei valitettavasti moni uskalla tehdä.
Niinpä synti on mielletty tietyiksi teoiksi, joista sitten tehdään enemmän taikka vähemmän "parannusta". Suurin osa näistä "synti"- luetteloista on itsevalittuja.
Kukapa sitä nyt syntinä pitäisi, ettei ole rakkautta kuolla pahimman vihollisensa puolesta että tämä saisielää? Tällaisissa asiossa paljastuu kuitenkin teennänen syntien keksiminen. Synti on siinä, ettei ihminen usko mitä Jumala sdanassaan sanoo. Synti on siinä että ihminen yrittää itse vanhurskautua monelaisilla konsteilla, vaikka tiedetään että se on täysin mahdotonta.
Itsevalittu syntiluettelo tietenkin muuttuu ajan saatossa, kun tekniikka ja ihmisten toimintamahdollisuuden laajenevat. Jumala on ilmoittanut synnin, joka ei koskaan muutu.
oh. 16:7-11
Kuitenkin minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois, ei Puolustaja tule teidän tykönne; mutta jos minä menen, niin minä hänet teille lähetän.
Ja kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi
- synnin
- ja vanhurskauden
- ja tuomion:
- synnin, koska he eivät usko minuun;
- vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö, ettekä te enää minua näe;
- ja tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu.
Eli sinä toteat tuossa viestissäsi, että nuo muuttuvat selitykset eri "synneistä" eivät ole henkivaltojen toiminnan paljastamista, vaan itsevalittuja hurskaita suoritteita, joita rakkauden neuvoina markkinoidaan tienviittoina? Ja, mikä on ikäväkseni sanottava, myös kuuliaisuuden vaatimuksena, jolla osoitetaan, onko usko oikea ja vie perille? Nöyryyswaatimus?
Kysyn siis vastausta viestiin "liian pienet ympyrät"
24.11.2013 14:36
Muuttis, mainitsit lapsiluvun "kyttäämisestä". Luen juuri kirjaa "Taivaslaulu" ja siinä aika hauskasti kuvataan tapaa, millä kohdatessa toisia uskovia vaimoja heitä katsotaan - kuinka katse osuus ensiksi vatsan seudulle.
En todellakaan ole enää kiinnostunut noista asioista, mutta muistan kyllä, miten itse aikoinaan katselin ikäisiäni äitejä. Kyllä sitä vaan seurasi, miten noilla muilla... Mutta ei tietenkään mitään puhuttu siitä eikä puututtu myöskään, elleivät sitten jotkut yksittäiset epähienot ihmiset huomautelleet jotain (ja kuten tiedämme, heitä kyllä aina löytyy...)
Ja äidin terveys on ollut etusijalla kyllä. Se johti myös siihen kysymykseen, jonka eräs naistentautien lääkäri esitti kerran:"Miksi teikäläiset tulevat vastaanotolle ja kysyvät, eikö MITÄÄN vikaa löytyisi (niin ettei tarvitsisi synnyttää)?" Ei sekään nyt hienolta kuulosta, jos pitää lääkärintodistus tai suositus esittää jonkun luvan saadakseen.
Ehkä se kaikki todellakin on menneisyyttä jo. Tai ehkä sellaisia asioita eivät edes kuule ne, jotka elävät jo kokonaan toista ikää eikä asia heitä koske millään tavalla.
Syntien muuttuminen - eivät kai synnit muutu miksikään. Mutta voihan niitä selityksiä aina löytää! Jos ajatellaan vaikka sellaista käsitettä kuin "maailmallisuus" niin kyllähän se varmaan eri aikoina merkitsee erilaisia asioita.
Ehkä asiat on ymmärretty myös väärin monesti. Ehkä.
Kuten aiemmin on todettu, katselemme kukin omasta vinkkelistä käsin näitäkin asioita.
Lapsuuskodissani lasten syntyminen ei ollut ongelma, enkä tuolloin siis kuullut tai nähnyt mitään ongelmaa kodissani enkä isolapsisissa naapuriperheissäkään. Ainakin ulospäin uusi vauva näyttäytyi toivotulta ja iloiselta asialta.
Itse en ole pitänyt lukua kenenkään lapsiluvusta, enkä ole kokenut sellaista itseeni kohdistuvan milloinkaan.
Mielestäni maailmallisuus on nähty aika pinnallisena asiana esikoisuudessa ennen ja vielä nytkin.
No jospa minä nuorena esikoiselestadiolaisena kerron teille vanhoille, ettei mikään liene muuttunut ainakaan 50:neen vuoteen. Tunnen nähkääs, arvon vanhukset, kymmeniä nuoria lasten vanhempia, jotka ilman muuta pitävät ehkäisyn kiellettynä seuroissa ja kotona saadun opetuksen mukaan. Hiljaisesti on tiedossa, että lääkärin suosituksesta saarnaaja, yleensä tarvitaan lähetysmies, voi antaa määräaikaisen luvan ehkäisyn käytölle. Monet käyvät kamppailua kysymyksen kanssa, että ovatko jo tarpeeksi kuormitettuja käymään lääkärillä. Usein tilanne on jo kehittynyt varsin vaikeaksi, kuten meidän perheemme kohdalla, ennen kuin omatunto niiaa lääkärikäynnin verran.
Ei siis ihan yhtä ankaraa kuin isoveliliikkeessä, mutta kuitenkin...
Kiitokset viestistäsi!
Voimia perheellenne!
Olen nyt lukenut kokonaan Pauliina Rauhalan "Taivaslaulun". Siinä oli hyvin paljon tuttuja asioita - vieraita myös.
Mutta läpi kirjan kulkee punaisena lankana lämpöinen rakkaus, siksi siitä jäi positiivinen tunne kaikesta vaikeasta huolimatta.
Kirja tuntuu kuitenkin minun kokemusmaailmastani katsottuna herttaiselta. Ei tarvitse pelätä, että kerron niistä mitään - mutta aikamoisen tarinan saisi niistä ja se olisi totta joka sana.
Mutta kaiken kakkiaan otin osaa tähän viestiketjuun siksi, että ärsyynnyin. Ei ole oikein sanoa, ettei eri lestadiolaisrymillä ole mitään tekemistä keskenään.
Eroja tietenkin on.
Olen iloinen siitä, että on olemassa tämä netti ja tämä suomi24 -palsta. Ilman niitä en olisi tiennyt mitään - en mitään näistä toisista lestadiolaisista. Voin ajatella lämmöllä kaikkia huolimatta eroja ylläpitävistä voimista.
Kaunista loppusyksyn päivää kaikille!
Yhteenlasku, minä luin tuon Rauhalan kirjan ja voin sanoa samoin, se oli rakastava huolimatta vaikeuksista vl:n elämässä. Kirjan päähenkilöllä oli hyvä ja ymmärtävä puoliso. Kaikilla vaimoilla ei varmaan niin ole.
Löysin paljon yhtäläisyyksiä esikoisuuteen - kyllä huomasi että ainakin "serkkuja" ollaan. :-)
On hyvä, että nuoret kertovat meille vanhuksille elämästään. Ymmärrän heitä vaikka itselläni ei juuri samanlaista ole ollutkaan. Toivoisin kovin, että he itse tunnistaisivat omat jaksamisen rajansa, eivätkä sokeasti olisi kuuliaisia kenenkään saarnaajan (miehen) neuvoille. Hehän eivät sormeaan nosta auttaakseen äidin kuorman kantamisessa.
Nääntynyt äiti ei kykene osoittamaan rakkautta ja huolenpitoa niin kuin lapset tarvitsisivat. Eikä mies tunne todellista rakkautta vaimoaan ja lapsiaan kohtaan, jos on vaatimassa ettei voida rajoittaa lapsilukua.
Täytyisi itse ottaa vastuuta elämästään eikä orjailla. Kuka paremmin voisikaan tietää vanhempien "kantokykyä" kuin he itse?
Olen elämässäni saanut huomata saaneeni vääriä neuvoja saarnaviralta, mutta tällä en tahdo sanoa, että kaikki ja kaikkien neuvot sitä olisivat. On asioita ja asioita.
Eri lestadiolaisryhmillä ei todellakaan ole mitään tekemistä kesklenään, usko nyt jo. Tämä on aikanaan varmistettu vielä tuomitsemalla kaikki toisiin rymiin kuuluvat helvettiin. Ei ole siis mitään tekemistä keskenään. Joka muuta väittää hän valehtelee. MItä lastensynnyttämiseen tule,e niin sehän ei ole mitään lestadiolaisuutta, vaan useita tuhansia vuosia vanha käytäntö. Ei lasten tuloa ole ennen estetty, eivät jumalattomatkaan, kyllä se on lopun aikaan kuuluva ilmiö.
Kuolinilmoituksia seuratessaan huomaa paljon 50-60 vuotiaita naisia, kovat e- pillerit aikanaan - tappaa heitä nyt joukoittain.