Myrskylle
Tuli tuuli jostain myrskyn lailla,
kai oli paljosta vielä vailla.
Repi haavat auki vihapäissään,
ei ollut tuosta häpeissään.
Siihen sanoi tyyni vaieten,
tule vain vastaan pane en.
Tuiskuna tai iltatuulen päällä,
aina avoimena olen täällä.
Tuli tuuli jostain myrskyn lailla,
kai oli paljosta vielä vailla.
Repi haavat auki vihapäissään,
ei ollut tuosta häpeissään.
Siihen sanoi tyyni vaieten,
tule vain vastaan pane en.
Tuiskuna tai iltatuulen päällä,
aina avoimena olen täällä.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Mukava, että tänne kirjoitellaan runoja. Minäkin muutaman olen kirjoittanut, vaikka ne ei tosiaankaan ole hyviä. Jokainen saa kirjoittaa omanlaisesti. Kirjoittamaan vain, jos siltä tuntuu..
Mulla on ovi avoin jos vain siitä joku ymmärtäisi tulla. Vaikka sitten tuiskuttamalla.
en tiedä miksi näitä kirjoitat ja mitä tarkoitat. miten voit ajatella että voisi lähestyä kun
koskaan ei saa mitään muuta kuin haukkumista ja ilkeyttä ja moittimista toiselta.
pelkkää väheksyvää ilkeyttä ... " korkeampaa kiitän, luojan kiitos " . kun pelko on jo niin suuri ettei uskalla enää avata sivuja ilkeyden käydessä koko ajan musertavammaksi ja musertavammaksi.
kun pelko toista ihmistä kohtaan on käynyt vuoren mittaiseksi se tekee täysin toimintakyvyttömäksi koska koko ajan odottaa vain uutta iskua koska niitä näyttää
tulevan koko ajan, enkä tiedä syytä siihen.
Ei riitä silloin kun kyseessä on haavat ja vihapäät ja kuitenkin olematon häpeä kaikesta
pelosta voi seota, kun sitä ei enää jaksa, sen miettimistä, syiden etsimistä.
Eikä syytä välttämättä edes ole. Riittää syyksi, kun ulahtaa, kun sitä potkii.
Kukaan ei seinää viitsi monottaa.
Musta tuntuu että en tunne sua, en ole häntä enkä ketään muutakaan haukkunut, mietin vain että toivottavasti et omi jokaista ilkeää viestiä itsellesi kun täällä on kirjoittajia satoja ja varmaan heillä on eri kohde. Vaikutat aika uupuneelta.
Ei enää ole oikein sanoja sinulle. Sinun täytyisi saada apua ja pian.
Jos et itse ymmärrä, että syy näihin "iskuihin" on se, että olet täysin irtautunut todellisuudesta ja uponnut tähän palstaelämääsi. Kuvittelet saavasi iskuja siltä tietyltä. Kaikki on vain omaa kuvitelmaasi.
sovitaan näin.
on aina helppo kiistää kaikki ja kuitata itse ilkeydellä ja syytöksillä.
kuvitelmaasi pelkästään tämähän sai kaikki iskunsa siltä tietynmerkkiseltä mieheltä.
onhan sen saanut täältä lukea.
kysymys voisiko sitä toisen uupumusta vaikka joskus vähän jeesiä?
Loukkaavaa on väittää harhaiseksi syyttä, jos ei harhainen ole.
Silloin uskoo itse johonkin harhaiseen johtopäätökseen.
kyl ne tuntee toisensa.
meni väärään kohtaan, piti mennä tolle " kuvitelmaa " .
Sitähän sulle tossa yritettiin sanoa, että hae apua itsellesi. Miten me vieraat täällä voitaisiin sua jeesiä? Tuo yötä ja unia kun ei taaskaan ollut se Hannu. Eikä ole täällä ylipäätään. Sulla on tapana kieltäytyä näkemästä totuutta, kuten nytkin kun hän sanoi, ettette tunne, väität että hän kieltää kaiken. Yleensä kun kirjoittaja jota luulit häneksi paljastuu naiseksi, kiellät senkin ja väität, että kirjoittaja "vaihtoi sukupuolensa lennossa".
Kukaan muu kun ei ole "täällä saanut lukea kuinka sait iskuja tietynmerkkiseltä mieheltä". Sun harhoja sensijaan saa lukea viikoittain. Missä ne iskut siis on?
Jos oma runo? Olet selvästi runoilija, julkaisetko. Hieno ja syvällinen sanoma runossa.
on anteeksipyyntö, vain sen kautta voidaan päästä eteenpäin.
anteeksi sana ei merkitse paskaakaan, jos teot kertoo aivan muuta kuin suustansa suoltaa.
Tutustu siihen ihmiseen kahdenkesken, ei muiden kautta koskaan.
Jos epäilet, otat yhteyttä. Jos et ota, elät muiden puheiden kautta muka tietoisena toisesta. Ne voi olla tosia tai epätosia, väänneltyjä tai käänneltyjä, pieniä asioita suurenneltuna tai suuria pienenneltynä. Suora yhteys on aina parempi kuin sadististen pelien pyörittäminen, missä joku voi olla pelinappulana.
Peli voi olla myös hauska, jos se on pelinappulan mielestä hauska. Sitäkään ei tiedä kuin koittamalla luoda jollain tavalla sen suoran yhteyden toiseen.
että sen sanan anteeksi pitää merkitä oikesti jotakin ennenkuin sillä on merkitystä.
KUINKA KAIKEN JÄLKEEN
P.K.:lle se tapa,jolla minua niin monta kertaa katsoit ,sai minut onnelliseksi,
mutta sekoitti minut.Kuinka kaiken jälkeen ?Ystävällisen katseesi kautta hymyilit minulle sisäistä hymyäsi ja äänettä kerroit minulle sen ,mitä olen aina toivonut kuulevani Tämä oli ensimmäinen kerta niin pitkään aikaan että en muista edellistä yhtä suloista hymyäsi ,Kuinka kaiken jälkeen ?en ymmärrä.
Monenlaista vastausta on tullut, kiva kun herättää keskustelua, kiitos kaikille. Yksi lainaukin näyttää olevan ilman lähdeviitettä, tekijä täytyy jotenkin mainita.
Itselläni on tarkoitus, että jokainen lukisi runon omalla tavallaan ja tuntisi sen omakseen. Lukukertoja näyttää olevan hieman alle sata, siis ehkä noin 70 runoa pitäisi nyt olla luettuna. Useimmat näistä ovat katkelmia, tekstiä muutettu alkuperäisestä lyhennelmään sopivaksi taikka sitten ei, näkee kyllä.
Kirjaseksi asti näitä jo on julkaistu.
Säitä
Tuli tunteet tuulispäänä,
karun kauniit katseen jäänä.
Teki pyörteet pienet poskipäille,
ilmeen, punan jätti näille.
Eron tuska, sydänkivut,
sanoitellen salaisesti täytti sivut.
Säät kun säihkyi, ilman muuta,
unelmissa jäin katselemaan kuuta.
Kuu on kaunis katsella sitä varmasti moni öisin katselee ja unelmoi.
kiitos, tuo eka oli juuri mun tämän hetkiseen tilanteeseen..
"Lukukertoja näyttää olevan hieman alle sata, siis ehkä noin 70 runoa pitäisi nyt olla luettuna."
Voitko sanoa minkä niitä kymmenistä runoista luit?
Muutoksen tuulia
Oli tyyni taikka meno raisu,
kova tuuli, ehkä ilma vaisu.
Samaa ilmaa silti hengitämme,
kirkas kuulas, vuoroin pilvet ystävämme.
Ken uskoi, mitä taivaalta tahtoi,
eletylle elämälle mitään enää mahtoi.
Hetki tyydyttävä tässä olevaan,
silti tuulet puhaltavat jo tulevaan.
Asumme saman tähtitaivaan alla, lohdullinen ajatus.
Mahda ei mitään
Sille ei mahda mitään,
tuulee sitten länteen tai itään.
Kuin lehden se mukaan haukkaa,
siinä kun tunne silloin laukkaa.
Siitä ei voi pahoittaa mieltä,
kuulee vain hellyyden kieltä.
Se korvaan kuiskii ja laulaa,
kietoo kädet ympäri kaulaa.
Rakkaus on sellainen tunne.
Ulkona
Illan hämärään peittyvät talot,
lämpöä hohtavat niissä ikkunanvalot.
Pihalla puu joka tuuleen taipuu,
nöyränä sen oksisto alas vaipuu.
Yksin ulkona se taivasta peilaa,
aatokset haikeat taaksepäin seilaa.
Oli vielä kesä ja tuoksut sen,
juuret syvällä, varsi vartettu jo aikuisen.
Kohta puu saa lumipeitteen, toivottavasti se lämmittää. Ulkona on tosiaan melkoisen tuulinen ilma.
Vielä
Vieläkään se ei anna rauhaa,
yhä myrskytuuli vain pauhaa.
Sen voima täytyy myöntää,
eteenpäin selän takaa työntää.
Sulkenut on niin monta,
yksinäistä iltaa, yötä unetonta.
Lisää sydämeen luo painoa,
puhuu puissa huomiseni ainoa.
Jos kaksi yksinäistä kohtaavat he voivat sulkea toisensa syliinsä.