Valitsen ensin järjellä ,kyllä tunne on aina mukana ihmisellä myös järkevissä päätöksissä. Ennen vanhemmat valitsivat tyttärille sopivan miehen täällä Suomessakin ja liitot olivat onnistuneita . Rakkaus tuli suhteeseen yhdessä eläen toiseen tutustuessa. Onhan se nähty kun suuressa hurmassa mennään yhteen että usein myös nopeasti erotaan . Anna Karenina romaani kuvaa hyvin naista jolla on kaksi miestä ,toinen tunteella valittu ja toinen järjellä,toinen pysyi uskollisena ,tiedätkö kumpi se oli ,minä tiedän. Hullaantuminen menee nopeasti ohi ja viittaa hulluksi tulemista eli siinä ei ole järjen hiventäkään.
Tietysti ensin järki
Ajatuksia
12361
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tietysti ja tietysti Järjen veit ja minusta orjan teit..,jos ei ole järkeä - on jo hullu. Oikeinkirjoitus sujuu jos on tahtoa, ei siinä järkeä tarvitse.
Ja sehän on pääasia.
En tarvitse järkeä tänään
Kohtuus kaikessa. Tarpeeksi järki edellä, kun menet ei mikään ihmissuhde varmaan tarpeeksi järkevä ole ja mitä on elämä ilman tunnetta, tyhjää kuorta. Toisaalta, jotta ei nyt jatkuvasti hakkaa päätänsä seinään on syytä hieman pohtia milloin on järkevää tuntea ja ketä kohtaa. Taitaa olla niitä ikuisuuskysymyksiä... Mutta sen verran uskallan väittää, että ei ole joko-tai-juttu.
Aina kumppania ei opita rakastamaan. Yleensä tunteet pysyvät kaverillisina, elämästä tulee tylsää, sitten etsitään jotakuta kolmatta. Pysyvässä parisuhteessa tarvii olla tunnetta ensin ja järkeä vasta sitten. Ennen elämä oli puurtamista eikä ollut mahdollista miettiä onnea ja rakkautta. Onneksi nyt on eikä tarvitse enää tyytyä siihen joka olisi järkevin valinta.
Ei niin järjen hiventä, monta vuotta mennyt, mutta kyllä Se vielä menee ohi.
Just joo. Anna Karenina vertaus oli sitten vähän ääripäästä haettu.
ja mitenkäs meni loppu ko. kirjassa? Junan alle päätyi hän onnettomana. Niin se päättyy jos ei voi seurata sydäntään.
Minkäs sille mahtaa. Kaikki tarinat eivät vaa ole onnelllisia.
Mistä ap muuten tiedät olivatko ennen liitot muka niin onnellisiä? Päinvastoin! Kaikki ei ollut sitä miltä näytti. Suosittelen sinulle luettavaksi J.P.Roosin sosiologista kirjaa suomalainen elämä. Sieltä riittää luettavaksi kurjia elämänkohtaloita ja paljon kuvaavia järkiavioliittoja joissa mentiin naimisiin kyläläisen miehen kanssa-ei rakkaudesta vaan koska joku piti olla. Tuloksena oli usein onnettomia ihmissuhteita, pakkoa olla yhdessä, järkkyneitä mieliä ja pelkkää, puhdasta kurjuutta.
Tänään on ollut uutisissa muslimien hyväksymästä tavasta järjestää avioliittoja. Enpä tiedä opitaanko niissä ikinä rakatsamaan puolisoa vai ei. En oikein usko.
Puolet liitoista päättyy , enemmän kun koskaan ennen . Eivät tunnu kestävän ainakaan tunnesuhteet . Liian heppoisesti valitaan puoliso . Olisiko sittenkin otettava järki käteen . Suosittelisin järjenkäyttöä ainakin ennen kun lapsia aletaan tekemään , muutama vuosi kannattaa katsoa miten suhteet ja talous kehittyy .
Anna petti ja tuli itse petetyksi . Vronski petti koko ajan , suru vei Annan junan alle .
Ei ole vierasta tällekään ajalle . Suuri rakkaus , suuri suru ,hengenvaarallista .
Enpä usko, että ainakaan suurin osa liian heppoisin perustein sitä kumppania valitsee. Uskaltaisin väittää, että on ne kriteerit, vaan hiukan hukassa.
Hullu taidan olla. Ja nyt itkettää sekin
Jane Austen kuvaa romaaneissaan hienosti ihmistenvälisiä tunteita ja ihmisluonteita . Järjen ja tunteiden ristiriitaa . Areenalta katsoin viimeksi Austenin Emman .