Minulla on 9-viikkoinen pentukoira ja ollaan kovasti yritetty treenata yksinoloa ja nyt on sitten ongelma sen kanssa.
Tällaiset perus oventaaksejättämiset onnistuu hyvin, istuu hiljaa nätisti ja myös toisen koirani kanssa yksinolo onnistuu. Mutta kun lähdetään toisen koirani kanssa pois ja suljetaan ulko-ovi perässämme, alkaa käsittämätön ulvonta ja ovien raapiminen ja tätä kestää ilmeisesti ihan koko sen ajan, kun ollaan poissa. Ollaan oltu nyt poissa maksimissaan ½ tuntia.
Mistähän tällainen käytös johtuisi? Tietääkö pentu, että en ole sulkenut ulko-ovea vaan ainoastaan eteisen oven ja olen edelleen siellä oven takana ja olen kyllä tulossa sieltä, joten ei huuda mutta kun "oikeasti mennään pihalle" niin huuto alkaa, eikö jostain syystä ymmärrä että kyllä sieltä takaisin tullaan.
Tuota yksinoloa harjoitellaan myös häkin kanssa aktiivisesti, eli häkin ovi saa olla koko ajan auki ja pentu on ottanutkin häkin jo omakseen. Säännöllisesti päivittäin suljetaan ovi ja annetaan pennun seurata elämää, ilman että seuraa perässä.
Kuten aikaisemmin mainitsin, pentu tykkää seurata ihmisiä joka paikkaan ja "pyöriä jaloissa", usein myös nukkuu jaloissa. Olen yrittänyt tehdä asunnosta mahdollisimman turvallisen koiran näkökulmasta, eli oma peti, telkkari päällä kun lähdetään jne.
Mitähän hyviä neuvoja voisitte antaa tällaiseen tilanteeseen? Tuo "oikeasti ulos lähteminen ja yksinjättäminen" on iso ongelma pennulle, mutta yksinjääminen asunnon sisällä ei taasen ole.
Tällaiset perus oventaaksejättämiset onnistuu hyvin, istuu hiljaa nätisti ja myös toisen koirani kanssa yksinolo onnistuu. Mutta kun lähdetään toisen koirani kanssa pois ja suljetaan ulko-ovi perässämme, alkaa käsittämätön ulvonta ja ovien raapiminen ja tätä kestää ilmeisesti ihan koko sen ajan, kun ollaan poissa. Ollaan oltu nyt poissa maksimissaan ½ tuntia.
Mistähän tällainen käytös johtuisi? Tietääkö pentu, että en ole sulkenut ulko-ovea vaan ainoastaan eteisen oven ja olen edelleen siellä oven takana ja olen kyllä tulossa sieltä, joten ei huuda mutta kun "oikeasti mennään pihalle" niin huuto alkaa, eikö jostain syystä ymmärrä että kyllä sieltä takaisin tullaan.
Tuota yksinoloa harjoitellaan myös häkin kanssa aktiivisesti, eli häkin ovi saa olla koko ajan auki ja pentu on ottanutkin häkin jo omakseen. Säännöllisesti päivittäin suljetaan ovi ja annetaan pennun seurata elämää, ilman että seuraa perässä.
Kuten aikaisemmin mainitsin, pentu tykkää seurata ihmisiä joka paikkaan ja "pyöriä jaloissa", usein myös nukkuu jaloissa. Olen yrittänyt tehdä asunnosta mahdollisimman turvallisen koiran näkökulmasta, eli oma peti, telkkari päällä kun lähdetään jne.
Mitähän hyviä neuvoja voisitte antaa tällaiseen tilanteeseen? Tuo "oikeasti ulos lähteminen ja yksinjättäminen" on iso ongelma pennulle, mutta yksinjääminen asunnon sisällä ei taasen ole.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lähdet aluksi vain tosi lyhyiksi ajoiksi "oikeasti ulos", eli pariksi minuutiksi kerrallaan. Jätät pennun vaikka syömään siksi aikaa jotakin tosi hyvää, niin se ei välttämättä edes huomaa poissaoloasi. Muistathan, että pentua ei kannata hirveästi sääliä tai hellitellä ennen poistumista, ettei se yksinjääminen sitten ole niin kova pala. Ja tuon ikäinen on vielä ihan pikkupenska, joka ei edes välttämättä ole vielä kunnolla kotiutunut.
Omalla koirallammekin, nyt 12-viikkoinen, oli juuri 8-10vk iässä suuria ongelmia yksinolon kanssa, nyt alkanut jo helpottaa :)
no jos on tottunut että siellä on toinen koira niin voipi olla että hänen on tosi vaikeaa jäädä yksin.Minkä rotuinen hän on? 9 viikkoinen on vasta vauva...itselläni on 6 kk ja ihan samat ongelmat.Hommasin kaverikoiran ja vähän paremmin sujuu. Haukkuu ja huutaa kun oli yksin.Haukunesto panta ei auta ja murtautui 2 kertaa käytävään sai lukot auki onneksi alaovi oli kiinni.