"res.vänrikki"
18.11.2013 10:12
Kustaa nyt kirjoittelee konsulttiviestejään asiantuntijana. Minusta Pöljän rahkeet ei riitä opettamaan ammattisotilasta.
Kirjasta "Tuntematon Sotilas" Akseli Koskela oli malli esimerkki sotilaasta, joka ei pakottamalla asioita hoitanut, vaan järjellä.
Tapasin aikoinani Karjalan prikaatissa, jos jonkinlaista sukankuluttajaa, jolle herra oli armosta antanut natsat "olkapäälle"!
Jo ryhmänjohtajana ollessani, sain kunnian olla ryhmänjohtajana, puolijoukkueen johtajana, joukkueen johtajana, ja sotaharjoituksissa jopa komppanian päällikkönä.
Kaikissa toimissani sain kunnioituksen niiltä, joita komensin.
Oli myös ryhmässäni sellainen henkilö kuin Anisimof Nikolai. Tulimme hänen kanssaan hyvin toimeen. Hän joskus kritisoi koulutusta, mutta hänellä oli 5 vuoden kokemus Ranskan muukalaislegioonasta. Oli jo lähellä 30:ä kun me olimme 19-20v.
Kuten niin monessa ammatissa, niin tämä sotilas ammatti on se kaikkein vaativin. En halua yli korostaa taitojani, mutta kokemuksen perusteella voin sanoa jopa itsestäni totuuden.
En ole SE suomalainen joka menee työtä hakemaan ja melkein anoo, että älkää ottako minua.
Joten sorry vaan res. vänrikki!
18.11.2013 10:12
Kustaa nyt kirjoittelee konsulttiviestejään asiantuntijana. Minusta Pöljän rahkeet ei riitä opettamaan ammattisotilasta.
Kirjasta "Tuntematon Sotilas" Akseli Koskela oli malli esimerkki sotilaasta, joka ei pakottamalla asioita hoitanut, vaan järjellä.
Tapasin aikoinani Karjalan prikaatissa, jos jonkinlaista sukankuluttajaa, jolle herra oli armosta antanut natsat "olkapäälle"!
Jo ryhmänjohtajana ollessani, sain kunnian olla ryhmänjohtajana, puolijoukkueen johtajana, joukkueen johtajana, ja sotaharjoituksissa jopa komppanian päällikkönä.
Kaikissa toimissani sain kunnioituksen niiltä, joita komensin.
Oli myös ryhmässäni sellainen henkilö kuin Anisimof Nikolai. Tulimme hänen kanssaan hyvin toimeen. Hän joskus kritisoi koulutusta, mutta hänellä oli 5 vuoden kokemus Ranskan muukalaislegioonasta. Oli jo lähellä 30:ä kun me olimme 19-20v.
Kuten niin monessa ammatissa, niin tämä sotilas ammatti on se kaikkein vaativin. En halua yli korostaa taitojani, mutta kokemuksen perusteella voin sanoa jopa itsestäni totuuden.
En ole SE suomalainen joka menee työtä hakemaan ja melkein anoo, että älkää ottako minua.
Joten sorry vaan res. vänrikki!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Otteita "rasismi ketjusta"
Kersantti kirjoittaa
Meillä oli varusmiesaikana Onttolassa samanlainen asettelu. Puolenkymmentä lieksalaista sai tehdä komppaniassa melkein mitä halusi. Sanoillaan painoivat täysin viattomia palveluskavereita lokaan. Heillä oli semmoinen asenne, että olet joko meidän kaveri tai sitten vihamies. En ole eläessäni semmoista klikkiytymää tavannut. Tosi kusiset muistot jäi lieksalaisista armeija-ajalta
Olen sotilasarvolta kersantti, koiranohjaaja, rauhanturvaaja. Viiden lieksalaisen häirikön toiminta palveluskavereita kohtaan täyttää myöskin reppanan tunnusmerkistöt. Siis heidän oma, itsensä nostaminen palveluskavereiden kustannuksella.
Evp. yliluutnantti kirjoittaa
Kantahenkilökunnan olisi pitänyt puuttua toimintaan, suosimatta ketään. Pienissä
varuskunnissa on näitä lieveilmiöitä jotka on tunnistettu ammattisotilaiden keskuudessa jo kauan.
Varusmiesten lojaalius toisiaan kohtaan on rikkomaton, kuten myös kouluttajien pyyteettömyys varusmiehiä kohtaan.
Kantahenkilökunta ei ole itseään, vaan varusmiehiä varten, kouluttamassa sotilaista mahdollisimman toimivia yksiköitä sodanajan olosuhteita varten.
Jos jätetään huonot muistot varusmiesajalta, huononnetaan maanpuolustushenkeä ja reserviläisen motivaatiota kehittää itseään vapaaehtoisessa maanpuolustustyössä ja kertausharjoituksissa.
Kustaa Pöljä kirjoittaa
Arvon Herra EVP. Yliluutnantti PV.
Järjen käyttö ei tässäkään tapauksessa ole kielletty. Kun muistanet "Tuntemattoman" Akseli Koskelan, miten hän sai asiat järjestykseen juuri psykologialla. Olen itse vaatimattomasti Kersantti, herran armosta. Mutta anna pienen vihjeen, miten sotilaita pitää kohdella: Aikoinani kun olin ryhmyrinä ja lähdettiin alokkaita kentälle opettamaan ns. sulkeista. Meillä oli joukkueen johtajan kanssa kummallakin puolijoukkuetta koulutettavana. Tapahtuma alkoi niin, että joukkueen johtaja aloitti normaalilla "taakse poistu" komennolla. minä katselin odottavaa puolijoukkuetta ja havaitsin heidän katseestaan selvän uhman, että huuda sinä vaan, niin näytetään sinulle, että ei meitä höykytetä.
Pidin heille puheen. "tiedän ajatuksenne ja se on normaalia että jonkinasteinen uhma tulee auttamattomasti, kun on kuunnellut kasarmilla vanhojen juttuja". Annoin heille vaihtoehdon. Jos komentojani kuunnellaan ja yritetään tehdä parhaamme, niin takaan teille hieman pidemmät tupakkatauot kuin muilla. Kun lähden ensi komennosta niin tehkää parhaanne, niin päästään kumpikin helpoimmalla. minulla on kyllä aikaa ,vaikka iltaan saakka, ei se siitä ole kiinni. Tämä on teidän ratkaistavissanne. Kun lähdin komentaman heitä, niin he tekivät todella parhaansa. Kun ensimmäinen tauko tuli, niin joukkueen johtaja huusi Puolijoukkue (pöljä) tauko paikalla. Näin heidän katseestaan kunnioitusta. Minä kiitin ja sen jälkeen kaikki muu oli todella helppoa, sain heidän kunnioituksensa kun itse pistin itseni likoon.
Yleensä armeijassa on vahvemman laki. Kuitenkin se, joka on joukkueelle kaveri, myös kunnioitetaan.
Vastaan siis sinulle Kustaa Pöljä
Kirjoituksessasi Kustaa rupesit opettamaan ammattisotilasta. Mielestäni sinun taidot eivät anna myöten ruveta opettamaan evp.yliluutnanttia ja antamaan vihjeitä kuinka sotilaita kohdellaan.
Hyvän pestin olet Pöljä saanut kersanttina. Harvemmin pääsee komppanian päälliköksi, edes väliaikaisesti.
"Kersantti jv/sissi"!
Tämä hetki, kun olin komppanian päällikkönä, oli sijais sellainen. eli sotaharjoituksen aikana. minut valtuutettiin komppanian päällikön taholta ottamaan vastaan hänen tehtävänsä juuri väliaikaisesti. Tämä kohde oli Kouvolan Utissa, jolloin palvelin 4 kompp.
Minun oma "hetkeni" oli kaksi viikkoa saapumisemme jälkeen, kun pistin kampoihin kasarmin alikessuille alokkaana. Tämän kahakan jälkeen minulle sanottiin tupamme alokkaiden kesken, että "olet todella kusessa" !
Valistin poikia, että en yhtään sen enempää kuin tekään. Siitä se lähti sain luottamuksen, niin komppaniamme viskaaleilta kuin omalta tuvaltanikin. Luottamus pitää ansaita, se ei tule itsestään.
Kustaa jatkaa. Jäi mainitsematta, että varusmies ajan jälkeen pyydettiin jäämään kouluttajaksi Kouvolan varuskuntaan, mutta pesti ei kiinnostanut. Huono palkka ja kovat työ, ainoa hyvä puoli olisi ollut se, että 45 vuotiaana täysi eläke.
Entäs se kun evp. yliluutnanttia rupesit opettamaan kuinka sotilaita pitää kohdella jne. Sinä vs kantapeikko. Pystytkö opettamaan vai oliko kohdaltasi ylilyönti?
Tosiaan itseluottamuksestasi homma ei jää kiinni, mutta oletko realisti?
Pöljä on melkoinen sanaseppä. Vastaan asian vierestä itseänsä kehuen.
Mulle sano tuo Anisimof muutamaan otteeseen, kun olimme metsässä harjoittelemassa, että tämä meni väärin, tunnustin, että meni kyllä, siihen Anisimof, olisimme kaikki kuolleet. Keskustelin tästä tuon Anisimof´in kanssa pitkään. Hänellä kun oli tuo 5v Ranskan muukalaislegioonasta ja ollut monessa mukana.
Kerroin kaverille, että nyt taistellaan oppikirjojen mukaan ja emme voi sooloilla, niin mieli kun tekikin.
Mielestäni taistelu oppaat ovat hyviä, mutta eivät kata koko repertuaaria sodan suhteen vaan on luotava asioita tilanteen mukaan, Silloin oli kysymyksessä neljännen jalkaväkikomppanian taistelu, jossa taisteltiin niin, että loimme vastustajan ja vastustajalle strategian, jolloin tosiaankin voitimme lähes aina. Eihän se todellisessa sodassa ja tilanteessa ihan näin mene.
Mitä tulee sotilaiden kohteluun, niin tämä Anisimof, oli erittäin taitava kaveri ja kunnioitin häntä. Muistan tilanteen kun alokkaat saapuivat kasarmille. Olin jo etukäteen ollut puhuttelussa komppaniapäällikön kanssa ja hänen mukaan olin sopiva mies tähän ryhmään johtajaksi. Tiesin, että jos et osaa johtaa joudut helposti pelleksi ryhmäsi edessä.
Näin tilanteita, jossa säälin ryhmyriä, hän huusi ja uhkaili ja porukka pidätti nauruaan. Ei sellaista ole kiva katsella. Puhutaan mitä puhutaan sodassa olevien joukkojen komentamisesta, niin sen osaa henkilö, jolla on siihen riittävä koulutus ja pelisilmää. Johtaja siirtää yksiköitä, mutta vastuu itse miehistöstä etenee ryhmyristä joukkueen johtajaan, jolla on suuri merkitys joukkojen "viihtyvyyteen" ja uskollisuuteen esimiestään kohtaan.
Näistä asioista voisi keskustella yhden keskustelupalstan verran, jokainen muodostaa näistä aina oman mieli piteensä. Kuitenkin sodan aikana liikutaan henkisellä tasolla hyvin korkealla, ja se, miten joukkoa kohtelet, muodostat rungon, jonka varaan rakennat koko strategian.
Kustaa hyä, puhuit taas asian vielestä. Kysyn siis uudelleen sinulta?
Entäs se kun evp. yliluutnanttia rupesit opettamaan kuinka sotilaita pitää kohdella jne. Sinä vs kantapeikko. Pystytkö opettamaan vai oliko kohdaltasi ylilyönti?
Tosiaan itseluottamuksestasi homma ei jää kiinni, mutta oletko realisti?
Tarkoitin siis. Kustaa hyvä, puhuit taas asian vierestä...Näppihärö...
Kustaa Pöljällä ei ainakaan itsetunnosta ole hommien hoitaminen kiinni. Hätäpaikassa saattaisi itsetunnon puolesta antaa vaikka pataljoonan miehen komentoon.
Hahaaaaa. Pöljä pataljoonan komentajana konsultoimassa kuinka joukkoja johdetaan.
Tuntemattoman Koskelapa ei ollu Akseli vaan Vilho.