Olen muutenkin atka päästämään muita ihmisiä kosketusetäisyydelle ja nyt pitäisi käydä tarkistamassa että kaikki on okei. Mutta jo pelkkä asian ajattelu saa mahan solmuun ja jalat veteliksi. Etenkin kun en yhtään tiedä minkälainen tyyppi siellä on vastassa. Mikä voisi auttaa vai auttaako mikään?
kynegoligille meno pelottaa
ekaakertaa
484
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kynegologi :DDDD
Juu sori olin kännykällä enkä osannu kirjottaa...
No mulla oli aikoinaan ihan sama ongelma. Aamulla kun piti lähteä olin ihan paniikissa. Meni siinä jännittämisessä mahakin sekaisin joten pelkäsin vielä sitä että paskon tutkimuspöydälle. Onneksi lääkäri olikin tosi mukava ja huomasin että jännitys hiipui pikku hiljaa. Loppujen lopuksi ei se ollutkaan yhtään paha kokemus.
Kannattaa varata aika yksityiselle naistentautien erikoislääkärille. Itse tein näin ja pyysin vielä että lääkäri olisi nainen. (maksoi n. 70 €)
Meidän kunnassa jos varaa terveyskeskuksesta ajan niin ensimmäisen tutkimuksen tekee ihan peruslääkäri, en ole varma onko siinä itsellä sananvaltaa siihen että onko se mies vai nainen. Lisäksi varsinaiselle kynegologille pääsee vain lähetteellä. Ja tässäkin tapauksessa kynegologin sukupuolta ei voi itse päättää.
Feel your pain! Mulla oli/on tuo sama ongelma tosi vahvana. Minulle yritettiin tehdä tutkimus kahdesti pillerien takia, ja molemmilla kerroilla itkin vain paniikissa enkä päässyt edes siihen pöydälle. Ja olin saanut rauhoittaviakin.
Kävin puhumassa ongelmista (mulla on myös hammaslääkäripelko) psykologille muutaman kerran, mutten kokenut sen olevan hyödyksi.
Miten tilanne sitten ratkesi? Vuosien gynetutkimulsen välttelyn ja pillerireseptien keplottelun jälkeen aloin jostain syystä pelätä syöpää. Kohdunkaulan syöväthän on vähentyneet papaseulontojen myötä yli puolella, joten tiesin tutkimuksesta oikeasti olevan hyötyä... Niinpä yksi kaunis päivä vaan otin ja varasin ajan yksityiselle, ja sellaiselle lääkärille jota oli kehuttu. Jännitti pirusti, mutta samalla se oma vapaaehtoisuus (ja lystistä maksaminen..) toi varmuutta. Käynti meni lopulta ihan hyvin; ei paniikkia, ei kipua tai häpeää. Uskomatonta, mutta totta! Mulla painoi tosi paljon se oma vapaaehtoisuus; homma sujui kun en kokenut kenenkään painostavan mua tutkimuksiin, ja olin maksava asiakas jota kohdeltiin sen mukaan :) TSEMPPIÄ!
Ps. Minäkin kirjoittelen puhelimella, pahoittelut virheistä