Oon 22v mies jolla pahoja ongelmia arkielämässä, ahdistuneisuuden ja sosiaalisten tilanteiden pelon takia, ainoa syy miks mun ongelmia ei voi nimittää paniikkihäiriöks on se, et en ikinä voisi saada yksin paniikkikohtausta vaan siihen vaaditaan ympärillä olevia ihmisiä ja tilanteita joista ei niin vain voi lähteä pois ilman oudon ihmisen leimaa.. , kauppaan meneminenkin usein ylitsepääsemättömän vaikeaa ja yleiseen ruokalaan en pysty menemään ainakaan selvinpäin tai ilman jotain aivan ihmeellistä voimaa antavaa tunnevyöryä.
Ihmetyksen aiheenani on se, et kun olen vuosien aikana jutellu täysin terveiden ja supliikisti käyttäytyvien kavereiden kanssa aiheesta seksi, ja näyttää siltä, että ilmeisesti suurinosa näistä supliikki perus miehistä jännittää sitä ja eka kokemus voi mennä pieleen liian jännittämisen takia, näin parikin on kertonut. Omalla kohdalla jännittäminen ei voi tulla kuuloonkaan, jos edessäni on alaston nainen ja pääkopassa on tieto, et edessä on seksiä. Se kiihottumisen ja taivaallisuuden tunne on niin valtava, et en ymmärrä miten enään voi jännittää, kaikki sujuu upeasti heti kun saan koskettaa ihanaa naista ja olo on todella vahva ja rentoutunut, se tunne jo ennenkun mitään on tapahtuntu ja tietää, et tulee tapahtumaan on niin taivaallinen!! Sit taas jos olen jossakin kahvipöydässä, alkaa ahdistaa ja pelkää, et kädet alkaa täristä ja jopa pääkin, niin valtavan ahdistuneisuuden ja paniikin takia. Jotenkin niin ristiriitasta ja ihmeellistä. Voisko joku nokkelampi psykologi tehdä analyysin, mistä johtuu tä mun ristiriitanen tasapaino siittä, et mitä jännitän ja mitä en. Muihin henkisesti terveisiin ihmisiin itseäni verratessa, voisi käyttää vertauskuvaa, et en uskalla kiivetä edes 6metrin metsästys torniin, mutta 100 metrin telemasto suorastataan kutsuu luokseen ja kiipeän sinne hymysuin vapautuneenpana kuin koskaan. Ainiin ja tärkein seikka tähän yhtälöön kaksi joiden kanssa oon harrastanu seksiä on ollut ihmisiä joita en tuntia aikasemmin ollu eläessä nähnytkään. Piti pistää uudelleen sama kun eihän toi oleennin aihe edes näkynyt otsikossa.
Ihmetyksen aiheenani on se, et kun olen vuosien aikana jutellu täysin terveiden ja supliikisti käyttäytyvien kavereiden kanssa aiheesta seksi, ja näyttää siltä, että ilmeisesti suurinosa näistä supliikki perus miehistä jännittää sitä ja eka kokemus voi mennä pieleen liian jännittämisen takia, näin parikin on kertonut. Omalla kohdalla jännittäminen ei voi tulla kuuloonkaan, jos edessäni on alaston nainen ja pääkopassa on tieto, et edessä on seksiä. Se kiihottumisen ja taivaallisuuden tunne on niin valtava, et en ymmärrä miten enään voi jännittää, kaikki sujuu upeasti heti kun saan koskettaa ihanaa naista ja olo on todella vahva ja rentoutunut, se tunne jo ennenkun mitään on tapahtuntu ja tietää, et tulee tapahtumaan on niin taivaallinen!! Sit taas jos olen jossakin kahvipöydässä, alkaa ahdistaa ja pelkää, et kädet alkaa täristä ja jopa pääkin, niin valtavan ahdistuneisuuden ja paniikin takia. Jotenkin niin ristiriitasta ja ihmeellistä. Voisko joku nokkelampi psykologi tehdä analyysin, mistä johtuu tä mun ristiriitanen tasapaino siittä, et mitä jännitän ja mitä en. Muihin henkisesti terveisiin ihmisiin itseäni verratessa, voisi käyttää vertauskuvaa, et en uskalla kiivetä edes 6metrin metsästys torniin, mutta 100 metrin telemasto suorastataan kutsuu luokseen ja kiipeän sinne hymysuin vapautuneenpana kuin koskaan. Ainiin ja tärkein seikka tähän yhtälöön kaksi joiden kanssa oon harrastanu seksiä on ollut ihmisiä joita en tuntia aikasemmin ollu eläessä nähnytkään. Piti pistää uudelleen sama kun eihän toi oleennin aihe edes näkynyt otsikossa.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Taidan tietää mikä ongelmasi aiheuttaa. Käy lukemassa tuolta satojen miesten kommentteja samasta ongelmasta niin ymmärrät syyn. Itselläni tuntuisi toimivan myös.
http://yourbrainonporn.com/is-porn-making-my-social-anxiety-worse
Kiitän kovasti mielenkiintosesta linkistä! Porno voikin olla pahasta, suurin ero kuitenkin seksiin on se, et porno ei jätä sellasta vahvaa auraa ja lämpöä sydämmeen, joka auttaa seuraavan kuukauden kulkemaan pään pystyssä, ero käyttäytymiseen on huikea jos olen ollut naisen kanssa, neuroottinen käyttäytyminen helpottaa ja sitä oikeen yllättyy kuinka lujasti pitää puoliaan jos joku käyttäytyy jotenkin epäsopivasti yms, kun muuten on taas vähän semmone et ihan sama kuhan tilanne on pian ohi eikä tarvi nähä tota kusipäätä kohta enää... Ihan kuin mussa olisi joku polttoaine tankki joka tarvii naisenergiaa tai muuten vapisen masentuneena ja peloissani, Terapiat ja typerät masis pillerit on ihan turhia, mutta ongelmieni takia en pysty oikeen seurustelemaan saatika muodostamaan seurustelusuhdetta, joten oikeesti jossain pitäs olla joku rakkauden klinikka jossa voi tankata aina kun alkaa alamäki:D
No se miehen polttoainetankki on siellä haarojenvälissä ja sitä polttoainetta ei kannata tuhlata pornolle. Kannattaa ehdottomasti ainakin testata katselun lopettamista, ei maksa mitään. Alussa saattaa ahdistus pahentua mutta noin viikossa pitäisi helpottaa.
Tuolla on lisää keskustelua aiheesta. Yli 80 000 miestä rekisteröitynyt.
http://www.reddit.com/r/NoFap/
Tuolla oma stoorini
http://www.jannittaa.com/keskustelu/index.php?action=vthread&forum=2&topic=511
Aivan, luen mielenkiinnolla, tosiaan en äsken muistanu kertoa, että katson myös pornoa enkä ihan vähääkään. Oikeastaan en ole koskaan ajatellukkaan tuota sinun ja ilmeisesti monen muun miehen teoriaa pornon vaikutuksista.. Kaikkea kyllä kannattaa kokeilla, toisaalta taas olen kyllä ollut viikonkin ilman pornoa silloin tällöin, enkä muista kokeneeni mitään muutosta missään. Se ei toki todista mitään jos vaikutusten huomaamiseen pitää sitoutua pidempi aikaseen lakkoon ja elämänmuutokseen, sekä kohdistaa ajatuksiaan johki muuallekki kun naisiin ja pornoon.
Ei tullut itsellenikään mieleen kunnes sattumalta törmäsin aiheeseen. Jälkeenpäin ajateltuna kaikki sopii kuvioon, esim. Intti aikana kaikki oireet olivat poissa kun ei voinut pornoa katsoa. Samoin sinkkuna ollessani oireet olivat pahempia. Samoin lapsena ja nuorena en jännittänyt tai pelännyt mitään.
Minä taas olen 24-vuotias vakavasta sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivä mies ja ihmettelen suuresti sitä että miten muut tästä ongelmasta kärsivät ylipäätään pystyvät harrastamaan seksiä.
Luulisi että kun kärsii vakavasta sosiaalisten tilanteiden pelosta niin silloin pelkää yli kaiken vastakkaista sukupuolta eikä seksistäkään voi silloin tulla mitään. Jopa monet sellaiset miehet jotka eivät kärsi sosiaalisten tilanteiden pelosta missään muodossa jännittävät naisten seurassa olemista ja ottavat suorituspaineita seksin onnistumisesta.
On se naisestakin kiinni, eikä se helppoa ole.
Yhdenillan jutuissa tuo on ongelma, mutta kyllä se jännitys siitä häviää kun tutustuu paremmin. Se tutustuminen onkin sitten toinen ongelma.
Mä en vaan ymmärrä sitä, et mun käsittääkseni aivoihin ei voi mahtua samaan aikaan ahdistusta ja kiihottumista? Sitä mäki tossa kerroin, et monet jotka ei kärsi tälläsistä paniikki/ahdistus jutuista jännittää myös seksiä.. Ymmärrän että jännittää tulevaa, jos vaik tietää tunnin etukäteen mitä tulemanpitää ja sit rupee aivoissa noidankehä ja alkaa paniikki yltymään... mut eikö muille muka tule sellasta panetusta, kiihottumista, tajutonta ihalua sitä kauneutta kohtaan kun nainen alkaa riisua ymsyms niin en vaan tajua miten voi olla päällekkäin jännittyny sekä kiihottunu. Itsekkin "pelkään" naisia.. mitä kauniinpi sitä enemmän, asia ilmenee niin, et vaikea katsoa silmiin, esim kaunista kassanaista koitan vältellä koska se lisää jotenkin sen tilanteen tärkeyttä eli helpommin voi tulla joku paniikki juttu. MUTTA jos miettii et jossain kahvilassa kaunis seksikäs nainen istuu viereen, se voi saada mut hermostuneeks ja joku kahvikuppi neuroosi voi iskeä.. mut jos se yhtäkkiä istuis syliin halais ja pussais poskelle, niin kiihottusin, ottais eteen, sydäntä alkas lämmittää mukavasti, se valtava mielihyvä tykitys aivoihin saa rentoutuneeks, eikä sellasessa tilanteessa voi kuvitellakkaan, et ********** kiinnostas jotkut tärinä jutut. Mikä parasta, niin läheisen ja aidon kontaktin jälkeen kyseisen henkilön kanssa on vapautunut seksin jälkeenkin.
Samalla tavalla sosiaalistentilanteiden pelko helpottaa, esim jossain vaaratilanteessa jossa aivoilla ei ole aikaa, halua tai minkäänlaista kiinnostusta miettiä miltä näyttää muiden silmissä tai mitä jos rupee sydän vähän hakkaa, puntti tutisee yms......
Tiedätte varmaan tilanteen jossa on ollut pakko keksiä ja äkkiä jotain ja sit sitä on ajautunu paikkaan ja tilanteisiin joita jälkeenpäin ihmettelee, et miten mä pystyin.. Mutta kun aivoilla oli niin paljon tärkeämpääkin mietittävää ja työtä, niin ei tullut mitkään paniikki jutut edes mieleen, vähän sama juttu varmaan toi seksi homma.
Tai siis tarkotin tossa aikasemmin, et jos on harrastanut seksiä, niin se on niin läheinen ja intiimi kontakti, et sitä tuntee olonsa rennoksi seksin jälkeenkin, en tiä tarkalleen miks, mut kai se on joku psykologinen juttu etkun on ollut, paljaana ja lähempänä kuin voi ollakkaan, niin aivot ei enään kiinnostu kehittämään mitään pelko juttuja sitä henkilö kohtaan, paitsi ehkä taas joskus kuukauden päästä ja jos ei nähny välissä.
Itselläni sosiaalisten tilanteiden pelko ja seksi ei onnistu. Pystyn kyllä sanomaan kaikkea tuhmaa ja flirttailla mutta en pysty seksiin. Olen komea, ennen hyvin sängyssä tullut toimeen ja negatiivista en ole kuullut mutta... kun oireet pahenivat niin aloin kokemaan asian todella epämiellyttäväksi jo ajatuksen tasolla ja ahdistuskohtaukset pahenevat jos tilanne menee siihen että pitäisi harrastaa seksiä naisen kanssa, ajatus jo tuntuu jostain syystä mahdottomalta. Näin hyvin menee täällä Lappeenrannassa.
Katsotko paljon pornoa tai masturboitko muuten vaan paljon? Itsellä nyt noin 40 päivää lakkoa takana ja tulokset kerrassaan mainioita.
Musta ei naisten kanssa muuhun tunnu olevankaan kun pikkutuhmaan vitsailuun ja sekin johtuu vaan siitä että sillä jotenkin yritän purkaa sitä järjetöntä jännittämistä joka on aina naisten kanssa. Sitten kun pitäisi jotain syvempiä yrittää niin ei tule mitään, menen ihan sekaisin siitä entiedämitäpitäätehdä-ahdistuksesta.
Katson päivittäin ja masturboin paljon.
Arvasin. Ongelmasi on todennäköisesti sama kuin itselläni eli pornoriippuvuus. Porno on kuin heroiinia miehen aivoille, se yliaktivoi mielihyväkeskusta ja saa aivot turtumaan voimakkaaseen mielihyvään, josta seuraa sosiaalisia ongelmia. Kymmenen minuuttia nykypäivän pornoa ja näet useampia alastomia naisia kuin meidän luolamies esi-isät elinaikanaan. Ongelma on, että meillä on edelleen luolamiehen aivot.
Niin mutta miten te muut sosiaalifoobikot pystytte edes tutustumaan kauniisiin naisiin ja pääsette harrastamaan seksiä heidän kanssaan? Minä en voi koskaan kuvitellakaan pystyväni moiseen enkä olisi millään tavalla vapautunut sellaisissa tilanteissa. Ei voi kuin ihmetellä mistä ja miten kaikki muut luovat suhteita kauniiden naisten kanssa.
Olen sitten varmaankin lähes ainut luuseri joka ei sellaiseen pysty ja olen tuomittu elämään koko elämäni yksin. Viimeistään kolmekymppisenä kyllä hyppään vaikka jostain sillalta alas kun näyttää siltä ettei tämä elämä tästä koskaan paremmaksi muutu. Täydellisesti on tämä ongelma onnistunut minun elämäni pilaamaan.
Noh, baarista kunnon tumuissa raahasin kotiin. Selvinpäin en ole eläessäni naista iskenyt, kännissä useita kymmeniä. Usein on kyllä käynyt niin ettei oo vehje pelittänyt mutta oon uskotellut (myös itselleni) että se johtuu humalaista. Pari seurustelua myös ajalta ennen tätä vaivaa joten naiset nyt on sinänsä tuttu juttu. Paljon pahempia ovat juhlat, esiintymiset ym. viralliset jutut.
Kokeile sinäkin tätä lakkoa niin saatat päästä peloistasi.
Itse olen ollut vajaan viikon fäppitauossa ja olen huomannut ainoastaa sen että tuntuu siltä ahistus vaan oisi kokoajan päällä, Se ei ole mitään rajua ahdistusta mutta semmosta että se jonkin verran häiritsee, en oikeen ole syönyt mitään ja on tosi heikko olo ja lihakset tuntuu aivan veltoilta?
Onko se hyvä vai huono juttu, olisi kiva tietää
Ne ovat vieroitusoireita, ihan normaali juttu kaikissa riippuvuuksissa. Helpottaa kyllä kun jatkat vaan, itselläni kestivät 8-10 päivää. Senkin jälkeen on välillä ollut huonoja päiviä mutta enemmän ja enemmän hyviä päiviä. Pahinta on jos ei tapahdu mitään, sillä sitten ongelma on jossain muualla.
Okei, kiitän tästä kovasti!
Asiaan on olemassa varsin yksinkertainen vastaus. sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivä voi vapautua neuroosien tuottamista "näkymättömistä seinistään" totaallisesti, kun jokin vaaratilanne tai vaikka mieletön kiinnostus vie aivojen huomion totaallisesti, eikä aivolla riitä resurssit tai kiinnostus muodostaa neuroottisia opittuja lukkotiloja kehoon ja käyttäytymiseen. Moni pelko neurooseista kärsivä on ihmetellyt, kuinka vapautunut kahleistaan on voinut olla jonkun äkillisen elämän muutoksen aikana tai vaikka jonkun todellista pelkoa tai vaara aiheuttavan tilanteen aikana. Vastaavalla tavalla seksi/seksuaalinen tilanne voi vapauttaa sinut kahleistasi, koska tilanne vie riittävästi aivojen huomiota/kiinnostusta, eikä neuroosi reaktiot käynnisty. Tosin myös kiihottumisella itsessään on suuri myönteinen vaikutus, koska aivot tuottaa tällöin hyvänolon hormooneja, jotka voi täysin poistaa ahdistuksen ja neuroottisen ajattelun. Eli sosiaalistentilanteiden pelosta kärsivällä voi olla kaksi erittäin vahvaa suojaa estämään pelko ja ahdistustilojen syntymistä seksuaalisissa tilanteissa.
Sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivä voi olla erittäin lahjakas sosiaalisesti ja verbaalisesti, eikä pelolle ole periaatteessa mitään aiheellista syytä, vaan pelko kohdistuu sosiaalisiin tilanteisiin liittyviin neurooseihin ja niiden tuottamaan häpeään. Mitä enemmän pelkää pään tai käsien tärisevän, sitä varmemmin ne alkaa täristä, henkilö ajattelee ja ehdollistaa itselleen mitä ikävämpiä ja omaperäsempiä tapoja nolata itsensä ja koko elämä voi olla näkymättömien seinien piirittämä.
Eikä pelko neurooseista kärsivällä ole välttämättä lainkaan huono itsetunto. Kun "tavallinen" ihminen näkee jonkun kahvilassa pää punasena kädet täristen, niin todennäkösesti mieleen juolahtaa, että onpa hänellä heikko itsetunto, käsitys on kuitenkin täysin virheellinen.
Tosin pitkään pelkotiloista ja häpeästä, sekä elämän ja sosiaalisten suhteiden mahdollisesta kapenemisesta voi todennäköisesti seurata heikko itsetunto.
Taipuvuus neurooseihin ja ahdistuneisuushäiriöihin on usein keskivertoa suuremman älykkyyden tuoma ikävä kääntöpuoli ja edellämainittuihin ongelmiin taipuvaisen henkilön itsetuntoa voi vahvistaa ymmärtäminen siittä että taipuvaisuus neurooseihin ei ole vajavaisuus vaan ominaisuus, joka on vähän kuin "maksu" älykkyydestä, herkkyydestä, luovuudesta tai jostakin lahjakkuudesta. Elämässä jos jotakin on enemmän, niin useimmiten se enemmän otetaan jostakin muualta pois.