Pakko-oireinen häiriö ja raskaus

Ja sitä vaan vielä esim. Tuo sertraliini on tutkituin lääke raskauden ja imetyksen aikana siis turvallinen. Minä kolmatta odottaessani kuvittelin vahingoittavani vauvaa lääkkeellä ja siksi lopetin ja synnytyksen jälkeen olo meni todella huonoksi. Kuitenkin silloin aloitin sertraliinin imetysaikana uudelleen ja se auttoi silloin. Nyt tässä viimeisimmässä raskaudessa söin siis sertraliiniä koko raskausajan maksimi annoksella, se on turvallinen lääke, vei pahimman terän ahdistukselta mutta ei niin hyvää hoitovastetta kuin paroksetiinilla. Joten synnytyksen jälkeen aloin taas syömään paroksetiinia kun on turvallinen imetysaikana. Enkä ole syyllistänyt itseäni lääkkeistä. Ajattelen näiden olevan sairauksia siinä missä verenpaine -tauti sun muut sairaudet. Ja asiasta kukkaruukkuun minä( kin) sain esikoiseni 19- vuotiaana:) ja ajattele ei raskaus ole este terapiallekaan:) iso hali sinulle!

Hei! Kiitos vastauksistasi! Helpottavaa kuulla että en ole ainoa kenellä on ollut tämän tyylinen tilanne. Olen kärsinyt pakko-oireisesta häiriöstä 14 vuotiaasta asti, voin sanoa että vuosi vuodelta tilanne on vain pahentunut, en muista päivääkään 5 vuoden sisällä ettei minua olisi ahdistanut tai minulla ei olisi ollut pakko-oireita.
Minulla on niin paljon pakko-oireita ja ajatuksia että en edes tiedä mistä aloittaisin.:D Tätä on vaikea selittää, mutta joskus minulle (melkeinpä kymmeniä kertoja päivässä) tulee sellaisia ajatuksia, että jos en esimerkiki siirrä jotakin tavaraa (voi olla mikä vaan tavara, mikä sattuu olemaan sillä hetkellä lähellä) johonkin tiettyyn asentoon, niin pelkään tekeväni jollekkin läheiselleni jotain pahaa.
Vaikka tiedän, että en tekisi mitään, pelkään että menettäisin hallinnan itsessäni ja tekisin. Pelkään myös usein tulevani hulluksi. Olen kertonut tästä lääkärille, ja hän sanoi että sellainen ihminen joka pelkää tekevänsä jotain pahaa jollekkin, ei sitä suurimmalla todennäköisyydellä tee. Mutta silti se ahdistaa.
Pahin ja ahdistavin pakko ajatus on, että jos en esimerkiksi liikuta jotain esinettä johonkin asentoon, pelkään, että kotiimme tulee jotain pahoja henkiä.
Minusta tuntuu että tämä pelko on tullut varmaan siitä kun nuorena katsoin aina öisin televisiosta tullutta "Riivatut talot"- ohjelmaa. Siitä asti olen aina pelännyt kaikkea yli-luonnollista, henkiä ja demoneja ja kaikkia sellaisia.:/
Tiedän, että ajatus on ihan hullu, eikä todenmukainen, jonkun takia minun pitää kuitenkin liikuttaa sitä kyseistä tavaraa, koska päähäni tulee ajatus "no mitä jos sittenkin tulee, mitä jos sittenkin tapahtuu?" jos en siis tee sitä kyseistä toimintoa. Nolottaa edes kirjoittaa näistä, en ole kertonut kyseisistä pakko-ajatuksista muille kuin miehelleni ja äidilleni. Yritän aina kertoa itselleni että nämä on vain ajatuksia, eivätkä tapahdu oikeasti, mutta silti ahdistaa ja ne toiminnot pitää tehdä. Minulla on myös sellainen pakko, että mieheni nukkuessa, tarkistan muutamia kertoja lyökö hänen pulssinsa, hengittääkö hän... ajattelen että jos en tarkista ja hänelle tapahtuisi jotain hänen nukkuessaan, saisi vaikka jonkun kohtauksen, se olisi minun syytäni. Vaikka hän ei ole edes sairas!! Miten turhauttavaa.:/
Itse valvon aina aamuyöhön asti kun vuorokausi rytmi on niin sekaisin. Ollut monta vuotta. Olen yrittänyt kääntää sitä mutta se aina kääntyy, menen aamuyöllä viiden aikaan nukkumaan, herään 2 aikaan päivällä.
Miten turhauttavaa.:'( Tarkistelen myös hellat useaan kertaan ennen nukkumaan menoa.
Tämä on ihan hirveää kun sain kuulla että olen raskaana... en todellakaan tiedä miten voisin olla äiti kun olen tämmöisessä ahdistuneisuuden määrässä... pelkään vaan että lapsen synnyttyä minusta tulisi entistä ahdistuneempi, niinkuin todennäköisesti kävisikin, en pystyisi huolehtimaan lapsesta. Pelkään että tämmöiset kaikki tarkistelut ja satuttamis pelot siirtyisi vaan häntä kohtaan.
En tiedä mitä tehdä.:'( Jos tekisin abortin joutuisin todennäköisesti psykoosiin. En pystyisi elämään sen kanssa. Miten voisin huolehtia lapsesta kun oma elämänikin on näin sekaisin?
En ole saanut vielä masennus lääkitystäkään, syön tällä hetkellä vain Ketipinor 25 mg iltaisin. Hirveä tilanne enkä tiedä mitä tehdä.
Toivottavasti vielä vastailet vaikka kuulostankin super hörhöltä ihmiseltä.:D
En ole ikinä jutellut kenenkään kanssa kenellä on mitään pakko-oireita joten tämä on todella helpottavaa että en ole yksin tämmöisten asioiden kanssa! :-)

Hei. Lääkkeet eivät vie pakko-oireita ja ajatuksia pois mutta auttavat niin ettei ahdista niin paljon.