Kello on 02.47 pitäisi mennä nukkumaan, sillä aamulla on velvollisuuksia hoidettavaksi. En kuitenkaan mene sillä nukkumaan käymisestä on tullut taakka. Se on se hetki päivästä kun itsesyytökset kumpuavat alitajunnasta ja ruoskivat mieltä niin kauan että ahdistuksen hikipisarat virtaavat otsalla, eikä uni tule vaikka sitä haluisinkin.
Lääke tähän ongelmaan on valvoa niin pitkään että väsymys peittää alleen kaikki ajatukset ja voin vaipua ihanaan uneen.
Pitemmän aikaa olen jo huomannut itsestäni sen että hyvin harva asia motivoi minua tekemään mitään. Toki hoidan tunnollisesti "pakolliset" velvollisuudet mutta on hyvin turhauttavaa huomata että normaalit asiat eivät motivoi tai anna positiivisia tunteita. Kaikki on tasaista, ei ilon tunteita, ei surua.Tämän lisäksi minusta on tullut nuoresta iästä huolimatta todella kyyninen yksilö tämä viimeistään nujertaa orastavan positiivisuuden ihmisestä.
Minulla ole mitään suurempaan valituksen aihetta olen jotakuinkin tyytyväinen. Tästä herää ajatus että hukkaan potentiaalini tyytymällä näin vähään. Elämällä olisi paljon annettavaa, mutta ei huvita ottaa sitä vastaan.
Miksi kirjoitin tämän? Ehkä tällä nyt ei ole sen suurempaa merkitystä kunhan tapan aikaa.. Mutta kertokaa toki jos pystytte samaistumaan.
Lääke tähän ongelmaan on valvoa niin pitkään että väsymys peittää alleen kaikki ajatukset ja voin vaipua ihanaan uneen.
Pitemmän aikaa olen jo huomannut itsestäni sen että hyvin harva asia motivoi minua tekemään mitään. Toki hoidan tunnollisesti "pakolliset" velvollisuudet mutta on hyvin turhauttavaa huomata että normaalit asiat eivät motivoi tai anna positiivisia tunteita. Kaikki on tasaista, ei ilon tunteita, ei surua.Tämän lisäksi minusta on tullut nuoresta iästä huolimatta todella kyyninen yksilö tämä viimeistään nujertaa orastavan positiivisuuden ihmisestä.
Minulla ole mitään suurempaan valituksen aihetta olen jotakuinkin tyytyväinen. Tästä herää ajatus että hukkaan potentiaalini tyytymällä näin vähään. Elämällä olisi paljon annettavaa, mutta ei huvita ottaa sitä vastaan.
Miksi kirjoitin tämän? Ehkä tällä nyt ei ole sen suurempaa merkitystä kunhan tapan aikaa.. Mutta kertokaa toki jos pystytte samaistumaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itsellänikin nukkumaan meneminen on ikävin hetki päivässä, koska mieleen tulee epämiellyttäviä ajatuksia. Siksi tulee oltua pitkään netissä ja unirytmi repsahtaa helposti hyvin myöhäiseksi.
Miksi et halua osallistua elämään.
Miksi ei huvita?
Ei noita itsesyytöksiä ym. vaikeita asioita kannata vain yksinään pyöritellä mielessä. Koeta löytää joku lämminhenkinen ammattilainen, jonka kanssa voit availla langanpätkiä. Konkreettiset teotkin auttavat. Jos on itsesyytöksiä, niin asioita voi yleensä jollain lailla korjata ja korvata.