Paljon puhutaan ettei enää nykyisin käytetä sivuvaikutusten vuoksi, mutta kaipailisin käyttäjäkokemuksia. Onko auttanut ja millaisella aikajänteellä? Helpottavatko sivuoireet ajan myötä? Kuinka vieroitus lääkkeestä onnistuu?
Kokemuksia Doxal lääkkeestä?
sadeye
3328
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kokemukseni mukaan (sekä amitriptyliinillä että) doksepiinillä 75 mg on minimiannos, jolla masennusta kannattaa hoitaa. Itselläni annos oli aikoinaan ehdottomalla ylärajalla, jota harvoin avohoidossa määrätään, eli Triptyliä 300 mg iltaisin. Doxalia käytin 150 mg eli tupla-annos siihen, mitä sinulla edellisen aiheesta postauksen mukaan on. Olen psykiatrini puheista ymmärtänyt, että näitä lääkkeitä ei kannata syödä liian pientä annosta, tosin niistäkin on hyötyä nukkumiseen ja ahdistuneisuuden hoitoon, eikä odottaa mielialan kohenemistä liian pian. Mieliala saattaa kohentua kuukausienkin hoidon kuluttua.
Sivuvaikutukset ovat tietysti aika inhottavia, mutta ennakoitavissa. Mitään yllätyksiä ei tule, kuten esim. SSRI-lääkkeillä, jotka voivat yks kaks yllätttäen aiheuttaa vaikkapa ripulin, joka menee saman tien ohi. Nämä vanhat aiheuttavat ummetusta, joka helpottaa riittävän kuidun ja nesteen saamisesta.
Minä pidin aikoinaan näistä lääkkeistä, koska ne oikeasti helpottivat tuskaisen masentunutta oloa.
En muista vieroittautuneeni näistä lääkkeistä mitenkään erityisesti. Enkä muista mitään uudempien lääkkeiden aiheuttamia sivuvaikutuksia, kuten sähköiskuja ja suhahteluja päässä viikkojenkin ajan. En mene tästä asiasta sen enempää sanomaan, mutta minä en ainakaan muista mitään erityisiä vieroitusoireita.
Toivottavasti lääkkestä on apua. (Ja muista hampaiden hoito, kun sylkeä erittyy vähemmän.)
Hei!
Kiitos vastauksestasi. :) Kiinnostaisi kuitenkin vielä tietäää miksi et jatkanut näillä wanhoilla lääkkeillä (kun kerroit SSRI-lääkkeistä) - eivätkö ne tehonneet riittävästi vai miksi..? Kiitos jo etukäteen. :)
SIlloin, kun näitä trisyklisiä käytin, ei muita juuri ollutkaan, eli 80-luvun lopussa - 90-luvun alkupuolella. Lisäksi olin erittäin ahdistunut ja tuskainen, joten lääke oli paikallaan. (Tosin taisi olla jo markkinoilla mirtatsapiinia, mianseriinia ja semmoisia. Psykiatrini sanoi, etteivät ne ole yhtä tehokkaita.)
Sitten lääkitykseen tuli tauko. Jouduin aloittamaan uudestaan, ja jostain syystä pyysin Cipramiliä lääkäriltä, koska se oli tuolloin suosituin, ja mediassa kohkattiin valtavasti näistä uusimmista masennuslääkkeistä. Muistan, että Cipramil oli järkyttävän kallista!
Nyt olen jo keski-ikäinen, pärjään tuolla sitalopraamilla (Sepram - on saman valmistajan sama lääke, nimi vain eri). Nuoruuden tuskailut ovat onneksi jääneet taakse.
En panisi pahakseni noita vanhojakaan, jos olo olisi kauhean ahdistunut, kuten nuorena. Lisäksi niistä olisi hyötyä, koska vuorokausirytmi pyrkii lipsumaan eli unettomuus vaivaa.