Kirjoitin tuon alla olevan henkisesti järkyttävän kokemukseni aiemmin toiseen aloitukseen. Laitan sen vielä tähän koska haluaisin tietää onko muut kokeneet samanlaista pelkoa pakkoparannukseen nöyrtymisen jälkeen. Vaikka tuo henkinen kidutus ja nöyryytys jätti äärimmäisen kipeät vammat sisälleni, myös syyllis tunto on vaivannut pitkään sen jälkeenkin siitä etten toiminut omantuntoni mukaan vaan pyysin anteeksi vaikka sydämessäni tiesin tekeväni väärin. Nuo pakkoparannukseen vaativat puhujat jatkavat puhujan tehtävissä ja pitävät välillä alustuksia seurakuntapäivillä. Ihmettelen miten he pystyvät, vaikka tunnolla on julmaa hoitamista myös tuon oman tapauksen jälkeenkin.
----------------
Lohen vaatimus että uhrin on otettava kiusaajiinsa yhteyttä on julma henkisen väkivallan vaade. Jos uhri menee tähän houkutukseen, on suuri vaara että hänet nöyryytetään uudellee kuten Minnan tapauksessa. Häntä "hoidettiin" entistä julmemmin kun ei ollut antanut sydämessään anteeksi kiusaajilleen.
Näillä veljillä jotka jatkuvasti vaativat uhrilta nöyrtymistä ei ole pienintäkään kykyä asettua uhrin asemaan. Itse olen julmaakin julmemmalla tavalla hoidettu, nöyryytetty ja nöyrtynyt, mutta sydämeen jäivät lähtemättömät haavat. Kaikkein pahimmalta tuntui se että minut pakotettiin tekemään sitomisen uhalla parannusta asiasta jota en ollut ikinä tehnyt. Oli pakko valita. Minulle kerrottiin suoraan että sinulla on vain kaksi vaihtoehtoa, tulla synteihini sidotuksi, tai nöyrtyä tunnustamaan asia ja pyytämään anteeksi. Hoitajat kertoivat että ilmoitus sitomisesta lähtee eteenpäin tämän tilaisuuden jälkeen jos en nöyrry. Minulle oli kamalaa ajatus synteihin sitomisesta, joten pakon edessä tunnustin ja pyysin anteeksi. Heti anteeksi pyytämisen jälkeen pelkäsin hirveästi että olenko teollani tehnyt Pyhän Hengen pilkan kun vältin valheellisella parannuksella sitomisen. Muistan kun öisin rukoilin Jumalalta että anna minulle anteeksi kun en jaksanut seistä suorana ja tunnustin asian jota ei ollut tapahtunu ja vaikka sydämessäni tiesin tekeväni väärin. Luotin että hyvä Jumala ymmärtää minua vaikka minun olisi pitänyt seistä suorana ja ottaa Jumalan kädestä sekin kohtalo että minut olisi sidottuna heitty saatanana haltuun. Mietin miten olisin jaksanut kun en olisi enää uskovainen jos olisin tullut sidotuksi, ja toisaalta ajattelin Danielin kohtaa jonka Jumala varjeli jalopeurojen luolassa. Tai Isakia jonka Jumala varjeli isänsä edessä. Vieläkin voin valaehtoisesti vakuuttaa että hoidon syy oli täysin tuulesta temmattu ja täyttä valhetta. Muutamia viikkoja myöhemmin noille hoitajille (kahdelle vieläkin puhujan tehtävissä toimivalle) tuo asianomainen kävi kertomassa totuuden. Toinen noista totesi sen jälkeen ohi kävellessään että "hyvä kun totuus lopulta selvisi", ei muuta. Toinen ei tähän päivään mennessäkään ole korjannut asiaa. Jälkeen päin olen ollut kiitollinen siitä että minulla oli vaimo ja lapset. Niiden vuoksi oli pakko jaksaa . Mutta ikinä en varmaan toivu noista haavoista mutta pärjään niiden kanssa. Enkä ikinä halua mennä puhumaan heille tuosta asiasta. Jumalalta voimaa rukoillen olen pyytänyt ja pyydän edelleen etten katkeroituisi tapahtuneesta ja että Jumala totuuden tietävänä ei muista syntiä jollaiseksi koin painostuksen edessä parannukseen nöyrtymisen. Asiassa jota ei ollut tapahtunut ja johon jouduin kun valitsin sen tien jossa vältin synteihin sitomisen. Tänä päivänäkään en tiedä miten olisin selvinnyt ja jaksanut sidottuna oloni. Mutta äärimmäisen raskasta on ollut kantaa "valheparannusta" tunnolla. Käsi sydämellä voin vakuuttaa että olen antanut sydämessäni noille kiusaajilleni anteeksi, mutta suurin toiveeni olisi ettei nuo miehet tulisi minulle kikinä puhumaan tuosta asiasta vaan korjaisivat asiansa omalta osaltaan salaripissä. Ehkä he ovat sen tehneetkin. Minulle olisi aivan liian raskasta repiä auki arpiset haavat. En tiedä miten jaksaisin selvitä siitä. Toivon myös ettei nuo hoitajat lue tätä kirjoitusta, sillä kauheintä olisi jos he aikoisivat ottaa minuun yhteyttä tuosta asiasta.
----------------
Lohen vaatimus että uhrin on otettava kiusaajiinsa yhteyttä on julma henkisen väkivallan vaade. Jos uhri menee tähän houkutukseen, on suuri vaara että hänet nöyryytetään uudellee kuten Minnan tapauksessa. Häntä "hoidettiin" entistä julmemmin kun ei ollut antanut sydämessään anteeksi kiusaajilleen.
Näillä veljillä jotka jatkuvasti vaativat uhrilta nöyrtymistä ei ole pienintäkään kykyä asettua uhrin asemaan. Itse olen julmaakin julmemmalla tavalla hoidettu, nöyryytetty ja nöyrtynyt, mutta sydämeen jäivät lähtemättömät haavat. Kaikkein pahimmalta tuntui se että minut pakotettiin tekemään sitomisen uhalla parannusta asiasta jota en ollut ikinä tehnyt. Oli pakko valita. Minulle kerrottiin suoraan että sinulla on vain kaksi vaihtoehtoa, tulla synteihini sidotuksi, tai nöyrtyä tunnustamaan asia ja pyytämään anteeksi. Hoitajat kertoivat että ilmoitus sitomisesta lähtee eteenpäin tämän tilaisuuden jälkeen jos en nöyrry. Minulle oli kamalaa ajatus synteihin sitomisesta, joten pakon edessä tunnustin ja pyysin anteeksi. Heti anteeksi pyytämisen jälkeen pelkäsin hirveästi että olenko teollani tehnyt Pyhän Hengen pilkan kun vältin valheellisella parannuksella sitomisen. Muistan kun öisin rukoilin Jumalalta että anna minulle anteeksi kun en jaksanut seistä suorana ja tunnustin asian jota ei ollut tapahtunu ja vaikka sydämessäni tiesin tekeväni väärin. Luotin että hyvä Jumala ymmärtää minua vaikka minun olisi pitänyt seistä suorana ja ottaa Jumalan kädestä sekin kohtalo että minut olisi sidottuna heitty saatanana haltuun. Mietin miten olisin jaksanut kun en olisi enää uskovainen jos olisin tullut sidotuksi, ja toisaalta ajattelin Danielin kohtaa jonka Jumala varjeli jalopeurojen luolassa. Tai Isakia jonka Jumala varjeli isänsä edessä. Vieläkin voin valaehtoisesti vakuuttaa että hoidon syy oli täysin tuulesta temmattu ja täyttä valhetta. Muutamia viikkoja myöhemmin noille hoitajille (kahdelle vieläkin puhujan tehtävissä toimivalle) tuo asianomainen kävi kertomassa totuuden. Toinen noista totesi sen jälkeen ohi kävellessään että "hyvä kun totuus lopulta selvisi", ei muuta. Toinen ei tähän päivään mennessäkään ole korjannut asiaa. Jälkeen päin olen ollut kiitollinen siitä että minulla oli vaimo ja lapset. Niiden vuoksi oli pakko jaksaa . Mutta ikinä en varmaan toivu noista haavoista mutta pärjään niiden kanssa. Enkä ikinä halua mennä puhumaan heille tuosta asiasta. Jumalalta voimaa rukoillen olen pyytänyt ja pyydän edelleen etten katkeroituisi tapahtuneesta ja että Jumala totuuden tietävänä ei muista syntiä jollaiseksi koin painostuksen edessä parannukseen nöyrtymisen. Asiassa jota ei ollut tapahtunut ja johon jouduin kun valitsin sen tien jossa vältin synteihin sitomisen. Tänä päivänäkään en tiedä miten olisin selvinnyt ja jaksanut sidottuna oloni. Mutta äärimmäisen raskasta on ollut kantaa "valheparannusta" tunnolla. Käsi sydämellä voin vakuuttaa että olen antanut sydämessäni noille kiusaajilleni anteeksi, mutta suurin toiveeni olisi ettei nuo miehet tulisi minulle kikinä puhumaan tuosta asiasta vaan korjaisivat asiansa omalta osaltaan salaripissä. Ehkä he ovat sen tehneetkin. Minulle olisi aivan liian raskasta repiä auki arpiset haavat. En tiedä miten jaksaisin selvitä siitä. Toivon myös ettei nuo hoitajat lue tätä kirjoitusta, sillä kauheintä olisi jos he aikoisivat ottaa minuun yhteyttä tuosta asiasta.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Juuri noin kammottavaa se silloin oli. Itsekin olen sen kokenut.
Jos SRK ja sen paikallisyhdistykset alkaisivat samalla tarmolla selvittämään vl-pedofilia-asiaa ja ajamaan yhteisönsä pedofiilit piiloistaan valkeuteen sekä poliisille, olisi koko pedofiilipuimatanner nopeasti putsattu. Mutta kun johtajista ja puhujista on paljon mukavampaa itkettää mummoja kuin auttaa todella tärkeää, uhrien asiaa!
Haiskahtaa suorastaan vartiotorinseuran menettelyltä vaikka vihollislahko on.
Niillä on joku lakiosasto mutta uskonnonovapauslakia noudatetaan vain jos
se ei ole ristiriidassa oman raamatuntulkinnan kanssa.
Eipä osaa muut akuin suu auki kauhistella näitä tarinoita ässälle heittämisistä aivankuin tommosilla pussihousuilla olisi muka jokin JUmalan valtuutus mielivaltasesti paiskoa ihmisiä milloin mihinkin !!
EI hajuakaan Raamatun kristillisyydestä olkoot vaikka nelimetrisiä puhujia.
Järkyttävää! Miksi annatte heidän jatkaa puhujina ja harhaan johtajina?! Mielivaltaa siellä on. Se ei perustu Raamattuun.
Miten saisi aloittajalle ymmärryksen, että kaikki synnit, tietoiset ja tiedostamattomat saa jättää suoraan Jeesukselle. Häneltä anteeksi pyytäen. Hän armahtaa jokaista, joka Hänen luokseen tulee! Älä jää taakkojesi alle.
Sinua ei saa pakottaa mihinkään. Vaadi joku ulkopuolinen uskova todistajaksi, jos vielä menevät äärimmäisyyksiin. Rikollistahan sellainen on.
Miten joillakin on noin suuri valta pitää ihmisiä pelon vallassa! Siitäkin tietää, ettei toiminta ole oikealla pohjalla. Rakkaus ei tee koskaan lähimmäiselle pahaa.
Minullakin on lupa julistaa mahdolliset syntitaakkasi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ota vastaan ja vapaudu.
Jumalan lasten iloon meidät on kutsuttu, ei ihmisten orjuuteen. Lukekaa Raamattua, niin totuus alkaa valjeta. Ostakaa Aapeli Saarisalon Raamatun sanakirja. Sen avulla löytää kaikille asioille vastaukset.
Jumala itse teitä rehellisiä aitoja uskovia siunatkoon!
Olisi mielenkiintoista kuulla ammattihenkilön mielipide hoitajina toimineiden mielentilasta/sen häiriöistä. Voisiko joku ammatti-ihminen vastata. Mitkälaista analyysia voi tehdä hoitajien käytöksen perusteella heidän mielentilastaan ja sen häiriöistä?
Erityisen vakavia vammoja hoitomiesjulmurit aiheuttivat täysin puolustuskyvyttömille lapsille ja nuorille, joita he kiduttivat jopa vielä pahemmin kuin aikuisia. Eivätkä vanhemmat uskaltaneet puolustaa lapsiaan, koska heidän kimppuunsa olisi käyty seuraavaksi.
Tosin eräs isä nousi puolustamaan poikiaan ja kritisoi poikien erittäin julmaa kohtelua. Isä heitettiin saatanalle ja poikien "hoidot" jatkuivat...
"Nuo pakkoparannukseen vaativat puhujat jatkavat puhujan tehtävissä ja pitävät välillä alustuksia seurakuntapäivillä."
Voi rakas Jumala, miten nämä riettaat kiusaajat voivat olla puhujina?
Mistä saa tietää näiden riettaiden väkivaltahoitopuhujien nimet? En halua kuulla yhtään ainutta sellasen puhujan saarnaa.
Jokainen yli 60-vuotias puhuja on ollut hoitomiehenä hoitokokousaikaan. Eli nuorten, hyvämaineisten puhujien saarnoja voi kuunnella.
Varmimmin heitä löytää ry:n ja SRK:n johtotehtävistä. Näihin tehtäviin hoitomiestausta on suorastaan välttämätön ja sillä ansioidutaan tehtävän vaatiman julmuuden tasolle.
Pahimmat tuntemani "äijät" ovat n. 65 vuotiaita.
Nyt vuodenvaihteessa pidettävän perinteisen puhujien kokouksen alustuksen ja keskustelun aiheena on "Raamattu ja sananplavelija". Tuohon kokoukseen tulisi olla kaikilla osallistumispakko, sillä kertomukset joistakin "toimivista" puhujista ovat hirvittäviä. Oma kohta on jäänyt kokonaan hoitamatta.
Ottakaa pesäpallomailat mukaan ja laittakaa hoitomiehe tjärjestykseen. Taikka kaksitiilikiveä.
Aloittajalle:
Olisiko Sinun kuitenkin parempi julkisesti ilmoittaa paikkakuntasi Ry:llä menneet valeparannukset, siis tunnustaisit tehneesi parannusta olemattomast?
Uskoisin, että saisit mieleesi rauhan.
Itse en aikoinani mennyt kutsuttuihin kokouksiin, koska tiesin mitä tuleman piti. Pahimmassa tapauksessa olisin tunnustanut uuden henkiopin oikeaksi ja kenties vielä mennyt sekaisin niinkuin joillekin kävi.
Korpitaivalta onkin taittunut jo kymmeniä vuosia. Siltikään en kadu osallistumattomuuttani henkilökohtaisesti kutsuttuihin kokouksiin. Olinhan kuullut niistä ja seurannutkin Ry:llä, miten uskovaisia kuulusteltiin, nöyryytettiin ja pantattiin anteeksiantoa sellaisestakin, mikä ei edes ole syntiä.
Olisi mielenkiintoista tietää totuus siitä, kuinka moni ihan oikeasti haluaisi menneitten vääryyksien esiin penkomista ja kohdilleen korjaamista.
Elämämme päätyyttyä meitä odottaa iankaikkisuus.Onko lampuissamme silloin öljyä, perustuuko uskomme Raamattuun vai olemmeko olleet ihmisten orjia ja seuranneet johtajien muuttuvaa oppia ohi Raamatun?
Tällä elämänkokemuksella ja järjellä en kuuntelisi enää yhtään sellaista vanhusten kiduttamis- ja nöyryyttämiskokousta!
Nousisin ylös heti alkuunsa ja ilmoittaisin, ettei tällaista saa toiselle ihmiselle tehdä. Olin siihen aikaan nuori, pelokas ja aivopesty, enkä siksi uskaltanut nousta vastustamaan henkistä ja hengellistä väkivaltaa.
Kun koette, että teitä on todella väärin kohdeltu ja saatanan valtaan heitelty, ilman minkäänlaista aihetta, niin silloinhan on mahdollista heittää saarnamies itse s......n haltuun ja varmaan toimis, ja toivon mukaan oppis ! vai onko joku, joka niitä valheita levittelee ? JUMALA on oikeuden puolella. Aloittajalle toivon todella toipumista , armorikkaan Jumalan läsnäoloa ja Jeesuksen veren valtavan ihanaa lepoa, sitä ei kukaan voi ihmiseltä viedä, kun vain HÄN saa olla elämämme keskipiste !
Kiitos neuvoistasi. Ei minulla ole voimaa eikä rohkeutta lähteä selvittelemään toisten tekemisiä. Se merkitsisi arpisten haavojen uudelleen auki repimistä. Erityisen vaikeaksi tilanteen tekee se että kyseisistä puhujista ainakin toisella on hyvin läheiset suhteet SRK:n ylimpään johtoon. Molemmat ovat saarnanneet myös suviseuroissa. Mutta en näe tässä yksittäisessä tapauksessa syytä SRK:n johdossa, sillä eivät he välttämättä tiedä kyseisten puhujien tekemisistä. Puhumattakaan että olisivat vastuussa heidän teoistaan. Olen kuullut jälkeenpäin, että nuo puhujat tiesivät jo puhutellessaan, että syytökset eivät olleet totta.
Itse olen ajatellut että jokainen vastaa viimeisellä tuomiolla tekemisistään, ja siksi olen toivonut että he ovat salaripissä korjanneet asiansa kuntoon eivätkä koskaan tule puhumaan noista tapahtumista. En jaksaisi kohdata sitä tilannetta. Olen yrittänyt vaan toipua tapahtumasta, ja kohtuullisesti onnistunutkin. Kiitollinen olen siitäkin että olen jaksanut antaa tekijöilleni sydämessäni anteeksi, enkä ajattele heitä koston mielellä. Jeesuksen sanoja mukaillen olen pyytänyt, ja pyydän edelleen: "Isä, anna heille anteeksi vaikka he tiesivät mitä he tekivät".
Joku on kehoittanut että jättäisin tällaisen liikkeen. En halua tehdä sitä. Elävä usko jota haluan kantaa sydämessäni, antaa minulle kuitenkin elämääni kaikkein suurimman ilon ja lohdun. Ja tässä joukossa rinnallani elää niitä veljiä ja sisaria jotka Kristuksen mielellä tukevat ja kantavat elämässä eteenpäin lopullista uskon päämäärää kohti.
"Olen kuullut jälkeenpäin, että nuo puhujat tiesivät jo puhutellessaan, että syytökset eivät olleet totta."
Näitä karmaisevia muisteloita kuunnelleena ja Aini Liinjakummun ihan ansiokkaan "Haavoittunut yhteisön" lukeneena on välillä tuntunut, että 70-luvun synkkinä vl-vuosina harjoitettiin lähes samanlaista politiikkaa kuin Neuvostoliiton puhdistuksissa 30-luvulla: keskusjohto jakoi likvidointitavoitteet, jotka piti totetuttaa tavalla tai toisella. Varmasti tämä analogia on yliampuva, mutta henki on sama.
Aloittajalle vielä:
Kirjoitat: "Ei minulla ole voimaa eikä rohkeutta lähteä selvittelemään toisten tekemisiä."
Eihän sinun tarvitsekaan puuttua toisten tekemisiin, vaan kertoisit itse tehneesi valheellisen parannuksen asiasta, mihin et ole syyllinen.
Valehtelukin on Raamatun mukaan synti ja synneistä on tehtävä parannus.
Pitääkö minun mielestäsi tehdä julkinen parannus seurakunnan edessä? Enkö voi tehdä sen salaripissä jollekin toiselle uskovaiselle? Esimerkiksi papille?
Entä enkö voi uskoa sen seuroissa julkisesta synninpäästöstä, jossa sanotaan: "Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi". Mitä silloin jää jäljelle jos uskon kaikki synnit anteeksi?
En oikein ymmärrä miksi yksittäisestä synnistä, joka tosin on minunkin mielestäni vakava, pitää tehdä erikseen parannusta kun Jeesus maksoi kaikki syntimme. Lisäksi tunnustamme että joka hetki ajatuksin, sanoin teoin ja laiminlyönnein teemme syntiä Jumalaa vastaan. En siis ole tehnyt syntiä vai tuossa hoitotilanteessa vaan teen sitä tietämättäkin joka hetki esimerkiksi laiminlyömällä lähimmäisistä (kaukana ja lähellä olevien) huolehtimista. Itse olen joutunut turvaamaan yksin Jumalan suureen armoon ja anteeksiantamukseen.
Aloittajalle
Kirjoitat:
"Pitääkö minun mielestäsi tehdä julkinen parannus seurakunnan edessä?"
Aloituksestasi kopioitu:
..."Vaikka tuo henkinen kidutus ja nöyryytys jätti äärimmäisen kipeät vammat sisälleni, myös syyllis tunto on vaivannut pitkään sen jälkeenkin siitä etten toiminut omantuntoni mukaan vaan pyysin anteeksi vaikka sydämessäni tiesin tekeväni väärin."
Vastauksia:
En toki voi "velvoittaa" sinua mihinkään. Nimimerkkisi(kin) mukaan kerrrot olevasi vammaa kantava menneiden tapahtumien johdosta ja tiedät valehdelleesi. Ajattelen että sinua itseäsi helpottaisi kun tunnustaisit sen.
Mielestäni sinun ei ikinä tarvitse enää kantaa mitään ja minkaanlaisesta asiasta, pahaa oloa, mitä et ole edes tehnyt ! Ja vielä vähemmän mennä ripittäytymään minnekään seurakunnan eteen, olemattomasta. Elämäsi tuntuu olevan lujasti vain, Jeesuksen sovitustyöhön juurtunut, iloitse siitä. Mutta kyseiset saarnamiehet eivät ole enää sinun sielusi hoitajia, eikä saarnamiehiä ja tuskimpa muidenkaan jos käytös heillä, on niin alhaista, kuin kerroit. ( Tulin kertoneeksi tuosta s......n valtaan heittämisestä, ei se edes toimisi väärissä asioissa, päinvastoin kilpistyisi saarnamieheen tai siihen joka vääriä todistuksia antaa. Sitä paitsi, eihän sitä SAISI edes käyttää, koska Jeesus on tehnyt täydellisen työn, sen mihin me emme pysty, ei meistä tule täydellisiä, saamme elää vain armosta ja armopöydästä, ehtoollisessa. Mielestäni koko s......n valtaan heitto tulee Vanhan Testamentin puolelta, eikä Paavalikaan siitä niin hoksannu, häntähän raivostutti erityisesti räikeät synnit. ) Jeesus on meidän kilpemme, Hän yksin on meidän välimiehemme ja tietää tasan tarkalleen sydämemme syvimmätkin huokauksemme levätään siinä.
Eikö ole ainutakaan hoitomiestä täällä saamassa suutaan auki ja vastaamaan näihin hulluuksiinne mitä olette harjoittaneet iät ja ajat ??
Missä te olette, täällä on ihmisiä jotka odottavat selitystä Jumalan lisäksi jonka te olette jo aikoja sitten hylänneet tekojenne kautta.
on tässä maassa vaan kaikenlaista pölhöyttä.
alaranta. erään rosesdin kuvaus
Ei pidä uskoa kaikenlaista soopaa.
Olisit tehnyt viisaammin kun olisit häippäissyt. Kuinka aikuinen ihminen voi olla noin höynäytettävissä?
Annat sairaan luonteen omaavalle sadistille aseet harjoittaa itselleen nautinnollista pahetta.
Hengellinen koti on joskus niin rakas, etei sitä halua jättää, vaikka siellä olisi joidenkin ihmisten taholta pahaa joutunut kokemaankin. Täytyy olla tosin todella sitoutunut siihen porukkaan, että jää tuollaisen jälkeen vielä sinne.
Enemmän tulee kuulla Jumalaa kuin ihmisiä...
Mitenhän tuollaisten puhujien oma psyyke kestää tuollaista?????
Kun on oikein paatunut, niin sydänkin on niin paatunut, että se tulee ravituksi hengellisestä väkivallasta.
Tämä on muuten hyvä kysymys, jota ole usein miettinyt! Harva pystyy näyttelemään hyvän omantunnon kantajaa tuollaisessa tilassa. Hyvä on myös kysymys: Miten he kehtaavat nousta puhujakorokkeelle saaraamaan??? Ei voi ihan kaikki olla kotona.
Hengellistä väkivaltaa on myös sanoa kahden tyttären kahdeksan vuoden mittaista raiskaamista niin pieneksi synniksi, että siihen jokainen vl-uskovainen on valmis!
Näin teki SRK:n pääsihteeri Tuomas "Pikkusynti" Hänninen Tampereen Ry:llä vuonna 2009.
Ottakaa nyt huomioon myös se mahdollisuus, että aloittaja on feikannut koko tarinansa! Miksi te uskotte täällä ihan kaikki kirjoitukset, joissa vähänkään on negatiivisuutta vanhoillislestadiolaista kristillisyyttä ja sen opetusta ja oppia ja puhujia kohtaan? Nettikeskustelut jos mitkä ovat epäluotettavaa luettavaa. Täällä voivat purkaa mieltään enempi tai vähempi psykopaattiset ihmiset ja te menette lankaan.
Keskusyhdistys (SRK) levitti harhaoppia rauhanyhdistyksiin tehokkaalla kampanjalla 70-luvun lopulla. SRK:n johtokunnan kannanilmaisussa pahoitellaan hoitokokouksissa esiintyneitä oppiharhoja ja väärinkäytöksiä. Nämä on kuitenkin laitettu SRK:n sijasta yksittäisten ihmisten tilille: "Kun yksittäiset kristityt erehtyvät, vika ei ole seurakunnan. Niinpä asioiden korjaus lähtee yksittäisen kilvoittelijan omasta halusta vaeltaa hyvällä omallatunnolla Jumalan ja ihmisten edessä." (Ote SRK:n johtokunnan kannanilmaisusta Päivämies Nro 21 23.5.2012.)
Asioiden korjauksen on lähdettävä siitä, että SRK:n johtokunta myöntää edellämainitun. SRK:n kehotus uhreille ottaa yhteyttä hoitomiehiin on vastuun väistämistä. SRK:n on ensin kolistettava hoitokokousluuranko ulos omasta kaapistaan.
Voin vakuuttaa Kaikkivaltiaan Jumalan nimessä että aloitukseni ei ole feikki vaan täyttä totta koetusta tilanteesta. En leiki tuollaisilla asioilla. Ja tarkistin Päivämiehestä että vielä kumpikin noista puhujista toimii edelleen puhujan tehtävässä.
Feikiksi leimaaminen on uhrin asemaan joutuneen halveksimista. Samanlaista halveksuntaa edustaa Seppo Lohen kanta että uhrin tulisi ottaa noihin julmureihin yhteyttä. Mieluummin kuolisin kuin kohtaisin heidät noitten asioiden selvittelyssä.
Äly älä jätä
Oletpas todella kevytmielinen kirjoittelija. Minua hävettää kirjoituksesi. Todella hävettää. Mutta kyllähän täällä saa lukea tällaista vähättelyä aina silloin tällöin eikä siitä kannata lukea kuin pari ensimmäistä sanaa. Totuus ei kuitenkaan muutu mihinkään kirjoititpa sinä mitä tahansa.
SRK on myös aivan itse kehittänyt rikosten maallikko-rippisalailu-opin ja sen toteuttamista valvonut. SRK ei pääse vastuustaan koskaan, vaikka kuinka yrittääkin!
Myös Tuomas Hänninen ivasi lapsena raiskattujen kärsimystä sanomalle, ettei uskalla kohta halata kotiin viikonlopuksi tulevia tyttäriään kun joku tekee rikosilmoituksen pedofiliasta. Uhrien kokemuksen mitätöiminen ja heidän kärsimystensä ivaaminen ovat varsin yleistä toimintaa vl-uskonyhteisössä.
Vahvojen valtakunnassa ei heikkoja tarvita, sillä jos ei kestä kunnon hoitokokouskormuutusta, joutaa olla vaan hiljaa. Näin siellä ajatellaan.
Hoitomiehet ja heidän jälkeläisensä peukuttavat miinusta avaukselle, mutta silti se vaan pysyy plussalla...
Aloittaja kuule. jos olet mukamas antanut oikein ihan sydämestäsi anteeksi hoitajillesi,kuten mainitset siis ihan, että te ette ole edes kasvokkain keskenänne tuosta rakkauden rikkoontumisesta välillänne keskustelleet, niin silloin ei hedelmänä ole suinkaan ole se, että täällä kirjoitat mitä kirjoititkin. Nyt kirjoituksesi paljastaa puolestasi sen, että anteeksiantamuksesi ei ole aito , vaikka annat niin ymmärtää. Eli edelleen pidän sinua feikkinä. Mitä on pitää usko ja hyvä omatunto Jumalan ja kaikkien ihmisten edessä?