Olipa kerran nainen ja mies. Rakastuneet, nainen luuli heitä onnellisiksikin. Mutta mies alkoi juomaan, joi ja joi, nainen lähti, toiselle puolelle Suomea, uuteen elämään. Mies soitteli, tekstaili, tuli muutaman kuukauden päästä käymään. Raitistuneena. Halusi katsoa, mitä voisi pelastaa, oli läheisyyttä ja lämpöä, ja nainen oli hämmästyneen onnellinen. Vieläkö rakkaus kantaisi, olisiko mies viimeinkin tajunnut, mitä on töpeksinyt? Pari viikkoa jälleennäkemisestä mies kuitenkin veti liinat kiinni. Ei homma toimi, turha yrittää, hän haluaa keskittyä itseensä. Veti toisen kerran maton naisen jalkojen alta. Nainen jäi järkyttyneenä ihmettelemään, mitä tapahtui. Mikä muutti kahdessa viikossa miehen mielen, vaikka mies itse halusi jatkaa?
Olipa toinen pariskunta, mies ja nainen, yhteinen lapsi. Mies joi kuin pesusieni, kaiket illat, nainen raitis. Mies ärhenteli kännissä vaimolleen, kaikki oli vaimon vika, huusi lapselleen, lapsi itki. Nainen oli lopussa, halusi erota. Mies aloitti kunnon kännäyksen perjantaina ja lopetti sen kaoottisen viikonlopun jälkeen sunnuntaina, jolloin illan viimeiset pari tuntia teki sovintoa vaimonsa kanssa luvaten, että asiat paranee. Viikko meni taas hyvin, kunnes koitti seuraava viikonloppu, uusi känni, uusi riitely, uusi erolla uhkailu. Uusi sovinto. Sama kaava, viikosta toiseen. Nainen ei vain lähde. Ei edes lapsen takia.
Olipa kolmas pariskunta. Nainen ja mies, molemmilla lapsia edellisistä liitoista. Muutama vuosi yhdessäoloa takana, molemmat pettivät tahoillaan, mutta ilmeisen avoin suhde. Lapset eivät hyväksyneet toisen uutta puolisoa, joten yhteiselo karahti sen suhteen kiville. Jatkui kyllä, kun toinen asui asunnossaan. Kunnes nainen lähti toisen matkaan. Hetkeksi aikaa. Kun ei siitä jutusta tullut mitään, palasi miehen luo, joka otti hänet takaisin. Näin meni jonkin aikaa. Kunnes nainen tapasi uuden miehen ja lähti hänen matkaansa. Mies oli romuna, joi suruunsa. Kunnes naisen suhde tähän uuteenkin mieheen karahti, ei onnistunut. Joten nainen palasi taas takaisin entisen miehensä luo. Joka otti hänet taas takaisin, vaikka vannoi ettei ota koska suhde ei ole enää muuta kuin pelkkää panemista ilman tunteita. Ja näin tulee jatkumaan hamaan tulevaisuuteen, nainen tulee aina takaisin entisensä luo, silloin, kun ei hänellä ketään muuta satu olemaan.
Siis mitä helvettiä? Toista pidetään aivan kynnysmattona, johon pyyhitään jalat mennen tullen. Mihin on unohtunut se toisen kunnioittaminen ja arvostaminen, rakastaminen, toisen kohteleminen tuntevana ihmisenä? Miksi ihmiset antavat kohdella itseään näin? Missä on omanarvontunto ja itsekunnioitus? Petetään surutta, toisesta ja toisen tunteista viis. Juodaan, räyhätään, alennetaan ja ivataan. Siinä sitä on suomalaista rakkautta parhaimmillaan.
Sitten vielä ihmetellään, miksi valitsen ennemmin koiran kanssa elämisen, kuin miehen.
Olipa toinen pariskunta, mies ja nainen, yhteinen lapsi. Mies joi kuin pesusieni, kaiket illat, nainen raitis. Mies ärhenteli kännissä vaimolleen, kaikki oli vaimon vika, huusi lapselleen, lapsi itki. Nainen oli lopussa, halusi erota. Mies aloitti kunnon kännäyksen perjantaina ja lopetti sen kaoottisen viikonlopun jälkeen sunnuntaina, jolloin illan viimeiset pari tuntia teki sovintoa vaimonsa kanssa luvaten, että asiat paranee. Viikko meni taas hyvin, kunnes koitti seuraava viikonloppu, uusi känni, uusi riitely, uusi erolla uhkailu. Uusi sovinto. Sama kaava, viikosta toiseen. Nainen ei vain lähde. Ei edes lapsen takia.
Olipa kolmas pariskunta. Nainen ja mies, molemmilla lapsia edellisistä liitoista. Muutama vuosi yhdessäoloa takana, molemmat pettivät tahoillaan, mutta ilmeisen avoin suhde. Lapset eivät hyväksyneet toisen uutta puolisoa, joten yhteiselo karahti sen suhteen kiville. Jatkui kyllä, kun toinen asui asunnossaan. Kunnes nainen lähti toisen matkaan. Hetkeksi aikaa. Kun ei siitä jutusta tullut mitään, palasi miehen luo, joka otti hänet takaisin. Näin meni jonkin aikaa. Kunnes nainen tapasi uuden miehen ja lähti hänen matkaansa. Mies oli romuna, joi suruunsa. Kunnes naisen suhde tähän uuteenkin mieheen karahti, ei onnistunut. Joten nainen palasi taas takaisin entisen miehensä luo. Joka otti hänet taas takaisin, vaikka vannoi ettei ota koska suhde ei ole enää muuta kuin pelkkää panemista ilman tunteita. Ja näin tulee jatkumaan hamaan tulevaisuuteen, nainen tulee aina takaisin entisensä luo, silloin, kun ei hänellä ketään muuta satu olemaan.
Siis mitä helvettiä? Toista pidetään aivan kynnysmattona, johon pyyhitään jalat mennen tullen. Mihin on unohtunut se toisen kunnioittaminen ja arvostaminen, rakastaminen, toisen kohteleminen tuntevana ihmisenä? Miksi ihmiset antavat kohdella itseään näin? Missä on omanarvontunto ja itsekunnioitus? Petetään surutta, toisesta ja toisen tunteista viis. Juodaan, räyhätään, alennetaan ja ivataan. Siinä sitä on suomalaista rakkautta parhaimmillaan.
Sitten vielä ihmetellään, miksi valitsen ennemmin koiran kanssa elämisen, kuin miehen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
oon kuullu joskus kauan sitten tälläisen neuvon: "pysy kaukana sellasista naisista joil on koira" pitää kai paikkansa mut pysyn muutenki erossa ni eipä siin.. eläin on parempi lemmikki ku ihminen :D
Juu ei, Eipä taida olla kyse rakkaudesta vaan riippuvuus suhteista.
Noidankehää kierretää.Helvetti on valmis..
Parempi erota kun viettää tuollaista elämää, ei siinä ketään onnelliseksi tehdä.
Ja näitä tarinoita suomi on pullollaan, tositarinoita.