Tunsin kerran naisen joka piilotti lääkärin määräämät lääkkeet , varmaan sen takia että halusi tilaan mania. Varma kyllä en ole koska en itse sairasta ko. sairautta. Hänellä oli ainakin joku litium lääke.
Henkilö oli ihan kamala kun hänellä oli mania päällä. Vauhtia piisasi, meni tuntemettomien ihmisten mukana minne sattuu, joutui usen ns. hyväksikäytettäväksi, tärväsi rahaa ja oli vastuuntunnoton jne.
Sitten kun oli masentunut , ei todellakaan jaksanut mitään, makasi vain.
Kiinostaa tietää tuo lääkeasia koska läheiselläni on todettu bibo.
Hän ei alussa suostunut syömään lääkkeitään. Kylläkin haki ne apteekista ja syömätön lääkepino kasvoi- On alkoholin kuluttaja ja ajattelin että on ihan hullu humalassa.
Onko biboissa paljon alkoholisteja ja laittaako tuo mania juomaan vielä enemmän ?
Hölmöjä kysymyksiä varmaan mutta kyllä ajatteluttaa kun seuraa tuota mielipuolista touhua joskus.
Jaksaako sitä edes jokun biboa sairastavan kanssa yhdessä elää, vaikka ottaisikin lääkkeensä ?
näitä mietin ja surettaa.
Henkilö oli ihan kamala kun hänellä oli mania päällä. Vauhtia piisasi, meni tuntemettomien ihmisten mukana minne sattuu, joutui usen ns. hyväksikäytettäväksi, tärväsi rahaa ja oli vastuuntunnoton jne.
Sitten kun oli masentunut , ei todellakaan jaksanut mitään, makasi vain.
Kiinostaa tietää tuo lääkeasia koska läheiselläni on todettu bibo.
Hän ei alussa suostunut syömään lääkkeitään. Kylläkin haki ne apteekista ja syömätön lääkepino kasvoi- On alkoholin kuluttaja ja ajattelin että on ihan hullu humalassa.
Onko biboissa paljon alkoholisteja ja laittaako tuo mania juomaan vielä enemmän ?
Hölmöjä kysymyksiä varmaan mutta kyllä ajatteluttaa kun seuraa tuota mielipuolista touhua joskus.
Jaksaako sitä edes jokun biboa sairastavan kanssa yhdessä elää, vaikka ottaisikin lääkkeensä ?
näitä mietin ja surettaa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tiedoksi, että useat mielialalääkkeet aiheuttavat juuri maniaa.
Mistä tiedät. Miksi niitä sitten syötetään jos aiheuttavat maniaa ?
Eihän tuossa ole mitään järkeä.
Eikös maniassa ihminen tavallaan aiheuttaa itselleen pahaa, on holtiton, tuhlaa rahaa, näkee vääristyneenä ympäristönsä ja tulee sitten alas ja seiraa masennus. Ei selviä ihmissuhteissaan ja veloistaan.
Mistäkö tiedän? Olen ottanut asiasta selvää alan kirjallisuudesta ja tutkimustiedosta, kuunnellut asiantuntevia lääkäreitä ja psykiatreja ja lukenut potilasohjeita.
"Miksi niitä sitten syötetään jos aiheuttavat maniaa ? Eihän tuossa ole mitään järkeä."
Ei olekaan, olet ihan oikeassa. Psykiatriassa 1 1 ei ole yhtä kuin 2. Jos haluat tietää syyt ja todellisuuden katso seuraava videohaastattelu. Haastattelun lopussa mainitaan muutaman kirjailija, joiden teoksiin kannattaa ehdottomasti tutustua. Lupaan, että silmäsi avautuvat. En lähde tässä käymään läpi syitä alan järjettömyyksiin, koska en usko sinun uskovan mitä kerron. Annan mielummin alalla toimivien ammattilaisten kertoa ne sinulle.
http://www.youtube.com/watch?v=AG1VHpsgUcY
En osaa englantia hyvin joten tuo video jäi hämärän peittoon. Vähän lueskelin aluksi netistä ko. aiheesta. Mietin vain että kun esm. kaksisuuntainen mh. on kuitenkin kinkkinen sairaus ja jos lääkkeet vaan pahentaa tilaa niin mistä sitten apu.
uskooko lääkärit itsekkään lääkkeisiin määrätessään niitä potilaille vai ovatko he lääketehtaiden sätkynukkeja ja saavt rahaa.
Sanon suoraan että en ymmärrä ja menin entistä enemmän hämilleni jos lääkkeet ei autakaan.
Harmi, että et osaa tuota englannin kieltä. Olisiko sinulla joku lähimmäinen tai tuttu joka osaisi kääntää pääpointit? Valitettavasti valtaosa totuudenmukaisesta tiedosta on nimen omaan englanniksi. Se on varmasti yksi syy miksi suomalaisetkaan eivät ole perillä näistä asioista paremmin... Mekkalahan siitä syntyisi tällaisessa pienessä maassa, jos totuus olisi kaikkien tiedossa.
Sanoit, että alkoholi näyttelee suurta roolia henkilön elämässä. Psykoaktiiviset lääkkeet yhdistettynä alkoholiin eivät ole hyvästä, maalaisjärkikin sen sanoo. Potilasohjeista on yleensä varoitus alkoholin yhteiskäytöstä. Koska en ole lääkäri en voi lähteä neuvomaan miten kaksisuuntaisen kaltaista käytöstä voitaisiin hoitaa. Sen vain pystyn kertomaan, että moni elää onnellista tasapainoista elämää aivan lääkkeettä. Suosittelen kiertämään eri psykoterapeutteja ja psykologeja kunnes kohdalle sattuu henkilö, jolla on lääkkeettömästä hoidosta kokemusta ja osaa auttaa.
Suomi24:stakin löytyy kannustavia kertomuksia siitä miten moni on täysin kunnossa vaikka ovat saaneet kaksisuuntaisen diagnoosin. He eivät ole uskoneet psykiatrejaan vaan valinneet lääkkeettömän tien. Tutkimuksista tiedeään, että lääkkeetöntä hoitoa saaneet voivat ylivoimaisesti paremmin kuin edes hetkellisesti lääkityt. Yhtenä radikaalina esimerkkinä nykyhoidon tasosta otettakoon skitsofrenia, jonka hoitotulokset ovat vaikkapa Nigeriassa omaa luokkaansa verrattuna länsimaihin, Suomi mukaan lukien. Miksi kysyt. Nigerialaisilla ei ole varaa lääkkeisiin.
Ongelma jo pelkissä lääkekokeiluissa on, että kerran kun menee ottamaan voi niiden orjaksi jäädä loppuiäkseen ja lopettamisesta huolimatta pokata mukaan läjän erittäin masentavia haittavaikutuksia. Miltä kuulostaisi esimerkiksi pysyvä seksuaalinen haluttomuus, impotenssi tai tunteettomuus ja muistihäiriöt. Tutkimusfakta on, että masennuslääkkeet lisäävät ja kroonistavat masennusta ja psykoosilääkkeet psykooseja, ironistako? :) JEP. Mania on tunnettu masennuslääkkeiden haittavaikutus, joka tulee esiin aika ajoin. Tämän vuoksi moni pitkään masennuslääkkeillä ollut henkilö saa ennen pitkään kaksisuuntaisen diagnoosin eikä kukaan ilman asianmukaista tietämystä tajua kyseessä olevan lääkemanian. Psykiatrit eivät erota edes lääkemaniaa tai -psykoosia oikeasta maniasta tai psykoosista. Viimeisin lause on austraalialaisen oikeuspsykiatrin toteamaa.
Siihen uskovatko lääkärit oikeasti itsekään mielialalääkkeiden apuun tai turvallisuuteen en osaa sanoa paljoakaan. Tiedän asioista lukeneena ja rehellisiä psykiatreja kuunneltuani, että iso osa ei ihan oikeasti tiedä mitä he tekevät ja kuinka pahaa vahinkoa potilailleen aiheuttavat. Syitä psykiatrien harhaisuuteen on analysoitu ihan alan kirjallisuudessa. Pieni osa psykiatreista taas tietää totuuden ja tekee silti. Tahallaan potilaita vahingoittavat ovat häiriintyneitä tai lääketeollisuudelta lääkemääräyksistä saatavat bonukset ovat heille vain liian suuri houkutus. Ihmisiä hekin ovat. Viimeisempi ilmiö lienee yleisempi esimerkiksi Yhdysvalloissa, mutta en hämmästyisi yhtään vaikka vastaavaa toimintaa olisi meillä Suomessakin.
Psykiatria itsessään on lääketeollisuuden sätkynukke. Tiedän, että on myös oikeasti lempeitä ja auttavia, ammattitaitoisia ja asioista perillä oleviä psykiatreja, mutta he ovat todellakin vähemmistössä. Sinun tulee ymmärtää, että lääketeollisuus on mukana läpi psykiatrien koulutuksen ja järjestää myös psykiatrisen jatkokoulutuksen. He eivät tee tätä hyvää hyvyyttään, vaikka joku saattaa niin kuvitella, vaan tarkoitus on totta kai edistää bisnestä. Sen vuoksi nykykäypähoito on niin lääkepainotteista, lääketeollisuuden päästyyä vaikuttamaan päätöksiin voimakkaasti omien etujensa mukaisesti.
On ihan normaalia mennä hämilleen, vähemmästäkin. On äärimmäisen traagista, että mielenterveyshoito on Suomessakin tilassa, jossa ensin tulee lääketeollisuus, sitten psykiatrian ala ja viimeisenä itse potilas.
Kiitos sinulle IatrogeniX asiallisesta ja puhuttavasta kirjoituksestasi.
Ei mitään. Kiva kuulla, jos koet näkemyksistäni olleen avuksi ja herättäneen ajatuksia.
Tarkennan vielä, että kertomani asiat eivät ole itse asiassa pelkästään omia näkemyksiäni vaan psykiatrian alan todellisten ammattilaisten ja asiantuntijoiden, joilla on selkärankaa ja rohkeutta tuoda esille alaa vahingoittavia epäkohtia ja väärinkäytöksiä.
Tänään (27.11.2013) maikkarin 45 minuuttia ohjelmassa esitettiin hyvä raportti siitä miten ADHD:kin diagnosointi ja hoito ovat ajautumassa kovaa vauhtia harhateille.
Tuli mieleen kun 80-luvulla olin vapaaehtoisesti hoidossa psykiatrian klinikalla.
Olin kai masentunut ja todella pelkäsin ja jännitin ihmisiä ja hyvä jos uskalsin ulos mennä.
Ns. kahvikuppineuroosi oli voimakas ja esti elämästä.
Ei varsinaisesti hoidossa mitään ollut, hoitajat enin osaa päivästä pelasivat kortteja. Itse siellä itseään hoiti. Lääkkeitä ei minulle hirveesti tuputettu mutta ihmetytti moni muu asia.
Olin monesti aika kärttyinen siellä mutta luulen että se ympäristö sen teki. En tuntenut itseäni hulluksi sen enempää kuin ennenkään muuta neurooseja oli.
Olin kuin lapsi joka kiukutteli vanhemmilleen ja kokeili rajoja.
kuitenkin sain rajatila diagnoosin. Oikeesti en vieläkään tiedä mitä se kaikkineensa merkitsee mutta ihan normaaliksi itseni tunnen.
Kerran kuitenkin lääkäri määräsi sellaisia lääkkeitä, nimee en muista jotka aiheuttivat ihme tuntemuksia ja jalat olivt koko ajan liikkeessä. Pyysin lopettamaan sen kuurin ja loppuihan se. Silloin huomasin lääkkeiden vaikutuksen itseeni.
Kai jos olisin niitä lääkkeitä jatkanut olisin varmaan jo silloin ollut työkyvytön ja sairaalakierteessä.
Kinkahan paljon on ihmisiä joita on todella saatu sairastamaan kun on syötettyälyttömästi lääkkeitä.
Kerran näin vanhainkodilla ukin joka makasi jäykistyneenä sängyssään. Puolen vuoden kuluttua ukki tuli vastaan käytävällä kun psyykenlääke oli lopettu häneltä.
Mieli parannetaan naimalla, ei lääkityksellä:
http://www.youtube.com/watch?v=vfQIiKJ5y1Q&list=TLG40F-RUZ-kIKZCJpHpiRUQdhFlcwkrAk
Unohtakaa psykiatrian valmisteet!
Syön lääkkeeni. Minun on pakko. Olen kaksi kertaa lopettanut ja molempien kertojen jälkeen jouduin psykottiiseen maniaan ja sairaalahoitoon. 2006 lopetin Liton syömisen ja sain psykoottisen manian. Viime vuonna 2012 lopetin Deprakinen syömisen ja viikko siitä ja sain manian, jonka seurauksena remontoin vähän asuntoani ja sain häädön ja jouduin olemaan melkein vuoden Aurorassa. En halua enää kertaakaan kokea maniaa, joten haluan syödä lääkkeeni.
Kuinka nopeasti lopetit käytön molemmissa tapauksissa? Vähensitkö annosta hiljalleen viikkojen ja kuukausien mittaan? Olet varmasti tietoinen, että kyseessä on mitä todennäköisimmin ollut vieroitusoireilu? Psykiatri ei vieroitusoireita osaa tunnistaa, joten tiedon vieroittautumisesta ja vieroitusoireilun laadusta joutuu hakemaan omatoimisesti. Kaikkia vieroitusoireita harva pystyy välttämään hitaallakaan lopettamisella.
No, lopetin molemmissa tapauksissa kuin seinään eli mahdollisimman typerästi. Voi tosin olla, että minulla oli jo hypomaniaa, jonka johdosta sain päähäni lopettaa lääkityksen kokonaan. Koen kuitenkin oppineeni kantapään kautta, että en voi lopettaa lääkitystä. Minusta voimakkaassa lääkevastaisuudessa haiskahtaa salaliittoteoriamaisuus. Aivan kuin lääkärit ja lääketeollisuus olisi yhtä suurta kusetusta. Lääketiede on tiedettä. Olen ollut lääkevastainen itsekin, mutta oman kokemuksen kautta oppinut, että lääkkeet ovat välttämättömiä minulle.
Jokainenhan meistä tekee päätökset omasta lääkityksestään itse, tai ainakin niin kuuluisi olla, ja sinä mitä ilmeisemmin olet saanut päättää itse. Tärkeintä on, että tiedät mistä todennäköisesti on ollut kysymys äkkisesti ilmenneissä oireissa.
Olen kyllä ihan samaa mieltä, että paljon hyvää lääketeollisuus on saanut aikaiseksi, ja eihän lääkärit ja lääkkeet yleisesti puhuttaessa mitään huijausta tai toimimatonta hömppää ole, siitä ei ole kysymys. Hyvien henkiä pelastavien lääkkeiden lisäksi markkinoilla on erittäin haitallisia aineita, jotka tuottavat kyllä hyvin tuohta teollisuudelle, mutta ovat hyvin haitallisia potilaille. Näihin kritiikki usein kohdistuu.
Monet lääkärit, ja varsinkin käypähoitoja laativat lääkärit, ja lääketeollisuus ovat toki harmillisen tiukasti liitossa ja se ei ole tervettä terveydenhuollon ja potilaan hyvinvoinnin kannalta. Henkilökohtaisesti kritiikkini kohdistuu psykiatriaan, jonka subjektiivisuus, ja siten mielivaltaisuus, on terveydenhuollon alan pelottava poikkeustapaus. Psykiatrian alalla petos on laaja-alaista ja potilaiden vahingoittaminen sallittua, jopa tarkoituksen mukaista. Jos tämä kuulostaa mielestäsi liian hurjalta uskottavaksi, kannattaa tutustua psykiatrian historiaan. Huomaat, että lääketieteellä ja psykiatrialla ei ole kovin läheinen ystävyyssuhde ollut koskaan ja, että näillä kahdella alalla ei ole oikeastaan juuri mitään tekemistä keskenään.
Psykiatria on aina halunnut olla osa lääketiedettä, mutta tähän päivään mennessä näin ei ole käynyt. Julkisuuskuva psykiatrialla on kuitenkin hyvin erilainen, josta on kiittäminen tehokasta markkinointia. Annan sinun ja muiden selvittää asioita tästä eteenpäin itse, koska tiedän ettei uskottavuuteni riitä lukijoiden silmissä. Parempi, että saman tiedon saa oikeiden ammattilaisten kertomina.
Syön tällähetkellä mutta tarkoitus lopettaa kun olen ollut tasainen muutaman vuoden. Mulla tulee sairaalaanjohtavia psykoottisia sekamuotoisia jaksoja mutta ne alkaa pikkuhiljaa ja olen oppinut varoitusmerkit. Tällä hetkellä on lääkitys mutta vielä on sekamuotoista jäljellä, Sairaalan psykiatri sanoi, että viisi vuotta tulisi mun lääkkeitä ottaa sitten voin lopettaa.