Eli siis mulla nyt tosiaanki tommonen psykoterapia on käynnissä ja masennusta hoidettais. Yks asia vaan on ruvennu todella nyt työntyy mieleen ahdistavana, ku on jotain aiheeseen liittyviä ajanjaksoja tullu puheeks mun elämästä. Mul on kaks kertaa ollu semmosia "kausia", että oon kuullu ääniä, tiedostanu tän aika nopeesti ite kyllä ja mitään sen kummempaa ei oo ollu. Mutta ei tämmösestä jotenki uskalla puhuu, vaik ne kokemukset itessään myös ahdistaa ja ois kiva joku selitys sille saada. Miten tollasen vois ottaa esile vaan ihan yhtäkkiä?
Vinkkejä, että mitenkä kertoisin tän asian terapiassa
16+12
2115
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla on auttanut se, että alotan sillä, kuinka vaikeaa jostain tietystä jutusta kertominen on. Eli tyyliin: "On yksi asia, josta haluaisin puhua, mutta se tuntuu vaikeelta, en osaa puhua siitä." Yleensä tuo jo saa terapeuttini sanomaan jotain sellaista, että puhuminen helpottuu. Eikä sitä tarvii välttämättä kyetä heti kertomaan, vaan joutuu kypsyttelemään kertomista joskus kauankin.
En tiedä helpottaako sua, mutta terapeuttisi on varmasti kuullut vastaavaa monta kertaa. Hän ei ole tuomitsemassa sua, vaan ns. sun puolella. Tai noin ainakin pitäis olla...
Yks mikä on itelläni toiminu, niin kirjoittaminen.. Jos en pysty puhumaan terapeutille jostain asiasta tai se tuntuu vaikealta, niin kirjoitan sille kirjeen/lapun jossa on ajatuksiani tai asioitani. Annan sen joko terapian aikana luettavaksi, tai jätän sen hänelle kun olen lähtemässä terapiasta (eli palataan asiaan seuraavalla tapaamiskerralla).