Väsynyt

Sairaus ei armoa tunne. Itse olen entinen hoitja, vielä kaden vuoden päästä en ole toipunut, tokkopa toivunkaan. Toivon itsesi takia Retu, lopeta hyvän sään aikaan, ei ole tarkoitus rampauttaa hoitajaakin.

Onko hänellä lääkitys tuohon pissaamis touhuun, entä joko hänellä on pantsit eli ne vaippahousut ja pikkupissat ei haittaa vaikka ne tuleekin. Vaipat voisi rauhoittaa miestäsi, niin ettei tarvitsisi joka tunteeseen rynnätä vessaan ja pitäisi kai hänellä olla unilääke, - eihän tuollaista heräilyä kukaan jaksa loputtomiin.

Minä kärsin mieheni kovaäänisestä huutamisesta aamuyöstä, vaikka nukun eri huoneessa, herään möykkäämiseen jo neljän - viiden paikkeilla, enkä osaa oikein nukkua sen jälkeen.

Voi tuo kamalaa tuo yöramppaaminen,sie meet ihan piippuun jos pitkään jatkuu.Mie näin lopulta "pikkuoravia" kun mies heräsi jatkuvasti.Oma terveyskin vaarassa.
Yö pitää aina saada jotenki rauhoitettua.Lääkkeitä on kyl olemassa,jos sopiva lekuri löytyy.Eräs urologi sanoin,että katerointi yksi konsti,se tyhjentää rakon kunnolla.Äijillä kun nuo eturauhaset kummittelee,ja lopulta pissimistouhut hirttää kiinni.
Kysyppäs apua,ei intervallikaan ole huono juttu,lepoa tarvitsee kaikki.

Laita hyvä mies kissa autotalliin ;)) meidän ennätys se 15 kertaa,mut nyt lääkitys pelaa...

Ei sitä kukaan tuollaista ramppaamista jaks yö yön jälkeen.Laita miehelle tuplavaipat,yövaippa ja päivävaippa päällekkäin ja päivävaippaan leikkeet muovii raon josta pissa valuu osa yövaippaan.Lääkäriltä Imovane miehelle yöksi ja itsellekin vaikka puoli imovanea.Minun on täytynyt monia temppuja tehdä että tämä sählääminen edes vähän helpottaisi.Intervallipaikan tarvitset vaikka viikko kuukaudessa.
Anteeks,huomasinkin nyt olet mies omaishoitaja,no vastaavat temput naisellekin pätee..
Sairaasänky on yksi hyvä apu.Kastelevan vieressä en halua nukkua ja se oma reviiri itsellä toisessa huoneessa jossa voi rauhoittua ja nukkua.

Kyllä hoitaja tarvitsee rauhoittua ennenkuin pystyy nykkumaan.Itse en iltavuoron jälkeen saanut heti unta.Tämä on vastaava tilanne.Tuo oma reviiri on hyvä ajatus että voi siirtää ajaukset toisaalle hetkeksi.Luen itse,aina täytyy olla hyvä kirja joka odottaa.Televisiosta en juuri välitä,samaa hässäkkää kuin itselläkin koko päivä.Hiilihydraattipitoinen ilta-tai vaikkapa yöpala rauhoittaa.

Vaipat on hyvä ratkaisu jos tää hoidokki sen hyväksyy. Tiedän monia käppyröitä jotka mielummin kastelevat housunsa kun ottavat vaipat. Nämä köllikät ovat miehisii miehiin etteivät mieluusti istu pöntölle pissaamaan vaan horjuvat kaatumisen uhallakin ja pisivät pitkin kinttuja. Se on sitä miesten ylpeyttä.
Koti oloissa ei oo helppo saada muutosta, varsinkaan oma vaimo, mutta kun joutuu laitokseen niin vaipat pannaan, joka on oidokin kannalta ehkä ylpeyttä laskeva, mutta levon kannalta paras vaihtoehto.
Toivon että aloittaja löytäisi ratkaisun tilaanteeseen , ennenkuin hän itse sairastuu

pissata mies pulloon makuillaan,se onnistuu ja kyllä siihen oppii.Itse käännän miehen kyljelleen tai käsken kääntyä jos pystyy.Näinhän sairaalassakin pissatettiin kun olin työelämässä vielä.Tänään kai laittavat vaipat.
En jaksaisi tehdä tätä työtä ellen olis moniakin asioita tehnyt työn helpottamiseksi.
Toinen on pukeutuminen,olen ostellut väljiä T-paitoja kun miehen kädet ei nouse ja ovat kipeät,puen aluspaidan ja sen päälle T-paida jossa iso V kaula-aukko.Näinhän monikin pukeutu 70-80 luvulla.

Itse olen ollut tiukkana pissaamisjutun kanssa koska en jaksa nostaa joka lirulle sängystä ylös.Mieheni on tyytynyt tähän hän on kiltti mies ja vaikka kovin sairas niin silti hän yrittää huolehtia että jaksaisin.Kaaduin ulkona ja kun tulin kotiin mieheni kulki rollaattorilla perässä "älä kaadu,älä kaadu".Se olis kyllä pitänyt videolle saada.
Suihkuun hän ei mielellään lähde mut sanon että soitan kotisairaanhoidosta apua ja saat maksaa joka käynnin.Eihän sitä tulevaisuudessa tiedä miten vastusteleva tulee kun sairaus etenee.

Eihän met nuorena aateltu kun perhettä perustettiin että joskus hoijetaa myös omaa puolisoa kuin pientä lasta, tai että lapsi jää hoidettavaksi aikuiseen ikään...
Onneksi ei tiedetty,ja nyt kun ollaan siinä tilaanteessa , mitäs teet.........
Onneksi olemme kaikki omaishoitajat saaneet roppa kaupalla rakkautta ja hyvää mieltä sydämmeen, muuten tätä hommaa ei jaksais........

Kyllä se intervalli on hyvä keksintö.Kyllähän hoidettava ottaa joskus vähän takapakkia siellä,mutta kait sen kestää kun tietää että saa omaa aikaa.'Kannattaa sitä kokeilla.Itse olisin hypännyt Vuokseen ilman sitä,väsymys ja uupumus oli niin valtava.
Jos omaishoitaja menee aivan piippuun,niin kohta molemmat laitoksessa.
Kyllä omaishoitajuudesta selviää hengissä,pitää kyllä olla vähän itsekäs,ja koittaa katsella tilannetta ulkoapäin.Missä järkee,missä ei.Jos on yötä päivää valvomista,se syö henkisesti nopeasti loppuun.
Nyt kun katselen omaa tilannettani,näin loppusuoralla,hullu sitä oli kun "uhrautui" yötä päivää.Omatunto tietysti ei kolkuta,mut,meilläkin elämää,eessäpäin.

Me omaishoitajat saamme olla monena , ainoat jotka tietävät hoidettavamme kivut ja tuskat.
Vaikka he ulkopuolisille jaksavat hetken näyttää iloista naamaa, niin kotipiirissä kaikki tuska ja paha mieli on meidän tehtävä ottaa vastaan ja lohduttaa.
Ei tiedä tämä minunkaan rakkaani kuinka katkerasti itken itsekseni huonon päivän aikana.
En tiedä mistä voima tulee joka aamu uudestaan, mutta näin mennään joulu koti taas kerran.....vöimia teille kaikille.

Kyllä minäkin itken monesti kun näen miten rakkaaltani häviää taito taidon jälkeen.
Sitten taas ajattelen että sainhan kokea rakkauden,onnelliset vuosikymmenet. Nyt hoidan kuin pikkulasta hoidetaan.Väkisinkin siirryn ajassa eteenpäin ja punnitsen "mitä on ensi jouluna,olenko yksin",tästä lähtökohdasta ajatellen en antaisi häntä vielä pois niin riipaisevaa se ajatuskin olisi.Onhan meillä ehjä koti ja toisemme vielä,elämä on vain muuttanut muotoaan.
Tämä palsta on hyvä,täällä toinen omaishoitaj ymmärtää toista.