En oikein tiedä pitäisikö minun olla yhteydessä etäiseen isääni?
Olen parikymppinen toiselle paikkakunnalle opiskelemaan muuttanut mies. Vanhempani erosivat kun olin lapsi ja jäin äitini luokse asumaan, mutta vierailin
isäni uuden perheen luona säännöllisesti. Välit isäni kanssa ovat olleet ihan hyvät, mutta emme ole koskaan olleet erityisen läheisiä. Itse olisin aina ehkä toivonutkin läheisempää isäsuhdetta ja "miehenmallia", jota minulla ei ole oikeastaan ollut.
Isääni ei juurikaan ole kiinnostanut tekemiseni, tai ainakaan hän ei sitä ole näyttänyt. En ole koskaan kuullut hänen sanovan minusta mitään positiivista, lukuunottamatta joskus ala-asteella todistuksestani "ihan hyvä, mutta....". Muutama vuosi sitten kuulin vahingossa hänen keskustelevan vaimonsa kanssa toisen lapsen hankinnasta, koska "jos se onnistuisi paremmin". Tiedän olleeni pettymys hänelle, koska en mennyt armeijaan (vapautus polvivamman takia), enkä ole myöskään koskaan etäisistä väleistä johtuen esitellyt/kertonut tyttöystävistä hänelle.
Nyt toisella paikkakunnalla asuessa olen ajatellut, että välimme ovat ehkä parantuneetkin, koska näemme harvemmin, niin kuulumisia tulee vaihdettua automaattisestikin. Olen kuitenkin tässä parin vuoden aikana huomannut, että hän ei esimerkiksi ole itse yhteydessä minuun juuri koskaan. Joskus soitan itse, ja kerron kuulumisiani ja kyselen heidän kuulumisiaan, mutta isäni ei oikein osoita kiinnostusta asioihini, eikä myöskään kerro heidän kuulumisiaan. En työni vuoksi päässyt vierailemaan isänpäivänä, eikä hänkään olisi silloin ollut tavattavissa, mutta lähetin lahjan postissa ja soitin. Tämän jälkeen en ole hänestä mitään kuullut, ja päätinkin, että nyt on isäni vuoro ottaa itse yhteyttä seuraavan kerran, jos kiinnostaa.
Kirjoitan asiasta tälle palstalle, koska haluaisin kuulla mielipiteen muilta isiltä siitä, tulisiko minun silti yrittää pitää itse aktiivisesti yhteyttä, vaikka häntä ei ilmeisesti kiinnostakaan?
Olen parikymppinen toiselle paikkakunnalle opiskelemaan muuttanut mies. Vanhempani erosivat kun olin lapsi ja jäin äitini luokse asumaan, mutta vierailin
isäni uuden perheen luona säännöllisesti. Välit isäni kanssa ovat olleet ihan hyvät, mutta emme ole koskaan olleet erityisen läheisiä. Itse olisin aina ehkä toivonutkin läheisempää isäsuhdetta ja "miehenmallia", jota minulla ei ole oikeastaan ollut.
Isääni ei juurikaan ole kiinnostanut tekemiseni, tai ainakaan hän ei sitä ole näyttänyt. En ole koskaan kuullut hänen sanovan minusta mitään positiivista, lukuunottamatta joskus ala-asteella todistuksestani "ihan hyvä, mutta....". Muutama vuosi sitten kuulin vahingossa hänen keskustelevan vaimonsa kanssa toisen lapsen hankinnasta, koska "jos se onnistuisi paremmin". Tiedän olleeni pettymys hänelle, koska en mennyt armeijaan (vapautus polvivamman takia), enkä ole myöskään koskaan etäisistä väleistä johtuen esitellyt/kertonut tyttöystävistä hänelle.
Nyt toisella paikkakunnalla asuessa olen ajatellut, että välimme ovat ehkä parantuneetkin, koska näemme harvemmin, niin kuulumisia tulee vaihdettua automaattisestikin. Olen kuitenkin tässä parin vuoden aikana huomannut, että hän ei esimerkiksi ole itse yhteydessä minuun juuri koskaan. Joskus soitan itse, ja kerron kuulumisiani ja kyselen heidän kuulumisiaan, mutta isäni ei oikein osoita kiinnostusta asioihini, eikä myöskään kerro heidän kuulumisiaan. En työni vuoksi päässyt vierailemaan isänpäivänä, eikä hänkään olisi silloin ollut tavattavissa, mutta lähetin lahjan postissa ja soitin. Tämän jälkeen en ole hänestä mitään kuullut, ja päätinkin, että nyt on isäni vuoro ottaa itse yhteyttä seuraavan kerran, jos kiinnostaa.
Kirjoitan asiasta tälle palstalle, koska haluaisin kuulla mielipiteen muilta isiltä siitä, tulisiko minun silti yrittää pitää itse aktiivisesti yhteyttä, vaikka häntä ei ilmeisesti kiinnostakaan?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Anteeksi, kun naisena tungen tähän vastaamaan, mutta oli ihan pakko kirjoittaa, että oletpa tosi sympaattisen ja fiksun oloinen poika. Harmi, ettei isäsi sitä ymmärrä. :(