http://www.tiedonantaja.fi/2013-21-11/-tyotahan-me-yrittajatkin-tehdaan-
"Jos eduskuntapuolueilta kysyy, niin sosialismi ja yrittäjän etu ovat täysin sovittamattomia. Kun poliitikot puhuvat yrittäjien edusta, sillä tarkoitetaan lähes poikkeuksetta yksityistämistä, kilpailuttamista sekä pankkien ja rikkaiden tukemista. Yrittäminen nähdään joskus jopa niin keskeisenä yhteiskunnan toimintana, että yrittäjyyttä ehdotetaan ihmelääkkeenä lähes kaikkeen.
Kommunistit ovat perinteisesti toimineet suuryritysten ja sijoittajien ylivaltaa vastaan, ja ehkä sen takia on helppo luulla, että kommunistit olisivat yksiselitteisesti myös yrittäjyyttä vastaan. Asia on kuitenkin monimutkaisempi, ja yhä useampi yrittäjä löytää tiensä kommunistisen puolueen riveihin. Yksi tällainen yrittäjä on Reino Kolmonen, joka pyörittää kiinteistötyöfirmaa Vaasassa.
Reinon ura yrittäjänä alkoi vuosia sitten, kun hän joutui työttömäksi edellisestä työpaikasta. Sen sijaan, että hän olisi luovuttanut ja yrittänyt elää työttömyystuella, Reino perusti oman firman. Nykyään firma työllistää jo 10 työntekijää.
Yksinkertaistettua kuvaa yrittäjyydestä
Vaikka yrittäjät käsitetään enemmän visionääreiksi ja innovaattoreiksi kuin duunareiksi, Reinon tarina ei ole lainkaan epätyypillinen. Maailmanlaajuisesti köyhyyden ja taloustilanteen pakottama yrittäjyys on se pääasiallinen yrityksen perustamisen motiivi, ja oma-aloitteinen yrittäjähenkisyys selittää vain murto-osan maailman yrittäjistä. Köyhyyden lisäksi teollisuudenalan rakenne selittää monen yrityksen olemassaolon. Muun muassa maanviljelijät toimivat pääasiassa yrittäjinä, eikä maatalousalalta tahdo löytää palkanmaksajia. Suomessa, jossa monella alalla riittää palkanmaksajia, yrittäjyys on paljon harvinaisempaa kuin kehitysmaissa.
– Työtähän me yrittäjätkin tehdään, sanoo Reino Kolmonen. Hänen mielestään politiikassa annettu yksinkertaistettu kuva yritystoiminnasta ei ole kovin käyttökelpoinen. Pienyrittäjä toki kärsii korkeasta verotuksesta, mutta tämän laskun maksattaminen työntekijällä on yrittäjän päätettävissä.
Kolmonen ei myöskään samaista itseään suuryritysten etuihin. Hänen mielestään suur- ja pienyritykset eivät ole lainkaan sama asia. Siinä missä pienyrityksissä työasiat voidaan hoitaa kaveriporukan kesken ja sopiminen on helppoa, suuryrityksissä toimii suoranainen diktatuuri.
– Pienyritystoiminta on OK... Isommassa yrityksessä päättäjät vieraantuvat työntekijöiden todellisuudesta, ja paikallinen valvonta ei onnistu.
Suomessa onkin viimeaikoina nähty suuryhtiöiden tekemiä ulkoistamis- ja toiminnan siirtopäätöksiä, jotka ovat vaikuttaneet kokonaisten pikkukaupunkien arkipäivään.
Kolmonen ehdottaa ratkaisuksi työntekijöiden päätäntävallan lisäämistä.
– Työpaikkademokratia ei ole mikään uusi ilmiö maailmalla, joskin Suomessa kokeilut ovat olleet harvinaisempia. Latinalaisessa Amerikassa on kokonaisia kansanliikkeitä, jotka ottavat suuria tehtaita kokonaan työntekijöiden haltuun. Lisäksi tällainen liikehdintä on tuttua myös Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa.
Nykyään varsinainen päätösvalta on osakkeenomistajilla.
Pienyrittäjien puolella
Reino Kolmosen näkemys ei ole millään tavalla uusi. Jo Karl Marx kirjoitti Kommunistisen puolueen manifestissa pienyrittäjien puolesta:
”Meitä kommunisteja on syytetty siitä, että me tahdomme poistaa henkilökohtaisesti ansaitun, omalla työllä hankitun omaisuuden, joka muodostaa kaiken persoonallisen vapauden, toiminnan ja itsenäisyyden perustuksen.
Omalla työllä saatu, itse hankittu, ansaittu omaisuus! Puhutteko te pikkuporvarien, pientalonpoikien omaisuudesta, joka oli porvarillisen omaisuuden edeltäjä? Meidän ei tarvitse sitä poistaa, teollisuuden kehitys on poistanut sen ja poistaa sitä joka päivä...
Kommunismille ei ole ominaista omistuksen poistaminen yleensä, vaan porvarillisen omistuksen poistaminen."
Samalla Marx selitti, miksi monet pienyrittäjätkin löytävät tiensä kommunistiseen puolueeseen. Kommunisteja ei kiinnosta pienomistuksen lakkauttaminen, mutta kapitalismi poistaa pienomistusta joka päivä. Pelkästään tammi-helmikuussa 2013 Suomessa pantiin vireille 533 konkurssia. Henkilökunnan määrä kaikissa konkurssia hakeneissa yrityksissä oli jopa 2 980, joka on 38 % enemmän kuin viime vuonna samana ajankohtana.
Suomen poliittisessa kielenkäytössä "yrittäjyys" onkin lähinnä sana, jolla yritetään herättää mielikuvia ahkerista pienyrittäjistä, vaikka sanalla oikeasti tarkoitettaisiin valtavia monikansallisia osakeyhtiöitä. Samalla kun eduskunnan oikeisto yrittää kerätä sympatiaa yrittäjyydellä, he oikeasti toimivat yrittäjyyttä vastaan. Pienyrittäjillä on aivan yhtä paljon syytä vastustaa kapitalismia, kuin palkansaajillakin. (SS)"
"Jos eduskuntapuolueilta kysyy, niin sosialismi ja yrittäjän etu ovat täysin sovittamattomia. Kun poliitikot puhuvat yrittäjien edusta, sillä tarkoitetaan lähes poikkeuksetta yksityistämistä, kilpailuttamista sekä pankkien ja rikkaiden tukemista. Yrittäminen nähdään joskus jopa niin keskeisenä yhteiskunnan toimintana, että yrittäjyyttä ehdotetaan ihmelääkkeenä lähes kaikkeen.
Kommunistit ovat perinteisesti toimineet suuryritysten ja sijoittajien ylivaltaa vastaan, ja ehkä sen takia on helppo luulla, että kommunistit olisivat yksiselitteisesti myös yrittäjyyttä vastaan. Asia on kuitenkin monimutkaisempi, ja yhä useampi yrittäjä löytää tiensä kommunistisen puolueen riveihin. Yksi tällainen yrittäjä on Reino Kolmonen, joka pyörittää kiinteistötyöfirmaa Vaasassa.
Reinon ura yrittäjänä alkoi vuosia sitten, kun hän joutui työttömäksi edellisestä työpaikasta. Sen sijaan, että hän olisi luovuttanut ja yrittänyt elää työttömyystuella, Reino perusti oman firman. Nykyään firma työllistää jo 10 työntekijää.
Yksinkertaistettua kuvaa yrittäjyydestä
Vaikka yrittäjät käsitetään enemmän visionääreiksi ja innovaattoreiksi kuin duunareiksi, Reinon tarina ei ole lainkaan epätyypillinen. Maailmanlaajuisesti köyhyyden ja taloustilanteen pakottama yrittäjyys on se pääasiallinen yrityksen perustamisen motiivi, ja oma-aloitteinen yrittäjähenkisyys selittää vain murto-osan maailman yrittäjistä. Köyhyyden lisäksi teollisuudenalan rakenne selittää monen yrityksen olemassaolon. Muun muassa maanviljelijät toimivat pääasiassa yrittäjinä, eikä maatalousalalta tahdo löytää palkanmaksajia. Suomessa, jossa monella alalla riittää palkanmaksajia, yrittäjyys on paljon harvinaisempaa kuin kehitysmaissa.
– Työtähän me yrittäjätkin tehdään, sanoo Reino Kolmonen. Hänen mielestään politiikassa annettu yksinkertaistettu kuva yritystoiminnasta ei ole kovin käyttökelpoinen. Pienyrittäjä toki kärsii korkeasta verotuksesta, mutta tämän laskun maksattaminen työntekijällä on yrittäjän päätettävissä.
Kolmonen ei myöskään samaista itseään suuryritysten etuihin. Hänen mielestään suur- ja pienyritykset eivät ole lainkaan sama asia. Siinä missä pienyrityksissä työasiat voidaan hoitaa kaveriporukan kesken ja sopiminen on helppoa, suuryrityksissä toimii suoranainen diktatuuri.
– Pienyritystoiminta on OK... Isommassa yrityksessä päättäjät vieraantuvat työntekijöiden todellisuudesta, ja paikallinen valvonta ei onnistu.
Suomessa onkin viimeaikoina nähty suuryhtiöiden tekemiä ulkoistamis- ja toiminnan siirtopäätöksiä, jotka ovat vaikuttaneet kokonaisten pikkukaupunkien arkipäivään.
Kolmonen ehdottaa ratkaisuksi työntekijöiden päätäntävallan lisäämistä.
– Työpaikkademokratia ei ole mikään uusi ilmiö maailmalla, joskin Suomessa kokeilut ovat olleet harvinaisempia. Latinalaisessa Amerikassa on kokonaisia kansanliikkeitä, jotka ottavat suuria tehtaita kokonaan työntekijöiden haltuun. Lisäksi tällainen liikehdintä on tuttua myös Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa.
Nykyään varsinainen päätösvalta on osakkeenomistajilla.
Pienyrittäjien puolella
Reino Kolmosen näkemys ei ole millään tavalla uusi. Jo Karl Marx kirjoitti Kommunistisen puolueen manifestissa pienyrittäjien puolesta:
”Meitä kommunisteja on syytetty siitä, että me tahdomme poistaa henkilökohtaisesti ansaitun, omalla työllä hankitun omaisuuden, joka muodostaa kaiken persoonallisen vapauden, toiminnan ja itsenäisyyden perustuksen.
Omalla työllä saatu, itse hankittu, ansaittu omaisuus! Puhutteko te pikkuporvarien, pientalonpoikien omaisuudesta, joka oli porvarillisen omaisuuden edeltäjä? Meidän ei tarvitse sitä poistaa, teollisuuden kehitys on poistanut sen ja poistaa sitä joka päivä...
Kommunismille ei ole ominaista omistuksen poistaminen yleensä, vaan porvarillisen omistuksen poistaminen."
Samalla Marx selitti, miksi monet pienyrittäjätkin löytävät tiensä kommunistiseen puolueeseen. Kommunisteja ei kiinnosta pienomistuksen lakkauttaminen, mutta kapitalismi poistaa pienomistusta joka päivä. Pelkästään tammi-helmikuussa 2013 Suomessa pantiin vireille 533 konkurssia. Henkilökunnan määrä kaikissa konkurssia hakeneissa yrityksissä oli jopa 2 980, joka on 38 % enemmän kuin viime vuonna samana ajankohtana.
Suomen poliittisessa kielenkäytössä "yrittäjyys" onkin lähinnä sana, jolla yritetään herättää mielikuvia ahkerista pienyrittäjistä, vaikka sanalla oikeasti tarkoitettaisiin valtavia monikansallisia osakeyhtiöitä. Samalla kun eduskunnan oikeisto yrittää kerätä sympatiaa yrittäjyydellä, he oikeasti toimivat yrittäjyyttä vastaan. Pienyrittäjillä on aivan yhtä paljon syytä vastustaa kapitalismia, kuin palkansaajillakin. (SS)"
Vastaukset 2
Vanhimmat
Avaus on asiallinen. Siinä tulee esille kommunstien kanta. Kysymys ei niinkään ole yhtiöiden omistuspohjasta. Yhtiöt ovat yhteiskunnallisen työn työnjaon toteuttajia. Mikäli tavara on talouden perussolu niin yhtiö/tuotantolaitos on niiden tuottamisen yksikkö.
Suurteollisuus ja varsinkin ylikansalliset yhtiöt toteuttavat sitä maailman mitassa. Ne olisivat valmiit kansallistettaviksi ja toimimaan yleismaailmallisen työjaon mukaan.
Kysymys yritystoiminnassa kapitalismissa on niiden osuus tuotosta yhteiskunnan tarpeisiin. Nythän mitä suurempi yritys on, sitä vähemmän ne maksavat veroja ja pidättävät pääomia, työn ilmauksia, toimettomana verokeitaissa ja josta ne lainaavat yhteiskunnalle kuuluvia varoja valtioille valtionvelkana. Valtionvelkaa käytetään hokkuspokkuksena sosiaalisen sektorin leikkauksille. Jopa poliisin määrärahoja supistetaan niin että rikokset jäävät tutkimatta.
"Kommunistit ovat perinteisesti toimineet suuryritysten ja sijoittajien ylivaltaa vastaan, ja ehkä sen takia on helppo luulla, että kommunistit olisivat yksiselitteisesti myös yrittäjyyttä vastaan."
Kommunistit näkevät muista puolueista poiketen tuotannon merkityksen. Aineellisen puolen kehittämisen välttämättömyyden yhteiskuntakehityksen perustana. Siinä prosessissa kommunistien itsensä on perehdettävä yritysten johtamiseen ja tuotannolliseen järjestämiseen.
NL:sa oli linja valtiollistaa kaikenlainen tuotanto, eikä se vastannut todellisuutta.
Koneellinen suurtuotanto on kokonaistuotannon perusta. Se tarvitsee tuekseen pienempää tuotantoa. Ne voivat olla osuuskuntia tai yksityisiä yrityksiä.
Pientuotanto edistää myös osaltaan aloitteellisuutta ja joustavuutta. Esim. huoneistoremontteihin ei kapitalismikaan ole luonut suuryrityksiä.
Sosialismi voi antaa toimiluvat yksityiselle yritystoiminnalle ja valvoa verojen maksamista. Tätä tekee esim. Suomen kapitalismi. Jokainen yritys on merkittävä rekisteriin paitsi että veronmaksun valvonta on lähes olematonta.