Kun Jumala tarjoaa lahjojaan hän osottaa että me otamme ne kiitollisina vastaan, sekä kiitämme ja ylistämme Jumalaa öin ja päivin hänen lahjoistaan.
Miltä meistä tuntuisi viedessämme jollekin ystävälle lahjan, kun tämä alkaisi mankumaan meille ettei ole ansannut tällaista lahjaa ja olisit vienyt sen sille
joka olisi paremmin ansainnut sinun lahjasi.
Knostilaista perua oleva askeettinen köyhäily, tosiasiassa hengellinen ylpeys, on ihan samaa maata. Me havaitsemme hyvin nopeasti köyhäilevän henkilön todellisen mielen, kun tutkimme millä tavalla hän suhtautuu erilaisiin ihmisiin.
Onko hänellä vilpitön ilo kohdatessaan "suruttomiksi" leimaamiaan ihmisiä.
Onko hän ahkera todistamaan Jeesuksesta kaikkialla missä elää ja toimii?
Toinen vakava koetus on kun tutkimme miten usein päivittäin hän lausuu ääneen kiitos ja ylistyssanoja Jeesukselle Kristukselle. Me tiedämme että omanvanhurskauden perkele vihaa Jeesuksen nimeä, siksi omavanhurskaat hyvin harvoin lausuvat Jeesuksen nimeä, saati että he kiittäisivät ja ylistäisivät häntä päivittän arkisessa elämässään.
TIedän sen itsestäni, ei kaukunut Jeesuksen ylistys silloin kun en sivä tuntenut Jeeusta, vaikka olinkin tarkkaa rajaa (omantunnontarkka) vetävä kristitty.
Älä siis enää petä itseäsi vaan tutki itseäsi, ylistänkö päivittäin Jeesusta? Jos et, niin tee parannus. Sinun vanhurskautesi on nimittäin vielä omaa vanhurskautta sellaisessa tapauksessa jos kiitos ja ylistys eivät soi. Lahja on niin suuri ettei sen omakseen saanut voi kiitoksisista vaieta.
Itse tienattu vanhurskaus on niin kuivaa tavaraa ettei siitä Jeesukselle Kristukselle kiitosta lohkea. Ei koska ihminen ei nauti silloin JUMALAN rauhaa.
Eikä omista USKOLLA JUmalan vanhurskautta, vaan elää oman vanhurskautensa varassa. Vain kuolemanpelko syyllisyys ja sairas häpeä täyttävät omaa vanhurskautta rakentavan henkilön päivät, (mikäli hän on rehellinen).
'Tule syntinen Jeesuksen luokse, hänellä on varattuna kallis rakkauden lahja sinulle. Armosta saat, ilman omia ansioitasi. :-) Ota lahja vastaan, niin ei tarvitse kiitosta odotella, eikä kaivaa mistään, se tulee ylitsevuotavana sinun sydämestäsi. Hallelujaa kiitos Jeesus.
Miltä meistä tuntuisi viedessämme jollekin ystävälle lahjan, kun tämä alkaisi mankumaan meille ettei ole ansannut tällaista lahjaa ja olisit vienyt sen sille
joka olisi paremmin ansainnut sinun lahjasi.
Knostilaista perua oleva askeettinen köyhäily, tosiasiassa hengellinen ylpeys, on ihan samaa maata. Me havaitsemme hyvin nopeasti köyhäilevän henkilön todellisen mielen, kun tutkimme millä tavalla hän suhtautuu erilaisiin ihmisiin.
Onko hänellä vilpitön ilo kohdatessaan "suruttomiksi" leimaamiaan ihmisiä.
Onko hän ahkera todistamaan Jeesuksesta kaikkialla missä elää ja toimii?
Toinen vakava koetus on kun tutkimme miten usein päivittäin hän lausuu ääneen kiitos ja ylistyssanoja Jeesukselle Kristukselle. Me tiedämme että omanvanhurskauden perkele vihaa Jeesuksen nimeä, siksi omavanhurskaat hyvin harvoin lausuvat Jeesuksen nimeä, saati että he kiittäisivät ja ylistäisivät häntä päivittän arkisessa elämässään.
TIedän sen itsestäni, ei kaukunut Jeesuksen ylistys silloin kun en sivä tuntenut Jeeusta, vaikka olinkin tarkkaa rajaa (omantunnontarkka) vetävä kristitty.
Älä siis enää petä itseäsi vaan tutki itseäsi, ylistänkö päivittäin Jeesusta? Jos et, niin tee parannus. Sinun vanhurskautesi on nimittäin vielä omaa vanhurskautta sellaisessa tapauksessa jos kiitos ja ylistys eivät soi. Lahja on niin suuri ettei sen omakseen saanut voi kiitoksisista vaieta.
Itse tienattu vanhurskaus on niin kuivaa tavaraa ettei siitä Jeesukselle Kristukselle kiitosta lohkea. Ei koska ihminen ei nauti silloin JUMALAN rauhaa.
Eikä omista USKOLLA JUmalan vanhurskautta, vaan elää oman vanhurskautensa varassa. Vain kuolemanpelko syyllisyys ja sairas häpeä täyttävät omaa vanhurskautta rakentavan henkilön päivät, (mikäli hän on rehellinen).
'Tule syntinen Jeesuksen luokse, hänellä on varattuna kallis rakkauden lahja sinulle. Armosta saat, ilman omia ansioitasi. :-) Ota lahja vastaan, niin ei tarvitse kiitosta odotella, eikä kaivaa mistään, se tulee ylitsevuotavana sinun sydämestäsi. Hallelujaa kiitos Jeesus.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Ylpeys kieltäytyy näkemästä tosiasioita, ja kieltäytyy toimimasta tosiasioiden edellyttämällä tavalla.
Tosiasiat:
1. Vain Jeesus Kristus voi vanhurskauttaa syntisen ihmisen.
2. Vanhurskaaksi voi tulla ainoastaan USKOLLA Kristukseen.
Tästä seuraa ettei kukaan ihminen voi itseään vanhurskauttaa, eikä pyhittää omien tekojensa avulla, eikä myöskään jättämällä tekemättä itse valitsemiaan tekoja.
Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa valmistanut vanhurskauden.
Jumala on Jeesuksessa Kristuksessa täyttänyt KUULIAISUUDEN.
Totuus on monelle uskoa tunnustavallekin ylitsepääsemätön asia.
Se johtuu ihmisen langenneesta luonnosta ja vihollisesta joka keinoja kaihtamatta pyrkii riistämään syntisiltä pois Kristuksen vanhurskauden.
Keinot joita vihollinen käyttää ovat erittäin ovelia, hän tulee JUmalan lapsen luokse pyhyyden valkeassa kaavussa Raamattu kourassa ja sädekehä päänsä päällä. Usein paholainen puhuu saarnatuolista, luotetun henkilön suulla. Näin vihollisen pahaa avistamaton uhri ei erota muunneltua Jumalan sanaa nweitseellisestä Kristuksen opista.
JOitakin tuntomerkkejä:
- Kristuksen opissa kaikki, koko pelastus, tulee rakkauden lahjana Jumalalta.
- Kristuksen oppi ei tunne hyvää ihmistä ollenkaan.
- Kristuksen oppi ei tunne ihmistä joka voisi lisätä Jumalan tekoon yhtään mitään.
- Kristuksen opissa Kristus on seurakunnan pää ja seurakunta on kaikessa alamainen Kristukselle.
- Kristuksen opissa iloitaan ja ylistetään Kristusta päivin ja öin häneltä saaduista lahjoista.
- Kristuksen opissa ei ole hyljätyksi tulemisen pelkoa.
- Kristuksen opissa ei ole ristiriitoja.
- Kristuksen opissa kaikki tämän opin mukaan elävät ovat sydänystäviä toistensa kanssa, ajallisista yhteisöistä ja jumalanpalvelusmenojen muodoista riippumatta.
Tästä poikkeavat eivät elä Kristuksen opissa, vaan syövät itsennsä ja yhteisönsä keittämää sekahedelmäkiisseliä, jossa Kristuksen oppiin on sotkettu mukaan ihmisoppeja, (mukamas täydentämään ja vahvistamaan Kristuksen täydellistä tekoa).
>Köyhäilyn takana on ylpeys.
Kun Jumala tarjoaa lahjojaan hän osottaa että me otamme ne kiitollisina vastaan, sekä kiitämme ja ylistämme Jumalaa öin ja päivin hänen lahjoistaan.<
Olen samaa mieltä että köyhäilyn takana on ylpeys.
Tämä tuntuu vain tarkoittavan jokaiselle eri asiaa. Toinen kokee syntien anteeksisaamisen ainoana lahjana ja toinen on valmis kiittämään kaikesta muustakin mitä Jumala antaa.
Jumala on parantajamme, huolenpitäjämme ja voiman antajamme syntiä vastaan. Hän on pyhittäjämme, opettajamme ja Isämme joka pitää meidät oikealla tiellä. Kun olemme valmiit kiittämään myös Jumalan kurituksesta niin "köyhäilyä" on paljon karsittu pois.
Köyhäily on hengellisen köyhyyden näyttelemistä, toisten edessä ja seurakunnan edessä. Itketään syntejä tutun saarnaajan kaulassa, mutta kävellään niiden ohitse joiden kanssa asiat eivät ole Jumalan tarkoittamassa kunnossa, (rakkauus ei ole sydämellinen ja palava).
Sääli vain heillä ei ole mitään mahdollisuutta muuttua, koska heillä ei ole kuulevia korvia ja lämmintä kaipaavaa sydäntä Jumalan sanan Raamatun suhteen. Heidän autuutensa on 1850 luvulla vaikuttaneen pietistis-herrnhutilaisen likkeen kouluttamattomien puhujien tulkintojen varassa. Kun kuuntelee heidän tulkintojaan Raamatusta niin siinä ei ole mitään tolkkua, uskonvanhurskaus ei ole kirkastunut, puhuja ontuu lainvanhurskauden ja uskonvanhurskauden välissä koko puheensa ajan. Puhutaan kyllä uskosta, mutta ei siitä mihin uskotaan, Kristukseen vai liikkeen puhujien isiltään perimiin kapeakatseisiin tulkintoihin.
Se ei ollut knostilaisuus vaan gnostilaisuus.
Kerroitko tässä nyt omasta köyhäilystäsi vai toisten, jotka mielestäsi ovat vähän huonompia "kristittyjä" kuin sinä ja sinun kaverisi?
Oliko apostoli Paavali "köyhäilijä", kun hän huudahtaa ja kysyy: "Minä viheliäinen ihminen: kuka päästää minun tästä kuoleman ruumiista?"
Selitätkö minulle lyhyesti ja selkeästi, mitä "köyhäily" tarkoittaa. Kiitos.
Köyhäily on avauksessa selitetty hyvin tarkasti. Hengellisen köyhyyden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä, tämä selviää kuuntelemalla kahden lakihenkisen esikoislestadiolaisen välistä keskustelua "tästä kalliista kristillisyydestä".
Hommaa Raamattu ja lue, niin huomaat Paavalin sanoneen saman asian kun minäkin tässä viestiketjussa. Jo seuraava jae olisi tuonut vastauksen, mutta sehän ei sopinut sinun korvasyyhyysi.
Room. 7:25-8:8
Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.
Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa, että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen.
Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli. Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha; sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan.
Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.
Kaikki omilla teoillaan vanhurskautta rakentavat ovat lihan vallassa, tietämättä Hengestä yhtään mitään. Luotetaan seurakunnan edessä tehtävään rituaaliin, luotetaan lapin vanhimpiin, luotetaan saarnaajiin, ei tunneta Raamattua, vääritellään muodottomiksi kristinuskon keskeiset armovälineet, Jumalan sana ja Pyhät Sakramentit, laitetaan autuus ihmisten ja herätysdliikkeen varaan Kreistuksen sanan sijasta. Viikko menisi näitä luetellessa, tämä riittäköön.
Lue älä luule:lle (En tiedä onko sama henkilö kuin ketjun avaaja.)
No miten sinä selität sen Paavalin jakeen, jonka minä siteerasin?
Minulle on tuttu tuo jatko myös, paljonhan niitä kohtia herätysliikkeessä selitetään ja käydään läpi. Ja omistan kyllä Raamatunkin (itse asiassa varmaan 20 erilaista käännöstä ja versiota ja joskus niitä lueskelenkin.)
Mutta sain kuitenkin vastauksen siihen, että sinä todella olet aika lailla valaistuneempi ja vähän parempi kristitty kuin moni muu ja varsinkin nuo esikoislestadiolaiset. Viimeinen kappaleesi osoittaa selkeästi, millaista mieltä sydämessäsi kannat, "Sillä sydämen kyllyydestä hänen suunsa puhuu." sanoo Raamattu.
Sanot saaneesi suuren lahjan ja siitä sitten kiitosta riittää öin ja päivin. Tulee mieleen eräs toinenkin kiittäjä, josta Jeesus mainitsee:
Hän... seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani.
Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen'.
Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen...
Raamattua ei lueta eikä tulkita jae jakeelta ja sanan sanalta. Kirjeet ovat kokonaisuuksia joista Paavali seurakunnille kirjoittaa.
Edellisessä vistissäni juuri kerroin. Lue nyt toiseen kertaan jos elviäisi!
Room. 7:24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
Vastaus on kirjoitettuna Room. 7:25
Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
Room. 8:1 Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.
Room. 8:2 Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.
Vastaus on siis sama, mikä koko Raamatun vastaus on JEESUS KRISTUS JUMALAN POIKA VAPAHTAJA.
>Vastaus on siis sama, mikä koko Raamatun vastaus on JEESUS KRISTUS JUMALAN POIKA VAPAHTAJA.<
Vastaus kysymykseen on tässä, josta annan sinulle täyden tunnustuksen ja hurraahuudon. Olet malttanut lukea 24 jakeen jälkeen myös seuraavan 25 jakeen.
Kehun myös siitä että olet uskaltanut lukea 8 luvun alkua, mutta luetun ymmärtämisessä on vähän vaikeutta.
Room. 8:2 Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.
"Vapauttanut synnin ja kuoleman laista".
Jos vapautumisesi tarkoittaa Jeesuksen kustannuksella tai sitä että Jeesus tekee sen puolestasi niin petät itseäsi.
Vapautuminen tarkoittaa sitä että sinusta kasvaa jonain päivänä täysi mies Kristuksessa. Et syö enää tuttipullosta, et väännä tarpeitasi housuihin, etkä roiku kaiken aikaa äitisi hameenhelmassa. Tästäkin on vielä pitkä matka täyteen miehuuteen Kristuksessa.
Ps. Väännät luonnollisen Kristuksessa kasvamisen luonnottomaksi lihan pyhittämiseksi. Ja tämä johtaa siihen että syntyy kehitysvammaisia uskovia.
LUE ÄLÄ LUULE: "Raamattua ei lueta eikä tulkita jae jakeelta "
Miksei muka? Luonnollisesti asiat tulee ymmärtää siinä kontekstissä, missä ovat, mutta Luther kyllä on voinut selittää Raamattua jae jakeelta.
Esim. tämän päivän Mannaa Jumalan lapsille selittää kovin sopivasti jakeen 8 1. Timoteuksen kirjeen 1. luvusta: "Me tiedämme, että laki on hyvä, kun sitä lain mukaisesti käytetään."
Nyt tässäkin yhteydessä ilmeisesti luulet, että minulta on jäänyt tuo roomalaiskirjeen jatko-osa kokonaan lukematta. Ei ole. Mutta on jokin syy sille, miksi Paavali sanoo tuon lausahduksen, joka on kirjoitettu 7. luvun jakeeseen 24. Ja siihen sinä et ole vastannut mitään. Eikä tarvitsekaan vastata, jos ei ole mitään vastaamista.
Laki on hyvä kun sitä lain mukaisesti käytetään.
Nyt kysynkin tältä pullistelevalta sammakolta kuinka kristinuskossa lakia käytetään oikein. Vihje: Tämä selitys löytyy yhdestä jakeesta.
Olen joskus ihmetellyt myös sitä "köyhäilyä" (ylpeyttä), joka ilmenee kauheassa oman huonouden valittelussa. Esim. muinoin, kun kävin seuroissa saatoin usein kuulla, kuinka saarnaaja ensin pitkään valitteli kelvottomuuttaan, kuinka hän on ihan väärä mies mitään sanomaan ja niin surkea ja kelvoton, ettei osaa oikein ensimmäistä sanaa sanoa. Sit kuitenkin puhui ainakin tunnin jos toistakin eikä oikein osannut sanoa viimeistä sanaa. Mitä se on? Onko se sitä, että huomatkaa nyt, miten nöyrä mä olen ja niin vaatimaton ja lahjaton vai onko se ilosanoman viemistä kaikkeen maailmaan? Jokainen voi itse päätellä.
Olen myös miettinyt joskus, et jos meidän lapsemme vonkuisivat ja itkisivät koko ajan, miten huonoja he ovat ja ihme, että rakastamme heitä. Me väsymiseen asti todistelisimme heille, että he ovat meille erittäin rakkaita ja täydellisesti hyväksyttyjä lapsiamme. Mikään ei auttaisi, sama peli jatkuisi ja jatkuisi todisteluistamme ja rakkautemme osoittamisesta houolimatta. Olisimmeko onnellisia vanhempia ja iloisia siitä, että lapsemme niin syvästi kokisivat kelvottomuutensa ja arvottomuutensa. Luultavasti toivottumuus valtaisi meidät ja väsyisimme vähitellen siihen. Uskon, etteiTaivaallinen Isämme, Abba Isämmekään erikoisesti ilahdu meidän jatkuvista voivotteluistamme. Usein kuulee ja näkee myös näilläkin palstoilla sitä surkeata volinaa, miten kelvoton olen, syntinen ja kauhea. Siitäkin huolimatta, että Jumala on heittänyt ne kaikki armon ja laupeuden mereen ja pyyhkinyt pois muististaan. Ihmettelee, et mitähän tuo nyt valittaa, koska sellaista ei enää ole, minkä Hän on muististaan pyyhkinyt.
Kun sitten joku rohkea uskaltaa julistaa olevansa pyhä (raamattu kehottaa meitä olemaan pyhiä niinkuin Taivallinen Isämmekin on pyhä) Kristuksen tähden, Hänen puhdistamanaan ja joukkoonsa ottamanaan iloisena astelee Pyhän Hengen ohjaamana Hänen viitoittamaansa tietä, alkaa sataa ivaa: lihanpyhittäjä, omavanhurskas, harhaoppinen jne, jne. jne.
Mitä pitäisi ajatella tästä kaikesta?
>Mitä pitäisi ajatella tästä kaikesta?< En voi sanoa kun aamen.
Veikkaan että jos omat lapseni ruikuttaisi aamusta iltaan huonouttaan, niin nousisin ylös ja sanoisin että nyt loppuu toi ruikuttaminen tai siitä seuraa jotain.
Lapseni ovat jo aikuisia mutta täytyy sanoa että näin kovin Herra ei ole koskaan koetellut vaikka paljon onkin koetuksia antanut.
:)
Molemmat viestit olivat mainioita - tesan viesti sai mut nauramaan makeasti.
Todellakin jos puhujan mielestä hän on kelvoton puhumaan tai ei mitenkään sopiva omasta mielestään puhujan tehtävään, mitähän tapahtuisi, jos joku kuulija nousisi ylös ja sanoisi: oh ei tarvitse vaivautua ainakaan minun takiani, jatketaan ohjelmaa (seuroja) vaikka ilman puhetta!
Ehkä siinä paljastuisivat todelliset ajatukset... Kuka puhuja lähtisi pois loukkaantumatta tai pahoittamatta mieltään? Ajattelisiko hän vilpittömästi, että totta joka sana vai että no en minä nyt NIIN huono ja kelvoton ole ja mikä itse luulet olevasi?
Silloin kun ihmiselle ei oma turmellus ole paljastunut kaikessa karuudessaan, hän voi uskotella itselleen ja toisille omaa pyhyyttään Jumalan ja ihmisten edessä. Näin käy, kun ei ole tunnustanut perisyntiä, joka vaikuttaa kristityssäkin. Kun ihminen uudestisyntyy Sanan siemenestä, hän saa uuden Hengen ja mielen. Liha ei uudestisynny, ja näin alkaakin sotatila uuden ja vanhan välillä.
Jos totuus on se joka vallitsee, silloin ihminen voi tunnustaa tämän puolen itsessään.
Varmaan on (ainakin joskus tuntuu siltä) sellaisiakin puhujia, jotka toistavat valitusta omasta huonoudestaan tavan vuoksi, mutta eihän sen aina tarvitse sitä olla. En ole saarnaaja joten en tiedä varmuudella, mutta eikö kristittyä neuvota kääntämään asiat parhain päin?
Niinpä tietenkin.
Joskus kun ajattelee että on oikeastaan koko elämänsä ajan yrittänyt olla kiltti ja kiltti ja kiltti eikä se ole tuottanut mitään tulosta, miksei sitä yhtä hyvin voisi olla sitä mitä on. Siis puhun nyt itsestäni.
Ja sitten heti kun joku ajatus tulee mieleen se pitäisi ampua alas - eihän se ole yhtään kiltti näes.
Kiltti kiltimpi kiltein. Oikeastaan aika hullu sana kaiken kaikkiaan - kiltti. Oles nyt kiltisti.
Yritän olla. Ainakin noin yleisesti ottaen ja ihmisten parissa ollessani. :)
Mutta ehkä kiltteys saa nyt odottaa tämän yhden viestin verran vielä.
Mitä jos oikein hirveästi itsestään ahdistuneelle puhujalle sanoisi, että emme me kuule ajattelekaan, että olisit meitä muita kummempi. Anna mennä vaan!
Ei kai Jumalan sana tule huonommaksi tai paremmaksi sen mukaan, mitä me olemme tai mitä itsestämme ajattelemme. Siitä kai siellä pitäisi puhua? Voihan sitä vaikka lukea tekstin vaan ja lopettaa siihen. Onhan niin tapahtunutkin joskus.
Nyt olen taas oikein kiltti. Menen nukkumaan enkä rieku täällä palstalla enää.
Niin on , kun se tarkoittaa jossakin . Misten hametta . Skotti maassa
ja kyllä se on muutenkin , sanoit totuuden ..
Paras saarna syntyykin juuri siitä tosin vaikeammasta asiasta eli totuudesta, millainen puhuja itse tuntee olevansa. Jos hän puhuu kuulijoiden yläpuolelta alaviistoon ei se kosketa kuulijoita. E.H. usein sanoi, että sananpalvelijana on oltava avoin omien kiusausten ja heikkouksien suhteen koko kuulijakunnalle. Ja niin hän olikin. Kuitenkin Kristuskeskeisesti.
Saarnan tarkoitus on paljastaa vihollisen koukut ja juonet sekä kirkastaa Herraa Jeesusta Kristusta.
Toisinaan kuulee esim kirkossa hyvin ulkokohtaista saarnaa, jossa ei tule tunnetta, että puhuja olisi itse kokenut mitään, on ikäänkuin lukisi jotain juttua sanomalehdestä, raamatulla höystettynä.
>Mutta ehkä kiltteys saa nyt odottaa tämän yhden viestin verran vielä. yht.lasku<
Olin kerran kyläpaikassa jossa oli mukana yksi arvostettu lähetyssaarnaaja. Siellä sitten puhuttiin aiheesta "kiltteys". "Kuuliaiset lapset Jumala siunaa".
Pyhä Henki nousi sisältäni oikein voimalla jolloin annoin tulla Jeesuksen esikuvaa kiltteydestä. Sen jälkeen ei tullut moneen vuoteen kyläänkutsuja.
Kiltteyden pyytämisellä on helppoa hallita ja manipuloida, mutta Jeesus itse luokiteltiin häiriintyneeksi kansanvillitsijäksi. Hän ei kumartanut maallisia auktoriteettejä jos ne olivat Jumalaa vastaan. Häntä pidettiin ylpeänä koska ei ottanut ihmisiltä mitään vastaan. 30 vuotiaalta miehenalulta odotettiin patriarkkaallisessa maalimassa vanhempien kunnioittamista.
Vastaanotto oli kaikkialla sama: "Miten pääsisimme eroon tuosta miehestä".
Kun kerättiin kiviä kivittämiseen niin Jeesus käveli seuraavaan kaupunkiin, ja taas seuraavaan.
Jopa oma äiti ja sisarukset tulivat hakemaan Jeesusta huostaanotettavaksi koska luulivat että Jeesus on seonnut. yms. yms.
Kuuliaisuus on hyvä asia, mutta ainoastaan kuuliaisuus Jumalalle.
Olen samaa mieltä tesan kanssa että kuuliaisuusvaatimuksella pyritään hallitsemaan ja manipuloimaan. Silloin kun se tulee ihmisen ymmärryksestä ja vaikka seurakunnankin waatimuksesta.
Jumalan sanalle tulee olla kuuliainen.
Enemmän tulee kuunnella ja pelätä Jumalaa kuin ihmistä.
Jumalan sanan vastainen kristityjen kontrolli tapahtuu juuri sillä tavalla, että laitetaan jotkut itse keksityt näkyvät merkit, (tyypillisesti pukeutumiseen ja naisilla hiuksiin) liittyvät merkit, joiden avulla kontrolloidaan kuuluuko tuo henkilö meikäläisiin, vai ei.
ON järkyttävää seurata henkilöitä jotka kulkevat ohitse tervehtimättä, havaittuaan merkkien puuttumisen. Yksi merkki on saarnaajien kaulailu seurakunnan edessä. Ellei sitä ole tapahtunut vuoden ja vuorokauden kuluessa, (erään edesmenneen saarnaajan määritelmä), niin henkilöä ei pidetä enää kristittynä.
Kun aletaan puhua Jeesuksesta niin samat henkilöt kavahtavat, ja olemus muuttuu hyvin jäykäksi pelokkaaksi ja ilmeettömäksi, "aha, tuo on niitä vaarallisia jeesustelijoita, jotka hajoittavat kallista kristillisyyttämme".
Omavanhurskaus on saanut tehdä pitkään töitä ihan rauhassa, tärkeintä on ollut pönkittää "ainoata oikeata Kristuksen seurakuntaa" (väärää seurakuntaoppia) ja varsinkin sen muutamaa erehtymätöntä johtohenkilöä.
ON selvää että Jeesus väistyy, jos seurakunnassa on muita herroja hänen yläpuolellaan.
eikö tästä päästä?
30.11.2013 13:03
Tältähän se näyttää - joidenkin kohdalta, aikas monenkin.
"ON selvää että Jeesus väistyy, jos seurakunnassa on muita herroja hänen yläpuolellaan". Näin käy ja sitten riiputaan perinteessä ja konklaavissa - korvikkeeksi.
On sentään siunattu asia, että on muutamia Herran sotamiehiä, jotka pysyvät raamatussa.
Lohduttaudun sillä, kun raamatussa sanotaan, että jos perustus on oikea, niin vaikka tuli polttaa puut, heinät ja oljet, ihminen pelastuu kuin tulen läpi.
Perustus, Jeesus Kristus on ydin, josta tulee pitää kiinni.
Oswald Chambersin päiväsanakirjan Parhaani Hänelle tämän päivän tekstissä oli mielestäni hyvin puhuttu tämän palstan otsikkoasiasta: Köyhäilyn takana on ylpeys. Kannattaa lukea, mikäli omistaa tuon kirjan.
Oswald Chambers s. 24 heinäkuu 1874 - k. 15. marraskuuta 1917 oli baptisti.
Kyllä, ylpeys ei ottaisi mitään vastaan armosta, ilman että hän itse on voinut jotenkin vaikuttaa saamaansa hyvään.
Tämä koodi on sisäänkirjoitettuna langenneessa ihmisluonnossa. Kenenkään ei siis pidä pahoittaa mieltään, vaan iloita ilmaiseksi saamastaan rakkauden lahjasta niin paljon, että ilosta käsin lähtee myös toimimaan Kristuksen evankeliumin eteenpäinsaattamiseksi. Tämä lahja ei jakamalla vähene, vaan lisääntyy koko ajan tuottaen Jumalalle yhä enemmän ja enemmän kiitosta ja ylistystä.
Vastauksista näen että monet ovat tulkinneet viestini täysin väärin, aivan päinvastoin mikä niiden tarkoitus on ollut.
Viestieni tarkoitus on joka kerta sama, kirkastaa Kristusta niin, että viimeinenkin lain orjuudessa elävä uskova sisar ja veli pääsisi Jumalan lasten ihanaan vapauteen, iloon ja rauhaan Jeesuksessa Kristuksessa.
Epäuskoisille ja jumalattomille ei ole muuta sanottavaa, kun lain saarna herätykseksi synnintuntoon ja sitä kautta katumiseen ja parannukseen.