Mietin onko mun kaltaisella naisella kohtalotovereita. Musta alkaa tuntua että en tuu koskaan löytämään miestä, eikä se itseasiassa edes haittaisi. Jotenkin en vaan kaipaa miestä mun elämään.. Erosin pari vuotta sitten viiden vuoden avoliitosta joka Helpotti mun elämää tosi paljon. Mies oli hyvä ja ihana, mutta meillä vaan oli ihan eri suunnitelmat tulevaisuudelle ja koin parisuhteen todella ahdistavaksi sen viimeisinä vuosina. Mua vaan ei enää kiinnostanut olla yhdessä... Tämän eron jälkeen en ole seurustellut, juttuja on ollut, mutta niistä ei ole tullut mitään vakavaa vaikka siihen olisikin ollut mahdollisuus. Minä olen ollut se joka ei ole halunnut. On myös ollut muutamia kusipäämiehiä joihin on saanut todella pettyä, mutta ei niistä mitään traumoja oo jäänyt.
Nykypäivään nyt kuitenkin. Mun ongelma on se että nykyään en vaan kiinnostu oikeen kenestäkään miehestä. Vientiä ja kysyntää on ainaki välillä ihan tarpeeksi, mutta ei vaan kiinnosta. Oon melko nirso mitä pidän kuitenkin hyvänä asiana. Ärsyttää myös se, että silloi harvoin jos kiinnostun jostain miehestä, ehtii mun tunteet kuolla jo ennen kuin mitään kunnolla on edes alkanut. Monesti alkaa ahdistamaan ja ärsyttämään miesten yli-innokkuus. En vaan kestä yhtään sellaisia jotka pitävät joka helvetin päivä yhteyttä tavalla tai toisella ja koko ajan pitäis olla näkemässä. Nytki tapasin kivan tyypin baarissa ja sovittiin että nähdään viikon päästä, mennään kahville tai jotain. Tyyppi lisäs mut heti fbs kaveriksi ja laittaa viestiä joka välissä vaikka en edes ole onlinessa. Mua on alkanut ahdistaa ja ärsyttää jo nyt tämä tyyppi eikä ne meidän tulevat treffit tunnu enää kivalta vaan pikemminkin ahdistavalta ajatukselta. Oonko mä vaan niin hemmetin vaikea tapaus vai onko tää vaan merkki siitä että se oikea ei todellakaan oo tullut vielä vastaan? Tai että ehkä mun on vaan tarkoitus olla yksin?
Nykypäivään nyt kuitenkin. Mun ongelma on se että nykyään en vaan kiinnostu oikeen kenestäkään miehestä. Vientiä ja kysyntää on ainaki välillä ihan tarpeeksi, mutta ei vaan kiinnosta. Oon melko nirso mitä pidän kuitenkin hyvänä asiana. Ärsyttää myös se, että silloi harvoin jos kiinnostun jostain miehestä, ehtii mun tunteet kuolla jo ennen kuin mitään kunnolla on edes alkanut. Monesti alkaa ahdistamaan ja ärsyttämään miesten yli-innokkuus. En vaan kestä yhtään sellaisia jotka pitävät joka helvetin päivä yhteyttä tavalla tai toisella ja koko ajan pitäis olla näkemässä. Nytki tapasin kivan tyypin baarissa ja sovittiin että nähdään viikon päästä, mennään kahville tai jotain. Tyyppi lisäs mut heti fbs kaveriksi ja laittaa viestiä joka välissä vaikka en edes ole onlinessa. Mua on alkanut ahdistaa ja ärsyttää jo nyt tämä tyyppi eikä ne meidän tulevat treffit tunnu enää kivalta vaan pikemminkin ahdistavalta ajatukselta. Oonko mä vaan niin hemmetin vaikea tapaus vai onko tää vaan merkki siitä että se oikea ei todellakaan oo tullut vielä vastaan? Tai että ehkä mun on vaan tarkoitus olla yksin?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulle naisena on muutamaan otteeseen käynyt niin, että mies on tehnyt aloitteen ja sitten on alettu tapailla. Kuitenkin kuukauden sisällä juttu on loppunut eikä miestä ole kiinnostanut enää. Minulle moni kaverini on sanonut että oon liian innokas ja pidän suhteen alussa ihan liikaa yhteyttä. Ja että tommonen helposti ajaa toisen pois ja etenki miehiä voi alkaa nopeeta ahdistamaan. Nyt en ole pariin vuoteen tapaillut ketään ja oon itsekin tajunnut tuon että olen ollut ihan liian innokas, ja itse omalla käytökselläni ajanut toisen pois. En siis usko, että sinussa on mitään vikaa. Ei vaan oo tullut sitä miestä vastaan, joka olis samalla aaltopituudella sun kanssa.
Entä jos et olekaan hetero? Ootko miettinyt sitä vaihtoehtoa?
Luulen, että se oikea ei ole tullut vastaan. Kyllä se sitten kopsahtaa, kun tapaa sen oikean. Ehkä se on tarkoitus, että olet jonkin aikaa yksinäsi ja selvittelet mitä olet ja mitä haluat.
Onhan kertomasi kaltainen yli-innokkuus ahdistavaa, mutta ota siitä se irti, että olet ainakin viehättävä ja sinulla on varaa torjua sellaiset, jotka eivät sytytä. Sano niille nätisti, että ei kiitos, niin sulle itsellesikin jää hyvä fiilis.