Pahoittelen ja kiitän etukäteen jo niitä jotka jaksavat koko tekstin lukea, sillä siitä saattaa tulla aika pitkä, tuntuu vaan siltä että viimeinkin pakko kirjoittaa ajatuksia ylös..
Usein alkaa ahdistamaan pienemmätkin asiat, usein aiheena on paino. Vihaan mun läskimahaa ja käsivarsia ja reisiä! Oon vaan niin säälittävä että valitan asiasta mutta enpä tee muutakuin korkeintaan syön lisää. Varsinkin iltasyöminen on ongelma. Sitten kun joskus syön jonkun hedelmäpommin niin tulee "hyvä ja terveellinen" olo, tai jos on käynyt esim kävelemässä niin se automaattisesti antaa hyväksynnän herkuttelulle. Eikä se herkuttelu ole mitään satunnaista.. Sanoisin että 5pvää viikosta syön jonkin sortin herkkuja. Välillä tekee mieli oksentaa kun miettiikin miten paljon kaloreita on syönyt tai muuta vastaavaa. Sekin hävettää ihan jumalattomasti että naisena pystyn syömään big mac aterian vielä big mac hampurilaisen! Tekis mieli vajota maan alle tommosenkin paljastuksen johdosta.. Hävettää miten ruokahalu vaan kasvaa ja kasvaa," eihän naisen kuulu syödä paljoa ". Poikaystäväkin syö vähemmän..
Musta tuntuu että iso osa ahdistuksesta katoais jo jos saisin mahaa pois, mutta musta ei yksinkertaisesti ole laihduttamiseen: salilla käynti nolottaa, en osaa käyttää laitteita ja tuntuu siltä kuin muut tuijottaisivat.. Lisäksi on kallista.. Kävelykin kyllästyttää pidemmän päälle, hölkätä jaksan vain n. 1km.. Liikunnan pitäisi mieluusti olla ensin sellaista mitä voisin harrastaa rauhassa muiden katseilta piilossa, koska jumppaankin meno tuntuu isolta askeleelta..
Sitten, opiskelu ja työelämä. Kouluttauduin alalle, joka on huonopalkkainen ja huonot työajat, lisäksi itse työkään ei ole niin lähellä sydäntä että sitä jaksaisi pidemmän päälle. Poikaystävä asuu lähellä työpaikkaa, ja häntä usein näenkin työn ohella, punkkaan sielä ja näin pois päin. En kumminkaan jää paljoa "voitolle" työstä, koska se ei ole säännöllistä, kotoa kuljettuna matkat erittäin tyyriitä ja ruokaa pitää ostaa jos poikaystävän luona majailen. Niinpä päätin hakea töitä omasta kotikunnasta. Haen keväällä yliopistoon ja yritän siksi hakea sen alan töitä, kun pohjana ei ole lukio vaan ammatillinen koulutus. Tässäkin on ahdistuksenaineksia: uusi työpaikka, aivan uusi ala, pitkät välimatkat poikaystävään, haku keväällä toiselle puolelle suomea jne.. Pelottaa muutos :/
Mulla on myös erittäin vilkas mielikuvitus, pelkään mitä lapsellisempia asioita, ja välillä en nuku kunnolla koska nämä "olennot" tulevat kummittelemaan. Olen siis n. 20v joka nukkuu välillä valot päällä :) muutenkin välillä tulee ahdistuskohtauksia, pienikin asia niinkuin kauniin, laihan kaverin kuvien katseleminenkin saattaa masentaa ja saada "elämän romahtamaan". Rupeaa oma ulkomuoto ahdistamaan ja mietityttämään että "miksen kelpaa?". Nyt joku miettii: kelpaa mille/kenelle? No en tiedä ! Itselleni..?
Osaan olla tosi kova itteeni kohtaan, mietin kaikkee pahaa ittessäni ja ryven itsesäälissä. Mietin usein myös kaikkia niitä mokia mitä oon joskus tällä alallakin tehnyt. Hävettää niin paljon enkä osaa niistä päästää irti!
Poikaystäväkin välillä "vihjannut" laihduttamisesta ja siitä miten syön enemmän kuin hän, vaikka tietää että loukkaannun erittäin helposti. Sitten suuttuu kun en haluakkaan tulla kainaloon.
Tässä nyt tuli vaikka mitä, eikä varmasti kyllä edes puoliakaan mitä tässä päässä liikkuu..
Usein alkaa ahdistamaan pienemmätkin asiat, usein aiheena on paino. Vihaan mun läskimahaa ja käsivarsia ja reisiä! Oon vaan niin säälittävä että valitan asiasta mutta enpä tee muutakuin korkeintaan syön lisää. Varsinkin iltasyöminen on ongelma. Sitten kun joskus syön jonkun hedelmäpommin niin tulee "hyvä ja terveellinen" olo, tai jos on käynyt esim kävelemässä niin se automaattisesti antaa hyväksynnän herkuttelulle. Eikä se herkuttelu ole mitään satunnaista.. Sanoisin että 5pvää viikosta syön jonkin sortin herkkuja. Välillä tekee mieli oksentaa kun miettiikin miten paljon kaloreita on syönyt tai muuta vastaavaa. Sekin hävettää ihan jumalattomasti että naisena pystyn syömään big mac aterian vielä big mac hampurilaisen! Tekis mieli vajota maan alle tommosenkin paljastuksen johdosta.. Hävettää miten ruokahalu vaan kasvaa ja kasvaa," eihän naisen kuulu syödä paljoa ". Poikaystäväkin syö vähemmän..
Musta tuntuu että iso osa ahdistuksesta katoais jo jos saisin mahaa pois, mutta musta ei yksinkertaisesti ole laihduttamiseen: salilla käynti nolottaa, en osaa käyttää laitteita ja tuntuu siltä kuin muut tuijottaisivat.. Lisäksi on kallista.. Kävelykin kyllästyttää pidemmän päälle, hölkätä jaksan vain n. 1km.. Liikunnan pitäisi mieluusti olla ensin sellaista mitä voisin harrastaa rauhassa muiden katseilta piilossa, koska jumppaankin meno tuntuu isolta askeleelta..
Sitten, opiskelu ja työelämä. Kouluttauduin alalle, joka on huonopalkkainen ja huonot työajat, lisäksi itse työkään ei ole niin lähellä sydäntä että sitä jaksaisi pidemmän päälle. Poikaystävä asuu lähellä työpaikkaa, ja häntä usein näenkin työn ohella, punkkaan sielä ja näin pois päin. En kumminkaan jää paljoa "voitolle" työstä, koska se ei ole säännöllistä, kotoa kuljettuna matkat erittäin tyyriitä ja ruokaa pitää ostaa jos poikaystävän luona majailen. Niinpä päätin hakea töitä omasta kotikunnasta. Haen keväällä yliopistoon ja yritän siksi hakea sen alan töitä, kun pohjana ei ole lukio vaan ammatillinen koulutus. Tässäkin on ahdistuksenaineksia: uusi työpaikka, aivan uusi ala, pitkät välimatkat poikaystävään, haku keväällä toiselle puolelle suomea jne.. Pelottaa muutos :/
Mulla on myös erittäin vilkas mielikuvitus, pelkään mitä lapsellisempia asioita, ja välillä en nuku kunnolla koska nämä "olennot" tulevat kummittelemaan. Olen siis n. 20v joka nukkuu välillä valot päällä :) muutenkin välillä tulee ahdistuskohtauksia, pienikin asia niinkuin kauniin, laihan kaverin kuvien katseleminenkin saattaa masentaa ja saada "elämän romahtamaan". Rupeaa oma ulkomuoto ahdistamaan ja mietityttämään että "miksen kelpaa?". Nyt joku miettii: kelpaa mille/kenelle? No en tiedä ! Itselleni..?
Osaan olla tosi kova itteeni kohtaan, mietin kaikkee pahaa ittessäni ja ryven itsesäälissä. Mietin usein myös kaikkia niitä mokia mitä oon joskus tällä alallakin tehnyt. Hävettää niin paljon enkä osaa niistä päästää irti!
Poikaystäväkin välillä "vihjannut" laihduttamisesta ja siitä miten syön enemmän kuin hän, vaikka tietää että loukkaannun erittäin helposti. Sitten suuttuu kun en haluakkaan tulla kainaloon.
Tässä nyt tuli vaikka mitä, eikä varmasti kyllä edes puoliakaan mitä tässä päässä liikkuu..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hiukan solmussa on elämäsi alone*. Näyttää siltä, että sinulla on ollut hiukan hutera kehittymistausta melko pienestä alkaen. Omaa kehittymistäni rapautti pahasti asperger, oli vaikeita sopeutumisongelmia pienestä pitäen.
On muuten edelleenkin. Olen käynyt kymmenillä lääkäreillä arvuuttelemassa psyyken liikkeen ongelmiani. Eräs kokenut naislääkäri sanoi hiukan vaivaantuneena: "Sen hoito on pitkäaikainen juttu".
Mielestäni sinun pitäisi etsiä selviytymisopetusta erilaisilta kerhon vetäjiltä. Niistä voi saada tietoa kyselemällä, jopa netistäkin. Kyseessä on henkiseen vapauteen, vakauteenkin liittyvät asiat ja ilmiöt.
Noh pääongelmasi ei ole ulkonäkösi vaan huono itseluottamuksesi. Vaikka saisit mahaa pienemmäksi ja näyttäisit mallilta niin sinun ahdistuksesi tuskin häviäisi mihinkään se saisi vain uusia muotoja.
Koita harjoitella päästä pois tuosta "muitten miellyttämis-moodista" , olet hyvä juuri sellaisena kuin olet. Toiset on geneettisesti vähän pulleampi ja toiset ei saa painoa millään vaikka söisi kuin hevonen, olet juuri hyvä sellaisena kuin olet.
Tee mielikuvaharjoituksia jossa ajattelet ongelmiasi ja mielessäsi muutat ne pienemmäksi ja sitten ajattelet siten että kuva muuttuu yhä etäämmäksi ja etäämmäksi kunnes katoaa. Voit myös nostaa toisen käden naamasi eteen ja projektoida ongelmasi siihen ja sitten toisella kädellä tökkiä pikkuhiljaa sitä kättä kauemmaksi ja kauemmaksi kunnes päästät irti ongelmistasi kokonaan.
Myös suosittelen tekemään erilaisia rentoutumisharjoituksia, hengitä sisään ja ulos, kokeile vaikka meditointia tai apunktiota että saat jännityksiä pois kehostasi ja mielestäsi.
Mitä liikuntaan tulee niin terveelliset elämäntavathan on ihan hyvä omata riippumatta siitä onko pullea vai laiha. Osta vaikka joku jumppa DVD kotiin ja jumppaa kotonasi, tai hommaa vaikka koira- se pakottaa lenkeille säännöllisesti. Myös kun syöt ruuan yhdessä paljon kasviksia niin se pitää linjat ja elimistön terveenä.