Joka on hutsun luona Lempäälässä
Ikävä omaa miestä
Minä
11218
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ehei, kyllä hän täällä Tampereen puolella on... ;)
Ei ainakaan enää. Tossa nukkuu.
Minullakin omaani. Kuorsaa tuossa vieressä. Tuli sanomatta mitään. Pikkujouluista. Kaukaa. Oli puolisotkin kutsuttu. Minua ei pyytänyt, halus mennä yksin. Seuralaisenaan työpaikan sinkku nainen. Kotimatka kesti kaksi kertaa sen ajan, mitä normaalisti. Kun minuun sattuu, se on minun syy. Vika. Hän pitää oikeutenaan loukata minua. Ed. vknl oli vallan ihana, mutta taisi olla mielessä vain tuo oma hauskanpito. Voihan sitä vaimoa hyvitellä, että luulee onnelliseksi. Kuinka voi puoliso olla ilkeä? Itken. En saisi. Jos huomaa, raivostuu. Joka kerta, vaikkei tiedä itkun syytä. Hänestä ei ole minulle sitä tukea, mitä miehen kuuluisi vaimolleen olla. Hän on aina muiden puolella minua vastaan ja minussa kaikki syy ja vika. Hänessä ei mitään. Elämäni kuihtuu tässä. Olen häkkilintu, jonka laulu loppui 7 vuotta sitten. Mykkä laululintu. Kyynelsilmin katson ikkunastani. Hän, jonka käsivarsille minut annettiin, ei välitä. Hylkää. Hylkää. Kultainen kahle sitoo, en voi lentää. Siivet maassa.
Silmissä surun sumu.
Ja jätä se. Ei arvosta sinnuu.
vaikea uskoa, että kukaan tulee itse tänne tuollaista kertomaan, ja ketään ei koskaan pitäisi komentaa jättämään ketään. Ne päätökset pitää syntyä omassa sisimmässään, koska kukaan ei ole kenenkään kengissä kulkenut senttiäkään. Läheisetkin vain ja ainoastaan vierestä seurannut ja se ei ole sama asia.
Jos olet rakkaudestasi kertonut ja hän vastaa siihen noin, onko se rakkaus molemminpuolinen. Mitä ajattelet?
Käyttäytymällä noin..
Tottakai voi antaa neuvoja erota. Minä eroaisin jos tulisin petetyksi. Ap ei kuulosta onnelliselta suhteessaan. Siksi hänen tulee miettiä mikä aiheuttaa pahaa oloa ja korjata asia. Ei kannata alistua petetyksi ja kynnysmatoksi.
ei, mutta ketään ei komenneta "jätä se". eriasia kuin ajatusten anto, "oletko ajatellut kohtelua, onko se sinua arvostavaa...."
päätökset pitää jättää kuitenkin jokaisen itsensä tehtäväksi.
Surullista, hyvin surullista on elää ihmisen rinnalla, joka välillä vakuuttaa rakkauttaan ja on aivan ihana, ja välillä törkeästi loukkaa, kävelee kylmästi puolison tunteiden yli, toimii omien himojensa mukaan, ja vaikka sanookin, ettei petä, henkisesti ainakin pettää!
Vai mitä arvelet ihmisestä, joka tietoisesti järjestää jostakin asiasta riidan ja alkaa mielipuolisena raivota, ottaa tarvitsemansa tavarat mukaansa (vaatekassi), ja lähtee ... mennäkseen johonkn lentonäytökseen, suurtapahtumaan, firman virkistyspäiville, omalle lomalle, tms, mihin tietää, että vaimon mukaan suostuttelu vaatii keskustelua tai on jopa mahdotona, ja tietää NÄIN lähtemisellään loukkaavan toista tosi rankasti. Helpoo ratkaisu: raivo ja lähtö! Pakenee siis oman järjestämänsä raivokohtauksen varjolla. Saattaa olla 2 viikkoa poissa ilman yhteyttä. Jää aina suuri epätietoisuus, missä oikeasti oli, vaikka selittääkin INNOISSAAN, missä ollut. En tiedä, onko tuollainen käytös oikein? Onko normaalia? Riidat on sitten vain yksin minun syy, hän ei mielestään tee minua kohtaan mitään väärää. Ei hän pyydä anteeksi, vaikka sanon itkien, että hän loukkaa minua syvästi. Päinvastoin, jos itken, se on syy tehdä taas joku temppu, raivota tai syyttää minua vaikkapa mielisairaaksi. Vaikka itkisinkin ihan jostain muusta syystä, enkä heti vastaa kyselyynsä, mitä itken.
Häkkilintu, surusilmä, hylätty ja petetty. Ei minään pidetty, välillä kuningattarena kohdeltu. Kuin pyöröovessa pyöritetty, suunta kadonnut. "Oma rakas!" Kohta taas: "Huora s-tana!"
Mikä siis? Kumpi? Miksi?
Silti uskollinen. Silti huolehtiva. Silti toivova. Silti rakastava.
Perheen tähden. Oman aviolupauksen tähden. Ihmisen vajavaisuuden tähden. Anteeksiantaen, taipuen.
Toivoen. Uskoen. Kärsien. Agapé-rakkaudella rakastaen.
Jeesuksen jalanjälkiin astuen, Hänen kärsimyksensä myötätuntien. Hänen voitostaan riemuiten. HÄNEN RAKKAUTEENSA JA USKOLLISUUTEENSA T Ä Y S I N LUOTTAEN!
Olen itse elänyt samanlaisessa elämäntilanteessa kuin sinä vuosia takaperin. Ulkopuolisille ( edes parhaimmalle ystävälle ) en pystynyt kertomaan mieheni katoamis reissuista mitään ja tietenkin syyllistin myös itseäni. Aloitin yksin terapian joka auttoi heti omaan ajatusmaailmaan. Myöhemmin sain ( pitkän suostuttelun jälkeen tosin ) houkuteltua myös mieheni mukaan keskusteluihin. Useiden keskustelujen jälkeen, tilanne muuttui kodissamme paremmaksi, ja mieskin alkoi viihtymään taas kotona lasten kanssa. Luulen, että ilman sitä terapiaa olisin eronnut. Olin henkisesti niin rikki. Sinulle " murtunut sydän " voimia ja lähde rohkeasti hakemaan apua. Eihän sinulla ole mitään menetettävää. Pahinta on, että jäät yksin kotiin pyörittelemään asioita päässäsi.