Olen tutkinut tunteitani ja itkenyt, muistellut niin pahalla kuin hyvälläkin. Odottanut soittoa, ottanut yhteyttä, toivonut, anellut, alistunut ja lannistunut.Työntänyt syrjään periaatteitani ja jopa moraaliani rakkauden tähden. Olen hukannut itseni ja kompastellut puun juuriin. Mutta ne ajat on nyt takana, ja olen taas löytänyt itseni sekä ymmärrän paremmin elämää.
Otan vihdoin vakaita askeleita ja seison selkä suorassa, siis täysin valmiina päästämään irti
Kadotetusta rakkaudesta ei ole enää mitään pahaa sanottavaa, toivon hänelle vain hyvää. Toivon itsellenikin vain hyvää ja myös sen että osaan jatkossa elää oppimani mukaisesti. Uskon ja toivon että olen se palanen joka puuttuu jonkun palapelistä.
Otan vihdoin vakaita askeleita ja seison selkä suorassa, siis täysin valmiina päästämään irti
Kadotetusta rakkaudesta ei ole enää mitään pahaa sanottavaa, toivon hänelle vain hyvää. Toivon itsellenikin vain hyvää ja myös sen että osaan jatkossa elää oppimani mukaisesti. Uskon ja toivon että olen se palanen joka puuttuu jonkun palapelistä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Noin se menee joskus.. juuri noin. Rakkaus tuli ja vei. Vieläkään en sanoisi ei. Ei rakkaudelle.. mutta kaikille sen turhille kaupantekijäisille kyllä siis se ei. Jokin tässä kuviossa mättää. Uskon siihen, mitä merkitsee kun en kuule hänestä. Joskus olen hassu ja uskon siihenkin miten ihana hän joskus on. Yhä se vakaa perustus. Silti sille ei voi rakentaa. Seisyä ejkä etrisessä saamatta ovea kumpaankaan suuntaan auki. Näkemättä sisälle, näkemättä ulos.
Voihan kirjoitusvirheet..