Mietin tässä, että miten ikävöijä joka on palstalla riehunut anonyymisti, pystyykö hän hillitsemään itsensä ikävän-kohteen edessä? Mulla on tunne, että tuollainen hurja, voimakasluontoinen ilmaisutyyli jää päälle. Vai onko näin, että ihminen elää omassa mielessään ja todellisuus on jäissä? Tarkoitan tällä sitä, että ihminen joka kokee voimakkaita tunteita ja hän yhdistää tunteensa yhteen tiettyyn naiseen tai mieheen, ja koska tunnemyrsky on ainutlaatuinen ja tapahtuu vain kerran, niin miksi sen patoo sisälleen? Miksi ei voi ihastumista kertoa kohteelle? Kiltteyskö estää? Vai pärstä?
Minä ihmettelen, koska itse ylitän elämässäni rajoja. Olen uskaltanut. Enkä kadu mitään, vaikka hullunmyllyähän tämä elämä pahimmillaan on ollut.
Olen tullut aina vaan paremmaksi monessa asiassa, enemmän itseni kaltaiseksi, lämpimämmäksi, viisaammaksi, ymmärtäväisemmäksi, realistisemmaksi, iloisemmaksi, vapautuneemmaksi.
Minä ihmettelen, koska itse ylitän elämässäni rajoja. Olen uskaltanut. Enkä kadu mitään, vaikka hullunmyllyähän tämä elämä pahimmillaan on ollut.
Olen tullut aina vaan paremmaksi monessa asiassa, enemmän itseni kaltaiseksi, lämpimämmäksi, viisaammaksi, ymmärtäväisemmäksi, realistisemmaksi, iloisemmaksi, vapautuneemmaksi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Voihan täällä olla sopusastikkin. No kai siitä riehumisesta tulee se kakkaolotila.
Jos nuo kaikki mitä tuossa viimeisessä kappaleessa kerrot, on totta, niin mikä pointti sulla on vielä täällä kirjotella?
kirjoitin ensin aloitukseeni, mutta pyyhin sen pois, näin: "Ai, miksikö palstalla? Senhän te kysytte kuitenkin. Siksi koska olen eriskummallinen. Luen paljon ja haluan oppia koko ajan ihmisestä, psykologia on enemmän kuin ammattikirjallisuus antaa, kaiken haluan ihmisestä oppia, enemmän ja enemmän. Kirjoittava mieli kiinnostaa, koska kirjoittva mieli kykenee mm valehtelemaan ja vaikenemaan ja pakenemaan, krijoittava mieli on liukas ja petollinen. Ja ihminen on sen takana, kummallinen ihminen. Anteeksi, mutta näin se on. Haluan kuvitella kirjoittavan ihmisen iän, koulutustason. siviilisäädyn, mielentilan, elämänarvot, paikan ja ajan tajun.. muutankin. Hiljainen kirjoittava mieli kertoo joskus enemmän kirjoittamalla kuin puhumalla. En tiedä tahdonko edes teidän ymmärtävän, mutta tarkoitukseni on olla aina valpas, aina edellä muita. Tieto on ase, hankaissa elämän maastoissa. Mutta ei muuta. Olen sanonut. Hyvää perjantaita. Luen. Opin."
Miksi haluat kuvitella ne ihmiset siellä takana? Tekisit ennemminkin jonkin tutkimuksen, jos kerran olet alan ihmisiä. Perehtyisit niihin oikeisiin ihmisiin siellä mitä erilaisimpien kirjoitustensa takana.
mistäs sinä tiedät mitä minä väsään?
Miten osaat yhdistää riehumisen täällä voimakkaisiin tunteisiin? Täällä on paljon ihmisiä vain kuluttamassa aikaa ja vittuilemassa. En usko että voimakkaat tunteet saa riehumista aikaan.
Täällä on varmaan aika paljon erilaisia ikävöijiä. Jotkut ikävöivät tuntemattomia tyyppejä, jotkut jotain jonka kanssa ovat joskus tekemisissä, mutta eivät uskalla tehdä aloitetta (esim. työkaveri). Aika paljon tuntus olevan, myös näitä jotka tunteensa kieltävät, kun suhde käy vakavammaksi (joku trauma) ja sit niitä jotka ihmettelevät miksi nää edelliset juoksee karkuun ilman selitystä. Pelimiesten uhrit on varmaan myös iso ryhmä, naiset jotka ovat ihastuneet ja joille lirkutellaan seuran puutteessa. Kaikki tapaukset tietenkin ovat oman näköisiään ja niissä on omat yksilölliset kuvionsa. Nää nyt on vaan mun näkemyksiä palstasta. Kaikkien tunteet ovat yhtäarvokkaita kuitenkin.
epätoivo, sitä on liikkeellä. Huonommuuden tunne. Sitä erityisesti. Kateutta, ennenkaikkea sitä!
Harvoin menetän tyyneyteni irl. Lähinnä niille rakkaimmille, joiden uskon ymmärtävän ja hyväksyvän tunteenpurkaukseni. Palstalla voi sitten avautua kunnolla, jos on tarvetta. Nakkikioskiriidat on sitten alkoholin aiheuttamaa, joita olen kyllä katunut ja onneksi ei ole mitään pahempaa ikinä tapahtunut.
http://youtu.be/xulLH0TbMas