Olit arvoitus,

Monimutkainen juttu niin kuin aina täällä. Tämähän on kuin villissä lännessä...ratsastetaan yhdessä kohden auringon nousua ja todellakin olen häntä täällä rakastanut kuten hänkin minua :D (ja moni muukin ;) . Järki sanoo, etten ole voinut häntä täältä tunnistaa ja silti jotain on niin tuttua ollut ja osuvaa. Näinhän se menee; Rakennat mielikuvan, että hän on täällä ja et todellisuudessa tiedä enää, miten on ja mikä on osa yhteistä palstahistoriaa (huvittaa jo kirjoittaakin tätä) ja mikä ei.
Niin kysymykseesi vastaan, etten koskaan ole tunteistaan irl. kysynyt. Jotain tosi herkkiä, mieleenpainuvia hetkiä tosin irl. oli.

ap. kirjoitti:

Monimutkainen juttu niin kuin aina täällä. Tämähän on kuin villissä lännessä...ratsastetaan yhdessä kohden auringon nousua ja todellakin olen häntä täällä rakastanut kuten hänkin minua :D (ja moni muukin ;) . Järki sanoo, etten ole voinut häntä täältä tunnistaa ja silti jotain on niin tuttua ollut ja osuvaa. Näinhän se menee; Rakennat mielikuvan, että hän on täällä ja et todellisuudessa tiedä enää, miten on ja mikä on osa yhteistä palstahistoriaa (huvittaa jo kirjoittaakin tätä) ja mikä ei.
Niin kysymykseesi vastaan, etten koskaan ole tunteistaan irl. kysynyt. Jotain tosi herkkiä, mieleenpainuvia hetkiä tosin irl. oli.

Mut tosiaan luopuminen tuntuu jo ihan hyvälle. Olen saanut takaisin oman itseni. En ole ahdistunut enää, se on paljon se. Hymyilen muistoissa hänelle ja sanonta pitää paikkaansa: Aika kultaa muistot.

ap. kirjoitti:

Monimutkainen juttu niin kuin aina täällä. Tämähän on kuin villissä lännessä...ratsastetaan yhdessä kohden auringon nousua ja todellakin olen häntä täällä rakastanut kuten hänkin minua :D (ja moni muukin ;) . Järki sanoo, etten ole voinut häntä täältä tunnistaa ja silti jotain on niin tuttua ollut ja osuvaa. Näinhän se menee; Rakennat mielikuvan, että hän on täällä ja et todellisuudessa tiedä enää, miten on ja mikä on osa yhteistä palstahistoriaa (huvittaa jo kirjoittaakin tätä) ja mikä ei.
Niin kysymykseesi vastaan, etten koskaan ole tunteistaan irl. kysynyt. Jotain tosi herkkiä, mieleenpainuvia hetkiä tosin irl. oli.

niin , tää on täällä.
osuu nää kirjoitukset , jos tunnistaa niin tunnistaa
sitäkin sattuu , mutta ei täällä kirjoitetun varaan voi nojata
koska onhan se eri asia olla kasvotusten.
vaikka täällä tunnistaa jne... tuntuuhan se oudolta mennä irl ssä
puhuun täällä kirjoitetun perusteella. ei ei ei , hölmöltä tuntus
harmillisintahan se on jos........luopuu hiljalleen.

coceillaan kirjoitti:

niin , tää on täällä.
osuu nää kirjoitukset , jos tunnistaa niin tunnistaa
sitäkin sattuu , mutta ei täällä kirjoitetun varaan voi nojata
koska onhan se eri asia olla kasvotusten.
vaikka täällä tunnistaa jne... tuntuuhan se oudolta mennä irl ssä
puhuun täällä kirjoitetun perusteella. ei ei ei , hölmöltä tuntus
harmillisintahan se on jos........luopuu hiljalleen.

Ajatteletkohan tosiaan noin siitä luopumisesta... Tiedätkö, todella välitin hänestä ja se tilanne kun hän lähti hymyillen. Se muistuu mieleeni ja ne tunteet häntä kohtaan, eniten ehkä se keinottomuus - kiteytettynä ne arvottomuuden tunteet suhteessa häneen. Kaikki se epävarmuus ja toivottomuus sekä sen luvatun odotus viimein, josta en mitään pystynyt lukemaan enkä päättelemään. Harmillista ehkä...mutta nyt olen palannut entisen elämäni harmauteen ja muistan, miltä se harmaus tuntui ennen kuin tapasin
hänet... Kuitenkin uskon edelleen siihen pukkiin näin joulun alla ;) .

ap. kirjoitti:

Ajatteletkohan tosiaan noin siitä luopumisesta... Tiedätkö, todella välitin hänestä ja se tilanne kun hän lähti hymyillen. Se muistuu mieleeni ja ne tunteet häntä kohtaan, eniten ehkä se keinottomuus - kiteytettynä ne arvottomuuden tunteet suhteessa häneen. Kaikki se epävarmuus ja toivottomuus sekä sen luvatun odotus viimein, josta en mitään pystynyt lukemaan enkä päättelemään. Harmillista ehkä...mutta nyt olen palannut entisen elämäni harmauteen ja muistan, miltä se harmaus tuntui ennen kuin tapasin
hänet... Kuitenkin uskon edelleen siihen pukkiin näin joulun alla ;) .

ei pidä hermostua.
tarkoitin sitä kun sanoit : etten koskaan ole tunteistaan irl. kysynyt.
eli luopua hiljalleen kysymättä toisen tunteista.
voiko ihmistä lukea oikein jos ei tiedä ees tunteista.
ei pidä taaskaan hermostua , en pahalla tarkoita ,vaan totean.
TOIVOKAAMME , että joulupukki saa toiveesi tietoonsa.

ap. kirjoitti:

Ajatteletkohan tosiaan noin siitä luopumisesta... Tiedätkö, todella välitin hänestä ja se tilanne kun hän lähti hymyillen. Se muistuu mieleeni ja ne tunteet häntä kohtaan, eniten ehkä se keinottomuus - kiteytettynä ne arvottomuuden tunteet suhteessa häneen. Kaikki se epävarmuus ja toivottomuus sekä sen luvatun odotus viimein, josta en mitään pystynyt lukemaan enkä päättelemään. Harmillista ehkä...mutta nyt olen palannut entisen elämäni harmauteen ja muistan, miltä se harmaus tuntui ennen kuin tapasin
hänet... Kuitenkin uskon edelleen siihen pukkiin näin joulun alla ;) .

Todellakin toivon puolestasi, että joulupukki kuulee toiveet. Olet ehkä nyt kokenut jotain tosi ainutlaatuista,"kerran elämässä" tyyppisesti.
Älä nyt kokonaan luovu toivosta jne. Luopuu hiljalleen kuulostaa tylsältä tollasen kokemuksen jälk,
Muutkin toivoo tollasia kokemuksia!

coceillaan kirjoitti:

ei pidä hermostua.
tarkoitin sitä kun sanoit : etten koskaan ole tunteistaan irl. kysynyt.
eli luopua hiljalleen kysymättä toisen tunteista.
voiko ihmistä lukea oikein jos ei tiedä ees tunteista.
ei pidä taaskaan hermostua , en pahalla tarkoita ,vaan totean.
TOIVOKAAMME , että joulupukki saa toiveesi tietoonsa.

Niin voihan sen noinkin tulkita. Itse tarkoitin tunteesta luopumista eli siitä, etten koskaan tehnyt enkä tule tekemään mitään konkreettista elettä hänen suhteensa. En siis luovu varsinaisesti hänestä, jota en juuri edes tunne, vaan ajatuksesta että olisin halunnut syvemmin tutustua. Toiset lämpenee hitaammin. Itse kuulun niihin, jotka järkeilee ja odottaa laantuuko tunteet ja miten se koko ihminen mielessä ajan
myötä asettuu. Nyt kävi niin, että tunsin melko voimakkaasti, mutta helpotuin kuitenkin siitä, että vaikka harmaalta on tuntunut hänen jälkeensä niin en ole enää ahdistunut. Hänen seurassaan olin sitä paljon. Eli kirjoitan siis tunteista ja omasta prosessistani suhteessa häneen vähän kuin joulupukille kirjoittaminen on. Kukaan ei oikeasti etsi joulupukkia käsiinsä ja vaadi lahjoja häneltä, en minä ainakaan :D

ap. kirjoitti:

Niin voihan sen noinkin tulkita. Itse tarkoitin tunteesta luopumista eli siitä, etten koskaan tehnyt enkä tule tekemään mitään konkreettista elettä hänen suhteensa. En siis luovu varsinaisesti hänestä, jota en juuri edes tunne, vaan ajatuksesta että olisin halunnut syvemmin tutustua. Toiset lämpenee hitaammin. Itse kuulun niihin, jotka järkeilee ja odottaa laantuuko tunteet ja miten se koko ihminen mielessä ajan
myötä asettuu. Nyt kävi niin, että tunsin melko voimakkaasti, mutta helpotuin kuitenkin siitä, että vaikka harmaalta on tuntunut hänen jälkeensä niin en ole enää ahdistunut. Hänen seurassaan olin sitä paljon. Eli kirjoitan siis tunteista ja omasta prosessistani suhteessa häneen vähän kuin joulupukille kirjoittaminen on. Kukaan ei oikeasti etsi joulupukkia käsiinsä ja vaadi lahjoja häneltä, en minä ainakaan :D

Silti jäit miettimään sen toisenkin tunteita.

zoo kirjoitti:

Silti jäit miettimään sen toisenkin tunteita.

Silti jäin. Olihan ne tunteet kuitenkin häntä kohtaan tosi kauniita.

ap. kirjoitti:

Silti jäin. Olihan ne tunteet kuitenkin häntä kohtaan tosi kauniita.

Siis ristiriitaisia ja ahdistavia, mutta kauniitakin.

ap. kirjoitti:

Niin voihan sen noinkin tulkita. Itse tarkoitin tunteesta luopumista eli siitä, etten koskaan tehnyt enkä tule tekemään mitään konkreettista elettä hänen suhteensa. En siis luovu varsinaisesti hänestä, jota en juuri edes tunne, vaan ajatuksesta että olisin halunnut syvemmin tutustua. Toiset lämpenee hitaammin. Itse kuulun niihin, jotka järkeilee ja odottaa laantuuko tunteet ja miten se koko ihminen mielessä ajan
myötä asettuu. Nyt kävi niin, että tunsin melko voimakkaasti, mutta helpotuin kuitenkin siitä, että vaikka harmaalta on tuntunut hänen jälkeensä niin en ole enää ahdistunut. Hänen seurassaan olin sitä paljon. Eli kirjoitan siis tunteista ja omasta prosessistani suhteessa häneen vähän kuin joulupukille kirjoittaminen on. Kukaan ei oikeasti etsi joulupukkia käsiinsä ja vaadi lahjoja häneltä, en minä ainakaan :D

nyt ymmärsin.toivotaan ainakin.
saman asian kimpussa painiskelen.
kaikki tuntemukses kuullostaa niin tutulta
ja omakohtaiselta.
tunnetta löytyis.
usko että mitään koskaan tapahtuis , et asiat ns.alkais kolahtaan kohilleen
ja eteenpäin , on hiipunut.
jos meni vimpan päälle väärin , et heitä sit millään mua.
:)

coceillaan kirjoitti:

nyt ymmärsin.toivotaan ainakin.
saman asian kimpussa painiskelen.
kaikki tuntemukses kuullostaa niin tutulta
ja omakohtaiselta.
tunnetta löytyis.
usko että mitään koskaan tapahtuis , et asiat ns.alkais kolahtaan kohilleen
ja eteenpäin , on hiipunut.
jos meni vimpan päälle väärin , et heitä sit millään mua.
:)

Tavoitit. En osaa ja tiedä mitä sanoisin. Niin kuin en koskaan hänellekään... enkä heitä sua millään ;) tai ehkä heitänkin...vaikkapa lentosuukolla. Mukavaa iltaa :)

ap. kirjoitti:

Niin voihan sen noinkin tulkita. Itse tarkoitin tunteesta luopumista eli siitä, etten koskaan tehnyt enkä tule tekemään mitään konkreettista elettä hänen suhteensa. En siis luovu varsinaisesti hänestä, jota en juuri edes tunne, vaan ajatuksesta että olisin halunnut syvemmin tutustua. Toiset lämpenee hitaammin. Itse kuulun niihin, jotka järkeilee ja odottaa laantuuko tunteet ja miten se koko ihminen mielessä ajan
myötä asettuu. Nyt kävi niin, että tunsin melko voimakkaasti, mutta helpotuin kuitenkin siitä, että vaikka harmaalta on tuntunut hänen jälkeensä niin en ole enää ahdistunut. Hänen seurassaan olin sitä paljon. Eli kirjoitan siis tunteista ja omasta prosessistani suhteessa häneen vähän kuin joulupukille kirjoittaminen on. Kukaan ei oikeasti etsi joulupukkia käsiinsä ja vaadi lahjoja häneltä, en minä ainakaan :D

Mienkiintoinen tarina taas.Tottakai tunteet tasaantuu tai laantuu kun toiseen ei tutustu paremmin tai häntä ei näe ollenkaan. Se on vaikka tapaisi kenet. Toisilla laantuu heti, toisilla vaikka viikossa..miten vaa.
Ristiriita, ahdistus tunteet on monesti alussa asiaan kuuluvia, ilmanmuuta. Oli mullakin ennen pitkän suhteen alkua vaikka mitä ahdistuksia, kuului asiaan.
Kuvitellaan liian pitkälle ja tehdään omia, monesti ihan vääriä päätelmiä kaikesta. Siksipä tällaiset tapaukset pitäisi selvittää aina tosielämässä, jos kukaan ei niin tekisi eihän täällä kukaan seurustelisi tai olisi onnellinen. Eihän siinä mitään menetä jos aikuiset vähän tutustuu, vaan voi vaikka saada tilalle huippujuttuja, ei kukaan järkevä oleta että heti pitäs seurustella tai muuta vaan ihan vaan voi nähä. Ihmiset monesti pelkää ihan turhaan tutustumista, sillonhan sitä vasta voi pikkuhiljaa tuumia miltä toinen tuntuu ja miten mielessä asettuu, ei ilman näkemistä tai vääriä tietoja ym. Ja oikeissa pitkissä suhteissa kaikkia tunteita koetaan.
Kaikkea voi tapahtua..vielä!

ap. kirjoitti:

Mut tosiaan luopuminen tuntuu jo ihan hyvälle. Olen saanut takaisin oman itseni. En ole ahdistunut enää, se on paljon se. Hymyilen muistoissa hänelle ja sanonta pitää paikkaansa: Aika kultaa muistot.

Luovutaan jo molemmat?
http://www.youtube.com/watch?v=kA7S0RUo1Z0

ap. kirjoitti:

Tavoitit. En osaa ja tiedä mitä sanoisin. Niin kuin en koskaan hänellekään... enkä heitä sua millään ;) tai ehkä heitänkin...vaikkapa lentosuukolla. Mukavaa iltaa :)

huh , aikansa ku vääntää niin selkiäähän ne asiat.
näin pitäs toimii irl ainaki mulla.
en osaa enkä tiedä minäkään. en siis ala leikkiin viisasta ja hienoja neuvoja jakeleen.
:)
voi kun vois tehdä aikamatkan taakkepäin , tulis toimittua kokeneemmin , viisammin jne....plääplääplää
sain kopin ja talletan sen navan yläpuolelle. sitä kerro en kummalle puolen
menee turhan imeläksi. ;)
Mukavaa iltaa :)

jotain567890 kirjoitti:

Mienkiintoinen tarina taas.Tottakai tunteet tasaantuu tai laantuu kun toiseen ei tutustu paremmin tai häntä ei näe ollenkaan. Se on vaikka tapaisi kenet. Toisilla laantuu heti, toisilla vaikka viikossa..miten vaa.
Ristiriita, ahdistus tunteet on monesti alussa asiaan kuuluvia, ilmanmuuta. Oli mullakin ennen pitkän suhteen alkua vaikka mitä ahdistuksia, kuului asiaan.
Kuvitellaan liian pitkälle ja tehdään omia, monesti ihan vääriä päätelmiä kaikesta. Siksipä tällaiset tapaukset pitäisi selvittää aina tosielämässä, jos kukaan ei niin tekisi eihän täällä kukaan seurustelisi tai olisi onnellinen. Eihän siinä mitään menetä jos aikuiset vähän tutustuu, vaan voi vaikka saada tilalle huippujuttuja, ei kukaan järkevä oleta että heti pitäs seurustella tai muuta vaan ihan vaan voi nähä. Ihmiset monesti pelkää ihan turhaan tutustumista, sillonhan sitä vasta voi pikkuhiljaa tuumia miltä toinen tuntuu ja miten mielessä asettuu, ei ilman näkemistä tai vääriä tietoja ym. Ja oikeissa pitkissä suhteissa kaikkia tunteita koetaan.
Kaikkea voi tapahtua..vielä!

niin tunteet tasaantuu kun ei nää ja ei tasaannu , sekä että.
ja järkikin sanoo että kyllä tää tästä.

mut sitten ku taas pikku tauon jälkeen näkee niin
kyllä siinä tunteet saa vallan ja järki poistuu.

pahinta kaikista on puhumattomuus ja epävarmuus mitkä tunteet toisella oiskaan
ja viimeisenä ja ratkaisevin asia uskallus , siitähän kaiken pitäis lähtee
helppo kirjoitettuna , tehtynä ei niinkään.

jotain567890 kirjoitti:

Mienkiintoinen tarina taas.Tottakai tunteet tasaantuu tai laantuu kun toiseen ei tutustu paremmin tai häntä ei näe ollenkaan. Se on vaikka tapaisi kenet. Toisilla laantuu heti, toisilla vaikka viikossa..miten vaa.
Ristiriita, ahdistus tunteet on monesti alussa asiaan kuuluvia, ilmanmuuta. Oli mullakin ennen pitkän suhteen alkua vaikka mitä ahdistuksia, kuului asiaan.
Kuvitellaan liian pitkälle ja tehdään omia, monesti ihan vääriä päätelmiä kaikesta. Siksipä tällaiset tapaukset pitäisi selvittää aina tosielämässä, jos kukaan ei niin tekisi eihän täällä kukaan seurustelisi tai olisi onnellinen. Eihän siinä mitään menetä jos aikuiset vähän tutustuu, vaan voi vaikka saada tilalle huippujuttuja, ei kukaan järkevä oleta että heti pitäs seurustella tai muuta vaan ihan vaan voi nähä. Ihmiset monesti pelkää ihan turhaan tutustumista, sillonhan sitä vasta voi pikkuhiljaa tuumia miltä toinen tuntuu ja miten mielessä asettuu, ei ilman näkemistä tai vääriä tietoja ym. Ja oikeissa pitkissä suhteissa kaikkia tunteita koetaan.
Kaikkea voi tapahtua..vielä!

Olet oikeassa. Tähän kuvioon kuului vaan niin paljon muutakin, mutta nyt hyvää yötä.

Kiitti, sun nikki sai hyvälle
tuulelle :)

no miten - mihin?

Ei tietenkään, kun se oli multa.

Sunkin tapaus kuulostaa surulliselta, en ehdota että etsit hänet käsiisi vaikka väkisin, mutta ehkä satunnaista törmäämistä häneen voisin toivoa sulle ja hänelle :)

ap. kirjoitti:

Sunkin tapaus kuulostaa surulliselta, en ehdota että etsit hänet käsiisi vaikka väkisin, mutta ehkä satunnaista törmäämistä häneen voisin toivoa sulle ja hänelle :)

Saattaapi sekin jäädä haaveeksi. Mulla varmaan vaihtuu paikkakunta jossain vaiheessa ja sittenhän se törmääminen onkin jo ihan übermahdotonta... Kun en siis edes tiedä oliko mies paikkakuntalainen vai ei.

UPDATE_10420318 kirjoitti:

Saattaapi sekin jäädä haaveeksi. Mulla varmaan vaihtuu paikkakunta jossain vaiheessa ja sittenhän se törmääminen onkin jo ihan übermahdotonta... Kun en siis edes tiedä oliko mies paikkakuntalainen vai ei.

Harmi sitten.. silti ei se näkeminenkään ole täysin poissuljettu, you never know. Siis jos niin on tarkoitettu ja tähtiin kirjoitettu. Ainakin optimistit elävät pidempään jos ei muuta.

Inside juttu, mut joo laita vaan. Mä oon sun sit sun pullon henki ja katotaan kuka härnää ja ketä ;)

ap. kirjoitti:

Inside juttu, mut joo laita vaan. Mä oon sun sit sun pullon henki ja katotaan kuka härnää ja ketä ;)

Hehee, näin tehdään kun kohdataan taas ;)