Minä olen pian 7 vuotta seurustellut yhden miehen kanssa ja nyt näyttää siltä että suhteemme on tiensä päässä. Tässä on niin paljon kaikkea ja minä olen ihastunut toiseen mieheen. Ollaan käytännössä jo erottu ''nykyiseni'' kanssa, mutta vielä on asioita selvitettävä.
Asiaan -> Olen itse pian 20 vuotias nuori nainen ja ihastukseni kohde on 32 vuotias kahden lapsen isä, joka sattuu kaikenlisäksi olemaan kaukaista, nimenomaan KAUKAISTA sukua mulle. Monien monien sukupolvien takaa. Onko se outoa?
Entäs ikäeromme? Entäs 3 ja 4 vuotiaat lapset?
Mitä te ajattelisitte tällaisesta tilanteesta? Voisiko se onnistua?
Ihastukseni (on myös minusta kiinnostunut) on eronnut noin puolivuotta sitten ja on väleissä exänsä kanssa lasten vuoksi ja ero oli ollut muutenkin ihan sopuisa. En ole koskaan tavannut lapsia, enkä ole mitään tehnyt vielä ihastukseni kanssa asioiden eteen. Ollaan kerran baarissa juteltu ja aina kun ollaan jossain törmätty (asutaan samalla paikkakunnalla, mutta ollaan uusia tuttavuuksia) ja facebookissa on tullut ilmi meidän tunteemme, joita tässä yritetään vielä vähän rauhoitella, kun asiat on vähän miten on.
Kuulostaako ihan toivottomalta? 20 vuotias äitipuoli tuon ikäisille lapsille?
Tunnen hänen exänsä joten kuten ja täytyy myöntää, että ihmisenä hän on hyvin hankala ja varmasti tulee ilmaisemaan kantansa minusta. Jotenkin on aina tuntunut että tämä kyseinen naikkonen ei musta oikein pidä. Mulle hän on se ja sama, enkä ole mitenkään mustasukkainen. Hän vaan on sellainen ihminen jonka kanssa minulla ei ole mitään yhteistä.
Mutta mielipiteitä tarvitaan.. En tiedä mihin niitä tarvin mutta kiva ois kuulla muiden kokemuksia samankaltaisista tilanteista ja muuta. :)
Asiaan -> Olen itse pian 20 vuotias nuori nainen ja ihastukseni kohde on 32 vuotias kahden lapsen isä, joka sattuu kaikenlisäksi olemaan kaukaista, nimenomaan KAUKAISTA sukua mulle. Monien monien sukupolvien takaa. Onko se outoa?
Entäs ikäeromme? Entäs 3 ja 4 vuotiaat lapset?
Mitä te ajattelisitte tällaisesta tilanteesta? Voisiko se onnistua?
Ihastukseni (on myös minusta kiinnostunut) on eronnut noin puolivuotta sitten ja on väleissä exänsä kanssa lasten vuoksi ja ero oli ollut muutenkin ihan sopuisa. En ole koskaan tavannut lapsia, enkä ole mitään tehnyt vielä ihastukseni kanssa asioiden eteen. Ollaan kerran baarissa juteltu ja aina kun ollaan jossain törmätty (asutaan samalla paikkakunnalla, mutta ollaan uusia tuttavuuksia) ja facebookissa on tullut ilmi meidän tunteemme, joita tässä yritetään vielä vähän rauhoitella, kun asiat on vähän miten on.
Kuulostaako ihan toivottomalta? 20 vuotias äitipuoli tuon ikäisille lapsille?
Tunnen hänen exänsä joten kuten ja täytyy myöntää, että ihmisenä hän on hyvin hankala ja varmasti tulee ilmaisemaan kantansa minusta. Jotenkin on aina tuntunut että tämä kyseinen naikkonen ei musta oikein pidä. Mulle hän on se ja sama, enkä ole mitenkään mustasukkainen. Hän vaan on sellainen ihminen jonka kanssa minulla ei ole mitään yhteistä.
Mutta mielipiteitä tarvitaan.. En tiedä mihin niitä tarvin mutta kiva ois kuulla muiden kokemuksia samankaltaisista tilanteista ja muuta. :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
No, ei ole samaa kokemusta, sori, mutta ajatuksia tuo sun kirjoituksesi kyllä herätti.
Kaikki on siis yhä täyttä utopiaa, mutta fakta kuitenkin on, ettei se ex-vaimo voi olla sulle yhdentekevä, jos mielit osaksi hänen lastensa elämää. Sen ihmisen kanssa on tultava toimeen, vähintäänkin sen verran kuin järjestelyt sitä vaativat, joten jo lastenkin takia sun olis parasta alkaa asennoitumaan heidän äitiinsä kunnioittavammin. Se asenne nimittäin näkyy ja kuuluu susta ennen pitkää lapsillekin, halusit sinä niin tai et, ja lapsille ventovieraiden ihmisten mielipiteet heidän vanhempiaan kohtaan ovat erityisen tunneherkkä asia.
Toivon mukaan lasten huoltajuus on jaettu niin, että muksut saavat asua molemmilla vanhemmillaan, joten isän uusi morsmaikkukin tulee mukaan kuvioihin tuttujen arkirutiinien kautta. Siten se olisi helpointa: uusi luotettava ja hulehtiva aikuinen vaan, ei sen pelottavampi otus sentään.
Niin että, jos mies on oikeasti kiinnostunut sinusta puolisomielessä, ei "kaukainen sukulaisuus" ainakaan ole mikään este teidän liitollenne.
No eihän estä mikään että tapailet pari kertaa tätä miestä siis treffejä niin että alatte tuntea toisenne. Ja lapsia. Jos tuntuu hyvältä ja siltä mitä haluat, niin etenet. Jos rakastat ja haluat elää tuota elämää juuri noin, niin anna mennä vaan. Kokeilemalla selviää. Kai sä aina voit jarrut lyödä päälle ja lopettaa suhteen.
Kiitos kommenteista! Jotenkin tuntuu kivalta saada tuollaisia kommentteja, vaikka odotin kyllä kamalaa negatiivisuuden vyöryä jostain syystä...
Ensimmäiselle kommentoijalle sen verran että ymmärsit väärin mun pointin tuosta hänen exäänsä suhtautumisesta. Minulle on siis samantekevää, että mitä hän minusta ajattelee entisen miehensä uutena naisena, mutta ei todellakaan ole ''ihan sama'' muuten. Minä en todellakaan kestäisi sellaista tilannetta, jossa tuntisin oloni ulkopuoliseksi ja olisin ikäänkuin se ''ilkeä äitipuoli'', ei, musta ei sellaiseen oo. Mä nimenomaan tahdon olla lasten kanssa tekemisissä hiljalleen aloittaen. Olen valmis kantamaan lapsista vastuuta ja tekemään asioita heidänkin puolesta. Auttaa kyydityksissä ja olla turvallinen aikuinen ympärillä.
Vaikka itse olen pian vasta 20, niin lapsista mulla on kokemusta paljon ja koen kyllä olevani henkisesti vanhempi mitä olen. Mua on aina kiinnostanut hieman mua vanhemmat miehet, juuri heidän kypsyytensä takia.
Niin ja lasten huoltajuus on jaettu kyllä. Lapset on yleensä viikonloput isänsä luona ainakin, mutta en tiedä heidän järjestelyistä vielä sen enempää.