En tiedä mitä ajatella, miten toimia...
Työpaikallani on aivan käsittämättömän upea ihminen, jonka kanssa niin ajatukset, huumori kuin harrastuksetkin osuvat yksiin. Kumpikin olemme varattuja omilla tahoillamme. Työpaikalla on kyllä huomattu meidän välillämme oleva kemia ja luultu meillä olevan jo suhdekin. Suhdehuhuille olemme naureskelleet jopa yhdessä ja olemme vakuutelleet toisillemme sekä muille sen olevan vain ystävyyttä. Nyt minusta on alkanut tuntua siltä, että tuo "ystävyys" on muuttunut ihastumiseksi. Viestittelemme lähes päivittäin ja viestit ovat usein hyvin vihjailevia. Toisinaan hän kutsuu viesteissään minua "murusekseen"... Itse olen kuitenkin pidättäytynyt arvoituksellisella tasolla, uskaltamatta näyttää todellisia tunteitani häntä kohtaan. Pelkään tunteideni olevan yksipuolista ja että tämän erikoislaatuisen ihmisen tunteet ovat todellakin vain ystävyyttä, kuten hän on asian ilmaissut keskusteluissamme. Voisin kutsua meitä jopa sielunkumppaneiksi ja sellaista tunnetta en ole saanut kuin kerran aikaisemmin elämäni aikana. Mikäli en olisi varattu, niin varmasti olisin tuonut tunteeni selkeämmin esille hänelle. Ehkä pelkään eniten kuitenkin sitä, että hän tuntee samoin, enkä osaisi silloin päättää mitä tehdä...
Työpaikallani on aivan käsittämättömän upea ihminen, jonka kanssa niin ajatukset, huumori kuin harrastuksetkin osuvat yksiin. Kumpikin olemme varattuja omilla tahoillamme. Työpaikalla on kyllä huomattu meidän välillämme oleva kemia ja luultu meillä olevan jo suhdekin. Suhdehuhuille olemme naureskelleet jopa yhdessä ja olemme vakuutelleet toisillemme sekä muille sen olevan vain ystävyyttä. Nyt minusta on alkanut tuntua siltä, että tuo "ystävyys" on muuttunut ihastumiseksi. Viestittelemme lähes päivittäin ja viestit ovat usein hyvin vihjailevia. Toisinaan hän kutsuu viesteissään minua "murusekseen"... Itse olen kuitenkin pidättäytynyt arvoituksellisella tasolla, uskaltamatta näyttää todellisia tunteitani häntä kohtaan. Pelkään tunteideni olevan yksipuolista ja että tämän erikoislaatuisen ihmisen tunteet ovat todellakin vain ystävyyttä, kuten hän on asian ilmaissut keskusteluissamme. Voisin kutsua meitä jopa sielunkumppaneiksi ja sellaista tunnetta en ole saanut kuin kerran aikaisemmin elämäni aikana. Mikäli en olisi varattu, niin varmasti olisin tuonut tunteeni selkeämmin esille hänelle. Ehkä pelkään eniten kuitenkin sitä, että hän tuntee samoin, enkä osaisi silloin päättää mitä tehdä...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jos olette molemmat varattuja, ehkä vakavastikin...kuten avoliitossa/naimisissa ja lapsiakin niin mieti uudestaan.
Kun ihmiset ovat tarpeeksi kauan päivittäin tekemisissä niin moni voi alkaa vaikuttaa "sielunkumppaneilta".
"Mikäli en olisi varattu, niin varmasti olisin tuonut tunteeni selkeämmin esille hänelle."
Aah, vaikka hän on varattu?
On aika naurettavaa että puhut itsestäsi "ystävänä" vaikka tunteesi ovat lähinnä seksuaalisia&romanttisia ja olet valmis tuhoamaan useamman ihmisen elämän sinun tunteeisi takia.
Eipä liene yllättävää että tämä tulee tässä pikkujoulujen kohdalla julki.
Jos te kummatkin tunnette toisianne kohtaan noin niin ehkä kannattaisi selvittää yhdessä ajatuksia vaikkapa kahvilla. Sielunkumppania ei helposti löydä. Sitä paitsi te huijaatte jo puolisoitannekin. Tsemppiä.
Ihminen täytyy tuntea todella hyvin ennenkuin häntä voi peräti sielunkumppaniksi kutsua. Pelkän ihastumisen perusteella esim.jossain työpaikalla näin ei kannata uskoa. Sielunkumppanuus selviä vasta vuosien saatossa. Kun kerran olette molemmat varattuja niin asia kannattaa jättää pelkän ihastelemisen tasolle ja kunnioittaa molempien aviokumppaneita.
Millainen on tämä työpaikka? Siis tarkemmin ala?
Rento työpaikka, patologian laitos.
Palveluala.
Hah! ; ) , joo, täytyy olla todella rento työpaikka, meinaan jos itse omaa ihastustani olisin murusekseni kutsunut, nin jos ei ihan avokämmenestä olisi tullut, niin vähintään jäätäväksi olisi ilmapiiri muuttunut, mutta sehän tähän talviaikaan sopiikin.
Patologianlaitoksella on paljonkin "murusia" kylmäkaapeissa....
Missä kaupungissa?
Moralisointi, tietämättä asioista ja taustasta enempää, niin on täysin turhaa. Lapsia ei ole taustalla ja liittoja ei ole virallistettu kirkon kansissa. Aion ottaa asian vielä esille, ehkä jo pian pidettävissä pikkujouluissa. Jonkun sydän tässä kuitenkin särkyy, mutta sellaista se elämä vain joskus on, itsekästä ja oman onnensa hakemista.
No minkä perusteella sitä pitäisi sanoa asioita ellei kerrotun tekstin?
Jos on varattu ja haikailee muita niin turha siinä on mitään pas-kaa jauhaa vaan säälittävää pettämistä se on.
Erotaan ensin ja sitten katellaan muita.
jos siltä tuntuu niin kannattaa varmaan saattaa nykyinen suhteesi loppuun, ennen kuin ryhdyt sekaantumaan muiden suhteisiin.