Pelkään hirveästi mokaavani tai tekeväni jonkin virheen, lähinnä omissa työtehtävissäni. Tämän takia vihaan ottaa vastuuta ja tehdä päätöksiä. Tämänpäivän työelämä kuitenkin vaatii molempia ja tämän takia olen jatkuvasti ahdistunut.
Pahimmat tilanteet ovat ne kun jälkikäteen tulee ilmi jokin virhe jonka olen tehnyt. Ahdistus tulee aaltona ja se tuntuu ihan hirveälle, vähän kuin paniikkikohtaus. Tämän jälkeen saatan olla useamman päivän ihan romuna. Alan mielessäni suurentelemaan virhettä ja ajattelen kaikkein pahinta seurausta. Esim viime kuussa tein rahoitus suunnitelman ja sinne oli sitten ilmestynyt painovirhepaholainen jota en ollut huomannut. Loppujen lopuksi virhe korjattiin ja sillä ei ollut oikeastaan mitään merkitystä. Ennen virheen korjaamista kieriskelin paripäivää hirveissä skatastrofi ajatuksissa ja ajattelin että nyt mun pikkumoka on pilannut kaiken. Tämmöisiä tapahtuu aina silloin tällöin ja niistä koskaan seuraa kuitenkaan mitään mutta miten mä saisin sen tonne päähäni??
Enhän minä itsekkän ketään syytä virheistä joita tosiaa muutkin töissä tekee vaan ajattelen enemminkin että niitä vaan tapahtuu kun tekijänä on ihminen. Jos minä ajattelen näin niin varmaan suuri osa muistakin. Mikäli töissä joku on huutanut toiselle tämän tekemästä virheestä tai muuten kohdellut huonosti niin ajattelen että tämä ihminen on täysi idiootti ja mun kaikki sympatiat on virheen tekijän puolella. Luultavasti näin ajattelee myös suuri osa muista ihmisistä. Ja tiedän myös ettei ketään tee niitä tahallaan niin miksi joku ajattelisi että mä tekisin ne tahallani. Lisäksi työtehtäväni eivät liity esim kenenkään terveyteen millään tavalla vaan loppujen lopuksi niiden merkitys on vähäinen, verrattuna esim lääkärin tekemään virheeseen. En mä lääkäriäkään syytä jos tämä tekee vahingon sillä hän on vain ihminen. LIsäksi lääkäreillä on vielä paineita näiden määrärahojen kanssa ja heidän päätöksensä pahimmillaan voivat olla kohtalokkaitakin, mutta omat päätökseni näiden rinnalla ihan mitättömiä. Eli miksi siis ahdistun näin paljon??
Jotenkin tuntuu että se ahdistava aalto tulee itsestään eikä sitä voi hallita. Lisäksi nämä katastrofi ajatuksen mun päässäni ovat melkein pakonomaisia enkä saa niitä lieventymään vaikka kuinka ajattelisin aikaisemmin kirjoittamiani tekijöitä.
En tiedä sitten onko kaiken takana jokin ihmispelko. Kuitenkin on niitäkin jotka eivät osaa ajatella kuten minä vaan ajattelevat syyttävästi, että virheen tekijä on idiootti ja huolimaton jne. Eli näitä perfektionisteja jotka eivät salli itselleen yhtään virhettä ja täten eivät hyväksy muidenkaan. Näitä ihmisiä on kuitenkin vähän mutta heidän takiaan meikäläinen potee näitä ahditksiaan.
Miten te muut ajattelette omista virheistänne ja miten hyväksytte ne ilman että syytätte itseänne ja kieritte ahdituksessa?? mikä voisi toimia kun tämäkin pidemmän päälle aika raskasta? ja ennen kuin kehitän itselleni jonkin burnoutin...
Pahimmat tilanteet ovat ne kun jälkikäteen tulee ilmi jokin virhe jonka olen tehnyt. Ahdistus tulee aaltona ja se tuntuu ihan hirveälle, vähän kuin paniikkikohtaus. Tämän jälkeen saatan olla useamman päivän ihan romuna. Alan mielessäni suurentelemaan virhettä ja ajattelen kaikkein pahinta seurausta. Esim viime kuussa tein rahoitus suunnitelman ja sinne oli sitten ilmestynyt painovirhepaholainen jota en ollut huomannut. Loppujen lopuksi virhe korjattiin ja sillä ei ollut oikeastaan mitään merkitystä. Ennen virheen korjaamista kieriskelin paripäivää hirveissä skatastrofi ajatuksissa ja ajattelin että nyt mun pikkumoka on pilannut kaiken. Tämmöisiä tapahtuu aina silloin tällöin ja niistä koskaan seuraa kuitenkaan mitään mutta miten mä saisin sen tonne päähäni??
Enhän minä itsekkän ketään syytä virheistä joita tosiaa muutkin töissä tekee vaan ajattelen enemminkin että niitä vaan tapahtuu kun tekijänä on ihminen. Jos minä ajattelen näin niin varmaan suuri osa muistakin. Mikäli töissä joku on huutanut toiselle tämän tekemästä virheestä tai muuten kohdellut huonosti niin ajattelen että tämä ihminen on täysi idiootti ja mun kaikki sympatiat on virheen tekijän puolella. Luultavasti näin ajattelee myös suuri osa muista ihmisistä. Ja tiedän myös ettei ketään tee niitä tahallaan niin miksi joku ajattelisi että mä tekisin ne tahallani. Lisäksi työtehtäväni eivät liity esim kenenkään terveyteen millään tavalla vaan loppujen lopuksi niiden merkitys on vähäinen, verrattuna esim lääkärin tekemään virheeseen. En mä lääkäriäkään syytä jos tämä tekee vahingon sillä hän on vain ihminen. LIsäksi lääkäreillä on vielä paineita näiden määrärahojen kanssa ja heidän päätöksensä pahimmillaan voivat olla kohtalokkaitakin, mutta omat päätökseni näiden rinnalla ihan mitättömiä. Eli miksi siis ahdistun näin paljon??
Jotenkin tuntuu että se ahdistava aalto tulee itsestään eikä sitä voi hallita. Lisäksi nämä katastrofi ajatuksen mun päässäni ovat melkein pakonomaisia enkä saa niitä lieventymään vaikka kuinka ajattelisin aikaisemmin kirjoittamiani tekijöitä.
En tiedä sitten onko kaiken takana jokin ihmispelko. Kuitenkin on niitäkin jotka eivät osaa ajatella kuten minä vaan ajattelevat syyttävästi, että virheen tekijä on idiootti ja huolimaton jne. Eli näitä perfektionisteja jotka eivät salli itselleen yhtään virhettä ja täten eivät hyväksy muidenkaan. Näitä ihmisiä on kuitenkin vähän mutta heidän takiaan meikäläinen potee näitä ahditksiaan.
Miten te muut ajattelette omista virheistänne ja miten hyväksytte ne ilman että syytätte itseänne ja kieritte ahdituksessa?? mikä voisi toimia kun tämäkin pidemmän päälle aika raskasta? ja ennen kuin kehitän itselleni jonkin burnoutin...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Työpaikalla on jotain mätää, jos siellä 1. reagoidaan vain virheisiin 2. esitetään kritiikki aina negatiivisessa muodossa. Toisinkin sen voi nimittäin tehdä, koska se on osaamis- ja valintakysymys.
Negatiivinen kommunikointi on omiaan lisäämään työntekijöiden virheentekopelkoja, ym. Asia pitää uskaltaa nostaa päivänvaloon, jos porukka alkaa oireilla sen pelon takia enemmänkin. Kokemusta on: työilmapiirin paraneminen rentouttaa koko porukan parempiin tuloksiin.
Yksilötasolla sä kuulut tekevän ne alkeellisimmat virheet, joita ihminen voi itselleen tehdä, eli mollaat ja haukut itseäsi hiljaa pääsi sisällä. Niin EI pidä tehdä. Itseään tulee kannustaa ja tukea omilla ajatuksillaan, eikä päinvastoin. Kyllä ympäristön ja duunitehtävien paineet ja stressitekijät huolehtivat siitä, että skarpata saa ja kybällä koko ajan, joten kuka tukee mieltä pysymään täysjärkisenä tässä hulunmyllyssä ellei yksilö itse!
Mä teen nykyään töitä kotitoimistossa ja olen vastuussa vaikka mistä ketjun viimeisenä lenkkinä ennen valmistusprosessia, joten mulla luulis olevan helvetilliset paineet, että jos mokaan menee koko työ pilalle ja asiakas joutuu maksaan mun mokista.
No, hulluksihan mä tulisinkin, jos tuollaista mantraa päässäni toistaisin.
Minä otan selvää, kysyn ihmisiltä mielipiteitä ja apua, katsotutan työni monella tyypillä jos olen epävarma, joten jos joku virhe menee siitäkin huolimatta tuotantoon asti, se on sitten vaan inhimillistä ja sillä siisti. Mulla on kuitenkin puhdas omatunto, koska keskityin hommaani ja kuuntelin intuitiotanikin, eli tein kaikkeni, ja se näkyy myös kaikessa, miinus se yks virhe.
Kuten sanoit, virheitä tulee jokaiselle joskus, mutta ne virheet eivät ole mikään juttu, sillä kokonaisuus aina ratkaisee. Jos joku jää nipottamaan siitä virheestä, niin on lupa antaa palautetta sille nipottajallekin sen omasta asenteesta.
Sinäkin voit oikoluettaa tekstit ja numerotaulukot kollegoillas ennen kuin julistat ne "valmiiksi". Neljät silmät näkee enemmän kuin kahdet, jne. Ja mokan jälkeen käy läpi syyt mistä se johtui, ja sitten päästät sen asian menemään, sillä sehän kyllä menee jos sinä et päästä sitä tekeen pesäänsä sun ajatuksiisi.