Kuka minä olen? - kaikki vastaukset ovat vääriä

Seuraavassa tekstissä Haich-osuudessa selvitetään "värähtelytiloja". Ellu saavutti läsnäolon tilan, joka on sama tila kuin Ramana Maharshin "Kuka minä olen?" -tila.

Todellisuudessa kukaan ei saavuta mitään läsnäolon tilaa, vaan läsnäolo on.
Läsnäolo ei ole näet oikeasti tila (tilaan liitetään rajat, läsnäolossa ei ole rajoja).



--------
MIKSI MEILLÄ ON TUNTEITA? (viestiä on lyhennetty)

Kirjoittanut Sarah Biermann (limitless-one.com)
Maaliskuu 2009
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine

...
Kirjassaan "Initiation" Elisabeth Haich kirjoitti kokemuksistaan papittarena muinaisessa Egyptissä ja omasta vihkimysprosessistaan. Se toi tarkoituksellisesti esiin voimakkaita tunteita (positiivisia ja negatiivisia). Ptahhotep oli häntä opettanut pappi. Tämä selitti hänelle tunteita.

"Rakas lapsi", hän aloitti, "kuten olen jo selittänyt sinulle, vihkimys merkitsee tulemista tietoiseksi korkeimmalla tasolla, jumalaisella tasolla. Tähän kykeneminen vaatii pitkää fyysistä harjoittelua ja henkistä valmistautumista. On ensin vahvistettava hermoja, jotta ne kestävät nämä korkeat värähtelyt ilman vahingoittumista, ilman kuolemaa.

"Tietoiseksi tuleminen tietyllä tasolla merkitsee tuon tason värähtelyominaispiirteiden saattamista hermoihin ja niiden kautta kehoon. Siitä ajankohdasta lähtien kun keho syntyy eli ajankohdasta kun "itse" asettuu siihen, keho kehittää kestävyysvoimaa, joka vastaa siinä asuvan hengen keskimääräistä tietoisuusastetta.

"Elävän olennon tietoisuusaste vaihtelee ylös ja alas riippuen sen tunnetilasta värähtelyoktaavin rajoissa. Nämä vaihtelut eivät kuitenkaan saa ylittää hermojen joustavuutta, sillä jos näin tapahtuu, syntyy enemmän tai vähemmän vakavia vammoja tai sairauksia, jopa kuolema. Värähtely joka kuuluu luovaan elinvoimaenergiaan, on ehdottomasti tappavaa olennoille, joiden tietoisuus ei ole vielä saavuttanut tätä tasoa.

"Suuri vihkimys merkitsee ikuisen olemuksen elinvoimaenergian ja luovien värähtelyjen tietoista kokemista - näiden värähtelyjen kokemista kehityksen joka tasolla ja alkuperäisessä taajuudessa ilman transformoitumista ja näiden värähtelyjen samanaikaista saattamista hermoihin ja kehoon."

Aloitettiin tuottamalla tarkoituksellisesti tunnetiloja unikuvia käyttäen. Kun tämä hallittiin, oli koettava erilaisia tunnetiloja käskystä, ilman unikuvia, siirtyen alimmasta korkeampaan. Sitten harjoiteltiin nopeaa vaihtamista tunnetilasta toiseen.

Seuraavana askeleena oli kokea vastakkaisia tunnetiloja, yksi toisensa jälkeen, ilman että aikaa hukattiin siirtymään. Nämä vaihtuivat syvästä surusta suureen hilpeyteen tai pelosta itsevarmaan rohkeuteen.

"Ihmiset uskovat, että on aina oltava jokin syy iloon tai onnellisuuteen. Unikuvaharjoitusten avulla kuvittelemme ensin, että meillä on syy olla jollain tuulella. Näin opimme hallitsemaan itse syitä! Koska meillä ei kuitenkaan ole varsinaista syytä, meidän on kuviteltava sellainen.

"Sitten tulee seuraava askel kokea itse tunnetila ilman syytä. Pitkän harjoittelun jälkeen huomaamme, että olemme aina kuvitelleet, että meillä on ollut syy surullisuuteen, iloisuuteen, masennukseen tai innokkuuteen jne. Näiden harjoitusten avulla tulemme vakuuttuneiksi siitä, ettei elämämme tapahtumilla ja tilanteilla saa olla mitään vaikutusta meihin. Huomaamme, että jokainen tietoisuustila nousee - ja voi nousta vain - itsestämme. Sama tapahtuma voi saada yhden ihmisen nauramaan ja toisen kyyneliin, kun taas kolmannelle se on täysin samantekevä. Näin on, koska jokainen pelkästään heijastaa ulospäin omaa sisäistä asennettaan ja vain sisäinen asenne synnyttää reaktion, eivät ulkoiset tapahtumat sinänsä."

Tämän kaiken tunneharjoittelun lopputulos on se, että pystymme kokemaan kaiken tason tunteita ja samaan aikaan ylläpitämään laajennettua näkökulmaa tietäen, että todellinen itse on koskematon (ollen moniulotteinen). Olemme saavuttaneet järkkymättömän tunnemaltin tietäen, että "se mitä maan päällä tapahtuu, on vain meidän tilapäisesti aikaan ja paikkaan heijastamaa unta."

Tämä on tunnevapautta!

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

" Itämaisessa ajattelussa on käsite "tyhjä huone"?
Minusta siinäkin on nuo kolme, eli tila=huone tyhjä=kokemus kokija=mieli "

Tuo on hiukan vääntämistä länsimaiseen ajatteluun. Lännen ajattelussa päädyttiin filosofian ja uskonnon tuloksena siihen, että on olemassa henki ja aine, mieli ja fyysinen. Ja ne ovat toistensa vastakohtia.

Idässä puolestaan päädyttiin ajatukseen, että on mieli ja muoto. Tuosta on helppo jo ajatella, että sana mieli ei tarkoita ihan samaa idässä ja lännessä näissä tapauksissa. Kuten vaikka sana tyttö saa eri merkityksen, jos puhutaan samassa yhteydessä naisesta kuin jos puhuttaisiin pojasta.

Lännessä henki ja aine ovat pohjimmiltaan vastakohtia, idässä muoto ja mieli eivät ole. Mieli ja muoto ovat saman asian kaksi puolta, kuin kolikossa. Maailman muodot nähdään mielen muotoina. Ne ovat peräisin mielestä. Eli vaikkapa näemme tietyt asiat tietyllä tavalla, koska mielemme toimii niin.

Toisin sanoen idässä ei ole mitään huonetta erillään kokijasta. Kokija on se huone ja huone on se kokija. Niitä ei voi erottaa toisistaan todellisuudessa. Vain mieli (ajatus ja muisti) luo illuusion (abstraktion) pysyvästä tarkkailijasta, jolle kokemus tapahtuu. Illuusion jostain joka seisoo huoneessa ja tarkkailee tapahtumia. Ja illuusion siitä, että on joku tai jotain huoneen ulkopuolella viestimässä jotain. Idässä on vain yksi tapahtuma, kokeminen. Esim. tästä syystä idässä ei ole koskaan noussut ongelmaa siitä, miten henki vaikuttaa aineeseen tai mikä on henkisen ja fyysisen maailman ero.

Eli voisi sanoa, että kaikki on mieltä tai mielestä. Joka on järjetön lause, koska se ei merkitse käytännössä mitään. Mutta juuri siinä onkin aloittajan pointti. Kaikki maailman luokittelut, ominaisuudet, jakaminen jne. ovat peräisin mielestä. Ne ovat mielen luokkia, konsepteja, joita ei ole todellisessa maailmassa. Se, että on jumaluus, on konsepti. Se, että ei ole jumaluutta, on konsepti. Se, että on henkisiä asioita, on konsepti. Se, että on maallisia asioita, on konsepti jne.

Kuten aloittaja sanoo, se mikä tulee mieleen, se kaikki on väärin. Koska kaikki ajatukset ovat noita konsepteja. Konkreettinen tai todellinen, sanaton maalma ei sisällä konsepteja. Siksi ajatus ei voi koskaan tavoittaa sitä. Ja kun mieli yrittää luokitella maailmaa, selvittää millainen se on, se unohtaa että se itse on osa maailmaa. Luokittelija yrittää luokitella itseään. Kierrämme loputonta kehää filosofian ja uskontojen suossa. Kunnes tulee hetki jolloin koko yritys raukeaa järjettömänä ja jäljellä on vain se "läsnäolon tila".

Tarkennan:
Läsnäolon tila ei ole tila. Läsnäolo on parempi sana. Voi viitata, muttei kertoa miten asia on.
Koan tarkoittaa: vastaa olemalla, älä ajattelemalla.

Aivan loistava havainto! Olet oikeassa.

Pyhän kolminaisuuden löysit. Nuo prinsiipit ovat universumissa ja meissä kaikissa. Läsnäolo, Tila ja Viestintä.

Läsnäolo on itsessään ääretön, vain imntuitiivisesti elettävissä. Tilaan mieleen heijastettuna syntyy läsnäolon projektio, jonka voimme visuaalisesti nähdä.

ZenKivi kirjoitti:

" Itämaisessa ajattelussa on käsite "tyhjä huone"?
Minusta siinäkin on nuo kolme, eli tila=huone tyhjä=kokemus kokija=mieli "

Tuo on hiukan vääntämistä länsimaiseen ajatteluun. Lännen ajattelussa päädyttiin filosofian ja uskonnon tuloksena siihen, että on olemassa henki ja aine, mieli ja fyysinen. Ja ne ovat toistensa vastakohtia.

Idässä puolestaan päädyttiin ajatukseen, että on mieli ja muoto. Tuosta on helppo jo ajatella, että sana mieli ei tarkoita ihan samaa idässä ja lännessä näissä tapauksissa. Kuten vaikka sana tyttö saa eri merkityksen, jos puhutaan samassa yhteydessä naisesta kuin jos puhuttaisiin pojasta.

Lännessä henki ja aine ovat pohjimmiltaan vastakohtia, idässä muoto ja mieli eivät ole. Mieli ja muoto ovat saman asian kaksi puolta, kuin kolikossa. Maailman muodot nähdään mielen muotoina. Ne ovat peräisin mielestä. Eli vaikkapa näemme tietyt asiat tietyllä tavalla, koska mielemme toimii niin.

Toisin sanoen idässä ei ole mitään huonetta erillään kokijasta. Kokija on se huone ja huone on se kokija. Niitä ei voi erottaa toisistaan todellisuudessa. Vain mieli (ajatus ja muisti) luo illuusion (abstraktion) pysyvästä tarkkailijasta, jolle kokemus tapahtuu. Illuusion jostain joka seisoo huoneessa ja tarkkailee tapahtumia. Ja illuusion siitä, että on joku tai jotain huoneen ulkopuolella viestimässä jotain. Idässä on vain yksi tapahtuma, kokeminen. Esim. tästä syystä idässä ei ole koskaan noussut ongelmaa siitä, miten henki vaikuttaa aineeseen tai mikä on henkisen ja fyysisen maailman ero.

Eli voisi sanoa, että kaikki on mieltä tai mielestä. Joka on järjetön lause, koska se ei merkitse käytännössä mitään. Mutta juuri siinä onkin aloittajan pointti. Kaikki maailman luokittelut, ominaisuudet, jakaminen jne. ovat peräisin mielestä. Ne ovat mielen luokkia, konsepteja, joita ei ole todellisessa maailmassa. Se, että on jumaluus, on konsepti. Se, että ei ole jumaluutta, on konsepti. Se, että on henkisiä asioita, on konsepti. Se, että on maallisia asioita, on konsepti jne.

Kuten aloittaja sanoo, se mikä tulee mieleen, se kaikki on väärin. Koska kaikki ajatukset ovat noita konsepteja. Konkreettinen tai todellinen, sanaton maalma ei sisällä konsepteja. Siksi ajatus ei voi koskaan tavoittaa sitä. Ja kun mieli yrittää luokitella maailmaa, selvittää millainen se on, se unohtaa että se itse on osa maailmaa. Luokittelija yrittää luokitella itseään. Kierrämme loputonta kehää filosofian ja uskontojen suossa. Kunnes tulee hetki jolloin koko yritys raukeaa järjettömänä ja jäljellä on vain se "läsnäolon tila".

Lue lisää

Sanojen käyttö on vaikeaa kun itse asiakin on ainakin minulle ????
Kokemus? Mieli? Itse??
Palataan

hellin63 kirjoitti:

Sanojen käyttö on vaikeaa kun itse asiakin on ainakin minulle ????
Kokemus? Mieli? Itse??
Palataan

ZenKivi Perustellisesti kuvailet kyllä.
Olemme asioiden parissa joihin voi vain viitata. Joten helposti takertuu viittaan eikä oivalla mihin viitattaan.

kun puhutaan mielentilasta tuleeko mielesi kuutio, huone, vai oleminen?

Kunnes tulee hetki jolloin koko yritys raukeaa järjettömänä ja jäljellä on vain se "läsnäolon tila"

Minusta intuitio on jäänyt liian vähälle pohdinnalle. mielen konseptit ovat minusta ns. egon viritelmiä

.................... kirjoitti:

Aivan loistava havainto! Olet oikeassa.

Pyhän kolminaisuuden löysit. Nuo prinsiipit ovat universumissa ja meissä kaikissa. Läsnäolo, Tila ja Viestintä.

Läsnäolo on itsessään ääretön, vain imntuitiivisesti elettävissä. Tilaan mieleen heijastettuna syntyy läsnäolon projektio, jonka voimme visuaalisesti nähdä.

Lue lisää

ääretön, vain imntuitiivisesti elettävissä

Juuri sitä intuitiivista pohdiskelen. On olemassa jopa tieteen havaitsema "kaukovaikutus?" "lähdekenttä?" On uudelleen otettu käyttöön ainakin joidenkin toimesta ns. eetteri joka oli viime vuosisadalla jonkinmoinen "radioyhteys" kaiken (elollisen) välillä

Riittävästi rauhoittamalla oman mieleni touhuamisen (egon) mahdollistan "liittymiseni" kaiken kattavan yhteyteen (intuitioon). Korjatkaa ja ajatelkaa itse.