Olen kamppaillut jo monta vuotta niin masennuksen kuin erilaisten ahdituneisuus häiriöiden kanssa. Välillä menee vähän paremmin ja välillä sitten taas huonommin. Tällä hetkellä taas vähän huonompi vaihe... tein tossa huvikseni Beckin masennustestin ja sain 30 pistettä. Olen käynyt 4 vuotta terapioissa ja 5 vuotta syönyt masennuslääkkeitä. Terapian lopetin vuosi sitten, tuntui ettei siitä enää ollut hyötyä kun itsekin osasin jo vastata kysymyksiini ja puhuttavaakaan ei oikein enää ollut. Eikä kukaan muu kuin minä itse voi vaikuttaa mun omaan pääkoppaan ja ajatuksiini.
Olen huomannut tässä mitä vanhemmaksi tulen niin sitä vähemmän pidän ihmisistä ja tästä yhteiskunnasta.
Ihmiset ovat hirveän ilkeitä ja itsekkäitä. Moni ajaa vain omaa etuaan. Ihmiset puhuvat hirveästi pahaa toisistaan, melkein aina kun joku puuttuu porukasta häntä arvostellaan. Lisäksi järkytyin kun hyvä ystäväni jota olen aina pitänyt hyvin empaattisena ja toisia ajattelevana ihmisenä pettää tällä hetkellä toista ystäväänsä tämän miehen kanssa. Kuinka monta oman ikäistä yh:ta jo tunnen, enemmän kuin niitä naimisissä oleva taikka sinkkuja. Moni liitoista on juuri päätynyt siihen että toista petetään tai toinen on muuten täysi ääliö, esim. väkivaltainen, ei tee mitään ei edes töitä, elää toisen kustannuksella, määrää kaikesta jne....
Työelämäkin on tänä päivänä rankkaa, yhdellä ihmisellä on liikaa tekemistä ja vastuuta. Pomo huutaa kun tulosta ei synny vaikka toinen tekee parhaansa. Työelämä ajaa tänäpäivänä monet burnouttiin tai ainakin sen partaalle. Alallakaan ei ole hirveästi merkitystä. Moni huonopalkkainenkin työ saattaa olla työmäärältään aivan älytön. Työtä ei pysty tekemään kunnolla kun ei ole aikaa. Sitten siitä saa kuulla kun asiat tehty huonosti vaikka parhaansa on yrittänyt. Stten kun yrittää kertoa ettei työn teko ole mahdollista sillä tasolla mitä vaaditaan saa kuulla olevansa huono ja epäpätevä.
Tiedän että olen kiltti ja en halua koskaan kenellekkään mitään pahaa. Lapsena jo kun aiheutin siskoille pahan mielen kun riidelttiin mulle tuli itselle siitä aina tosi paha mieli ja aina oli pyydettävä anteeksi monta kertaa että oma pahaolo hälveni. En enää koskaan riitele kenenkään kanssa koska en halua itselleni sitä inhottavaa oloa toisen mielen pahoittamisesta. Mua jotenkin inhottaa elää muiden kanssa jotka tietoisestikkiin loukkaavat toisiaan. Eivätkö ihmiset oikeasti ajattele ennen kuin tekevät miltä se toisesta tuntuu. Tiedän että joiltain puuttuu kyky empaattiseen ajatteluun mutta se määrä mitä ihmiset tekevät toisilleen paskaa, on ihan älytöntä.
Mua ei ole kukaan koskaan pettänyt, paskaa olen saanut niskaan muutaman kerran työ ja kouluelämässä kun en ole tehnyt jotain riittävän hyvin. Vaikkei omia kokemuksia tästä niin olekkaan en silti oikein usko enää ihmisiin ja heidän hyvyyteensä. Liikaa joutuu näkemään vierestä ja kuulemaan. Pakko sitä on kuitenkin tässä yhteiskunnassa elää ja olla. Ei sitä rahaakaan puussa kasva.
Olen huomannut tässä mitä vanhemmaksi tulen niin sitä vähemmän pidän ihmisistä ja tästä yhteiskunnasta.
Ihmiset ovat hirveän ilkeitä ja itsekkäitä. Moni ajaa vain omaa etuaan. Ihmiset puhuvat hirveästi pahaa toisistaan, melkein aina kun joku puuttuu porukasta häntä arvostellaan. Lisäksi järkytyin kun hyvä ystäväni jota olen aina pitänyt hyvin empaattisena ja toisia ajattelevana ihmisenä pettää tällä hetkellä toista ystäväänsä tämän miehen kanssa. Kuinka monta oman ikäistä yh:ta jo tunnen, enemmän kuin niitä naimisissä oleva taikka sinkkuja. Moni liitoista on juuri päätynyt siihen että toista petetään tai toinen on muuten täysi ääliö, esim. väkivaltainen, ei tee mitään ei edes töitä, elää toisen kustannuksella, määrää kaikesta jne....
Työelämäkin on tänä päivänä rankkaa, yhdellä ihmisellä on liikaa tekemistä ja vastuuta. Pomo huutaa kun tulosta ei synny vaikka toinen tekee parhaansa. Työelämä ajaa tänäpäivänä monet burnouttiin tai ainakin sen partaalle. Alallakaan ei ole hirveästi merkitystä. Moni huonopalkkainenkin työ saattaa olla työmäärältään aivan älytön. Työtä ei pysty tekemään kunnolla kun ei ole aikaa. Sitten siitä saa kuulla kun asiat tehty huonosti vaikka parhaansa on yrittänyt. Stten kun yrittää kertoa ettei työn teko ole mahdollista sillä tasolla mitä vaaditaan saa kuulla olevansa huono ja epäpätevä.
Tiedän että olen kiltti ja en halua koskaan kenellekkään mitään pahaa. Lapsena jo kun aiheutin siskoille pahan mielen kun riidelttiin mulle tuli itselle siitä aina tosi paha mieli ja aina oli pyydettävä anteeksi monta kertaa että oma pahaolo hälveni. En enää koskaan riitele kenenkään kanssa koska en halua itselleni sitä inhottavaa oloa toisen mielen pahoittamisesta. Mua jotenkin inhottaa elää muiden kanssa jotka tietoisestikkiin loukkaavat toisiaan. Eivätkö ihmiset oikeasti ajattele ennen kuin tekevät miltä se toisesta tuntuu. Tiedän että joiltain puuttuu kyky empaattiseen ajatteluun mutta se määrä mitä ihmiset tekevät toisilleen paskaa, on ihan älytöntä.
Mua ei ole kukaan koskaan pettänyt, paskaa olen saanut niskaan muutaman kerran työ ja kouluelämässä kun en ole tehnyt jotain riittävän hyvin. Vaikkei omia kokemuksia tästä niin olekkaan en silti oikein usko enää ihmisiin ja heidän hyvyyteensä. Liikaa joutuu näkemään vierestä ja kuulemaan. Pakko sitä on kuitenkin tässä yhteiskunnassa elää ja olla. Ei sitä rahaakaan puussa kasva.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Moi.
Luin kirjoituksesi ja ajattelin vastata ees jotakin sulle. Mun parisuhde päättyi eroon nyt viime heinäkuussa. Olet oikeassa ainakin siinä, että toinen vaan määrää kaikesta. Meillä se meni niin, että nainen rupesi viimesenä vuotena määräämään aivan kaikesta siis aivan kaikesta, mä en ollut tehnyt mitään pahaa hänelle, en edes pettänyt enkä ole väkivaltainen. Erohan siitä tuli, koska mä en halua olla kenenkään tossun alla. Nyt olen saanut kaiken hoidettua niin kuin pitää eli oma asunto ja niin edelleen.. Olen sairaseläkkeellä tällä hetkellä eli masennus yms. Jo vuosia ollut, mullakin kans samalla lailla, että välillä parempia jaksoi ja sit taas pohjalla.. Mulla ei ole aikomustakaan mennä töihin enää, koska olen vuosia ollut jo pois työelämästä niin kertomasi on aivan totta nykyisestä työtahdista eli en mä kykenis enää semmoseen, vaikka pidänkin huolta itestäni urheilemalla, mutta on lääkitys niin ei semmosen kans voi olla töissä, mitäs sit kun tulee taas huono jakso niin potkut tulee töistäkin nii kun ei jaksa skarpata ja tehä muitten töitä. Ja esimies huutaa niskaan... ei kiitos!
Tehköön en jotka haluaa päteä, elämäs pärjää muutenkin.. Nyt nautin omasta itsenäisestä elämästä, kun asiat suht hyvin. Vaikka seuraava ahdistus tulee jouluna, kun kukaan ei muista mua jouluna, ei tule korttia tai muuta, koska oon syrjäytynyt, mutta samapa tuo, ei tarvii itekkään muistaa muita.. en aina tiedä mitä pitäis ajatella asioista hohhoijaa.. oot oikeassa et kaikki ajattelee omaa etuansa vaan ja ovat epäkohteliaita kusipäitä.. joskus tekis mieli vetästä jotai turpaan oikee kunnolla mut mitähä siitäki seurais:D ei aikuisena enää viitti?