Vanhastaan on ajateltu, että ihmisellä on viisi aistia: näkö-, kuulo-, tunto-, maku- ja hajuaisti. Näiden avulla me saamme tietoa ympäristöstämme. Aistien avulla me myös vakuutumme jonkin asian todenperäisyydestä.
Mitä useamman aistin kautta me saamme tietoa jostakin tietystä asiasta, sitä vakuuttuneemmiksi me tulemme siitä, että tuo asia on totta.
Otan esimerkin: Perheenäiti herää yöllä omituiseen rätisevään ääneen (KUULOAISTI). Hän nousee ylös ja tuntee savun hajun sieraimissaan (HAJUAISTI). Vielä vähän unenpöpperössä hän astuu makuu- ja olohuoneen välissä olevalle ovelle. Hän avaa oven ja havaitsee olohuoneen olevan yhtenä liekkimerenä (NÄKÖAISTI).
Palokaasut tunkeutuvat hänen suuhunsa ja hän tuntee niiden karvaan maun (MAKUAISTI). Viimeistään silloin hän herää lopullisesti, kun liekit jo työntyvät häntä kohti ja polttavat hänen ihoaan (TUNTOAISTI).
Nyt nainen on 100%:en varma siitä, minkä hän jo aavistikin ensimmäisen aistimuksensa perusteella: Asunnossa on tulipalo! Nopeasti hän herättää miehensä ja lapsensa, ja he siirtyvät ikkunan kautta ulos turvaan.
Aistit ovat siis ihmiselle välttämättömiä jo pelkästään hengissä säilymisen kannalta. Vaikka ihmisellä on kuinka terävät aistit, hän ei kuitenkaan niiden avulla voi jatkaa elämäänsä loputtomiin. Kerran on jokaisen kuoltava.
Jumala haluaa kuitenkin vakuuttaa meidät ikuisen elämän todenperäisyydestä. Hän haluaa vakuuttaa meidät syntien anteeksiantamuksesta, jonka kautta tuo ikuinen elämä saavutetaan.
Syntien anteeksiantamukseenkin pätee tämä: Mitä useamman aistin avulla me otamme anteeksiantamuksen vastaan, sitä vakuuttuneemmiksi me tulemme siitä, että anteeksiantamus todella on totta.
Ja Jumalahan haluaa tarjota meille ihmisille anteeksiantamustaan niin, että me voimme ottaa sen vastaan kaikilla aisteillamme! Näin on, hyväksyitte te (vanhoillis)lestadiolaiset sitä tai ette:)
Aloitetaanpa siitä aistista, joka teidän on helpointa hyväksyä:
1. Jumala tarjoaa meille anteeksiantamustaan KUULOAISTIMME välityksellä:
"Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut..." (Joh.20:23)
"Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta." (Room.10:17)
2. Jumala tarjoaa meille anteeksiantamustaan NÄKÖAISTIMME välityksellä:
"...mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä." (Joh.20:31)
"Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut, ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa." (2.Tim.3:14-15)
"Sillä jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte minua; sillä minusta hän on kirjoittanut. Mutta jos te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka te uskoisitte minun sanojani?" (Joh.5:46-47)
Kirjoitetulla Jumalan sanalla, Raamatulla, on aina ollut se vaikutus, että se on synnyttänyt ihmisten sydämissä uskoa Jeesukseen. Lukiessaan Raamatun kirjoituksia ihmiset ovat vakuuttuneet syntien anteeksiantamuksesta. Jumala on antanut heille synnit anteeksi kirjoitetun sanansa välityksellä.
Miksette te (vanhoillis)lestadiolaiset usko tähän? En ymmärrä!
3. Jumala tarjoaa meille anteeksiantamustaan TUNTOAISTIMME välityksellä.
Voidaan ajatella, että Jumala tekee näin kasteessa. Kastettava saa uskoa, että niin totta kuin on se vesi, joka valuu hänen päälaellaan, niin totta on myös se sydämen puhdistuminen synnistä, joka samalla hetkellä tapahtuu.
"Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan." (Ap.t.2:38)
"Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta..." (1.Piet.3:21)
"Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta..." (Ef.5:25-26)
"Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi." (Ap.t.22:16)
"Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta..." (Tiit.3:4-5)
Uuden testamentin kirjoittajilla ei ollut mitään vaikeutta puhua samassa lauseessa sekä kasteesta että syntien anteeksisaamisesta, pelastuksesta tai uudestisyntymisestä.
Mikä tekee tästä teille (vanhoillis)lestadiolaisille niin vaikeaa? Miksi ette voi kiittää Jumalaa siitä, että hän on pessyt pois teidän syntinne ja uudestisynnyttänyt teidät kasteessa? En ymmärrä!
4. Jumala tarjoaa meille anteeksiantamustaan MAKUAISTIMME ja HAJUAISTIMME välityksellä.
Voidaan ajatella, että Jumala tekee näin ehtoollisessa. Ehtoollista nauttiva saa uskoa, että niin totta kuin on se leipä ja se viini, jonka hän suussaan maistaa (ja nenällään haistaa), niin totta on myös se sydämen puhdistuminen synnistä, joka samalla hetkellä tapahtuu.
"Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä." (Joh. 6:53-54)
"Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä kaikki; sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi." (Matt.26:27-28)
"Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen? Koska leipä on yksi, niin me monet olemme yksi ruumis; sillä me olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset." (1.Kor.10:16-17)
Ensimmäiset kristityt kokoontuivat viikon ensimmäisenä päivänä ehtoolliselle (Ap.t.2:42,46;20:7). Ehtoollinen ei ollut heille ainoastaan Jeesuksen muistelemista, vaan he katsoivat tulevansa siinä osallisiksi Kristuksen ruumiista syntien anteeksiantamuksen kautta.
Miksette te (vanhoillis)lestadiolaiset toimi samoin? Miksette nauti ehtoollista syntienne anteeksisaamiseksi? En ymmärrä!
Jumala varmasti tietää, että meidän ihmisten on usein vaikea uskoa syntien anteeksiantamukseen. Siksi hän haluaakin, näin ajattelen, antaa meille synnit anteeksi monella eri tavalla. Hän haluaa, että me vakuutumme anteeksiantamuksesta kaikilla aisteillamme.
Kun uskomme syntimme anteeksi kaikilla niillä tavoilla, jotka Jumala on tarkoittanut, me saamme ilon ja varmuuden pelastumisestamme.
"...niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä..." (Hebr.10:22)
"Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa!" (Fil.4:4)
Puuttuuko sinulta uskon varmuutta ja iloa? Jos puuttuu, niin voisiko syynä olla se, ettet ole ottanut käyttöön kaikkia syntien anteeksisaamisen tapoja?
Me ihmiset uiskentelemme synnin meressä ja olemme kaiken aikaa vaarassa hukkua. Myrskyisellä merellä me tarvitsemme pelastusvenettä selvitäksemme.
Sinä (vanhoillis)lestadiolainen tuot minulle mieleen hukkuvan ihmisen, joka tarttuu vierellään kelluvaan lautaan, vaikka yhtä lähellä olisi useammasta laudasta rakennettu lauttakin tarjolla.
Se lauta, jonka varassa kellut, on tietysti synninpäästö. Kyllä tämä yksikin lauta varmasti vie valtaosan teistä (vanhoillis)lestadiolaisista perille taivaaseen. Jotkut saattavat tosin uupua matkalla ja hukkua, koska yhden laudan kantokyky on liian heikko.
Miksi yrität pysytellä pinnalla yhden laudan varassa, kun tarjolla olisi vielä ainakin kolme lautaa lisää (kaste, ehtoollinen ja luettu Jumalan sana)? Niistä saisit rakennettua oikean lautan, joka varmasti kantaa suurimmankin syntisen.
Ei tarvitsisi enää koko ajan pelätä sitä, että synti ja maailmallisuus vie sinut meren pohjaan. Aitoa iloa ja rauhaa pelastumisestakin rupeaisi löytymään. Eikö tämä olisi jotakin?
Näitä kyselen aivan vilpittömästi, teidän (vanhoillis)lestadiolaisten hengellistä parasta ajatellen.
"Paatuneelle" :) (vanhoillis)lestadiolaiselle tämä kyselyni on tietysti vain Pyhästä Hengestä osattoman epäuskoisen suunpieksäntää. Ei mahda mitään. Mutta entä jos minulla onkin Pyhä Henki? Entä jos en tässä puhukaan omiani?
Mitä useamman aistin kautta me saamme tietoa jostakin tietystä asiasta, sitä vakuuttuneemmiksi me tulemme siitä, että tuo asia on totta.
Otan esimerkin: Perheenäiti herää yöllä omituiseen rätisevään ääneen (KUULOAISTI). Hän nousee ylös ja tuntee savun hajun sieraimissaan (HAJUAISTI). Vielä vähän unenpöpperössä hän astuu makuu- ja olohuoneen välissä olevalle ovelle. Hän avaa oven ja havaitsee olohuoneen olevan yhtenä liekkimerenä (NÄKÖAISTI).
Palokaasut tunkeutuvat hänen suuhunsa ja hän tuntee niiden karvaan maun (MAKUAISTI). Viimeistään silloin hän herää lopullisesti, kun liekit jo työntyvät häntä kohti ja polttavat hänen ihoaan (TUNTOAISTI).
Nyt nainen on 100%:en varma siitä, minkä hän jo aavistikin ensimmäisen aistimuksensa perusteella: Asunnossa on tulipalo! Nopeasti hän herättää miehensä ja lapsensa, ja he siirtyvät ikkunan kautta ulos turvaan.
Aistit ovat siis ihmiselle välttämättömiä jo pelkästään hengissä säilymisen kannalta. Vaikka ihmisellä on kuinka terävät aistit, hän ei kuitenkaan niiden avulla voi jatkaa elämäänsä loputtomiin. Kerran on jokaisen kuoltava.
Jumala haluaa kuitenkin vakuuttaa meidät ikuisen elämän todenperäisyydestä. Hän haluaa vakuuttaa meidät syntien anteeksiantamuksesta, jonka kautta tuo ikuinen elämä saavutetaan.
Syntien anteeksiantamukseenkin pätee tämä: Mitä useamman aistin avulla me otamme anteeksiantamuksen vastaan, sitä vakuuttuneemmiksi me tulemme siitä, että anteeksiantamus todella on totta.
Ja Jumalahan haluaa tarjota meille ihmisille anteeksiantamustaan niin, että me voimme ottaa sen vastaan kaikilla aisteillamme! Näin on, hyväksyitte te (vanhoillis)lestadiolaiset sitä tai ette:)
Aloitetaanpa siitä aistista, joka teidän on helpointa hyväksyä:
1. Jumala tarjoaa meille anteeksiantamustaan KUULOAISTIMME välityksellä:
"Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut..." (Joh.20:23)
"Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta." (Room.10:17)
2. Jumala tarjoaa meille anteeksiantamustaan NÄKÖAISTIMME välityksellä:
"...mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä." (Joh.20:31)
"Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut, ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa." (2.Tim.3:14-15)
"Sillä jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte minua; sillä minusta hän on kirjoittanut. Mutta jos te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka te uskoisitte minun sanojani?" (Joh.5:46-47)
Kirjoitetulla Jumalan sanalla, Raamatulla, on aina ollut se vaikutus, että se on synnyttänyt ihmisten sydämissä uskoa Jeesukseen. Lukiessaan Raamatun kirjoituksia ihmiset ovat vakuuttuneet syntien anteeksiantamuksesta. Jumala on antanut heille synnit anteeksi kirjoitetun sanansa välityksellä.
Miksette te (vanhoillis)lestadiolaiset usko tähän? En ymmärrä!
3. Jumala tarjoaa meille anteeksiantamustaan TUNTOAISTIMME välityksellä.
Voidaan ajatella, että Jumala tekee näin kasteessa. Kastettava saa uskoa, että niin totta kuin on se vesi, joka valuu hänen päälaellaan, niin totta on myös se sydämen puhdistuminen synnistä, joka samalla hetkellä tapahtuu.
"Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan." (Ap.t.2:38)
"Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta..." (1.Piet.3:21)
"Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta..." (Ef.5:25-26)
"Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi." (Ap.t.22:16)
"Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta..." (Tiit.3:4-5)
Uuden testamentin kirjoittajilla ei ollut mitään vaikeutta puhua samassa lauseessa sekä kasteesta että syntien anteeksisaamisesta, pelastuksesta tai uudestisyntymisestä.
Mikä tekee tästä teille (vanhoillis)lestadiolaisille niin vaikeaa? Miksi ette voi kiittää Jumalaa siitä, että hän on pessyt pois teidän syntinne ja uudestisynnyttänyt teidät kasteessa? En ymmärrä!
4. Jumala tarjoaa meille anteeksiantamustaan MAKUAISTIMME ja HAJUAISTIMME välityksellä.
Voidaan ajatella, että Jumala tekee näin ehtoollisessa. Ehtoollista nauttiva saa uskoa, että niin totta kuin on se leipä ja se viini, jonka hän suussaan maistaa (ja nenällään haistaa), niin totta on myös se sydämen puhdistuminen synnistä, joka samalla hetkellä tapahtuu.
"Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä." (Joh. 6:53-54)
"Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä kaikki; sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi." (Matt.26:27-28)
"Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen? Koska leipä on yksi, niin me monet olemme yksi ruumis; sillä me olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset." (1.Kor.10:16-17)
Ensimmäiset kristityt kokoontuivat viikon ensimmäisenä päivänä ehtoolliselle (Ap.t.2:42,46;20:7). Ehtoollinen ei ollut heille ainoastaan Jeesuksen muistelemista, vaan he katsoivat tulevansa siinä osallisiksi Kristuksen ruumiista syntien anteeksiantamuksen kautta.
Miksette te (vanhoillis)lestadiolaiset toimi samoin? Miksette nauti ehtoollista syntienne anteeksisaamiseksi? En ymmärrä!
Jumala varmasti tietää, että meidän ihmisten on usein vaikea uskoa syntien anteeksiantamukseen. Siksi hän haluaakin, näin ajattelen, antaa meille synnit anteeksi monella eri tavalla. Hän haluaa, että me vakuutumme anteeksiantamuksesta kaikilla aisteillamme.
Kun uskomme syntimme anteeksi kaikilla niillä tavoilla, jotka Jumala on tarkoittanut, me saamme ilon ja varmuuden pelastumisestamme.
"...niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä..." (Hebr.10:22)
"Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa!" (Fil.4:4)
Puuttuuko sinulta uskon varmuutta ja iloa? Jos puuttuu, niin voisiko syynä olla se, ettet ole ottanut käyttöön kaikkia syntien anteeksisaamisen tapoja?
Me ihmiset uiskentelemme synnin meressä ja olemme kaiken aikaa vaarassa hukkua. Myrskyisellä merellä me tarvitsemme pelastusvenettä selvitäksemme.
Sinä (vanhoillis)lestadiolainen tuot minulle mieleen hukkuvan ihmisen, joka tarttuu vierellään kelluvaan lautaan, vaikka yhtä lähellä olisi useammasta laudasta rakennettu lauttakin tarjolla.
Se lauta, jonka varassa kellut, on tietysti synninpäästö. Kyllä tämä yksikin lauta varmasti vie valtaosan teistä (vanhoillis)lestadiolaisista perille taivaaseen. Jotkut saattavat tosin uupua matkalla ja hukkua, koska yhden laudan kantokyky on liian heikko.
Miksi yrität pysytellä pinnalla yhden laudan varassa, kun tarjolla olisi vielä ainakin kolme lautaa lisää (kaste, ehtoollinen ja luettu Jumalan sana)? Niistä saisit rakennettua oikean lautan, joka varmasti kantaa suurimmankin syntisen.
Ei tarvitsisi enää koko ajan pelätä sitä, että synti ja maailmallisuus vie sinut meren pohjaan. Aitoa iloa ja rauhaa pelastumisestakin rupeaisi löytymään. Eikö tämä olisi jotakin?
Näitä kyselen aivan vilpittömästi, teidän (vanhoillis)lestadiolaisten hengellistä parasta ajatellen.
"Paatuneelle" :) (vanhoillis)lestadiolaiselle tämä kyselyni on tietysti vain Pyhästä Hengestä osattoman epäuskoisen suunpieksäntää. Ei mahda mitään. Mutta entä jos minulla onkin Pyhä Henki? Entä jos en tässä puhukaan omiani?
Vastaukset 127
Vanhimmat
oletpa nähnyt vaivaa..:)
Nyt on vaan kamala nälkä. Oon viimeksi syönyt joskus aamulla. Täytynee lähteä syömään...
on vain yksi yhdenkaltainen usko Raamatun mukaan. Ja miten tunnistaa antikristuksen henki?
18. Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika. Ja niinkuin te olette kuulleet, että antikristus tulee, niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut; siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika.
19. Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme, niin he
olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme.
1 Johanneksen kirje 2
"Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, kuuntelee meitä, mutta joka ei ole Jumalasta, se ei meitä kuuntele. Tästä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen." 1 Joh. 4:6
Sillä autuaita ovat puupäät, sillä he pysyvät pinnalla.
Sulla taitaa olla ne koneella valmiiksi tallennettuna, että voit sitten liittää ne yhden jos toisenkin avauksen perään;)
Kaikkea hyvää!
Pliis Leenu!! Kurkkaappa jo raamatun seuraavalle sivulle. Ei toi voi olla vastaus kaikkiin kysymyksiin. Vai onko ainut kohta, minkä osaat lukea.
>>
on vain yksi yhdenkaltainen usko Raamatun mukaan. Ja miten tunnistaa antikristuksen henki?
>>
1. Johanneksen kirje 4:
"1 Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.
2 Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta; "
>>
19. Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme, niin he
olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme.
>>
Aivan. vl-oppi on lähtenyt kristinuskosta, eikä vl-liike halua olla yhdessä kaikkien kristittyjen kanssa ("vain me").
>>
"Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, kuuntelee meitä, mutta joka ei ole Jumalasta, se ei meitä kuuntele. Tästä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen."
>>
Tuota kohtaa lainaa varmasti 13 "vain me"-liikettä tusinasta. Miksi uskoa juuri vl-liikettä, joka ei usko edes niinkuin Raamattu opettaa, ettei pelastukseen tarvita mitään muuta kuin usko Jeesukseen henkilökohtaisena vapahtajana??
1 Joh 4:
"14 Ja me olemme nähneet ja todistamme, että Isä on lähettänyt Poikansa MAAILMAN Vapahtajaksi.
15 Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa."
ainoastaan tuon sivun raamatusta, loput sivut menneet sätkien käärimiseen
ihan näin vl:näkin sanottuna toi alkaa sillee tiiätkö vähän kulumaan että paukuttelet noi samat kohat joka asian vastaukseks.... mut ihan hyvät kohat, ei siin mitää.. :)
No, ei ole, mutta kun löysin sen kohdan, niin ajattelin laittaa. Ja sen jälkeen kun löysin, niin muistelin/muistin kelle vastasin ja sieltä kävin kopsimassa. Semmoinen ketjureaktio. Ja todellakin kohdat selvittää sitä, että mistä porukassa on kyse, jos ei siis ole kanssa on erikseen, ei porukassa siten siis.
Niin Jumalan sanaahan tuo on. Taitaa olla mar-ge vetänyt tussilla yli (lue "harppaa ohi").
Joh.10:4. Ja kuin hän omat lampaansa päästää ulos, käy hän heidän edellänsä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä he tuntevat hänen äänensä.
5. Mutta ei he muukalaista seuraa, vaan pakenevat häntä; sillä ei he tunne muukalaisten ääntä.
Tuo teidän veeällien opinkäsitys on tietenkin mielestäni hirveän yksioikoinen. Paneudun siihen joskus tulevaisuudessa syvemmin ja teen siitä ehkä oman avauksenkin...
...eihän itse raamatunkohdat kulu, vaikka niitä enemmänkin paukuttelisi. Ne ovat aina täyttä tavaraa.
Olen vain toistaiseksi ollut kommentoimatta tuon aihepiirin keskustelua. Mutta senkin aika osaltani varmaan vielä tulee (ks. vastaukseni Leenulle "jos ei ole kanssa on erikseen").
Eli, jos sanotaan, että on oleva yksi lauma ja, että Jumalan lapset seuraavat oikean paimenen ääntä, ja vieraan he eivät kuule, koska eivät tunne sitä, niin pakenevat.
Kuinka vieraan paimenen luona voisi olla Jumalan lapsia, kun nimenomaan sanotaan, etteivät he sitä kuule, vaan pakenevat sitä?
oikea paimen = Jeesus Kristus
yksi lauma = kaikki ne ihmiset, jotka jollain ihmeen kaupalla onnistuvat uskomaan Jeesukseen syntien sovittajana
Sanon ihmeen kaupalla, koska oikean paimenen ääneen sekoittuu jokaisessa kristillisessä kirkossa ja kuppikunnassa niin paljon ihmisperäisiä hälyääniä, ettei inhimillisesti katsottuna pitäisi kenenkään pelastua.
Mutta tässähän onkin kysymys Jumalan ihmeestä. Se on Jumalan ihmettä, että ihminen jostain hälyäänien joukosta kuulee oikean paimenen äänen.
Ja vaikka tämä ääni olisi heikkokin, se silti pelastaa, kun ihminen uskon kautta siihen tarraa.
Mikään uskovien joukko ei ole lähellekään vapaa näistä hälyäänistä, ei edes vanhoillislestadiolaiset:)
Ei yksi lauma tarkoita, että ollaan eripaikassa ja uskotaan ja opetetaan aivan muuta. Se tarkoittaa. että ollaan samassa paikassa ja opetetaan ja uskotaan samaa: 1.Kor.1:10. Mutta minä neuvon teitä, rakkaat veljet, meidän Herran Jesuksen Kristuksen nimen kautta, että te kaikki yhdenkaltaisen puheen pitäisitte, ja ettei teidän seassanne eriseuroja olisi, vaan olkaat sovitetut yhdessä mielessä ja yhdessä neuvossa.
Minä uskon että Pyhä Henki jatkaa Kristuksen työtä maailmassa ja kutsuu, kokoaa ja valaisee kaikki uskovat. Minä en usko että Pyhä Henki ja kaikkivaltias Jumala kutsuu ja johdattaa omat lampaansa eri laitumille vaan ne kaikki johdatetaan samaam laumaan jossa Jeesus puhuu Henkensä kautta. Tuo uskovien joukko muodostaa Kristuksen ruumiin täällä maan päällä. Jumalan lapsilla on keskenäinen rakkaus ja yhteys ja Jeesuksen veri kiertää tuossa ruumiissa ja puhdistaa kaikesta synnistä. "Jotka ei meitä kuule ovat eri hengen lapsia" (1Joh.4,6). Näin selkeä on rajanteko. Näin tulisi kaikkien uskoa ja opettaa elävästä seurakunnasta. Yksi Paimen (joka ei puhu ja opeta eri tavalla eri paikoissa) ja yksi lauma joka tuntee Hänen äänen mutta eivät seuraa toisia ääniä. Kaikki muut on eriseuroja. Ei missään eriseurassa ole Pyhä Henki ja ei siellä kukaan voi uskoa mitä Henki seurakunnille sanoo, vaan ne kaikki hakeutuvat sellaiseen porukkaan jossa saa uskoa omiin luuloihinsa.
Ei eriseuraiset ja lihalliset ihmiset voi saarnata että "Jumalan valtakunta on lähestynyt, uskokaa evankeliumi", sillä ei he tunne Jumalan Henkeä ja näin ollen aina kokevat että puhe Jumalan valtakunnasta on ihmiseen sitoomista.
...palaan tähän aihepiiriin vielä. En viitsi nyt mitään pikaisia vastauksia tässä heitellä. Jos johonkin ryhdyn, teen sen ajan kanssa ja kaikella hartaudella. Perfektionismin vikaa minussa siis. Joskus rasittava luonteenpiirre, joskus hyödyllinen...
Varmaan oot ihan kiva typykkä;)
...tässä tarvittaisiin, että minusta saataisiin "typykkä". Kieltämättä, olen valinnut hieman hämäävän nikin. Mutta sillä lempinimellä minua joskus yläaste aikoina kutsuttiin.
Niin kuin tällä palstalla taisin joskus aiemmin sanoakin, yhdennäköisuuteni The Simpsons piirrossarjan perheenäidin Margen kanssa lienee huomattava;)
Mutta tästä räävittömästä piirrossarjastahan te kunnon veeällät ette tietysti tiedä mitään. Ettehän? Älkää tuottako minulle pettymystä tässä kysymyksessä;)
emme me aivan niin umpiossa eletä, etteikö nyt hyvänen aika SIMPSONEISTA mitää tiiettäs!!Simpsonit on just parhaita!! :) ;)
Tuotit kuin tuotitkin minulle karmaisevan pettymyksen! Onko vl-liike enää entisellään, kun Simpsons-sarjakin alkaa olla hallussa? ;)
Aika omituista puhetta sulta...!!??"!!! siis sää tunti tolkulla ja päivä kaupalla yritätä saada meitä muuttumaan, ja sit jos sellaista on havaittavissa (vaikka toi simpson-juttu oli kyllä aika huono) ni sä oot syvästi PETTYNYT? Onks suhun joku jakomielitauti iskeny??? ;)
...eli tarkoitin päinvastaista asiaa, kuin mitä kirjoitin.
Mutta eikö sinun kuuluisi olla tähän aikaan seuroissa?
no kyllä mä sen tajusin, mu ei ollu mitää muutakaa tekemistä ni lasautin vaan tollasen, ja jos et sattunu huomaan niin mullakin oli perässä tollanen ;) hymiö.... mut kaikkee hyvää margelle ja sen kaikille kavereille
Mitä ne ovat? Jotain syötävääkö?
ne on sellasii turhanpäiväsiä loisia ;)
...en mä sit olis sellasista välittänytkään. Mä ku luulin, et mä oon jääny paitsi jostain tärkeästäkin.
Jumalan sanan mukaisesti!
Niin kuin kaikki varmasti ymmärtävät, olen niin kiitoksen kipeä ihminen, että päätin tuossa kehua omaa kirjoitustani nimimerkillä Oikein;-)
Tiit.3:10. Eriseuraista ihmistä pakene, kun häntä kerta taikka kahdesti neuvottu on,
11. Tietäen, että senkaltainen on käännetty pois ja syntiä tekee, niinkuin se, joka itsensä tuominnut on.
Mihinkäs eriseuraan mar-ge kuuluu?
Muistelin, että olin aiemmin jo vastannut vastaavantyyppiseen kysymykseen. Ja täältähän se vastaus löytyy:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000004212141
No Larssi, nyt kun olet minua "eriseuraista" neuvonut, niin tehtäväksesi kai jää sitten enää pakeneminen. Hus, hus, siitä! ;)
P.S. Toivon kyllä, ettet minua karttaisi. Pysyttele vaan kanavalla.
en mä karkaa, se karttaminen raamatussa taitaa olla etupäässä hengellistä karttamista, suomeksi: ei mennä eriseurojen tilaisuuksiin, eikä ole hengellistä yhteyttä. Tosin myös väittelyt ovat kiellettyjä, mutta asian saa kyllä kertoa, niinkuin uskoo...
Te vl:t ette tunne kuin neljä Raamatunkohtaa:)
1. "Kenelle te synnit anteeksi annatte..."
2. "Pieni lauma..."
3. "Usko tulee kuulosta.."
4. "Eriseuraista ihmistä pakene..."
Näitä sitten viljellään joka lähtöön.
Kannattaisiko lukea Raamattua kokonaisuudessa? Kannattaisiko selvittää, mitä se eriseura tarkoittaa? Mitähän syntiä mar-ge on tehnyt, josta häntä olet jo kahdesti neuvonut? Mitä on synti?
Mitä jos eriseura onkin sellainen "seura", jossa ei uskota Jeesukseen pelastajana, uskotaan synnin luvallisuuteen jne.
Pohdipa joskus Raamatunkohtiasi rukoillen, pureskellen ja mietiskellen, mitä niillä tarkoitetaan. Ihan koko Raamatun sanoman valossa, eikä yksittäisiä paikkoja sinne tänne nakellen...
Jumalan valtakuntaan...
V: Se on Jumalan valtakunnan ulkopuolella, sillä siellä on epäuskoa, eikä siellä ole Kristusta.
Jumalan valtakunnan evankeliumissa on nimenomaan voima koska se ei ole ihmisviisaudessa vaan koska sen saarnaa Jumalan Pyhä Henki. (Jos me johonkuhun soveliaat olemme niin se ei ole meistä vaan että Jumala on meitä soveliaaksi tehnyt. Hän on, sen jälkeen kuin meille armo tapahtunut on, antanut meille viran sovinnosta saarnata ja meissä sovintosaarnan säätänyt jne.)
Oletteko lukeneet sen saarnan jossa Luther neuvoo näin etsimään Kristusta: Mene "seuroihin" ja kysy onko täällä Kistus. Jos he sanovat "on" niin tulee kysyä onko Kristus myös muualla. Jos he sanovat "ei Hän ole muualla" olet löytänyt Hänet."Siis, Kristus ei ole tässä tai tuossa, vaan meidän keskellämme"(Luuk.17:21). Lisäisin vielä yhden kriteerin: nuo uskovaiset täytyy ihan ehdoitta ja tenttimättä mitään sinulta olla valmiita saarnamaan sinun uskottavaksi koko Jumalan armon; saat uskoa epäuskosi ja kaikki elämän erheet ja synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Parannuksen armon saanut ihminen aina kiittää Jumalaa, ei koskaan ihmistä.
Keitä ovat nämä eriseurat mm. ovat, Raamatun mukaan?
He juoksevat ihmeiden perässä ja niitä havittelevat: Matt.24:24. Sillä väärät Kristukset ja väärät prophetat nousevat, ja tekevät suuria ihmeitä ja merkkejä: niin että myös, jos taitais tapahtua, valitutkin eksytettäisiin.
He ovat oma vanhurskaita:
Room.3:28. Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.
Jumalan valtakunta on nähdäkseni siellä, missä Jeesuksen käskystä ja valtuuttamana annetaan syntejä anteeksi. Tätä valtaa ei ole eriseuroilla, eikä epäuskoisilla.
...niin kuin Leenulta:) On tuo Luther-sitaatti tainnut esiintyä viesteissäsi aiemminkin. Mutta ei se mitään, kelpaahan tuota Lutheria kuulla. Tulkintamme noista Lutherin sanoista menevät tietysti ristiin. Mutta enpä nyt katso tarpeelliseksi lähteä Lutherin sanoja tässä puolustelemaan ja selittelemään.
Room.16:17. Mutta minä kehoitan teitä, veljet, pitämään silmällä niitä, jotka saavat aikaan erimielisyyttä ja pahennusta vastoin sitä oppia, jonka te olette saaneet; vetäytykää pois heistä.
18. Sillä sellaiset eivät palvele meidän Herraamme Kristusta, vaan omaa vatsaansa, ja he pettävät suloisilla sanoilla ja kauniilla puheilla vilpittömien sydämet.
...kyllä minä olen kovasti yrittänyt pitää sinua silmällä:))
En mihinkään eriseuraan! Ja koska Jumalan valtakunta on vain yksi, niin me kuulumme samaan Jumalan valtakuntaan. Eikö ole mukavaa:) Sinä vaan poloinen luulet, että vl:n ulkopuolella olevat muut uskovaiset eivät siihen kuulu, jos sattuvat olemaan jonkun muun MAALLISEN, TÄSSÄ AJASSA NIMETYN liikkeen jäsen.
Mutta teidän suppea, yksioikoinen Jumalan sanan väärinymmärtäminen ei ole minun päänvaivani sinänsä. Pyhä Henki toimii, elää ja vaikuttaa kaikkien uskovaisten sydämessä, vaikka te opettaisitte mitä. Kerran taivaassa iloitsemme ja riemuitsemme kaikki me, joiden synnit on anteeksi annettu! Siitä kiitos kuuluu yksin Jumalalle.
En suinkaan ole epäuskoinen, se on eriseuran merkki. Kristus on koko elämäni perusta ja usko ja kilvoittelu elämäni tärkein ja paras asia.
Tuota Luther sitaattia en sinuna viljelisi niin tiuhaan. Luther ei ensinnäkään ole Jumala, eikä hänen tekstinsä vastaa Jumalan sanaa. Sitaatti on huono siksikin, että missä tahansa seuroissa voidaan sanoa, että Kristus on täällä, eikä muualla. Ja sekö on sitten tae oman "putiikin" oikeaoppisuudesta?!? Haloo;)
Ja mitä eriseuran määrittelyyn tulee, niin tuo Matteuksen evankeliumi on siitä hyvä esimerkki!
Mutta aika harvaan kristilliseen yhteisöön tuo määritelmä sopii. Siis ihmeiden havittelu jne.
... kyllä samaa uskoa ja oppi on muuallakin, vaikka nimi olisikin eri kuin V-lestadiolaisuus.
Luther vetosikin siinä Raamatun omaan tekstiin, muistaakseni koskien Luuk.17:21.
Ei ole oikein opettaa ja uskoa aivan toista ja väittää olevansa saman Isän lapsi. 2.Kor.11:4: Sillä jos se, joka teidän tykönne tulee, toisesta Jesuksesta teille saarnaa, josta emme saarnanneet, taikka jos te toisen hengen saatte, jota ette ole saaneet, eli toisen evankeliumin, jota ette ole ottaneet vastaan, niin te sen oikein kärsitte. Jos sanot olevasi saman Isän lapsi, niin kerro mihinkä porukkaan kuulut?
Maailma on täynnä villihenkiä jotka havittelevat henkikasteita ja ihmeitä, siis perkeeleen töitä. Tämähän on vielä kaikki Raamatussa kerrottu.
Kyllä se on ihan Raamatun omaa sanaa, että, "Me olemme Jumalasta, joka meitä ei kuule se ei ole Jumalasta". On ihan Raamatullista vedota tähän, vaikka useimmat eivät vetoaisikaan.
Opetat vastoin käsiteltyjä raamatunkohtia ja vielä itseäsi vastaan...
Olisiko niin onnettomasti päässyt käymään? ;)
Mulla on ilo lukea noita sun viestjäs, kun ne on pyhän hengen tuotosta. Kaikista eniten arvostan sitä, jos omien sanojesi mukaan olet vasta parannuksen armon saanut, miten hyvin sulle uskon ymmärrystä onkaan annettu!!
Kaikkee hyvää sulle! :)
sun kirjoitukset on verrattomia. Eihän meillä uskovilla ole täältä mitään saamista, vaan menetettävää...Epäuskoinen henki on suuri, vaikka Jumala tekee ihmeitä ja luulen´, että aika harvianainen ihme, kun juuri tällä palstalla mulle kirkastu asioita. Sitten erään puhujan kotona sain parannuksen armon mm. väärästä luterilaisesta eriseuraisuudesta. Niinpä se samanmielisyys siirtyy uskosta uskoon, josta vanhurskas on elävä.
Minun sydämeni iloitsee vilpittömästi siitä, että olet löytänyt tämän oikean uskon!! En voi kun ihailla sinun nöyrää asennetta ja tuota Pyhän Hengen vaikutuksesta tulevaa kirjoitustasi!!Olisi niin ihanaa jos useammatkin ihmiset saisivat nauttia tämän armon osallisuudesta!!!Minun sydän aina pysähtyy, kun kuulen jonkun päässeen tähän armovaltakuntaan!Se on vaan niin hienoa. Yksi sielu aina enemmän! Kaikkea hyvää edelleen sinulle!
Ei ole helppo usko oikeaa, vaikka maailma on sitä täynnä, nimittäin sehän on usein sekaoppia ja laveaa tietä kadotukseen...Jumalan valtakunnan raja on hänen omilleen selvä.
Kiitos VL-tyttö, mäkin iloitsen susta ja hengestäsi, ja että olet Jumalan lapsi, vaikka usein maailman parjaama, niin kuitenkin elävässä uskossa, uskomassa Jumalan päälle.
Melkein hengästyin itsekin sitä lukiessani;) Perusteellista työtä, kiitos siitä!
Jos joku uskaltaa väittää, että kirjoittamasi ei ollut raamatunmukaista, niin on aikamoinen pelle!
Silloin astuu vastustamaan puhdasta raamatunsanaa.
Omiasi et puhunut.
Jumalan lapsi tuntee ehtoolliselle käydessään arkuutta ja syntisyyttä. Hän haluaa panna pois uskon esteitä, syntejä, ja kuulla omakohtaisen evankeliumin siunauksen. Ehtoollisessa ei saa syntejään anteeksi epäuskoinen, eikä uskovainen ihminen, sillä Jumala on säätänyt valtakuntaansa saarnaviran. Ehtoollinen vahvistaa uskoa.
Tätä ihmeellistä ja kallista evankeliumia palvelee ehtoollinen. Jumalan lapsi saa ehtoollista nauttiessaan uskoa lapsellisesti, että kun nautin Jeesuksen ruumiin ja veren leivän ja viinin muodossa, on totta, että juuri minun syntini ovat anteeksi siinä evankeliumissa, jonka kuulin ja uskoin Jeesuksen nimessä ja veressä. Kuulun Jumalan perheväkeen ja saan kerran viettää suurta ehtoollista taivaassa.
Uudesti ylhäältä syntyminen
Joh.3:5-6
”Jesus vastasi: totisesti, totisesti sanon minä sinulle: ellei joku synny vedestä ja Hengestä ei hän taida Jumalan valtakuntaan sisälle tulla.
Mitä lihasta syntynyt on, se on liha, ja mitä Hengestä syntynyt on se on henki”.
VL- opetuksen mukaan, tässä ei voida puhua Kristillisestä kasteesta koska sitä ei ollut voimassa, eikä siitä tiedetty mitään, eikä Jeesus ollut sitä asettanut. Tässä olisi kyse epäuskoisesta aikuisesta, jonka täytyy syntyä uudesti ylhäältä, sillä lasten ei tarvitse syntyä uudesti ylhäältä, koska he ovat sitä luonnostaan: ”Ellette tule niin kuin lapset, ette pääse sinne sisälle”.
Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: "ellette käänny ja tule niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle Taivaan valtakuntaan" (Matt.18:1-14). Epäuskoisen aikuisen tulee syntyä uudesti ylhäältä, mutta ei sellaisen tarvitse syntyä uudesti ylhäältä, joka on lapsen uskossa pysynyt.
Lapset ovat toki lihasta syntyneitä ja syntisiä vihan lapsia, mutta yleisesti kun (peri)synti syntyi, niin yleisesti myös (peri)synti sovitettiin:
Room.5:18. Niinkuin siis yhden synnin kautta on kadotus tullut kaikkein ihmisten päälle, niin on myös yhden vanhurskauden kautta elämän vanhurskaus tullut kaikkein ihmisten päälle. "Joka pahentaa yhden näistä pienimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi hänen olis, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hän upotettaisiin meren syvyyteen" (Matt.18:6.)
Kaste on siunattu armoliitto Jumalan kanssa. Lapset kastetaan, että he säilyisivät autuaina. Se on hyvän omantunnonliitto Jumalan tykönä (1.Piet.3:21). Jumalan valtakunnan arkki kulkee perille liiton veden varassa. Hyvää omaatuntoa säilytetään Jumalan valtakunnan hoidossa. Sieltä ihminen löytää elämän veden, josta ulkonainen kasteen vesi todistaa. Sen avulla säilyy sydän puhtaana, ja sen voimalla painetaan alas turmeltuneesta ihmisestä eli vanhasta ihmisestä nousevat synnin voimat.
Elävä Vesi
On paikallaan tarkastella mitä Raamatussa tarkoittaa elävä vesi. Joh.4, todistaa, mitä Jeesus puhui, vedestä ja Hengestä syntymisestä. Jeesuksen sanat samarialaiselle naiselle: ”Joka siitä vedestä juo, jonka minä hänelle annan, ei hän janoo iankaikkisesti (Kysymys on iankaikkisen elämän sanoista), vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä veden lähteeksi, joka kuohuu iankaikkiseen elämään”. (Joh.4:14).
1.Piet.1:22. Ja tehkäät puhtaaksi teidän sielunne totuuden kuuliaisuudessa, Hengen kautta, veljelliseen rakkauteen, joka vilpitöin olis, ja olkaat keskenänne palavaisessa rakkaudessa puhtaasta sydämestä,
23. Niinkuin ne, jotka jälleen syntyneet ovat, ei katoovaisesta, vaan katoomattomasta siemenestä, elävästä Jumalan sanasta, joka ijankaikkisesti pysyy.
Apt.10. Korneliuksen tapauksen tutkielma: Niin vastasi Pietari: ”Taitaako joku kieltää näitä, jotka ovat niin Pyhän Hengen saaneet kuin mekin (eli olivat uskoon tullet), vedellä kastamasta (eli sakramentti otetaan vastaan uskolla), ja hän (Pietari) käski kastaa heitä Herran nimeen. Tuttu on myös Paavalin lausuma: ”Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi” (Room.10:10). Augsburgin tunnustuksen puolustuksessa todetaan, että usko tuo mukanaan Pyhän Hengen, kuten edellä kerrotusta Korneliuksen esimerkistä totesin. Kääntäen on todettavissa, että Pyhä Henki vaikuttaa uskon sanan kautta.
Samarian tapauksessa (apt.8:8:5-17) on teksti teologisesti erittäin monitahoinen ja rikas. Asiaa on tarkasteltava uskon näkökulmasta. Näiltä ihmisiltä puuttui Pyhä Henki. Miten tämä oli mahdollista? Tällöin todetaan, ettei samarialaisilla ollutkaan vielä tässä vaiheessa elävää todellista uskoa, sillä ”Pyhä Henki” saadaan uskolla. Paavali sanoo myös: ” Me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen”. (Gal.3:14). Tämä on todettavissa tekstistä, joka osoittaa, että kuulioiden sydän oli ”jaettu”: he kuuntelivat ja ylistivät Simon-noitaa sen jälkeen, kun he olivat yksimielisesti ottaneet vaarin Filippoksen saarnasta. Tässä tilassa he uskoivat myös Filippoksen evankeliumin julistukseen. Toisin sanoen, he uskoivat samanaikaisesti sekä Simon-noidan puheeseen, että Filippoksen julistukseen. Tällöin ei voinut syntyä vanhurskauttavaa uskoa. Teksti osoittaa syvällisesti, ettei ilman uskoa voi tulla vanhurskaaksi, eikä saada kasteen siunausta. Kun Pietari ja Johannes siunasivat samarialaiset kättenpäällepanemisen kautta (= Kuva evankeliumin julistamisesta) syntyi usko, ja he saivat Pyhän Hengen. Heitä ei kuitenkaan tarvinnut kastaa uudelleen, sillä Jumalan sanan mukainen kaste oli voimassa ja usko omisti sen omakseen.
Lestadius ja Luther
Laestauduis Ja Luther opettivat lapsikasteen olevan raamatullinen, koska he uskovat. Vanhoillislestadiolainen käsitys on Raamatun ja luterilaisen opin mukainen.
Kirkkopostillassa Luther opettaa: Kuinka tullaan Jumalan lapseksi? "Kaikki te jotka olette Kristuksen päällenne pukeneet". Kristus on Jumalan lapsi; sen joka pukeutuu Jumalan lapseen, täytyy myöskin olla Jumalan lapsi.- - Mitä merkitsee Kristuksen pukeutuminen?
Myös Galatalaiskirjeen selityksessä Luther analysoi näitä kolmen luvun jakeita:
"Koska usko on itse siunaus, itse perintö, joka aabrahamille luvattiin hänen siemenessään Kristuksessa, niin senvuoksi Kristukseen uskovalla on tämä perintö. Mutta jos hänellä on perintö, ei hän ole enää kasvattajan alainen, vaan hän on vapaa, hän on Herra ja perillinen. Mutta kenellekkään muulle ei anneta perintöä kuin lapsille. Siitä seuraa se, että se, joka uskoo Kristukseen, on Jumala lapsi. Tässä merkityksessä sanotaan JOh.1:12: "Hän antoi voiman tulla Jumala lapsiksi, niille jotka uskovat hänen nimeensä"
Apostoli selittää, että he ovat Jumalan lapsia uskoessaan Kristukseen. Kaste- hän sanoo,- Saa aikaan , että te olette pukeneet päällenne Kristuksen. Mutta Kristuksen päällepukeminen on samaa kuin pukea päälle vanhurskaus, totuus ja kaikki armo, sekä koko lain täyttäminen. Sen vuoksi Kristuksessa teillä on kaikki siunaus ja Aabrahamin perintö. Mutta jos te olette pukeneet päällenne Kristuksen, niin te olette, koska Kristus on Jumalan Poika, tämän saman päällepukemisen tähden Jumalan lapsia. Tätä samaa sanontaa apostoli käyttää Room.13.14 sanoessaan: "Vaan pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus". Ja, Ef.4, 24: "Pukekaa päällenne uusi ihminen, joka Jumaln mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen". "Totuudem" hän sano- Sillä pelkkä laki pukee päälleen ulkokullatun pyhyyden ja vanhurskauden. -- Sinä et ole- apostoli sanoo-Vanhurskas sen vuoksi että olet juutalainen ja noudatat lakia, vaan sen vuoksi, että uskot Kristukseen ja olet Kristuksen päällesi pukenut.
Galatalaiskirjeen selitys noudattaa uskon merkitystä kuin kirkkopostillan vastaava kohta. Siitä tulee samalla tavoin selkeästi esille kasteen armomerkitys, pyhitys ja kasteen siunaus vanhurskauden sinettinä.
Apt.22:16
Hmm…
Mikä oli kasteen merkitys tässä? Tämän mukaan näyttäisi sille, että Paavali sai Pyhän Hengen, eli uudestisyntyi ennen kastetta. Kaste on Pyhän Hengen merkki ja sinetti, uskon vahvistus. Näin täytynee tämän mukaan olla…
Uudestisynnyttääkö kaste?
apt.22:16. Ja mitäs nyt viivyttelet? Nouse ja anna sinus kastettaa ja pestä pois sinun syntis, ja huuda avuksi Herran nimeä.
Tapahtumahan oli seuraava: apt.9:17. Niin Ananias meni sinne ja tuli huoneeseen sisälle ja pani kätensä hänen päällensä, ja sanoi: rakas veljeni Saul! se Herra lähetti minun, (Jesus, joka sinulle ilmestyi tiellä, jotas vaelsit,) että sinä saisit näkös jälleen, ja Pyhällä Hengellä täytettäisiin.
18. Ja hänen silmistänsä putosivat kohta niinkuin suomukset, ja hän sai sillä hetkellä näkönsä jällensä, nousi ja kastettiin.
Aivan samoin:
1.Kor.4:15. Sillä vaikka teillä olisi kymmenen tuhatta kasvattajaa Kristuksessa, ei kuitenkaan monta isää, sillä minä teidät synnytin evankelion kautta Kristuksessa Jeesuksessa.
Paavali oli siis synnyttänyt korintialaiset, evankeliumin sanalla...sillä, hän oli kastanut vain muutaman.
1.Kor.1:14. Minä kiitän Jumalaa, etten minä ole yhtään teistä kastanut, vaan Krispuksen ja Gajuksen:
15. Ettei kenkään saa sanoa, että minä minun nimeeni ketään kastin.
16. Minä kastin myös Stephanaan perheen; sitte en minä tiedä, jos minä jonkun muun kastanut olen.
17. Sillä ei Kristus minua lähettänyt kastamaan, vaan evankeliumia saarnaamaan, ei sanan viisaudella, ettei Kristuksen risti turhaan menisi.
18. Sillä se puhe rististä on niille hulluus, jotka kadotetaan; mutta meille, jotka autuaaksi tulemme, on se Jumalan voima.
...ja alkaa naurahdella tyttömäisesti, jos siis olisi siihen taipumuksia.
Larssilla ainakin tuntuu olevan tarmoa asettua tuolle mainitsemallesi "pellen" paikalle. No, seuraamme mielenkiinnolla, kuinka äijän käy.
Täytynee kohta jo lopetella kirjoittelu tältä päivältä ja jättää Larssille vastaaminen vaikka huomiseen.
Toivotaan, ettet opeta katollista ja myös ns. "Luterilaista" "ex operate oppia" ts. että kaste tehtynä tekona vanhurskauttaa, eli antaa esim. vauvalle uskon ja uudestisynnyttää.
Tämän logiikan mukaan kastamaton lapsi ei voi päästä taivaaseen. Sanoohan Raamattu: "Kellä ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa" (Room.8:9) Ja "Ilman uskoa, ei voi olla otollinen Jumalalle" (Hebr:6)
Jumala on säätänyt mahdollisimman yksinkertaisen armojärjestyksen, jota ihminen ei voi muuttaa. Siksi ei ole monia eri keinoja tulla Jumalan lapseksi ja saada synnit anteeksi.
Tästä mulle selkisi se yksinkertainen tie mitä ns. luterilaisetkin joskus hämmästelee: Ylösnoustuaan Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Rauha olkoon teille! Niin kuin Isä Minut lähetti, niin myös Minä lähetän teidät.” Ja kun Hän nämä sanonut oli, puhalsi Hän heidän päällensä ja sanoi heille: ”Ottakaa Pyhä Henki: Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joilta te ne pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.” Joh.20: 21-23 Room. 1:17 Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niin kuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta”.
On hienoa, että olen vapautunut tuosta kaste fanaattisuudesta: On sitä evankeliumissa muutakin. Usko ja uudestisyntyminen on selvästi Raamatussa ensin ja kasteessa palataan hyvän omantunnon liittoon; Kun turvaa parannuksen armoon, haukutaan perkeleeksi. Sivumennen sanottuna: (palaa en entiseen...)
Vaikka jotkut tietyt kohdat tuntuvat laittavan painoa kasteelle, niin sitä ennen on usko/ uudestisyntyminen. Kun kuitenkin on VL-puhuttu siitä, niin lapset ovat usein uskomassa, eikä usko ole heillä kuollut toiminto. Kol.3:13: Ja kärsikäät toinen toistanne ja anteeksi antakaat toinen toisellenne, jos jollakin on kannetta toista vastaan; niinkuin myös Kristus teille on anteeksi antanut, niin myös tekin tehkäät.
Taitaa tuo kasteoppi helpolla korostua väärin ja ihminen tulee toimeen omillaa ja se johtaa passiivisuuteen ja kuolleeseen uskoon. Kun joissain noissa luterilaisissa piireissä pyörii, niin joissain ei muuta paljon puhutakkaan kuin kasteesta. On se evankeliumin tärkein asia? Miksi ei voi puhua omilla nimillä ja selkokieltä?, kuten Jeesus ja parannuksen armo. Onko niin että muu keskeinen;opetus täytyy lähes sivuuttaa? Tiedän jotain lehtiä, joissa puhutaa pääasiassa kasteesta. Mutta onko sillä hyvät hedelmät? Ei, sille se näyttäisi luterilaisten keskuudessa. kovin on yksipuolista ja miksei se tympäännytä silloin.
Otan muutamia sanan todistuksia: 2.Kor.5:18. "Mutta ne kaikki ovat Jumalasta, joka meitä on itse kanssansa sovittanut Jesuksen Kristuksen kautta, ja antoi meille viran sovinnosta saarnata. 19. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itse kanssansa, ja ei lukenut heille heidän syntiänsä, ja on meissä sovintosaarnan säätänyt. 20. Niin olemme me Kristuksen puolesta käskyläiset; sillä Jumala neuvoo meidän kauttamme. Niin me rukoilemme siis Kristuksen puolesta, että te Jumalan kanssa sovitte". Eli kärjistäen sanon: "mitään emme voi saara, ellemme sitä pyydä".
Mitä parannus tarkoittaa: "parannuksesta opetetaan, että ne, jotka kasteen jälkeen ovat tehneet syntiä, saavat milloin hyvänsä, kun tulevat parannukseen, syntien anteeksiantamuksen. Seurakunta ei saa evätä heiltä synneistäpäästöä. Todellinen, oikea parannus taas ei itseasiassa ole mitään muuta kuin katumista ja hätää eli peljästystä synnin tähden, mutta kuitenkin sen ohessa evankeliumin ja synneistäpäästön uskomista, että synti on anteeksiannettu ja armo Kristuksen kautta ansaittu. Tämä usko lohduttaa ja rauhoittaa sydämen. Sitten pitää seurata ja sen, että synnistä luovutaan; juuri näiden näet pitää olla parannuksen hedelmiä, niinkuin Johannes, Matteuksen evankeliumin kolmannessa luvussa sanoo: "Tehkää parannuksen soveliaita hedelmiä" (Ausburgin tunnustus).
Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?"
Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: "ellette käänny ja tule niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle Taivaan valtakuntaan" (Matt.18:1-14).
- Aikuisten epäuskoisten siis pitäisi päästä lapsen tilaan. Mitä pienempi lapsi, sitä nöyrempi hän on, ja ottaa kaiken avun vastaan.
"Joka pahentaa yhden näistä pienimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi hänen olis, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hän upotettaisiin meren syvyyteen" (Matt.18:6.)
-Tämän mukaan pienimmät myös uskovat.
Raamattu puhuu hyvin kauniisti lapsen autuaallisesta tilasta: ” Sinä olet vetänyt minut ulos äitini kohdusta. Sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla. Sinun päälles (huomaasi) minä olen heitetty äitini kohdusta. Sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta” (ps.22:10-11).
”Minä tunsin sinun jo ennen kuin minä sinun valmistin äitis kohdussa, ja pyhitin sinun, ennen kuin sinä äidistäs synnytkään” (Jer.1:5).
Noilla 2 Sam 12:23 jakeen sanoilla "Minä menen hänen tykönsä, mutta ei hän palaja minun tyköni" Davidin ympärileikkaamaton lapsi pääsi taivaaseen. Samalla David itse tunsi olevansa armahdettu noinkin suuresta rikoksesta kuin huoruudesta ja Urian murhaamisesta. Kertoo sovituksesta Vanhan Testamentin ajalla, sekä samalla sen, että kastamaton lapsi on autuas.
Matt.21:16. Ja sanoivat hänelle: kuuletkos, mitä nämät sanovat? Niin Jesus sanoi heille: kuulen kyllä. Ettekö te koskaan ole lukeneet: lasten ja imeväisten suusta olet sinä kiitoksen valmistanut? Kiitos on uskon hedelmää...
Ps.8:3. "Nuorten lasten ja imeväisten suusta perustit sinä voiman"
Martti Lutherin kirje kahdelle papille (Kirjassa Huovinen "Kaste ja "usko". Mutta meillä on Raamattu , joka sanoo, että lapset kyllä saattavat ja voivat uskoa, vaikka he eivät puhukkaan, eikä heillä olekkaan järkeä. niimpä Raamattu kertoo psalmissa 72 (ps.106:37), kuinka juutalaiset uhrasivat poikiaan ja tyttäriään epäjumalille ja vuodattivat näin viattoman veren. Jos se on ollut viaton veri (kuten teksti sanoo), niin lapset ovat varmasti olleet puhtaita ja pyhiä, ja sellaisia he eivät ole voineet olla ilman Henkeä ja uskoa.
Lapset ovat toki lihasta syntyneitä ja syntisiä vihan lapsia, mutta yleisesti kun (peri)synti syntyi, niin yleisesti myös (peri)synti sovitettiin:
Room.5:18. Niinkuin siis yhden synnin kautta on kadotus tullut kaikkein ihmisten päälle, niin on myös yhden vanhurskauden kautta elämän vanhurskaus tullut kaikkein ihmisten päälle.
Toki aikuistenkin kaikki synnit on Jeesus sovittanut, mutta varsinaisista omista tekosynneistä parannusta, tehdään uskon kautta .
Miksi sitten kastamme pieniä lapsia? Koska nämä kuuluvat Jumalan valtakuntaan ja uskovat. Kasteessa Jumala tunnustaa uskovaisen/lapsen omakseen.
kaste on hyvän omantunnonliitto Jumalan tykönä (1.Piet.3:21). Lapset kastetaan siksi, että he säilyisivät autuaina. Näin kaste kantaa pelastettua, kuten vesi kantoi ihmisiä Noan arkissa ensimmäisen maailman aikana.
Koska usko ja kaste on säädetty pelastukseen: Jeesus sanoi: ”Se uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” (Mark.16:16). Tässä Yhteydessä on vielä todettava, että kasteen halveksiminen ja hylkääminen kadottaa (Augistinus ja Luther).
Vanhantestamentin aikana ympärileikkauksen hylkääminen merkitsi liiton rikkomista. Sen seurauksena oli kansasta hävittäminen (1.Moos.7:14). Tämän perusteella kasteen hylkääminen kadottaa. Se merkitsee uskosta ja Jumalan valtakunnasta luopumusta. Tuomio ei kuitenkaan kohdistu pieneen lapseen, vaan vanhempiin, joille kuuluu lasten saattaminen kasteen sakramenttiin. Yleiseti voidaan yhtyä, sekä vanhan että uuden liiton sakramenteista Augustunuksen tulkintaan: "Ei ilman sakramenttia jääminen kadota, vaan sakramentin halveksiminen kadottaa". Kaste on Jumalan säätämys. Aivan ensimmäiseksi Jumala tunnustaa uskovan ihmisen, myös lapsen omakseen. Sakramentti on siis evankeliumiin perustuva näkyvä armon merkki. Se on Pyhän asian vertauskuva ja tuntomerkki. Kaste on siunattu armoliitto Jumalan kanssa. Lapset kastetaan, että he pysyvät autuaina. Se on hyvän omantunnonliitto Jumalan tykönä (1.Piet.3:21). Jumalan valtakunnan arkki kulkee perille liiton veden varassa. Kristityt kilvoittelevat kasteen armoliitossa uskon kautta. Uskon kautta ymmärrämme Jumalan sanasta, että myös lapset ovat autuaita uskon tähden, jonka Jumala on heille lahjoittanut Jeesuksessa Kristuksessa. Sen vuoksi lapsille kuuluu kaste, kun he uskovat.
Room.6-Luvun erityinen, voimakas sanoma on opetus pyhityksestä. Valaistaessaan kristityn vaellusta Paavali yhdisti siihen kasteen velvoittavan merkityksen. Kasteen kautta kristitty on haudattu Kristuksen kanssa kuolemaan. Kun olemme osalliset yhdenkaltaiseen kuolemaan, nousemme kuolleista kuten Kristus (Room.6:4-5). Jumala herätti meidät uuteen elämään omistaessamme Kristuksen kuoleman ja elämän uskon kautta (Room.6:4; Kol.2:12). Kaste opettaa ja muistuttaa Jumalan lapsia, että heidät on liitetty Kristuksen kanssa hänen yhtäläiseen kuolemaansa ja elämäänsä, omistaessamme hänen kuolemansa ja elämänsä uskon kautta. Kristuksen sovituskuolema on kertakaikkinen kuolema synnille, mutta hänen elämänsä on elämää Jumalalle (Room.6:10). Näin tulee uskon kautta tietää,, että Jumalan lapset ovat kuolleet synnille, mutta elävät Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme (Room.6:11).
Jeesus sanoi: ”Se uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” (Mark.16:16). Tässä Yhteydessä on vielä todettava, että kasteen halveksiminen ja hylkääminen kadottaa (Augistinus ja Luther).
Luther kirjoittaa samassa Hengessä katekismuksessa: Mitä merkitsee tällainen kastaminen? Se merkitsee, että vanhaihminen meissä on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja kaikkien syntien ja himojen kanssa kuoletettava ja että sijaan on noustava uusi ihminen, joka elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti Jumalan edessä.
Näin kaste kantaa pelastettua, kuten vesi kantoi ihmisiä Noan arkissa ensimmäisen maailman aikana.
Kovin yksipuolisesti nyt lainaillaan kastekohtia. On selvää, että ilman edeltävää sanaa yksikään ei tule lähetystyössä uskoon. Tunnustuskirjoissamme on kohta, joka sanoo: "Myös ne jotka ovat uskossa ennen kastetta tai tulevat kasteessa uskoon, saavat uskon ulkonaisen, edeltävän sanan välityksellä" (s.276 kohta 7). Usko siis syntyy edeltävän sanan kautta.
Raamatun kertomukset osoittavat selvästi, millainen järjestys on vanhurskautamisella ja kasteen vastaanottamisella. Tapahtumat osittavat, että uskoon tultiin ennen kastetta.
1.Pietarin saarna helluntaina: "Jotka uskoivat hänen sanansa (tekivät parannuksen Biblia), ne kastettiin" (Apt.2:37-41).
2.Filippos saarnasi evankeliumia Kandaken kamaripalvelijalle ja hänet kastettiin (Apt.8:26-39).
3. Paavali uskoi Ananiaan saarnan vaikutuksesta, ja hänet kastettiin (Apt.9:17-18).
4. Kun Kornelius ja hänen mukanaan olleet kuulivat Pietarin saarnan, "lankesi Pyhä Henki kaikkien niiden päälle, jotka puheen kuulivat". Eli he tulivat uskoon ja kastettiin (Apt.10).
5.Purppuranmyyjä lyydia uskoi apostoli Paavalin julistaman evankeliumin. Sen jälkeen hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin (Apt.16:14-15).
6. Paavali ja Siilas saarnasivat Filippin vanginvartialle ja hänen huoneessa olleille evankeliumia Kristuksesta. Kuulijat uskoivat, ja heidät kastettiin. (Apt.16:25-34).
7.Kun Krispus ja hänen luonaan olleet Korintolaiset uskoivat ja "kuulivat Paavalin saarnan", heidät kohta kastettiin.
Uuden testamentin sanoma on ilmoitusta uskosta, jonka Jumala lukee vanhurskaudeksi. Markuksen evankeliumi tuo korostuksen uskosta: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se tulee autuaaksi; mutta joka ei usko, se kadotetaan. (Mark.16:15-16).
Elävä Vesi
On paikallaan tarkastella mitä Raamatussa tarkoittaa elävä vesi. Joh.4, todistaa, mitä Jeesus puhui, vedestä ja Hengestä syntymisestä. Jeesuksen sanat samarialaiselle naiselle: ”Joka siitä vedestä juo, jonka minä hänelle annan, ei hän janoo iankaikkisesti (Kysymys on iankaikkisen elämän sanoista), vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä veden lähteeksi, joka kuohuu iankaikkiseen elämään”. (Joh.4:14).
1.Piet.1:22. Ja tehkäät puhtaaksi teidän sielunne totuuden kuuliaisuudessa, Hengen kautta, veljelliseen rakkauteen, joka vilpitöin olis, ja olkaat keskenänne palavaisessa rakkaudessa puhtaasta sydämestä,
23. Niinkuin ne, jotka jälleen syntyneet ovat, ei katoovaisesta, vaan katoomattomasta siemenestä, elävästä Jumalan sanasta, joka ijankaikkisesti pysyy.
Apt.10. Korneliuksen tapauksen tutkielma: Niin vastasi Pietari: ”Taitaako joku kieltää näitä, jotka ovat niin Pyhän Hengen saaneet kuin mekin (eli olivat uskoon tullet), vedellä kastamasta (eli sakramentti otetaan vastaan uskolla), ja hän (Pietari) käski kastaa heitä Herran nimeen. Tuttu on myös Paavalin lausuma: ”Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi” (Room.10:10). Augsburgin tunnustuksen puolustuksessa todetaan, että usko tuo mukanaan Pyhän Hengen, kuten edellä kerrotusta Korneliuksen esimerkistä totesin. Kääntäen on todettavissa, että Pyhä Henki vaikuttaa uskon sanan kautta.
Tiit.3:4.sittekuin Jumalan meidän Vapahtajamme hyvyys ja rakkaus ihmisille ilmestyi,
5. Ei vanhurskauden töiden kautta, joita me tehneet olemme, vaan laupiutensa kautta hän meidät autuaaksi teki, uuden syntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,
6. Jonka hän meidän päällemme, Jesuksen Kristuksen meidän Vapahtajamme kautta, runsaasti vuodattanut on:
7. Että me hänen armonsa kautta vanhurskaiksi tulisimme ja ijankaikkisen elämän perillisiksi toivon jälkeen.
V. Ei ole kysymys kasteesta uudestisynnyttävänä, vaan uskoon liittyvänä sakramenttina, eli merkkinä ja sinettinä. Uudistuminen tapahtuu Pyhän Hengen (jae.5) ja Jeesuksen Kristuksen kautta (jae.6). Kolmiyhteinen Jumala pelastaa: Isä (jae.4), Pyhä Henki (jae.5) ja Poika (jae.6).
1.Piet.1:22. Ja tehkäät puhtaaksi teidän sielunne totuuden kuuliaisuudessa, Hengen kautta, veljelliseen rakkauteen, joka vilpitöin olis, ja olkaat keskenänne palavaisessa rakkaudessa puhtaasta sydämestä,
23. Niinkuin ne, jotka jälleen syntyneet ovat, ei katoovaisesta, vaan katoomattomasta siemenestä, elävästä Jumalan sanasta, joka ijankaikkisesti pysyy.
"Te olette puhtaat sen sanan tähden, jonka minä teille puhuin" (joh.15:3).
Lestadius totesi: "Jolla on usko ennen kastetta, hän on saanut syntien anteeksiantamuksen. Kaste on vain sen vahvistus. Kaste pelastaa synnistä ja iankaikkisesta kuolemasta, mutta sillä ehdolla, että vanhaihminen on jokapäiväisesä parannuksessa ja katumuksessa kuoletetaan (Luther). Epäuskoisilta puuttuu juuri tämä ehto.
Olen sitä mieltä, Larssi, ettei sinun kannattaisi pyrkiä todistelemaan sitä, että vanhoillislestadiolaisuus on luterilaisuutta. Se ei yksinkertaisesti vaan ole sitä. Eroavaisuudet vl-opin ja luterilaisen opin välillä ovat liian suuret.
Mutta eihän luterilaisuus olekaan mikään itseisarvo. Raamatullisuus on se, mikä jotakin merkitsee. Mielestäni voisit siis aivan hyvällä omallatunnolla myöntää, ettei vanhoillislestadiolaisuus ole luterilaisuutta.
Tämän jälkeen voisit sitten keskittää kaiken tarmon sen todistelulle, että vl-opit ovat Raamatun mukaisia. Tämä olisi ehkä piirun verran helpompi tehtävä.
Mutta haluatko todella vääntää kättä myös siitä, että vl-oppi olisi luterilaisuutta? Sillä tämän kamppailun olet ennalta tuomittu häviämään. Sanon tämän varmana, mutta ilman ylpeyttä.
1. Luterilainen oppi PERISYNNISTÄ:
"Edelleen seurakuntamme opettavat, että Aadamin lankeemuksen jälkeen kaikki ihmiset, jotka lisääntyvät luonnollisella tavalla, syntyvät synnissä, so. ilman jumalanpelkoa, ilman luottamusta Jumalaan sekä pahan himon hallitsemina, ja että tämä alkusairaus ja perisynti on todella synti, joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan." Augsburgin tunnustus II 1.
"Edelleen opetetaan, että Aadamin lankeemuksen jälkeen kaikki ihmiset , jotka luonnollisella tavalla syntyvät, sikiävät ja syntyvät synnissä. Tämä merkitsee sitä, että he kaikki äidinkohdusta asti ovat täynnä pahaa himoa ja taipumusta ja ettei heillä luonnostaan voi olla mitään todellista jumalanpelkoa eikä mitään todellista uskoa Jumalaan." Augsburgin tunnustuksen puolustus II 2.
Voisiko ristiriita vl-opin ja luterilaisuuden välillä olla suurempi? Vl-opin mukaan kaikki lapset uskovat automaattisesti, kun taas luterilaisuuden mukaan lapsi syntyy maailmaan vailla uskoa.
2. Luterilainen oppi KASTEESTA:
(Tämä kävikin jo ilmi tuosta ensimmäisestä sitaatista, mutta laitetaan tähän muutama lainaus lisää.)
"Kaste vaikuttaa syntien anteeksiannon, vapauttaa kuoleman ja Perkeleen vallasta sekä antaa iankaikkisen autuuden kaikille, jotka uskovat Jumalan sanat ja lupaukset niin kuin ne kuuluvat." Lutherin Vähä katekismus PYHÄN KASTEEN SAKRAMENTTI 6.
"Kaste antaa sen vuoksi jokaiselle kristitylle koko elämän ajaksi riittämiin oppimista ja harjoittamista. Hänellä on jatkuvasti täysi työ uskoa lujasti se, minkä kaste lupaa ja vaikuttaa: voitto Perkeleestä ja kuolemasta, syntien anteeksiantamus, Jumalan armo, Kristus kaikkinensa ja Pyhä Henki lahjoinensa." Lutherin Iso katekismus NELJÄS OSA KASTE 41.
"Sen jälkeen kun Jumala on Pyhän Henkensä kautta kasteessa sytyttänyt ja vaikuttanut oikean uskon ja Jumalan tuntemuksen alun, meidän on häneltä lakkaamatta pyydettävä..." Yksimielisyyden ohje 2. 16.
Voisiko ristiriita vl-opin ja luterilaisuuden välillä olla suurempi? Luterilaisuuden mukaan kasteessa tapahtuu uudestisyntyminen, syntien anteeksisaaminen, kuoleman ja Perkeleen vallasta vapautuminen, Pyhän Hengen saaminen, uskoontuleminen yms. Vl-opin mukaan kasteessa taas tapahtuu... niin mitä? Ei ainakaan mitään edellämainituista asioista.
(Huomasitko Larssi muuten, että lainaamassasi Tunnustuskirjojen kohdassa puhuttiin myös kasteessa tapahtuvasta uskoontulosta? Ei siis välttämättä mikään paras lainaus sinun kannaltasi.)
3. Luterilainen oppi EHTOOLLISESTA:
"On varmaa, että Herran ehtoollinen on asetettu syyllisyyden anteeksiantamiseksi. Siinä näet annetaan anteeksi synnit..." Augsburgin tunnustuksen puolustus XXIV 90.
"...'teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi'. Meille annetaan näillä sanoilla tässä [alttarin]sakramentissa synnit anteeksi, elämä ja autuus..." Lutherin Vähä katekismus ALTTARIN SAKRAMENTTI 6.
"Nämähän[sakramentit] ovat uuden liiton merkkejä eli syntien anteeksiantamuksen merkkejä. Ne siis jakavat syntien anteeksiantamusta, niin kuin Herran ehtoollisen asetussanat selvästi todistavat..." Augsburgin tunnustuksen puolustus XII 42.
Voisiko ristiriita vl-opin ja luterilaisuuden välillä olla suurempi? Vl-opin mukaan ehtoollisessa ei anneta syntejä anteeksi, kun taas luterilaisuuden mukaan ehtoollisessa annetaan synnit anteeksi.
luterilaisuus ei ole sama asia kun sama usko kun martti lutherilla. eihän luther itsekään olisi halunnu että hänen johdollaan mitään seurakuntaa syntys....
...voi oikeastaan olla ihan mitä vaan. Ainakin Suomen ev. lut. kirkossa annetaan kaikkien kukkien kukkia (jopa veeällien;-). Näin ei kuitenkaan ole ollut aina.
On totta, ettei Lutherin pyrkimyksenä ollut perustaa omalla nimellään kulkevaa kirkkoa. Hän vain halusi uudistaa jo olemassa ollutta katolista kirkkoa.
Koska katolinen kirkko ei halunnut uudistua, luterilainen kirkko syntyi. Oli luontevaa alkaa kutsua tuota kirkkoa tärkeimmän uskonpuhdistajan, eli Lutherin, mukaan.
Eri maiden luterilaiset kirkot ovat aina halunneet perustaa opetuksensa Raamattuun ja luterilaisiin tunnustuskirjoihin, joiden katsotaan olevan oikeaa raamatunselitystä.
Tänä päivänä tuo Raamattuun ja tunnustukseen sitoutuminen on vain nimellistä monissa luterilaisissa kirkoissa, myös Suomen ev. lut. kirkossa.
Suomen kirkko on nähdäkseni pitkälle luopiokirkko. Vuosisatoja Raamattuun ja tunnustukseen sitouduttiin myös käytännössä, ei vain paperilla. Nyt tuosta sitoutumisesta on lähes täysin luovuttu.
Aito luterilaisuus on kuitenkin tänäkin päivänä "sama asia kun sama usko kun martti lutherilla". Aitoa luterilaisuutta vielä löytyy. Mutta välillä tuntuu, että se on maassamme katoava luonnonvara.
sinäkin olet katoava luonnonvara ;)
Niin kauan kuin henki pihisee! Ja mikäli Jumala vain sallii, se pihisee vielä kauan!
Varokaatte siis te kirkkoherrat ja piispat! Ette te meistä niin helpolla pääse! ;-)
Mar-Ge, tunnustuskirjoihin on tuotu lisäyksiä Ortodoksi luterilaisten aikaansaannosta, Lutherin kuoleman jälkeen. Jos luit tarkoin mitä kirjoitin Lutherin opetuksia, niin V-Lestadiolaisuus on sen helmi, on sanottu.
Kestämätön katollinen opetus on, että kaste vaikuttaa EX operate, tehtynä tekona. Kysyisin sulta, Synnyttääkö Jumala kuolleita kastamattomia lapsia kadotukseen? (jos kerran vasta kasteessa saa uskon ja siinä uudestisyntyy). No Raamattu opettaa kuitenkin toisin.
Lutheri puhuu ja opettaa kirjoituksissaan monin paikon lapsen uskosta enenn kastetta. Myöskin V-Lestadiolaisuudessa pitäydytään Lutherin pitkään kasteopetukseen tunnustuskirjoissa.
Niin mihinkäs sinä kuulut sitten? Nimittäin ns.luterilaisuus on myös hajalla muutaman henkien porukoissa kirkkomme ulkopuolella. Kaikki tuokin on eriseuraisuutta.
sanot, jopa (ivaillen), että Veeällien annetaan olla kirkossa. No on se nyt kumma jos uskovaiset laitetaan pois kirkosta. Ainakin kirkkoherramme, sanoi V-lestadiolaisten olevan rikkaus kirkolle ja ahkeria kirkossa kävijöitä.
Eipäs siellä kirkossa sitten enää muuta oikeaa uskoa olekkaan? On kylliäisiä, joka väittää kaikkien pääsevän taivaaseen. On lahkoja, jotka yrittävät kieltää ehtoollisen muilta, on niitä, jotka opettavat sakramentin jatkuvan sen ulkopuolellakin. On naispappia, sekasotkua ja eriseuraa...
Minusta tilanne on vielä hyvä sikäli, kun saamme Jumalan valtakunnassa kokoontua säännöllisesti ja pitää Jumalan sanaa esillä kirkossakin. Jeesuksin saarnasi synagogissa, vaikka siellä oli fariseuksia, eli epäuskoisia.
marge, ehtoollisoppi on VL:ssä luterilainen.
Miksi? Koska on opetettu, että jumalattomankin papin ehtoollinen on pätevä. Tiedätkö miksi?
Koska se ei anna syntejä anteeksi, vaan sen saa aikaan edeltävä evankeliumi, jonka kuulimme. Tämä on siis ristillä tapahtunut, jonka evankeliumi välittää. Eikös ole pätevä syy, että jumalattomankin jakama ehtoollinen on oikea.
Mielestäni on valtava ero, käydä nyt Jumalan valtakunnan ehtoollisella, aikaisempaan.
Elävä usko, on muuta kuin opinnollinen luento tai usko...
Luulisi, että ymmärtäisit olla vaiti noista kohdista, jotka Raamatusta otin. Oletko muuten luterilainen, joka opettaa lihan pyhyys oppia ts. sitoo uudestisyntymisen kasteeseen?
Tiedätkö mikä on armonvälikappale? (Se on Pyhän Hengen pappi).
Jeesus siis ottaa, eli kantaa lapsen uskoon. He uskovat ja heidät tulee kastaa ja opettaa pitämään kaikki mitä Jeesus on sanonut. Tämä on yhtäpitävä apostolien (ja Jeesuksen) saarnan kanssa: usko ja sitten kaste. Tosin, perin runsaasti on esitetty kohtia jotka myös antavat ymmärtää että Jeesus ei tällaista asiaa jättänyt auki.
-----
On totta että ei ole mitään muuta tapaa päästä sovintoveren osallisuuteen kun uskomalla Kristuksen evankeliumin syntein anteeksisaamiseksi. On myös totta että ei voi pysyä uskossa mitenkään muuten kuin yhä uudelleen turvata syntein päästöön.(Käärmeen pää on rikkipoljettu mutta Aadamin myrkky pysyy meissä ja on viemässä syntiin ja epäuskoon)
Kaikille luoduille tulee saarnata evankeliumia. Ei vaan kerran, mutta se on matkasauvana halki koko ajallisen elämän. Uudestisyntyminen tarkoittaa että ihminen saa epäuskon (ja kaikki sen hedelmät) anteeksi. Perisynnin suhteen siinä ei kuitenkaan tapahdu yhtään mitään muutosta, vaan se asuu edelleen lihassa (mika lihasta syntynyt on...) ja ihminen luonnostaan pysyy yhtä turmeltuneena ja kyvyttömänä todelliseen Jumalan pelkoon jne,
MUTTA, kun oot saanut epäuskon ja tekosyntisi anteeksi oot saanut armon palata pienen lapsen puhtaan omantunnon omistajaksi. Ne synnit joita lihassasi tehnyt olet (joista sinä myös tuomitaan) pyyhitään pois ja niitä ei enää ole olemassa.
Kansanomaisesti voisi sanoa että emme tarvitse murehtia Aadamin lankeamuksesta, mutta valvoa siinä että omat syntimme vaihdamme Jumalan armoon. Tähän on yksi armoväline tarjolla: elävä, korvin kuultava ja sydämellä uskottava evankeliumi.
Ei tässä ole raamatun opetuksen ja sanoman suhteen mitään ristiriitaa, mutta ongelma on väistymätön jos ruvetaan rakentamaan epäraamatullisten "armovälineitten" varaan.
Avaimet ja sen valta
Luther kirjoittaa "Avaimet" kirjassaan, että tuo on väärää opetusta, että ensin päästettäisiin taivaassa ja sitten vasta maan päällä:
"Kristus ei sano: mitä minä sidon ja päästän taivaassa, se on teidänkin sidottava ja päästettävä maan päällä, kuten harha-avaimen opettajat uskottelevat. Koska saisimme tietää, mitä Jumala sitoo tai päästää taivaassa?
Emme koskaan, ja niin muodoin avaimet olisivat turhat, eikä niistä olisi mitään hyötyä.
Vaan näin hän sanoo: kun te sidotte ja päästätte maan päällä, niin tahdon minä samalla sitoa ja päästää taivaassa. Mitä te sidotte ja päästätte (sanon minä), sitä en minä tahdo enää sitoa enkä päästää, vaan se on oleva sidottu ja päästetty ilman minun sitomistani ja päästämistäni; minun ja teidän tekonne on oleva yksi ja sama teko, eikä kaksi eri tekoa; minun ja teidän avaimenne ovat yhdet ja samat avaimet, eivät kaksi eri avainta. Näin Kristus velvoittaa ja sitoo itsensä meidän työhömme."
Tuon todistaa oikeaksi myös seuraava kohta: Luuk.15:7. Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa.
Eli samanaikaisesti iloitaan taivaassa...
...Koska se (päästösana) lausutaan ihmisten kautta, niin luullaan sitä pelkäksi ihmissanaksi ja ajatellaan että Jumala on tuolla ylhäällä korkeuksissa, kaukana sanasta, joka on maanpäällä, ja niin töllistetään ylös taivasta kohti...juuri ne samat avaimet, jotka ovat Kristuksella eikä kellään muulla, juuri ne hän antaa Pietarille, ikäänkuin hän sanoisi: Mitä töllistelet taivaalle ja sieltä etsit avaimiani? etkö kuule, että olen antanut ne Pietarille? Ne ovat kyllä taivaan avaimet, se on totta, mutta ne eivät ole taivaassa. Minä olen jättänyt ne alas maanpäälle. Sinun ei pidä etsiä niitä taivaasta, eikä mistään muualta, vaan löydät ne Pietarin suusta, jonne ne olen pannut. Pietarin suu on minun suuni, ja hänen kielensä on minun avainkoteloni, hänen virkansa on minun virkani, hänen sitomisensa, on minun sitomiseni, hänen päästämisensä on minun päästämiseni...Minä katson vain sitä mitä Pietari sitoo ja päästää, sihen minä pitäydyn. Älä anna johtaa itseäsi harhaan tuon Farisealaisen lörpötyksen, jolla muutamat pettävät itseänsä, nimittäin kuinka muka ihminen voisi antaa syntejä anteeksi. Pysy sinä Kristuksen sanoissa ja ole varma siitä, ettei Jumala millään muulla tapaa anna syntejä anteeksi, kuin suullisen sanan kautta, jonka tavan hän on määrännyt meille ihmisille. Ellet etsi anteeksiantamusta tässä sanassa, niin turhaan töllistelet taivasta kohti odottaen sieltä armoa, tai niinkuin he sanovat, sisäistä anteeksiantamusta. (Luther kirjasta "Avaimista" v.1530).
Merle D’Aubigné, Histoire de la Réformation du seizième siécle (1500-luvun uskonpuhdistuksen historia):
... Staupitzin jättäessä Erfurtin oli uusi päivä noussut Lutherille.
Työ ei ollut kuitenkaan päätetty. Päällikön sijainen oli valmistellut sitä. Jumala salli halvemman työaseen täyttää sen. Nuoren augustiinolaismunkin omatunto ei ollut vielä päässyt lepoon. Hänen ruumiinsa uupui lopulta sielun ponnistuksista ja jännityksestä. Häntä kohtasi tauti, joka vei hänet haudan partaalle. Hän oli silloin toista vuottansa luostarissa. Kaikki hänen entiset tuskansa ja kauhistuksensa heräsivät jälleen kuoleman lähetessä. Ajatus hänen omasta saastaisuudestaan ja Jumalan pyhyydestä hätyytti uudestaan hänen sieluansa.
Eräänä päivänä hänen ollessaan epätoivon murtamana, astui vanha munkki hänen kammioonsa ja lausui hänelle muutamia lohduttavia sanoja. Luther avasi hänelle sydämensä ja ilmoitti vavisuttavat pelkonsa. Kunnianarvoisa vanhus ei kyennyt, kuten Staupitz, seuraamaan tätä sielua kaikissa sen epäilyksissä, mutta hän osasi uskontunnustuksensa ja oli siitä löytänyt lohdutuksen sielulleen. Hän käytti siis nuoreen veljeen samaa lääkettä.
- - - Vanha munkki luki hurskaalla yksinkertaisuudella kappaleen: “Minä uskon syntien anteeksi saamisen.” Nämä yksinkertaiset sanat ratkaisevalla hetkellä lämpimästi lausuttuina vuodattivat suurta lohdutusta Lutherin sieluun. “Minä uskon”, toisti hän kohta tuskavuoteeltaan itselleen, “minä uskon syntien anteeksi saamisen”. “Ah”, sanoi munkki, “ei ole kylliksi uskoa, että Daavid ja Pietari ovat saaneet syntinsä anteeksi, sen uskovat perkeleetkin. Jumalan käsky on, että uskomme meidänkin syntiemme olevan meille anteeksiannetut”. Kuinka suloiselta tämä käsky kuulostikaan Luther-raukan korvissa. “Kuulepa, mitä pyhä Bernhard sanoo puheessansa Marian ilmestyksestä”, lisäsi vanha veli, “Pyhän Hengen todistus sydämessäsi on: sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.”
Tässä tuokiossa osui totuuden valo Erfurtin nuoren munkin sydämeen. Armon sana oli lausuttu ja hän oli sen uskonut. Hän lakkasi koettamasta ansaita autuutta ja antautui luottamuksella Jumalan armolle Jeesuksessa Kristuksessa.
Lain kolmas käyttö?
Raamattu ei puhu mitään lain kolmannesta käytöstä. (Taitaa olla ortodoksi luterilaisuutta).
Jumalan valtakunnassa saarnataan lakia, koska Laki herättää epäuskoisen omantunnon, ynnä laki ajaa Kristuksen luo. Laki kuuluu uskomattomille:
”Tietäen sen, ettei vanhurskaalle ole laki pantu, vaan väärille ja tottelemattomille, jumalattomille ja syntisille, pakanallisille ja kelvottomille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, miehentappajille,
Huorintekiöille, miesten kanssa makaajille, ihmisten varkaille, valehtelijoille, valapattoisille, ja mitä muuta senkaltaista sitä terveellistä oppia on” (1.Tim.9-10). Uskovainen tietää syntisyytensä ja sen ettei lakia voi täyttää, ei edes ensimmäistä käskyä. Laki tuomitsee syntisen jo Jeesuksen opetuksen mukaan kadotukseen, ajatuksen synnistä.
Mooseksen virka päättyy siis Jumalan valtakunnan rajalle. ”Sillä Kristus on lain loppu, jokaiselle uskovaiselle vanhurskaudeksi. Sillä Moses kirjoittaa siitä vanhurskaudesta, joka laista on, että kuka ihminen ne tekee, hänen pitää niissä elämän”
(Room.10:4-5). Laki ei kuulu uskovaiselle: ”Saarnaa sanaa, pidä päälle sekä hyvällä että sopimattomalla ajalla, rankaise, nuhtele, neuvo kaikella siveydellä ja opetuksella” (2.Tim.4:2). Evankeliumi hoitaa uskovaista Jumalan lasta: ”Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään” (Tiit.2:11-12).
Jeesus antoi omilleen evankeliumin saarna viran: ”Ja kuin hän nämät sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: ottakaat Pyhä Henki:
Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt” (Joh.20:20-23).
sait margen mietteliääksi...
Pois se minusta! Tuo kommenttini oli puhdasta huumoria, niin kuin ;) hymiökin sen kertoo.
Pidän vilpittömästi sitä hyvänä asiana, että te veeällät olette kirkon sisällä. Olettehan te sentään oikeita uskovaisia.
Samaa ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa monesta muusta kukasta, jotka kansankirkon korkean katon alla kasvavat.
...mietteliääksi totta tosiaan, mutta ei siinä merkityksessä, mitä sinä 'veeällä' ehkä tarkoitat.
Lähinnä mietin sitä, että mistä päästä sitä oikein pitäisi lähteä noihin Larssin kirjoituksiin vastailemaan.
Tuo Larssi on niin kovin tuottelias ihminen, ettei tässä kohta kaikki vuorokauden tunnitkaan riitä, jos yrittäisi kaikkeen vastata.
Larssin kirjoitukset sisältävät niin paljon tavaraa ja välillä ne mielestäni myös poukkoilevat aiheesta toiseen.
On siis sormi suussa, mistä päästä tuota kerää pitäisi lähteä avaamaan. Ehkä huomenna taas väsään jonkin pitemmän vastineen johonkin tiettyyn aiheeseen.
Tunnustuskirjalainauksia oli tuossa tekstissäni kaiken kaikkiaan yhdeksän, joista kahdeksan on syntynyt joko Lutherin omasta kynästä tai Melanchthonin kynästä.
Philipp Melanchthon oli Lutherin läheinen työtoveri uskonpuhdistuksessa. Hänen tunnustuskirjoihin päätyneillä kirjoituksillaan oli Lutherin tuki takanaan.
Vain yksi yhdeksästä sitaatista on ajalta Lutherin kuoleman jälkeen. Olisiko tuossa sitten havaittavissa jotakin "Ortodoksi luterilaisten aikaansaannosta"? Tuskin. Samassa johdonmukaisessa linjassa ne kaikki sitaatit näyttävät olevan.
Vastaan tuohon loppuosaan kirjoitustasi myöhemmin.
Mar-ge, vastasin lähinnä sinun alustukseesi, enkä viitsinyt niitä yhdeksi kirjoitukseksi laittaa. No yritän pysyä yhdessä aiheessa pidempään;)
Aika paljon saat selvittää mm.
1. Kuolleen lapsen asema ennen kastetta, ajatellen näkökohtaa, että vasta kasteessa lapsi saisi uskon ja uudestisyntyisi.
2. Väite V-lestadiolaisuuden ehtoollisen harhaopista.
3. Eriseurojen/epäuskoisten vallasta antaa syntejä anteeksi?
4.Sakramentti tehtynä tekona vanhurskauttaa, antaen uskon ja armon ja näin uudestisyntymisen.
5. Olet luterilainen? miksi olette pienissä porukoissa/eriseuroissa?
Pyrimme selittään raamatun niin että kohdat toisiaan vahvistavat. Tässä eräs esitetyistä kohdista (Matt 18):
1. Sillä hetkellä tulivat opetuslapset Jesuksen tykö, sanoen: kuka siis on suurin taivaan valtakunnassa?
2. Ja Jesus kutsui tykönsä lapsen, ja asetti sen heidän keskellensä,
3. Ja sanoi: totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle taivaan valtakuntaan.
4. Sentähden joka itsensä alentaa niinkuin tämä lapsi, se on suurin taivaan valtakunnassa.
5. Ja joka holhoo senkaltaisen lapsen minun nimeeni, hän holhoo minun.
6. Mutta joka pahentaa yhden näistä pienimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi hänen olis, että myllyn kivi ripustettaisiin hänen kaulaansa, ja hän upotettaisiin meren syvyyteen.
Jeesus asettaa siis yhden lapsen opetuslasten eteen. Sitten jakeessa 6 puhuu monikossa lapsista jotka uskovat Hänen päälle.
Tuleeko jae 6 ymmärtää niin että jotkut (= kastetut ? ) pienemmistä uskovat ja on erityisen paha asia jos juuri tällaisen lapsen pahentaa ?
Ei!
Tietenkin on yhtä paha jos pahentaa kaksi tai kolme lasta, eli "yhden näistä", tarkoittaa "kenen tahansa näistä".
Ja koska jae 3 puhuu kaikista lapsista, niin emme voi sanoa että jae 6 yllättäen supistaa tuon jakeessa 3 mainitun joukon kriteerillä "jotka uskovat minun päälleni", vaan jae 6 sanoo että aina kun joku pieni lapsi vietellään tapahtuu äärettömän suuri vahinko, juuri siksi että se vietellään pois lapsen uskosta.
...käsittelyn voinemme suosiolla jättää johonkin tuonnempaan avaukseen. Muuten menee liian laajaksi. Tai oikeastaan on mennyt jo.
Larssi, sinähän leivot tästä valtavan pullataikinan, joka pursuaa ja pursuaa ja pursuaa ja pursuaa... ;)
Näin kirjoittaa Luther:
(Sama saarna kuin yllä, Avaimet ja valta.)
”Ottakaat Pyhä Henki: Tästä piti heidän tietämän, ettei tämä virka lähde heidän omasta voimastaan, vaan hänen voimastaan Pyhän Hengen kautta, joka tahtoo vaikuttaa heidän virkansa ja sanansa kautta. Siitä syystä se olkoon ja nimitettäköön Pyhän Hengen viraksi, jonka Kristus sitä varten on asettanut, että vaikka se näyttääkin heikolta saarnalta eikä enempää ole kuin vähäpätöinen hengähdys ihmisen suusta, on siihen kuitenkin pantu sellainen voima, että sen edestä synnin, Jumalan vihan, kuoleman ja helvetin täytyy väistyä.
Tämän johdolla on nyt helppo vastata kaikille kyselijöille ja viisastelijoille, kuinka ihminen voi antaa syntejä anteeksi, koska se yksin Jumalalle kuuluu?
… Vaikka, näet syntien anteeksi antamisen valta kuuluu ainoastaan Jumalalle, tulee meidän kuitenkin tietää, että hän tätä valtaa harjoittaa ja käyttää tämän ulkonaisen viran kautta, johon Kristus asettaa apostolinsa käskien heitä hänen nimessään julistamaan syntein anteeksi saamista kaikille jotka sitä haluavat, joten ei siis syntein anteeksi antaminen perustu ihmiselliseen tahtoon eikä voimaan, vaan juuri Kristuksen käskyyn, johon lisäksi hän vielä antaa Pyhän Henkensäkin.”
Yhdyn tuohon Lutherin sanaan tietysti täysin. Ei mitään ongelmia. Se ei ole missään ristiriidassa sen kanssa, mitä olen tässä ketjussa aiemmin kirjoittanut.
...Vaan En sanonut, että kaikki ovat lisäyksiä. Kyllä minä tiedän, että eri ryhmän ns. "luterilaiset" väittelevät mm. tunnustuskirjoista. Esim. toiset sanovat niiden perusteella, että vain kaste uudestisynnyttää ja toiset luterilaiset perustelevat sillä, että sanakin uudestisynnyttää. Muitakin väittelyitä heidän kesken on tunnustuskirjoista.
Sakramentit vaikuttavat uskon kautta, eivät antaen uskoa yms...
Lutherin opetuksia
Tätä asiaa Luther käsittelee laajasti Genesis luennossaan ja päätyy ympärileikkausta ja kastetta vertailtuaan seuraavaan lausumaan: ”Mitä on sanottava lapsista , jotka kuolevat ennen kastetta äidin kohtuun tai syntymän jälkeen. Ennen kahdeksan päivää kuolleesta lapsesta on helppo vastata , kuten myös meidän lapsistamme, jotka kuolevat ennen kastetta. Hei eivät tee syntiä ympärileikkauksen eikä kasteen liitossa. Kun laki ei tuomitse kahdeksan päivän ikäisiä ympärileikattuja, kuinka laki tuomitsisi ennen kahdeksan päivän ikäisinä kuolleita. W A 42, 621.
Augsburgin tunnustuksessa todetaan, että sakramentit vaativat uskoa ja ”niitä käytetään oikein silloin, kun ne uskossa otetaan vastaan ja niillä uskoa vahvistetaan”.
Lutherin käsityksen mukaan Jumala vaikuttaa (lahjoittaa ensin uskon, jonka hän lukee vanhurskaudeksi. Tämän käsityksen lähtökohtana on seuraavat Jeesuksen sanat: ”Menkää kaikkeen maailmaan, ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se tulee autuaaksi, mutta joka ei usko se kadotetaan”. (Mark.16:15-16). Ensin siis evankeliumin sana, joka synnyttää uskon, sitten kaste. Usko on selvästi pääasia, joka ottaa huomioon kasteen.
...Oot tota mieltä, niin hyvä silloin:)
Mutta ristiriitaa on alustuksesi kanssa siitä, missä kulkee Jumalan valtakunnan rajat...ne sulta on hukassa.
3:16 Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa
Juu, on hyvä että uskoo mitä raamattu sanoo, mutta miten sen oikein taitaa ymmärtää ?
Mitä alkuteksti sanoo esim. tästä Joelin kohdasta ?
apt.2:28. Ja sitte pitää tapahtuman, että minä tahdon vuodattaa minun Henkeni kaiken lihan päälle;
Tarkoittaako Jumala "kaiken lihan päälle", vaan tarkoittaako Jumala kastettujen päälle ?
Kuinka iso on Jumalan Siioni ?
No mutta alustuksesi osoittaa muuta. Mutta voitko edes miettiä, että olet väärin ymmärtänyt alumperin VL-opetuksia?
Olen ollut samanlainen pintynyt aivopesty luterilainen kun säkin ja mulla oli samoja ajatuksia.
Elävä Jumalan sana on jotain muuta, kuin pinttynyt opinnollisuus, jota ns. luterilaiset eriseurat tarjoavat. Kun esim. olin alajärvellä maakunnallisilla päivillä, se evankeliumi satutti minua ja monia muita raavaitakin miehiä. kaanaankielikin on siten Jumalan valtakunnassa varsin yleistä.
Näitä en ole yksityiskohtaisesti kommentoinutkaan:
apt.2:38. Vaan Pietari sanoi heille: tehkäät parannus, ja antakaan jokainen itsensä kastaa Jesuksen Kristuksen nimeen, syntein anteeksi antamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahja.
V: Kohta on ymmärrettävä muiden kohtien mukaan. Eli, ensin parannus ts. usko. jae."41. Jotka siis mielellänsä hänen sanansa ottivat vastaan, ne kastettiin..."
"Te olette puhtaat sen sanan tähden, jonka minä teille puhuin" (joh.15:3).
Lestadius totesi: "Jolla on usko ennen kastetta, hän on saanut syntien anteeksiantamuksen. Kaste on vain sen vahvistus ja sinetti. Kaste pelastaa synnistä ja iankaikkisesta kuolemasta, mutta sillä ehdolla, että vanhaihminen on jokapäiväisesä parannuksessa ja katumuksessa kuoletetaan (Luther). Epäuskoisilta puuttuu juuri tämä ehto.
Kirjoittaessaan pakanuudesta uskoon tulleille efesolaisille Paavali totesi, että Jumala oli herättänyt heidät, kun he olivat kuolleet "ylitsekäymisten ja syntein tähden" (Ef.2:1). Nämä pakanat olivat siis olleet hengellisesti eläviä jossakin elämänsä vaiheissa. Ainoa mahdollinen vaihe oli kun he olivat pienokaisia.
Room.5:15. Mutta ei niin lahjan kanssa ole kuin synnin; sillä jos monta ovat sen yhden synnin tähden kuolleet, niin on paljoa enemmin Jumalan armo ja lahja sen yhden ihmisen Jesuksen Kristuksen armossa monen päälle runsaasti tullut.
16. Ja ei niinkuin (se tuli) yhden kautta, joka syntiä teki, niin myös lahja; sillä tuomio on tosin yhdestä kadotukseen, mutta lahja monesta synnistä vanhurskauteen.
17. Sillä jos kuolema on yhden synnin tähden vallinnut sen yhden kautta, paljoa enemmin ne, jotka saavat armon ja vanhurskauden lahjan yltäkylläisyyden, pitää vallitsemassa elämässä yhden Jesuksen Kristuksen kautta.
18. Niinkuin siis yhden synnin kautta on kadotus tullut kaikkein ihmisten päälle, niin on myös yhden vanhurskauden kautta elämän vanhurskaus tullut kaikkein ihmisten päälle.
21. Se nyt meitäkin kasteessa autuaaksi tekee, joka sitä aavisti (ei että lihan saastaisuudet pannaan pois, vaan että se on hyvän omantunnon liitto Jumalan tykönä) Jesuksen Kristuksen ylösnousemisen kautta,
V: Kaste on siis hyvänomantunnoliitto Jumalan tykönä. Siis huomaa tarkoin, hyvänomantunnonliitto, eli kaste kuuluu uskovaiselle, jolla on hyvä omatunto siitä, että hän on pelastunut.
Luther kirjoittaa samassa Hengessä katekismuksessa: Mitä merkitsee tällainen kastaminen? Se merkitsee, että vanhaihminen meissä on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja kaikkien syntien ja himojen kanssa kuoletettava ja että sijaan on noustava uusi ihminen, joka elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti Jumalan edessä.
Näin kaste kantaa pelastettua, kuten vesi kantoi jo vanhurskaita ihmisiä Noan arkissa ensimmäisen maailman aikana.
"Sanaa ja sakramentteja välineinä käyttäen lahjoitetaan Pyhä Henki, joka niissä, jotka kuulevat evankeliumin, vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala hyväksi näkee." Augsburgin tunnustus V 2.
Luterilainen tunnustaa, että Pyhä Henki lahjoitetaan ihmiselle sekä sanan (synninpäästön)että sakramenttien (kaste ja ehtoollinen) välityksellä.
Sekä sanalla että sakramenteilla on voima uudestisynnyttää ihminen. Ei tämä ole meille luterilaisille mikään väittelykysymys, vaikka niin sanot. Luterilaiselle se on päivänselvä juttu.
"...ne[sakramentit] ovat merkkejä ja todistuksia meihin kohdistuvasta Jumalan tahdosta, jotta usko heräisi ja vahvistuisi niissä, jotka niitä käyttävät. Sen tähden sakramentteja tulee käyttää niin, että uskoen luotetaan niihin lupauksiin, jotka sakramenttien välityksellä tarjotaan ja osoitetaan meille." Augsburgin tunnustus XIII 1.
Sakramentit sekä vaikuttavat uskon kautta että antavat uskon. Toisaalta sakramentit vaativat uskoa ja toisaalta ne herättävät uskon. Paradoksiko? Selitän myöhemmin, mitä tämä luterilainen opetus tarkoittaa.
Huomaa Larssi, ettei tämäkään ole meille luterilaisille mikään väittelykysymys, vaikka niin sanotkin.
Aivan itkienkin voisin tämän sanoa, Paavalia mukaillakseni (Fil.3:18).
"Olen ollut samanlainen pintynyt aivopesty luterilainen kun säkin ja mulla oli samoja ajatuksia."
On tietysti sääli, että sinulle on jäänyt tällainen kokemus (tunnustuksellisesta) luterilaisuudesta. On kuitenkin hienoa, että olet nyt löytänyt tunnollesi rauhan. Sehän se tässä on pääasia! Voin vilpittömästi iloita puolestasi.
En kuitenkaan voi jakaa kokemustasi luterilaisuudesta, vaikka väen väkisin ;) haluaisit minut rinnallesi ottaa. En siis suostu astumaan "pinttyneen aivopestyn luterilaisen" paikalle. Olen pikemminkin "pinttynyt Jeesuksen verellä pesty luterilainen".
...lupasin palata joskus tuonnempana oikein oman avauksen avulla.
Tota noin, paikkakunnallani on vallalla luterilaisten piirissä opetus, että vain kaste uudestisynnyttää. Tällöin sidotaan uudestisyntyminen kasteeseen. He vetoavat mm. tunnustuskirjojen kohtaan: "...perisynti on todella synti, joka tuo kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän hengn voimasta synny uudesti" (Joh.3:5).
nS. "CONCORDIASSA OLI KERRAN PUHETTA TOSTA, JA SIELLÄ SANOTTIIN, ETTÄ ON AMERIIKAN LUTERILAISUUTTA ANTAA SANALLE UUDESTISYNNYTTÄVÄ VOIMA. TÄLLÄ KANNALLA ON MYÖS TODISTAJASEURA". eli olet näidem mukaan väärässä. Lue myös Matti Väisäsen kirja "Pyhä Kaste Raamatussa", jossa hän sitoo uudestisyntymisen kasteeseen. Näin tekee myös iso Raamatun tietosanakirja. selittäessään luterilaista kastetta.
Näin sitoo myös uudestisyntymisen kasteeseen Olavi J.Lähteenmäki kirjassaan "Selville Vesille".
Herää vaan kysymys, kuka teistä on luterilainen?
Sakramenttien käytöstä opetetaan (kohta 12):
Sakramentit eivät ole asetetut ainoastaan merkeiksi, joista kristityt ulkonaisesti voidaan tuntea, vaan meihin kohdistuvan Jumaln tahdon merkeiksi ja todistuksiksi ja että uskomme niistä heräisi ja vahvistuisi. Sen tähden ne vaativatkin uskoa ja niitä käytetään oikein silloin, kun ne uskossa otetaan vastaan ja niillä uskoa vahvistetaan".
mar-ge, no etpäs uskalla edes seurakuntaasi mainita? No kyllä mä tiedän riitelevät eriseurat perinpohjin. Kohta ei oo uskovia kuin minä ja tosta toisestakaan, en ole ihan varma. Varsin tuttua on puuhastelunne.
Evankeliumi kuuluu kaikille, ei se ole mitään opin pilkkuja, kuten vikoilet alustuksessasi.
sinullahan on avaus, että ihmettelen kovasti aamentasi, joka saralla alustukseesi nähden;)
...teet mielestäni raakaa väkivaltaa jakeille 2.Tim.3:14-17. Sullot niihin väkisin sellaisen opinkäsityksen, joka ei ole luettavissa jakeista itsestään. Tässä nuo mainitut jakeet (vielä kerran):
14. Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut,
15. ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.
16. Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on MYÖS hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa,
17. että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.
Pane Larssi tarkasti merkille sana 'MYÖS'. Sen paikalla ei lue sanaa 'vain', vaikka niin kovasti haluaisitkin. Paavali ei siis sano tässä, että kirjoitukset olisivat hyödyllisiä vain opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi vanhurskaudessa.
Ensin Paavali ilmoittaa jakeessa 15, mikä on kirjoituksista saatava suurin hyöty: ne synnyttävät uskoa. Tämän jälkeen Paavali kertoo vielä jakeessa 16, mitä muuta hyötyä kirjoituksista on ("Jokainen kirjoitus... on MYÖS hyödyllinen...").
Jakeessa 15 puhutaan siitä, miten ihminen tulee vanhurskaaksi Jumalan edessä, eli miten hänestä tulee Jumalalle kelpaava. Jakeissa 16 ja 17 taas puhutaan pyhityksestä, eli siitä, miten usko synnyttää hyviä tekoja kristityn elämässä.
(Huomaatko Larssi muuten, että tässä sivutaan kovasti parjaamaasi "lain kolmatta käyttöä". Tässähän sanotaan, että JOKAINEN Jumalan Hengen vaikutuksesta syntynyt kirjoitus on hyödyllinen.
Myös laki on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta. Laki kuuluu myös uskovalle. Hän tarvitsee sitä "opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut".
"Lain kolmas käyttö" perustuu siis täysin Raamattuun, vaikkei tätä teologista nimitystä tietenkään Raamatun sivuilta löydykään.)
Vielä jakeista 2.Tim.3:14-17 sinulle, Larssi: Älä väännä kieroon sitä, mikä on täysin suora. Raamatun sanat ovat yksinkertaisia sanoja meille yksinkertaisille ihmisille. Ne voi yleensä ymmärtää juuri niin kuin ne on kirjoitettu. Luonnollisin ja ilmeisin selitys on yleensä se oikea. Ei tarvita mitään kikkailua.
Mutta teillä veeällillä on tietysti aina tämä ässä hihassanne: Koska vain teillä on Pyhä Henki, vain te osaatte tulkita ja selittää Raamattua oikein. Tämä mielestäni mahdollistaa sen, että te voitte selittää jotakin tiettyä raamatunkohtaa sellaisella tavalla, joka muista raamatunlukijoista tuntuu aivan mahdottomalta.
Tämä teidän "mahdoton" tulkintanne on tietysti oikea, koska mielestänne Pyhä Henki on sen teille ilmoittanut. Mitä siitä, vaikka meillä "Pyhästä Hengestä osattomilla" olisikin tarjota teille jokin paljon luontevampi ja ilmeisempi selitys! Sillähän ei ole yhtään mitään merkitystä, mitä me sanomme!
Kun te vanhoillislestadiolaiset vilautatte tätä hihastanne löytyvää ässää, mitä muuta me ulkopuoliset voimme tehdä, kuin nostaa kätemme pystyyn ja sanoa: "Antaudun!" Tuo ässä on niin tehokas, että se päättää kaiken keskustelun.
Sen edessä me ulkopuoliset jäämme vain mykistyneinä paikallemme seisomaan ja mietimme: "Mitä tuosta mielivallalta tuntuvasta ässästä pitäisi oikein ajatella ja sanoa?"
Vielä noista muista esille ottamistasi raamatunkohdista: Jos niissä nyt sitten puhutaan vain siitä, että kirjoitukset ovat hyväksi neuvoksi, niin tämä ei tietenkään sulje millään lailla pois sitä, että muualla Raamatussa voidaan sanoa kirjoitusten myös synnyttävän uskoa (ks. kohdat, jotka otin avauksessani esille).
Ja vielä: Jos jossain nyt sitten sanotaan jonkun tulleen uskoon suullisen sanan kautta, niin tämä ei tietysti millään tavalla sulje pois sitä, että muualla Raamatussa voidaan sanoa myös kirjallisen sanan synnyttävän uskoa.
...mutta yritän vain vähän rajata sitä, mihin kaikkeen oikein otan kantaa tässä avauksessa ja minkä taas säästän myöhemmäksi.
Tämä avaus alkaa olemaan sellainen sateenvarjo, jonka alla voisi periaatteessa ottaa kantaa melkein mihin tahansa kristillisen uskon kohtaan. Kiitos sinun ahkeruutesi, Larssi:)
"Niin pian kuin siis Pyhä Henki sanalla ja pyhillä sakramenteilla on meissä aloittanut työnsä, uudesti synnyttämisen ja luomisen..." Yksimielisyyden ohje 2. 65.
Uskon noin, miten tuossa Tunnustuskirjojen kohdassa on sanottu. Olen siis varmaan luterilainen:)
Jos paikkakuntasi luterilaiset, Concordia, Todistajaseura, Matti Väisänen, Iso Raamatun tietosanakirja, Olavi J. Lähteenmäki... todella sanovat jotakin muuta, se olkoon heidän murheensa. En lähde puolustamaan, mutten myöskään kumoamaan, heidän luterilaisuuttaan.
Isosta Raamatun tietosanakirjasta sen verran, että se on Ristin Voiton kustantama. Helluntailaista alkuperää siis. Siksi en yhtään ihmettelisi, vaikka se sattuisikin sisältämään joitakin epätarkkuuksia luterilaisesta uskosta.
(Eikö IRT:sta myöskin löytynyt se hassu myöhäsyntyinen väite, että Jeesuksen Kaanan häissä valmistama viini olisi ollut alkoholitonta?)
Kirjahyllystäni muuten löytyy tuo Matti Väisäsen kirja 'Pyhä kaste Raamatussa'. Olen tainnut saada sen joskus lahjaksi. Nuo teologiset kirjat eivät kuitenkaan niin suuresti minua kiinnosta. Selailinkin tuota kirjaa vasta nyt, kun otit sen puheeksi.
Hän todellakin näyttäisi sitovan uudestisyntymisen kasteeseen. Tuon kuvan minäkin sain kirjaa pikaisesti selaamalla. En tiedä, onko kyseessä kuitenkin vain näköharha?
Matti Väisänenhän on Kansanlähetyksen eläkkeellä oleva pääsihteeri. Ja Kansanlähetyksessähän pidetään käsittääkseni lestadiolaisuuden tavoin suuressa arvossa sanan kautta tapahtuvaa uudestisyntymistä.
Olisiko "Masa" kääntänyt tuossa asiassa takkinsa niin perusteellisesti? ;)
P.S. Minä en ainakaan missään nimessä halua riistää sinulta, Larssi, sitä uudestisyntymisen kokemusta, jonka olet synninpäästön sanojen kautta saanut. Uskon täysin kokemuksesi aitouteen.
Saisinko minä myös pitää "kokemukseni" siitä, että Jumala on minut kasteessa uudestisynnyttänyt ja varjellut minut elävässä uskossa aina tähän päivään asti? :)
14. Mutta pysy niissä, joita sinä oppinut olet ja sinulle uskottu on, tietäen keneltäs oppinut olet,
15. Ja ettäs jo lapsuudesta olet Pyhän Raamatun taitanut, joka sinun taitaa autuuteen neuvoa, sen uskon kautta, joka on Kristuksessa Jesuksessa.
16. Sillä kaikkinainen kirjoitus on Jumalalta annettu, ja tarpeellinen opiksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kuritukseksi, joka on vanhurskaudessa:
17. Että Jumalan ihminen täydellinen olis, ja kaikkiin hyviin töihin sovelias.
V: Kirjaimesta tulee uskon salaisuus ja tieto ilmi, muttei tässä sanota, että luetusta sanasta usko tulisi. Tämä on selkeissä yleisissä opinkohdissa ilmi tuotu.
Room.10:14. Mutta kuinka he sitä avuksensa huutavat, jonka päälle ei he uskoneet? Ja kuinka he sen uskovat, josta ei he ole kuulleet? Mutta kuinka he kuulevat ilman saarnaajaa?
15. Ja kuinka he saarnaavat, ellei heitä lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: oi kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka rauhaa julistavat, niiden jotka hyvää julistavat.
16. Mutta ei he ole kaikki evankeliumille kuuliaiset; sillä Jesaias sanoo: Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?
17. Niin tulee siis usko kuulosta, mutta kuulo Jumalan sanan kautta.
Luther soti vastaan lain kolmatta käyttöä koska se ei ole alkunkaan raamatullinen vaan
24. Niin on laki ollut meidän opettajamme Kristuksen tykö, että me
Gal 3:24. Niin on laki ollut meidän opettajamme Kristuksen tykö, että me uskon kautta vanhurskaaksi tulisimme.
25. Mutta sitte kuin usko tuli, niin emme enempi ole sen opettajan alla.
Ei ole siis laki joka opettaa uskovaista elämään evankeliumin mukaisesti mutta:
Tiit 2: 11. Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
12. Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään,
Jumalan armo ohjaa, eli Pyhä Henki joka armoevankeliumin uskomisen kautta saa sijan ihmisen sydämessä on joka opettaa ja ohjaa Jumalan lasta.
Tämän tiesi ja koki Lutherkin, mutta kohta hänen kuoltuaan lihalliset ihmiset toivat lain opettajan ja orjuuttajan kirkkoon. Ei Jumalan lapsi määrittele syntiä lain taulujen avulla, sillä laki on hengellinen ja taulut ovat tarkoitettu herättämään lihallisia. Pyhä Henki elävässä seurakunnassa puhuu ja sille äänelle Jumalan lapsi tahtoo olla kuuliainen ja syntinä hyljätä se minkä Henki kirkastaa olevan uskolle ja hyvälle omalletunnolle vaaraksi.
Jonka Poika on tehnyt vapaaksi hän on (synnin orjuudesta) todella vapaa. Maailma puhuu säännöistä, mutta ei ole kysymys säännöistä vaan Jumalan lapsi ei halua elää niin että tunto turmeltuu ja sydän mieltyy siihen "mitä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän koreus, ei se ole Isästä, vaan se on maailmasta. "
Kuitenkin on niin että mikä lihasta syntynyt on, on vain liha joka ei koskaan uudestisynny ja siksi se koko ajan on vetämässä maailmaan ja syntiin. Tarvitaan jokapäiväistä evankeliumin uskomista ja syntein pois panemista ettei sydän saastuis ja Pyhä Henki pakenis.
No niin, osoitin sinulle tunnustuskirjoista muuta luterilaisuutta, kuin väitit, edustavasi:)
Ja he väittävät olevansa "todellisa luterilaisia". Tuon ottamasi kohdan he käyttävät hyväksen, kuten sinäkin: "Niin pian kuin siis Pyhä Henki sanalla ja pyhillä sakramenteilla on meissä aloittanut työnsä, uudesti synnyttämisen ja luomisen..." Yksimielisyyden ohje 2. 65.
Eli heidän mukaan molemmat ovat välttämättömiä tämän mukaan. Myös minä voin pitäytyä tohon, mutta ymmärrän vain sillä muuta kuin sinä.
Masa on tuossa kohden kääntänyt perusteellisesti takkia, jos näin voi sanoa.
mar-ge: Saisinko minä myös pitää "kokemukseni" siitä, että Jumala on minut kasteessa uudestisynnyttänyt ja varjellut minut elävässä uskossa aina tähän päivään asti? :)
V: Niin enhän minä kenenkään kokemuksia voi kieltää. Erimieltä olemme siitä, onko se sanan mukainen. Etkö ole ollut maailmassa välillä? Eikös sinut ole sana uudestisynnyttänyt?
Parannuksen ovi avataan Jumalan valtakunnasta sisältäpäin sovintosaarnassa Pyhän hengen avaimilla. Tämä tapahtuu silloin kun katuvalle ihmiselle julistetaan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.
Parannus ei ole ihmisen teko, vaan Jumalan teko, jota tarjotaan armosta osattomalle ihmiselle Jumalan valtakunnassa. Jumala antaa parannuksen armon. Syntejään katuvalle epäuskoiselle julistetaan Jeesuksen nimessä ja veressä taivaan lahjana kaikki synnit anteeksi. Herra Jeesus tulee hänen vanhurskaudekseen ja autuudekseen, henkilökohtaiseksi Vapahtajakseen. Jeesus lähestyy ihmistä vain valtakuntansa kautta. Jumalan valtakunnassa asuvat Jumalan lapset. Toinen valtakunta on sielunvihollisen valtakunta. Jumalan valtakunnan ulkopuolella ei voida omistaa autuutta, koska siellä ei ole Kristusta. Siellä on vain epäuskoa. Jumalan valtakuntaan tullaan parannuksen armon kautta. Jumalan lapsia yhdistää toisiinsa rakkaus. Rakkaus on Pyhän Hengen suurin lahja.
Etsivä löytää. Mitä tulisi etsiä ? Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttansa. Joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niinkuin lapsi, ei hän suinkaan pääse sinne sisälle. Ootko sinä lukija, sen ottanut vastaan (kuin lapsi) vaan onko se abstraktio jonka olet oppikirjoista löytänyt ?
Luther sanookin tästä: "Jos joku haluaa löytää Kristuksen, hänen täytyy ensin löytää seurakunta. Kuinka saatamme tietää, missä Kristus ja hänen uskonsa ovat, jos emme tiedä, missä hänen uskovaisensa ovat? ja se, joka haluaa tietää jotakin Kristuksesta, ei saa uskoa itseään eikä rakentaa omalla järjellään siltaa taivaasen, vaan hänen on mentävä seurakuntaan sitä etsimään ja kyselemään. Nyt seurakunta ei ole puu tai kivi, vaan joukko uskovaisia ihmisiä. heihin tulee pitäytyä ja katsottava, miten he uskovat, elävät ja opettavat. Heillä on varmasti Kristus keskuudessaan"(Kristinoppi).
"Larssi, et ole luterilainen!
Kirjoittanut: mar-ge, 18.9.2004 klo 18.12
Olen sitä mieltä, Larssi, ettei sinun kannattaisi pyrkiä todistelemaan sitä, että vanhoillislestadiolaisuus on luterilaisuutta. Se ei yksinkertaisesti vaan ole sitä. Eroavaisuudet vl-opin ja luterilaisen opin välillä ovat liian suuret.
Mutta eihän luterilaisuus olekaan mikään itseisarvo. Raamatullisuus on se, mikä jotakin merkitsee. Mielestäni voisit siis aivan hyvällä omallatunnolla myöntää, ettei vanhoillislestadiolaisuus ole luterilaisuutta.
Tämän jälkeen voisit sitten keskittää kaiken tarmon sen todistelulle, että vl-opit ovat Raamatun mukaisia. Tämä olisi ehkä piirun verran helpompi tehtävä.
Mutta haluatko todella vääntää kättä myös siitä, että vl-oppi olisi luterilaisuutta? Sillä tämän kamppailun olet ennalta tuomittu häviämään. Sanon tämän varmana, mutta ilman ylpeyttä."
Nuo ovat hirvittävän kovia sanoja. Tiedän sen. Silti kirjoitin ne tälle palstalle. Miksi? Koska aivan oikeasti näen asian noin mustavalkoisesti.
Jos minä sanoisin teille, että musta ei ole valkoista tai valkoinen ei ole mustaa, te ette pitäisi minua ylpeänä, kovana ja rehvakkaana.
Te ette pitäisi minua ylpeänä, kovana ja rehvakkaana, vaikka julistaisinkin varmaksi häviäjäksi sen, joka rohkenee väittää mustaa valkoiseksi tai päinvastoin. Miksi? Koska se on itsestäänselvyys, ettei musta ole valkoista.
Aivan samanlaisena itsestäänselvyytenä pidän sitä, ettei vl-usko ole luterilaisuutta. Siksi voin tämänkin sanoa vailla ylpeyttä, kovuutta ja rehvakkuutta. Ymmärrättehän?
Tiedän, että joku minun mielipiteestäni huolimatta haluaa pitää vl-uskoa luterilaisuutena. Näin ajattelevat ilmeisesti kaikki vanhoillislestadiolaiset, Larssi mukaan lukien.
Annankin teille tehtävän: Osoittakaa minulle Tunnustuskirjojen pohjalta, että vl-usko todella on luterilaisuutta. (Ja tämän osoittamisen tulee todellakin tapahtua pelkästään Tunnustuskirjojen pohjalta. Katso tähän aihepiiriin liittyvä kirjoitukseni 'Eräästä periaatteellisesta asiasta', joka löytyy tästä viestiketjusta.)
Vl-opin mukaan:
1. lapset syntyvät uskovina
2. kasteessa ei anneta syntejä anteeksi
3. ehtoollisessa ei anneta syntejä anteeksi
Nyt teidän tulee etsiä kaikki ne Tunnustuskirjojen kohdat, joissa sanotaan nuo kolme asiaa.
Itsehän olen tänne jo lainaillut joitakin Tunnustuskirjojen kohtia, joissa sanotaan, että:
1. lapset syntyvät epäuskoisina
2. kasteessa annetaan synnit anteeksi
3. ehtoollisessa annetaan synnit anteeksi
Voin taata teille, että jo lainaamieni kohtien lisäksi Tunnustuskirjoista löytyy iso joukko vastaavia kohtia. Se on siis varmasti luterilaista uskoa, että pitää vastasyntyneitä epäuskoisina ja kastetta sekä ehtoollista syntien anteeksiantamuksen välineinä.
Jos kuitenkin löydätte Tunnustuskirjoista päinvastaista opetusta, joudun tunnustamaan, että Tunnustuskirjat ovat näiden uskonkohtien osalta ristiriitaisia.
Tällöinhän te vanhoillislestadiolaiset olette (ainakin näiden opinkohtien osalta) yhtä lailla luterilaisia kuin minäkin. Tällöin on täysin luterilaista uskoa kummalla tavalla tahansa:
1. lapset syntyvät uskovina / lapset syntyvät epäuskoisina
2. kasteessa ei anneta syntejä anteeksi / kasteessa annetaan synnit anteeksi
3. ehtoollisessa ei anneta syntejä anteeksi / ehtoollisessa annetaan synnit anteeksi
Ihminen voi valita kumman vaihtoehdon tahansa, ja silti hän käy täysin luterilaisesta. Hei oikeasti, voisiko luterilaisuus todella olla näin hämärää? Mitäs siellä Raamatussa sanottiinkaan valtakunnasta, joka riitautuu itsensä kanssa?
Ei tunnustuskirjoilla ole oikeutta paikoin kuin nimiluterilaisuuteen.
On säilynyt paljon opetuksia Lutherilta, jossa hän opettaa lapsen uskoa ennen kastetta.
Synnyttääkö Jumala kuolleita, kasteetta jääneitä lapsia kadotukseen?
(Näin on logiikkasi mukaan, jos kaste vasta antaa uskon ja uudestisynnyttää).
Tässä opissa jäät kiikkiin:)
Jos epäuskoisen ihmisen täytyy syntyä UUDESTI YLHÄÄLTÄ, niin huomaa tarkoin uudesti.
Jos lapset ja lapsen uskossa pysyneet ovat syntyneet ylhäältä, ei heidän enää uudesti ylhäältä tarvitse syntyä.
Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?"
Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: "ellette käänny ja tule niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle Taivaan valtakuntaan" (Matt.18:1-14).
Kerro seurakuntasi, niin kerron epäraamatulliset oppisi:)
Marge: Ei tarvitsisi enää koko ajan pelätä sitä, että synti ja maailmallisuus vie sinut meren pohjaan. Aitoa iloa ja rauhaa pelastumisestakin rupeaisi löytymään. Eikö tämä olisi jotakin?
V: Laitankin tässä sinulle vastauksen. Mutta pieni alustus ensin. Katso ns. "luterilaista" maailmaa, jo maassamme. Monin menee laveaa tietä kasteineen päivineen helvettiin. Eräätkin Sleyläiset väittivät kasteen armon kantavan rippikouluun. Ei voi olla pehmeempää perkeleen metkua. Olen huomannut, että aika useasti Jumalan armosta, että VL-perheissä ollaan uskomassa perhekunnittain ja jopa suvuttain.
Uskon Määritelmiä
Kuollut usko
Hieman kritiikkiä, kasteen armo opista:
Uskonnollisilla ihmisillä on erilaisia painotuksia. On väitteitä esim. että kasteen armo kantaa, rippikouluun asti, vaikka nyt ei elä hyvää uskovaisen elämää. Jotkut kastetut ja rippikoulun käyneet uskonnolliset ihmiset ovat taas sanoneet, kun heidän uskoaan on kysytty, että en minä nyt niin uskovainen, mutta kastettu olen ja käynyt rippikoulun. Sitten on sellaisia ihmisiä, jotka turvaavat kasteen armoon, mutta hyviä tekoja ei näy ja ollaan passiivisia, sekä tyytyväisiä omaan tilaansa. Syntielämääkin jossain määrin sallitaan ja puhutaan, jopa myöntyvään sävyyn. Uskosta ei saisi puhua mitään.
Lakihenkinen usko
Sitten on uskonnollisia ihmisiä taas aivan toisessa suunnassa, nimittäin lain alla. Tähän on syynä lihan teot, nimittäin ”synergismi” ja tästä usein versio ns. ”henkikaste”. Ihmiset yrittävät esim. entistä syntielämäänsä hyvittää Jumalalle, nyt kun ovat uskonnollisia. Tekevät elämässään paljon uskon ratkaisuja ja tekoja, omalla lakiuskollaan. Sitten henkikaste oppi, laittaa ihmiselle suorituspaineita, että saisi olla Jumalan käytetty profeetta ja tehdä, vaikkapa ihmeen omaisia merkkejä, että ihmisiä kääntyisi sankoin joukoin uskoon. Näiden ihmeiden hakemine kiihottaa myös lihaa, eikä ole vaaratonta puuhastelua, vaan niissä liikkuu sielunvihollisen voimia.
Elävä Usko
Jaak.2:24. Niin te siis näette, että ihminen töistä vanhurskautetuksi osoitetaan ja ei ainoastansa uskosta.
26. Sillä niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko on ilman töitä kuollut.
Usko ei ole toimetonta, vaan seurausta: Room.1:17. Sillä siinä se vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa, ilmoitetaan uskosta uskoon, niin kuin kirjoitettu on: vanhurskaan pitää elämän uskosta.
Ef.2:8. Sillä armosta te olette autuaiksi tulleet, uskon kautta, ja ette itse teissänne: Jumalan lahja se on: 9. Ei töistä, ettei yksikään kerskaisi. 10. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jesuksessa hyviin töihin, joihin Jumala meidät on jo ennen vaeltamaan valmistanut.
Kun Jumalanlapsi on uskomassa, hän ahkeroitsee kilvoitella ”synnin pois panijana ja Jeesuksen veren korjaajana”. Vain Jeesuksen sovintoveri voi vapauttaa meidät synnistä. ”Sillä kuolema on synnin palkka, mutta iankaikkinen elämä on Jumalan lahja Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme” (Room.6:23).
Luther kirjoittaa vähässä katekismuksessa: ”Mitä merkitsee tällainen kastaminen? Se merkitsee, että vanhaihminen meissä on jokapäiväisen katumuksen ja parannuksen kautta upotettava ja syntien ja pahojen himojen kanssa kuoletettava, ja että sen sijaan on joka päivä nousta uusi ihminen, joka elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti Jumalan edessä”
Jumala toivoo, että säilyisimme kasteen armoliitossa koko elämän ajan.
Tuosta kirjoituksestasi en haluaisi poistaa oikeastaan mitään. Yhdyn siihen täysin. Kerrankin näin!
Se on surullisen totta, että valtaosa suomalaisista marssii kasteineen päivineen kohti helvettiä. Eihän kaste hyödytä yhtään mitään ilman uskoa.
Te ajattelette, että ihminen syntyy uskovana. Minä taas ajattelen, että ihminen syntyy kyllä epäuskoisena, mutta että kasteessa hänelle lahjoitetaan usko.
Samaa mieltä olemme siitä, että tuo "lapsen usko" sammuu, ellei sitä hoideta. Sydämen usko ei voi pysyä elossa ilman Jumalan sanaa ja seurakuntayhteyttä.
Jeesus ei käskenyt vain kastaa, vaan hän käski myös opettaa. Suuri osa suomalaisista kyllä kastetaan, mutta vain pieni osa saa myös kristillistä opetusta.
Jos ihminen elää ilman tuota opetusta rippikouluikään asti, hän on jo moneen kertaan ehtinyt kadottaa uskonsa. Sydämessä ei ole enää jäljellä muuta kuin pimeyttä ja epäuskoa.
puhu oppiasi vastaan.
Sä et usko Ramatun sanaa, että lapset syntyvät sovitettuun maailmaan, vaikka ovatkin perisyntisiä, eli kaksiosaisia.
Kolossalaiskirjeen.2: 11-13
11. ”Jonka kautta te myös ympärileikatut olette sillä ympärileikkauksella, joka käsittä tapahtuu, syntisen ruumiin pois panemisen kautta, lihassa, Kristuksen ympärileikkauksella”
V: Mikä on Kristuksen ympärileikkaus, joka käsittä tapahtuu? Tähän vastaa Raamattu itse toisaalla:
Room.2:28. ”Sillä ei se ole Juudalainen, joka ulkonaisesti (Juudalainen) on: ei myös se ole ympärileikkaus, mikä ulkonaisessa lihassa tapahtuu;
29. Mutta se on Juudalainen, joka sisällisesti salattu on, ja sydämen ympärileikkaus on ympärileikkaus, joka hengessä tapahtuu, ei puustavissa; jonka ylistys ei ole ihmisiltä, vaan Jumalalta”.
12. ”Ynnä hänen kanssansa kasteen kautta haudatut, jossa te myös hänen kanssansa olette nousseet ylös uskon kautta, jonka Jumala vaikuttaa, joka hänen kuolleista herättänyt on”
V: Kaste on tämä hengellinen liitto ihmisen kanssa, jonka evankeliumin sanan virka vaikuttaa. Kuten jae 11. kertoo…
13. Ja on teidät hänen kanssansa eläväksi tehnyt, kuin te synnissä kuolleet olitte, ja teidän lihanne esinahassa, ja on meille kaikki synnit anteeksi antanut.
V: Ja evankeliumin viran kautta on meidät eläviksi tehty, kun aikaisemmin olimme jumalattomia. Kaste on näin Pyhän Hengen sinetti, vertaus (Room.4:11): ” Ja hän sai ympärileikkauksen merkin vahvistukseksi, että hän oli uskon kautta vanhurskaaksi tehty, joka hänellä esinahassa oli, että hänen piti oleman kaikkein uskovaisten isä esinahassa, että se niillekin vanhurskaudeksi luettaisiin”
Nimittäin väsytystaktiikka. Väsyttämälläkö sinä pyrit minut hiljentämään? ;) Kylläpä se "Pyhä Henki" nyt antaa sinulle niin paljon sanottavaa, etten minä "Pahan Hengen" ohjauksessa oleva meinaa pysyä perässä.
Tässäkin keskustelussa alkaa olla niin paljon vapaita langanpäitä, etten minä hyvällä tahdollakaan ehdi kaikkiin tarttua.
Mutta ehkä minä kuitenkin vielä vähän aikaa jaksan jatkaa, ettei vaan kellekään jäisi sellainen mielikuva, että tässä oltaisiin jotenkin alakynnessä, hyvä ihme:))
Nyt vapaiksi jääviin langanpäihin palataan sitten myöhemmin...
olla niin, että joku "jäisi alakynteen"?
olen monesti ihmetellyt, kun täällä on niin TÄRKEÄÄ sanoa se viimeisin sana. Eikö olisi ok keskustella, ei riidellä??? Jos toinen uskoo eri tavalla,so what? Mitäsehaittaa?
tarkoitus ei ole väsyttää, vaan alustuksesi on liian laaja, että vikoiluun on pakko vastata, sen laajuuden mukaan.
Puhut asiaa sikäli, että vapaus on uskoa myös niin kuin VL-seuroissa opetetaan...
Myös on vapaus uskoa toisin...
Kylläpä niitä leimoja nyt vilisee. Ihan hirvittää! ;)
"Mutta ehkä minä kuitenkin vielä vähän aikaa jaksan jatkaa, ettei vaan kellekään jäisi sellainen mielikuva, että tässä oltaisiin jotenkin alakynnessä, hyvä ihme:))"
Kirjoitin tuon silläkin uhalla, että ymmärsin sen olevan altis väärinkäsityksille. Lisäys 'hyvä ihme' ja hymiö :)) tekstini perässä kertovat tietenkin siitä, että kirjoitin nuo rivit kieli poskessa. En siis varsinaisesti tarkoittanut sitä, mitä kirjoitin.
Halusin tuossa vain tehdä pilaa siitä kaikkialla vastaan tulevasta asenteesta, että halutaan sanoa se viimeisin sana. Olet rauha s, aivan oikein, pannut tuon asenteen merkille tällä palstalla.
Mutta tuo asennehan on väistämättä aina mukana, kun syntiset ihmiset ovat tekemisissä keskenään. Tuo asenne löytyy varmasti niin minun kuin sinunkin sydämestä. Ei sitä pääse pakoon. Aina se jostakin esiin kuitenkin pulpahtaa.
Mutta Hengellähän se tulee kuollettaa lihan teot, niin myös tuo pimeä asenne. Näin pyrin omalta osaltani tietysti tekemään myös tälle palstalle kirjoittaessani. (Te ette tietenkään voi ajatella, että minulla tuo Henki olisi, joka nuo lihan teot kuollettaa. Mutta se on mielestäni sivuseikka.)
Kuinka tuo kuollettaminen on sitten minulta onnistunut? Tähän en tietysti ole oikea henkilö vastaamaan. Muut tehkööt omat arvionsa.
"Eikö olisi ok keskustella, ei riidellä???"
Eikö tässä viestiketjussa ole juuri niin tehtykin? Nimittäin keskusteltu, ei riidelty. Omalta osaltani voin ainakin vakuuttaa, ettei verenpaineeni ole (ainakaan pahasti) noussut, kun olen näitä tänne kirjoitellut.
Mieleni on ollut levollinen ja sopuisa. En tiedä, välittyykö teksteistäni muille sitten jotenkin päinvastainen vaikutelma? Toivottavasti ei, sillä se ei kuitenkaan ole pyrkimykseni.
No Kyllähän rehellisyyden vuoksi on sanottava, että kirjoituksissasi on eri henki. Muuten on mennyt varsin hienosti, menemättä henkilökohtaisuuksiin...
"eri henki"
"eriseura"
"vikoilua"
yms.
No, kai se on sinulle "pyhä velvollisuus" nuo asiat sanoa. Ei siinä mitään, en minä niistä pahastu. Olen kai sitten paaduttanut sydämeni niin kovaksi, että nuo sanat vain kimpoilevat sen mustasta pinnasta jälkiä jättämättä;-)
Oletko itse samassa vai eri hengessä vl:n kanssa?
Sehän se tässä surullista onkin, että minulla on sama Pyhä Henki kuin teillä, mutta te ette voi minua koskaan uskonveljenänne pitää. Lähinnä ajattelen, että tämä on surullista teidän kannaltanne, ei niinkään minun.
Olen samassa hengessä kaikkien niiden maailman ihmisten kanssa, jotka elävät päivittäisessä parannuksessa, eli syntien tunnustamisessa ja niiden anteeksi uskomisessa Jeesuksen ristinkuoleman tähden. Tämä on minimiehto sille, että ihminen voi pitää itseään kristittynä.
Teidän veeällien mielestä oikeita uskovaisia ovat vain ne, joilla on täsmälleen samat käsitykset uskon yksityiskohdista ja elämäntavoista kuin teillä. Tämä on hirvittävän kapea (ja varmasti myös epäraamatullinen) näkemys!
Jos oikein tarkkoja ollaan, niin eihän koko vl-joukostakaan löydy kahta ihmistä, joilla olisi prikulleen sama uskonnäkemys.
Jos kaikille 100 000:lle Suomen veeällälle annettaisiin tehtäväksi esittää kaikki se, mikä heidän uskonvakaumukseensa kuuluu, saataisiin 100 000 erilaista vastausta.
Joissakin päälinjoissa olisi varmasti nähtävissä melko suurta yksimielisyyttä, mutta siirryttäessä kehällisempiin asioihin vastausten hajonta varmasti kasvaisi.
Miten voit olla samassa hengessä, kun on niin isot erot ja kyllä sinulle on kirkko-oppi ja lapsen asema raamatulla perusteellisesti selvitetty, että se pitäisi kyllä riittää.
Mulla on ainakin monen VL-kanssa, jotka tunnen prikulleen sama oppi. Ei taatusti ole eroa, paitsi ehkä joissain käytännön asioissa, jos niissäkään. On sama käsitys vanhurskauttamisesta, lapsenasemasta, perisynnistä, naispappeudesta, sakramenteista, Pyhän hengen papeista, tuhatvuotisopista.
...
...mar-gen siskoko se siellä antaa positiivista palautetta veljelleen? ;)
Rohkenen epäillä.
Onko se kirkko-opin ja lapsen aseman perusteellinen selvitys hävinnyt jonnekin bittiavaruuteen, kun ei sitä ole vielä ainakaan tällä palstalla näkynyt? ;-)
Saathan sä epäillä, mutta katsos Kristuksen usko ja mieli vie yhteen. Puhutaanhan raamatussakin samasta mielestä ja ajatuksesta, joka Jumalan valtakunnassa on.
Niin, ethän sä mitään näe;)
"Lapsen tila syntyessään" otsikko.
Taitaa olla samoja eriseuroja, jotka ei Raamatun opista piittaa...
Allianssikristitty puhuu paljon rakkaudesta Kristukseen. Hän asettaa rakkauden ja opin vastakkain. Mutta väärin on puhua rakkaudesta Kristukseen sillä tavoin. Sillä Jeesus sanoo itse: ”jos joku rakastaa minua,, niin hän pitää minun sanani.—Joka ei minua rakasta, se ei pidä minun sanojani(Joh.14:23-24).
Harhaoppinen kirkko sekoittaa totuuden ja valheen, opettaa sekä oikeaa, että väärää. Kuitenkin alkukirkko harjoitti kirkkoyhteyttä yhteisen opin perustalta. He pysyivät apostolien opissa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksessa (Apt.2:42.) ”Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika. Jos joku tulee teidän luoksenne eikä tuo mukanaan tätä oppia, niin älkää ottako häntä huoneeseenne, älkääkä sanoko häntä tervetulleeksi; sillä joka sanoo hänet tervetulleeksi, tulee osalliseksi hänen pahoihin tekoihinsa”. (2.Joh.9-11), katso myös Room.Room.16:17-18). Uskovainen ei voi veljeillä sellaisten sekaoppisten kanssa, jotka rakentavat vanhurskautensa synergismin pohjalle. Liha ymmärtää vain töiden vanhurskautta. Opinnollinen tunnustus kuuluu: ”Ihminen vanhurskautetaan uskon kautta ilman lain tekoja”(Room.3:28). Varoittava Raamatun totuus on, että Jumala lähettää eksytyksen ja totuus hyljätään sekä vääryys ja valhe uskotaan totuutena, koska he eivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen (2:Tes.2:10-12). ”Rakkaani älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.- - Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, se kuulee meitä; joka ei ole Jumalasta, se ei kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden Hengen ja eksytyksen hengen(1Joh.4,6.)
Jos me haluamme oppia tuntemaan aitoa ja alkuperäistä luterilaisuutta, niin mistä me sen löydämme?
Tähän kysymykseen voidaan antaa yksiselitteinen vastaus: Tunnustuskirjoista.
Perustelen vastaustani seuraavalla tavalla:
Uskonpuhdistus ei ollut mikään yhden miehen projekti. Luther oli tietenkin merkittävin uskonpuhdistaja. Hänen mukaansahan nimettiin lopulta myös uskonpuhdistuksen seurauksena syntynyt luterilainen kirkko.
Lutherilla oli kuitenkin uskonpuhdistuksessa useita työtovereita, joista monet vaikuttivat keskeisellä tavalla luterilaisuuden muovautumiseen.
Tunnustuskirjan aseman saivat Lutherin ja muiden uskonpuhdistajien teksteistä ne, joiden yhteisesti katsottiin parhaiten ja täsmällisimmin vastaavan kysymykseen 'Mitä on luterilaisuus'.
Tunnustuskirjat eivät (pääosin) ole mitään sanan julistusta tai hartauskirjallisuutta, vaan ne ovat tiukkaa ja välillä puuduttavaakin opillista pilkunviilausta.
Tämä pilkunviilaus oli kuitenkin tarpeellista siinä paineessa, joka luterilaisiin kohdistui toisaalta katolisen kirkon ja toisaalta esim. "uudestikastajien" taholta.
Jos me tänä päivänä haluamme saada tietoa luterilaisuudesta, meidän ei auta muuta kuin tarttua kiinni Tunnustuskirjoihin ja ruveta opiskelemaan.
Kaikki muut uskonpuhdistajien tekstit, jopa itse Lutherin, ovat vähämerkityksisiä Tunnustuskirjojen rinnalla. Tällä tarkoitan sitä, ettei niillä ole koskaan ollut samanlaista virallista asemaa kuin Tunnustuskirjoilla.
Muitakin uskonpuhdistajien tekstejä voi olla hyödyllistä lukea hengelliseksi rakentumiseksi, mutta niihin ei kannata vedota, jos haluaa pysyä tiukasti aiheessa 'Mitä on aito luterilaisuus'.
En väitä, että Lutherin (tai muiden uskonpuhdistajien) muissa teksteissä olisi sellaista, mikä olisi avoimessa ristiriidassa Tunnustuskirjojen kanssa. (Jos tämmöistä kuitenkin sattuisi jostain kumman syystä löytymään, niin Tunnustuskirjojen opetus menee tietysti aina edelle.)
Lutherin Tunnustuskirjojen ulkopuolisilla teksteillä on kyllä muitakin "heikkouksia", kuin niiden epävirallinen luonne.
Lutherin tekstejä on käsittääkseni säilynyt tähän päivään kymmeniä tuhansia sivuja. (Sanoisinko, että aika tuottelias heppu!) Osan teksteistään Luther on kirjoittanut itse, osa on hänen oppilaidensa ylöskirjaamia. Osa teksteistä on Tunnustuskirjojen tapaista tarkkaa opillista selvittelyä, osa taas on vapaata Raamatun sanan julistusta.
Jos otetaan esimerkiksi Lutherin saarnat, niin niistä löytyy väistämättä ainakin seuraavat "heikkoudet":
a) Koska ne ovat muiden ylöskirjoittamia, me emme koskaan voi olla täysin varmoja siitä, että ne ovat juuri sellaisia, miksi Luther ne tarkoitti. Ehkä kirjuri ei ole täysin pysynyt Lutherin perässä ja häneltä on jäänyt osa tekstistä merkitsemättä? Ehkä hän on pistellyt tekstiin jopa omiaan? Ehkä...
b) Saarnat ovat yleensä vapaata sananjulistusta. Niissä ei pyritäkään mihinkään tiukkaan opilliseen jäsentelyyn. Näin ollen ne ovat väistämättä epätarkempia ja suurpiirteisempiä kuin esim. Tunnustuskirjojen tekstit.
Jos haluamme osallistua keskusteluun 'Mitä on aito luterilaisuus?', meidän oli siis ensinnäkin omistettava Tunnustuskirjat ja toiseksi meidän olisi tunnettava tuo teos melko hyvin. Nämä ovat mielestäni välttämättömät pätevyysehdot sille, joka tällaiseen keskusteluun osallistuu.
P.S. Tunnustuskirjojen uusimman suomenkielisen laitoksen (SLEY-kirjat 1990) sivumäärä on hulppeat 654, ja sivut ovat täynnä melko pientä pränttiä. Teoksen hinta voisi likkua jossain tuolla 50-60 euron tietämissä. Ei siis mikään ihan ohkanen ja halpa kirja.
Suosittelen kuitenkin kirjaan tutustumista kaikille niille, jotka haluavat tunnustaa luterilaista uskoa. Tunnustuskirjat ovat mielestäni melko helppotajuista tekstiä, jos vain Raamatun kieli on vähänkään tuttua.
(Ei kai tämä mennyt mainostamisen puolelle? :) Sehän on tällä palstalla kiellettyä! Puolustuksekseni voinen sanoa, ettei SLEY-kirjat ole kristillisistä kirjakustantamoista ainakaan se suurin suosikki minulle.)
P.P.S. Jos Larssi luet tämän, ymmärrät varmasti, miksen ole sanonut juuta enkä jaata esim. niihin lainauksiin Lutherin saarnoista, joita teksteissäsi on ollut. Tulen jatkossakin menettelemään näin, jos keskustelun aiheena on 'Mitä on oikea luterilaisuus'.
Lutherin saarnoja voi sitten lukea vaikka omassa koihartaudessaan, jos lystää. Tiedän, että jotkut tekevät näin. Minä kylläkään en.
Ongelma onkin siinä, että monet pienet tunnustukselliset luterilaiset ryhmittymät väittävät opettavansa tunnustuskirjojen mukaan, kuten osoitin.
Tunnustuskirjat itse myös mainitsevat, että Raamattu on ylin ohje ja että ne voivat erehtyä.
Jos kerrot seurakuntasi, niin voin kertoa (mahdollisesti), missä meette vikaan?
...niin sitten on helpompi arvioida sitä, mikä ryhmittymä opettaa niiden mukaan ja mikä taas ei.
Jaa, mun puolesta saa eriseurat olla, kun ei tule keskenäänkään toimeen. Mikä ryhmittymä milestäsi opettaa oikein? On turha arvuutella;)
On sanottu, että Svelssissä on tekevän kuuliaisuuden harha ts. Kristus ei ole täyttänytkään koko lakia?
siihenkö kuulut?
näet tota aihetta koskeva kirja. Jos se ei ollut tuo, niin onko se tunnustuskirkko;)
Olet tivannut minulta jo vaikka kuinka monta kertaa sitä, mihin seurakuntaan / kuppikuntaan kuulun. Aikomukseni on kaiken aikaa ollut vastata myös tähän kysymykseen, mutta olet pitänyt minut niin kiireisenä, etten ole ehtinyt.
Mutta nyt ajattelin kuitenkin vastata: Kuulun Suomen ev. lut. kirkkoon, eikä aikomuksenani ole siitä koskaan erotakaan.
Tiedän, että jotkut tunnustukselliset luterilaiset ovat eronneet kansankirkosta ja perustaneet maahamme pieniä kirkkoja tai yhteisöjä.
Nämä ihmiset ajattelevat käsittääkseni jotenkin siihen tapaan, että heidän on erottava monella tapaa harhaoppisesta kansankirkosta, etteivät he itse tulisi osallisiksi tuon kirkon synneistä.
Itse en ajattele tuolla tavalla. Kukin "kansankirkkolainen" vastatkoon omista synneistään. Kuulun kansankirkkoon, koska se on mielestäni käytännöllistä.
Vielä on kuitenkin (ainakin paikka paikoin) mahdollista vaikuttaa kansankirkon sisällä siihen, että tunnustuksellinen luterilaisuus saisi jalansijaa. (Tässä on varmasti nähtävissä samanlainen logiikka kuin siinä, miksi te vanhoillislestadiolaiset pysytte kirkon sisällä.)
Näihin pieniin luterilaisiin yhdyskuntiin kuuluvat ihmiset ovat tehneet oman ratkaisunsa, ja kunnioitan heitä siinä. Itse en kuitenkaan seuraa heidän esimerkkiään.
Onhan totta, niin kuin sinäkin Larssi toisaalla kerroit, että näillä pienillä "kuppikunnilla" on taipumus hajota yhä pienempiin ja pienempiin yksiköihin. Jos tilanne menee oikein pahaksi, niin lopulta "oikeita uskovaisia" ovat enää saarnamies ja tämän vaimo, eikä saarnamies voi vaimonsakaan uskosta olla täysin varma.
Tietämykseni näistä pienistä luterilaisista yhdyskunnista on melko hataraa. Jonkin STLK:n (Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen kirkko) tiedän kyllä nimeltä, mutten paljon muuta.
Annat Larssi ymmärtää, että sinä tiedät näistä "kuppikunnista" paljon. Jos sinun kokemuksesi tunnustuksellisesta luterilaisuudesta on peräisin tällaisista yhteisöistä, en oikeastaan hämmästelekään sitä, jos sinulle on jäänyt jonkinlaisia "traumoja" ajastasi tunnustuksellisena luterilaisena.
Kirkon luopumus on teille veeällille paljon helpommin sulatettavissa kuin meille tunnustuksellisille luterilaisille, jotka aiomme pysyä kirkon sisällä.
Teillähän on aina omat seuranne ja omat rauhanyhdistyksenne, joihin voitte paeta kuulemaan Jumalan sanaa, vaikka ulkopuolella olevan kirkon jumalattomuus olisi kuinka syvää. Seurat ovat teidän jumalanpalveluksenne.
Meillä tunnustuksellisilla luterilaisilla ei ole mitään muuta jumalanpalvelusta kuin jumalanpalvelus:) Mutta kuinka kauan kansankirkon sisältä löytyy vielä sellaisia seurakuntia, joiden jumalanpalveluksiin tunnustuksellinen luterilainen voi hyvällä omallatunnolla mennä?
Suuremmista kaupungeista ei näitä oikeita, Jumalan sanan mukaisia, jumalanpalveluksia taida enää oikein löytyä. Pääkaupunkiseudun, Tampereen ja Turun seurakunnissa ei varmaan enää ollenkaan järjestetä sellaisia jumalanpalveluksia, joihin esim. itse voisin osallistua.
En voi osallistua jumalanpalvelukseen, jossa on mukana naispappeja. Naispapit saattavat kylläkin saarnata aivan Jumalan sanan mukaisesti. Mutta oikeastaan se on yksi lysti, miten he puhuvat. Koko olemuksellaan he kuitenkin "saarnaavat" aivan toista: Jumalan sanaa ei tarvitse ottaa vakavasti.
Jumala on sanassaan varannut seurakunnan kaitsijan tehtävän miehelle, mutta nämä naiset ovat (monien miesten tuella) ottaneet oikeuden omiin käsiinsä ja menneet vihityttämään itsensä papeiksi.
Vaikka jumalanpalvelus olisikin vapaa naispapeista, en tietenkään silti voi mennä paikalle, jos miespappien joukossa on Antti "Kaikki Pääsevät Taivaaseen" Kylliäisen tapaisia (harha)opettajia.
Suomen kirkon papisto naisistuu kovaa vauhtia ja samalla miespappienkin näkemykset etääntyvät yhä kauemmaksi Raamatusta. Oikeita jumalanpalveluksia ei kohta enää olekaan. Mitä meidän tunnustuksellisten luterilaisten tulisi tehdä? Pitäisikö perustaa yhä lisää (keskenään riiteleviä) pieniä luterilaisia kirkkoja?
Olen jonkin verran yrittänyt tutustua Suomen Luther-säätiön toimintaan, ja minun täytyy myöntää, että tunnen sympatiaa heitä kohtaa. Heidän pyrkimyksenään on käsittääkseni perustaa luterilaisia jumalanpalvelusyhteisöjä eri puolille Suomea. Etusijalla taitavat olla juuri suuret kaupungit, joista oikeat jumalanpalvelukset pitkälti puuttuvat.
Luther-säätiöhän on ollut julkisuudessa tapetilla jo jonkin aikaa. Piispat, yksi toisensa perään, ovat epäsuorasti kehottaneet heitä eroamaan kirkosta ja perustamaan oman kirkkonsa. Tästä he ovat kuitenkin johdonmukaisesti kieltäytyneet.
Heidän tavoitteenaan ei ilmeisestikään ole uuden kirkon perustaminen, vaan tämän jo olemassa olevan uudistaminen. Olisiko tässä nähtävissä oikeaa uskonpuhdistuksen henkeä? Itse voisin kyllä ajatella näin.
En pidä sitä ollenkaan mahdottomana, etä Luther-säätiö voisi joskus tulevaisuudessa olla myös minun "puljuni". Tällä hetkellä voin tosin aivan hyvin osallistua oman kotiseurakuntani tai vanhempieni kotiseurakunnan jumalanpalveluksiin.
Mutta tilanteethan saattavat muuttua. Ehkä muutan johonkin suurempaan kaupunkiin? Ehkä naispapit ja "kylliäiset" alkavat riehua;) myös niissä jumalanalveluksissa, joissa olen tähän asti käynyt.
No, Larssi, tyydyttikö vastaukseni? Voisitko nyt vuorostasi kertoa minulle lupauksesi mukaan, missä minä oikein menen vikaan? ;)
Halutessasi voit myös kertoa enemmän menneisyydestäsi tunnustuksellisena luterilaisena. Se voisi minua kinnostaa.
Kiitos nyt asiallisesta viestistä. Jos annat sähköpostiositteen aluksi, en nyt jaksa kommentoida, niin kirkon ulkopuoli kuin sisäpuolisesta "luterilaisesta" eriseuraisuudesta.
Vaikka tähän annat sähköpostiositteesi: [email protected]
Tässä aiheesta: http://www.netikka.net/hannuwegelius/Tunnustuksellinen luterilainen.htm
Ne ovat vielä keskeneräiset sivut kyllä.
[email protected]
Otin sen juuri käyttöön. Siihen voivat palstalaiset halutessaan kirjoitella. Sitä en kuitenkaan voi taata, että vastaisin (kaikkiin) viesteihin.
No jos "yhteisösi" siis on luthersäätiö, niin sinulla on mm. eri kasteoppi kuin M. Väisäsellä, joka kuuluu käsittääkseni Luthersäätiöön. Lisäksi M.Väisänen on eri linjalla tuossa ehtoollisjupakassa. Ilmeisesti "liikkeesi" on muutenkin perin sekaoppinen. Ajattelen näin, jos Luthersäätiö potkitaan kirkosta tai se katsoo, etti voi kirkossa toimia, ettei kovin moni henkilö lähde sen mukana kirkosta ulos. Tästäkin voin kirjoittaa enemmän, kun saan sähköpostisi tiedon.
"Ja Jumalahan haluaa tarjota meille ihmisille anteeksiantamustaan niin, että me voimme ottaa sen vastaan kaikilla aisteillamme! Näin on, hyväksyitte te (vanhoillis)lestadiolaiset sitä tai ette:)"
Tuo viimeinen lause on tyylilleni ehkä poikkeuksellisen jyrkkä ja ehdoton. Lievensin sen kulmikkuutta vähän tuolla hymiöllä :), mutta taitaa se silti vieläkin pompata esiin tekstistäni.
Pitkän harkinnan jälkeen päätin kaikesta huolimatta sisällyttää tuon lauseen tekstiini. Eivätkö nämä uskonasiat ole kuitenkin sellaisia, että niistä on hyväkin puhua "täydellä uskon varmuudella"? Jos ei ole jostakin asiasta täysin vakuuttunut, niin siitä kai on sitten hyvä pitää vähän pienempää suuta tai vaieta kokonaan.
Ongelmaksi tässä muodostuu tietysti se, että jos kaksi ihmistä (esim. minä ja Larssi) puhuu samasta asiasta täydellä uskon varmuudella mutta täysin vastakkaisella tavalla, niin toinen heistä puhuu väistämättä "väärällä varmuudella".
Mitä tulee minun ja Larssin kädenvääntöön sanottakoon, että... niin, itse asiassa voisinkin antaa tässä puheenvuoron "vanhalle ihmiselleni":
MIIIIIINÄÄÄÄÄÄ olen se, joka on OIKEASSA, ja VÄÄRÄSSÄ on tuo KATALA RYÖKÄLE LARSSI!!!!!!!!!!
(Ymmärsiväthän kaikki nyt varmasti, että tuo oli huumoria, ymmärsiväthän?)
On helppo heitellä ja käyttää sanoja, mutta onko sen Raamatusta, on aivan eri asia. Sinulle on muuta osoitettu ja selvin Raamatun paikoin.
Tiesitkö, sekaoppisuus on syntiä?
Sehän se oli se sana, joka joukosta vielä puuttuikin! 'Eriseurainen', 'vikoilija', 'eri hengessä oleva' ja nyt vielä 'sekaoppinen'. Tittelini sen kuin komistuvat. Jihuu!
Jos saa toivoa, niin seuraavaksi haluaisin itseäni tituleerattavan antikristukseksi. Se se vasta komea nimi olisikin, eikös vain? ;-))
Muuten, sanojen heittely ja käyttäminen ei ole ollenkaan helppoa. Se vaatii paljon työtä ja vaivannäköä.
en ole niitä huvikseni sanonut, vaan ihan henkeni mukaan...Olenhan sanan käytössä ollut rehlinen...