Kuuntelin Karen Hudes-nimisen entisen maailmanpankin lakimiehen raporttia kyseisen pankin korruptiosta ja tuli mieleeni keino ratkaista niin tuo maailmanlaajuinen ongelma kuin paikallinen korruptiokin.
Valta korruptoi. Vaikka elämme yhä näennäisessä demokratiassa (tosin itsenäisyytemme menettäneinä), demokratia loppuu yleensä vaalien jälkeen. Edustajista ja valtuutetuista tulee Päättäjiä, ja he käyvät toimeen tarmokkaasti, sulkien ovia, piilotellen dokumentteja, ohjaillen heidän hoitoonsa uskottuja yhteisiä rahavaroja haluamiinsa suuntiin.
Tämä onnistuu vain, jos Päättäjien alaiset (alemmat virkamiehet ja riviedustajat) ja alamaiset pidetään sokeina, kuuroina ja mykkinä tapahtumista. Yksi tehokkaista keinoista tähän on lahjonta. Toinen on kiristys jonkin alaisen tai alamaisen menneisyydessä tapahtuneen häpeällisen tai rikollisen teon avulla.
Kussakin yhteisössä yhteisöön iskostetut arvot määrittelevät, mikä on häpeällistä; jossakin avioliiton ulkopuolinen suhde on kuoleman ansaitseva rikos, tossakin muualla se on normi. Jossakin lahjonta on osa arkipäivää, jossakin se on rikos. Jossakin valehtelijaa halveksitaan, jossakin se on osoitus älykkyydestä. Monet halveksivat varasta, joku pitää sitä etevämmyyden osoituksena.
Me voimme päättää, että yhteisömme tästä lähtien pitää häpeällisempänä kiristystä ja lahjontaa kuin niitä pahantekoja, joiden avulla kiristetään. Toisen nolaamista häpeällisempänä kuin noloa tekoa. Me voimme päättää antaa anteeksi niille, jotka antavat ilmi “ylempiensä” väärinteot – antaa anteeksi ne teot, joilla heitä on kiristetty pysymään ruodussa, teot, joita he ovat itse hävenneet ehkä vuosia ja pelänneet niiden ilmitulemista. Annetaan heille anteeksi. Annetaan anteeksi myös kaikkein korruptoituneimmille Hallitsijoillemme sillä ehdolla, että he tunnustavat tekonsa. Ja tästä lähtien me pidämme huolta siitä, että luodaan avoimuus ja rehellisyys paikallispolitiikkaan. Ei varmaan ole tärkeintä rangaista rikollisia, vaan pitää huolta siitä, että rikollisuus ja väärinkäytökset loppuvat nyt?
Anteeksianto kunniaan, kuten Mandelan aikaisessa Etelä-Afrikassa. Pois pelottelu, kiristys, lahjonta ja korruptio. Jos vaadimme ragaistuksia, korruptio jatkuu entisellään. Antamalla anteeksi pahuuden verkko hajoaa omaan tarpeettomuuteensa. Vai mitä?
Valta korruptoi. Vaikka elämme yhä näennäisessä demokratiassa (tosin itsenäisyytemme menettäneinä), demokratia loppuu yleensä vaalien jälkeen. Edustajista ja valtuutetuista tulee Päättäjiä, ja he käyvät toimeen tarmokkaasti, sulkien ovia, piilotellen dokumentteja, ohjaillen heidän hoitoonsa uskottuja yhteisiä rahavaroja haluamiinsa suuntiin.
Tämä onnistuu vain, jos Päättäjien alaiset (alemmat virkamiehet ja riviedustajat) ja alamaiset pidetään sokeina, kuuroina ja mykkinä tapahtumista. Yksi tehokkaista keinoista tähän on lahjonta. Toinen on kiristys jonkin alaisen tai alamaisen menneisyydessä tapahtuneen häpeällisen tai rikollisen teon avulla.
Kussakin yhteisössä yhteisöön iskostetut arvot määrittelevät, mikä on häpeällistä; jossakin avioliiton ulkopuolinen suhde on kuoleman ansaitseva rikos, tossakin muualla se on normi. Jossakin lahjonta on osa arkipäivää, jossakin se on rikos. Jossakin valehtelijaa halveksitaan, jossakin se on osoitus älykkyydestä. Monet halveksivat varasta, joku pitää sitä etevämmyyden osoituksena.
Me voimme päättää, että yhteisömme tästä lähtien pitää häpeällisempänä kiristystä ja lahjontaa kuin niitä pahantekoja, joiden avulla kiristetään. Toisen nolaamista häpeällisempänä kuin noloa tekoa. Me voimme päättää antaa anteeksi niille, jotka antavat ilmi “ylempiensä” väärinteot – antaa anteeksi ne teot, joilla heitä on kiristetty pysymään ruodussa, teot, joita he ovat itse hävenneet ehkä vuosia ja pelänneet niiden ilmitulemista. Annetaan heille anteeksi. Annetaan anteeksi myös kaikkein korruptoituneimmille Hallitsijoillemme sillä ehdolla, että he tunnustavat tekonsa. Ja tästä lähtien me pidämme huolta siitä, että luodaan avoimuus ja rehellisyys paikallispolitiikkaan. Ei varmaan ole tärkeintä rangaista rikollisia, vaan pitää huolta siitä, että rikollisuus ja väärinkäytökset loppuvat nyt?
Anteeksianto kunniaan, kuten Mandelan aikaisessa Etelä-Afrikassa. Pois pelottelu, kiristys, lahjonta ja korruptio. Jos vaadimme ragaistuksia, korruptio jatkuu entisellään. Antamalla anteeksi pahuuden verkko hajoaa omaan tarpeettomuuteensa. Vai mitä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voisiko joku tehdä tästä lakialoitteen?