Kuinka paljon saatte mieheltänne omaa aikaa, ilman lapsia? Meillä on 2kk ikäinen tyttö 2 kertaa olen ollt viettämässä iltaa, mutta muuten olen ihan jatkuvasti vauvan kanssa: kotona, kaupassa, kahvilassa, jumpassa. Sisko hoiti tunnin kun olin ripsihuollossa, muuten minä vastaan babysta kokoajan. Jos sanon miehelle että saisinko nukka, että hän olisi vauvan kanssa, niin puol tuntia niin jo vauaa kiikutetaan mulle. Suihkuun laitan oven lukkoon, mutta välillä sitäkin ovea koputellaan HUOH!. Nyt kun sanoin että menisin jouluostoksille ja sieltä kaverille paketoimaan ja leffailemaan, mies kysyi ekana otanko vauvan mukaan!! Vitutus. Luulee että pari h jossain baarissa on mulle tarpeeksi, kaikkialle mihin vauvan saa mukaan niin se pitäisi ottaa.
Kuinka paljon omaa aikaa?
huoh...
342962
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Itsellä on puolentunnin vapaa joka ilta(katson salkkareita):)!
Joka lauantaiaamu saan nukkua tunnin pidempään kun kuin lapsi on herännyt.
Muuten aika tiiviisti olen lapsen kanssa, noin 2 viikon välein saatan käydä illalla kaverilla kylässä ilman lasta.
Kaksikuinen on sen verran pieni, ettei hänen kyllä tarvitse olla vielä paljon erossa äidistään. Itselläni mies oli mukana hoitamassa lasta, kun kävin jälkitarkastuksessa.
Toki mies kotonakin vauvaa kylvettää, vaihtaa vaippaa ja hoitaa ihan omasta halustaan. Itse en vaan välitä olla erossa vauvasta ja miehestäni, vaikkakaan minusta kyse ei ole läheisriippuvuudesta. Toki sitä haluaa olla heidän kanssaan, keitä rakastaa. :)
Asiat varmaan muuttuvat radikaalisti, kun palaan äitiysloman jälkeen töihin. Olen asennoitunut niin, että tämä symbioosimme on melko tiivis ainakin siihen asti, kun vauva on noin puolivuotias ja alkaa konttailemaan ja tutkimaan enemmän ympäristöään.
Tästä oma aika -jutusta otetaan ihan liiikaaa stressiä.
Aivan kun se oma vauva ja sen hoitaminen olisi ihan suunnattoman suuri taakka ja vaiva joka parantuu sillä kun saa käydä missälie lenkillä ja manikyyrissä ja baarissa viettämässä muutaman tunnin. PYH!
Mun mielestä tuo oma vauvani (4,5kk) on niin hieno asia, ja sen kanssa on oikeasti mukava käydä kauppailemassa ja asioilla. Suihkunkin ovelle otan sitteriin töröttämään kun itse oon suihkussa. siis jos ei isi oo kotona.
Itselläni vapaata on muutama kauppareissu kuukaudessa, thats it. Mies vaihtaa vaipan ehkä pari kertaa viikossa, viikonloppusin antaa nukkua myöhempään. Minä hoidan kaikki kotityöt. (En siis todellakaan ole mikään jeesusmamma, tiskitkin saattaa olla likoomassa kolmatta päivää ennen kun on pakko tiskata)
Mutta siis ihan täysin ymmärrän miestäni ettei kotityöt tai vaipanvaihdot kiinnosta. 8h, ruumiillista työtä ja työmatkat päälle, niin on munkin mielestä kivempi että se vähäinen aika minkä mies saa viettää lapsen kanssa on leikkien ja höpsöttäen :)
Itselläkin oli iskostautunut tuo "mainoslause" päähän että on saatava omaa aikaa. Laitoin isin hoitamaan lasta kun tytsy oli 3kk. pakastin maidon yms. ihan selväähän oli isillekkin että kyllähän he pärjäävät. Itse oli tarkoitus lähteä ihan suoraan sanottuna ryyppäämään. Mutta kuinkas kävikään, isi ja tytär pärjäsivät kyllä mutta minä en pärjännyt ilman vaavia! Join 3 kaljaa, naputellen sormia pöytään ja luovutin kun ei rentoutumisesta tullut mitään ja lähdin kotiin :D
AP! Imetätkö? jos imetät niin ihan ymmärrettäväähän tuo on että isi kiikuttaa tenavaa sinun tissille :)
Ja vinkkinä voin sanoa että kun se isi viettää niin vähän aikaa sen muksun kanssa niin kannattaa vähän neuvoa siinä vauvanhoidossa ihan suoraan että jos vauva alkaa huutamaan niin kokeile ensin röyhtäyttää, onko kylmä/kuuma plaaplaa ja sitten vasta jos ei mikään toimi niin tuo sinulle ;)
Jos on niin mukavaa ottaa lapsi mukaan kauppareissuille niin muksi sulla on muutama kauppareissu kuukaudessa ilman lasta? (ja sehän on jo paljon! Itselläni on vuodessa ollut varmaan yksi...) Ei se ole niin helppoa, jos pitää vaihtaa vaippaa tai tunkea rattaiden kanssa ahtaaseen sovituskoppiin. Monet vaatekaupatkin on niin pieniä, että rattaiden kanssa on hankala kulkea käytävillä. Lapsi voi myös alkaa huutokonsertin, joka ei ehkä häiritse kaikkia, mutta itse olen herkkä lapsen itkulle ja en pysty keskittymään ostoksiin, jos lapsi huutaa. Isompi lapsi voi pyrkiä pois ostoskärryistä ym.
Lapsen on myös hyvä olla isän kanssa kahdestaan.Tekee hyvää molemmille. Ei ole aina vain kyse siitä, että äiti saa omaa aikaa.
Mutta ymmärrän kyllä, että äiti voi tarvita myös omaa aikaa. Kyllä se on hyvä päästä edes vartiksi vaikka lenkille. Vaikka se lapsi olisikin hienoa asia! Meillä mies on päivästä n. 10,5 h pois.
En osannut kyllä lainkaan ajatella jotain omaa aikaa, kun vauva oli vasta 2 kk vanha :) Olin niin kiinni vauvassa imetyksen takia, ja eipä ollut omaa jaksamistakaan millekään omille jutuille. No, meillä olikin hiukka raskas tuo vauva-aika, mutta onneksi myös mies kiitettävästi mukana hoitamassa. Öisin kun ei paljon nukuttu, kun oli yhtä hyssyttelyä, ja tietysti imetystä. Eipä siinä päiväaikaan jaksanut mitään ihmeempää, vain ne jutut mitä oli pakko. Kyllä sitä omaa aikaa on sitten myöhemmin tullut tarpeeksi, kun ei vauva ole enää niin äidissä kiinni :)
Kylläpä me ihmiset ollaan erilaisia... Mulla on kaksi lasta, ja kun he ovat olleet 2,5kk ikäisiä, minua ei saanut heistä eroon millään. En olisi voinut kuvitellakaan, että olisin lähtenyt baariin, tai kyläilemään ilman vauvaa! Kun kerran viikossa sain olla saunassa vauvan nukkuessa, niin se riitti.:)
Ekan kerran esikoinen jäi hoitoon, kun oli ystävän häät. Vauveli oli silloin 5kk. Yhdessä vietettiin laatuaikaa miehen kanssa häissä ja ajoissa kotiin, puolila öin.
Isukki on ihan hyvä mies, mutta ei oikein vauvojen tai taaperoisen kanssa luonteva, joten pikkulasten hoito jäi minulle. Mutta ei ole haitannut. Noin kerran vuodessa käyn ystävien kanssa "baanalla" ja kerran viikossa minulla on 2h harrastuksen parissa aikaa, mies hoitaa silloin lapset. Toisinaan haluan myös lähteä ruokakauppaan yksin. Ehkä noin 3 kertaa vuodessa käydään miehen kanssa kahdestaan syömässä tms. Omaa aikaa on muuten illalla, kun lapset nukkuu.
Lapset jo 5v ja 2v. Hyvin tällä oman ajan määrällä pärjää.:) En valita.
Siis jos sulla on 2 kuinen lapsi, niin mitä ihmettä teet illanvietossa?
Mä en kyllä käsitä miks pitäisolla 24/7 kiinni vauvassa jos ei siltä tunnu. Mä voin ihan hyvin olla 4h ilman vauvaa ja sitten vasta tulee ikävä. Tiedän että niillä menee hyvin miehen kanssa koska muuten mies soittais. Jos kuulen taustalta vauvan itkua niin kyllä lähden kotiin kun alkaan säälittää pikkuinen. Meillä siis sekä rintamaitoa että korviketta. Miehestä ei oo viikolla apua kun on niin väsynyt töistä. Vuorotellen käydään viihteellä. Mutta just toi arjen vapaa-aika, edes pieni hetki olis mulle tärkeä, mutta mies ei anna mennä edes kauppaan ilman lasta. Ja jos vauva kitisee yli vartin niin alkaa huokailla ja antaa heti mulle. Kun noi 2x oon lähtenyt viihteelle se on ollut miehelle ok, kunhan imetän eka niin et vauva nukahtaa. Eli mies joutuu ehkä kerran antamaan ruokaa ja se on siinä. Meillä vauva nukkuu usein 23-05 ajan.
Ette taida kumpikaan, siis sinä ja miehesi, olla vielä ihan aikuisia? Voi vauvaparka.
Mulla on 3kk vauva. Saan kotiapua 3 tuntia viikossa että pääsen hoitamaan omia asioita. Yritän etsiä harrastuksia joihin päästäis yhdessä.
Neljä lasta, ei mitään omaa aikaa. Olen kotiäiti.
Eli heti ei ole aikuinen jos ei halaisi olla vauvansa kanssa 24/7?? Tosiaan tykkään vauvastani ihan mielettömän paljon, vietän hänen kanssaan aikaa, juttelen, jumppaan, teen vauvahierontaa, shoppailen, kylvetän, nauratan, nähdään toisia mammakavereita ja heidän vauvoja, meillä on viikottaisia vaunulenkkitapaamisia, näen kavereitani vauvan kanssa kahviloissa, vauvaa pidetään paljon sylissä, isovanhemmat suorastaan vaatii että tuodaan pikkuista heille, sisarkseni ovat ihan myytyjä.. MUTTA se tosiasia, että haluaisin välillä ostaa itselleni vaatteita, käydä rauhassa sovituskopissa, käydä juoksemassa, lounaalla kavereiden kanssa, olla vain minä eikä tarvisi huolehtia toisen hyvinvoinnista kun olis iskän hoidossa välillä, liikaa vaadittu? Mieluummin jätän baareilut pois ja saan vapaan iltapäivän kaupungilla. Mieluummin 16-20 kuin 21-04. Tätä mies ei tietenkään tajua. Me ei oikeastaan edes riidellä Vauva on tosi kiltti enkä kehtaa kuitenkaan vaatia miestä hoitamaan kun hän on töissä 06-15.30.. Olen josks kysynyt, mutta kun vastaus on niin negatiivinen en halua jättää pikkuista stressaantuneen ihmisen hoitoon.
Kuinka vanha olet? Toisaalta se ei kerro vielä mitään henkisestä iästäsi. Onhan se kiva, että ihan vietät aikaa vauvasi kanssa. :D
Olisiko kannattanut hoitaa parisuhde ennen lasta. Kyllähän suhteessa pitää pystyä puhuun avoimesti asioista! Sitäpaitsi, sun lapsesi on vasta 2kk. Mikä hemmetin kiire sulla on päästä joka suuntaan. Lapsi kyllä kasvaa ja arki helpottuu sitä myötä. Kyllä minä ainakin pääsin ilman lasta kaupoille ja muualle, kun asiasta puhuttiin. Pieokainen pärjäsi hyvin isänsä (ja usein hänen kavereidenkin) kanssa. Se oli itselle aina sellainen puolen tunnin- parin tunnin pikku tauko tuosta vauva-arjesta ja se riitti. Miksi ihmeessä sun pitäs jo lähteä viettämään tuntitolkulla aikaa shoppailen. Olihan se itellekkin aikamoinen "shokki", kuinka elämä muuttuu, kun lapsi tulee. Ei pääse joka suuntaan koko ajan niinkuin ennen. Kannattaisiko sinunkin jo sopeutua siihen, että sinusta on tullut Äiti. Ei sitä lasta enään takasin sinne saa mistä on tullut. Vastuu sen kasvatuksesta on sinulla ja sun miehellä. Ajattele noita shoppailuja sitten, kun lapsi on hivenen kasvanut ja sen voi vaikka viedä jopa yöksi jo hetkeksi hoitoon. Sitten saat sinäkin ängettyä itsesi sinne sovituskoppiin rauhassa!
Miksi te ipanat hankitte lapsia, jos ette kerta tajua että sen ekan vuoden siinä lapsessa on sitten kiinni?
Siis kuin tyhmä voi nainen olla?
Pahinta, nää tyhmät geenit eikun lisääntyy...
Ekan vuoden lapsessa kiinni? Mä oon ollu 28v ja jatkuu edelleen, kun lapsia on 4 ja vanhin 28, nuorin 17. Mut tää ei ollu mikään provo, ymmärrän mitä tarkoitat. Kaksikuisen ei kuulu olla erossa äidistä vielä ollenkaan. Ei se imettääkö tai ei ratkaise, vaan lapsi tarvitsee yhden henkilön olkoot äiti, isä tai joku muu, joka on hänen luonaan jatkuvasti (saa toki käydä suihkussa, vessassa, saunassa, lähikaupassa tms.). Isän ja muiden perheenjäsenten arvoa vähättelemättä. Alussa on turhaa haaveilla kotonta poissaoloa esim. yön yli ja miksi haaveilisi, kun on kerran päättänyt lapsen hankkia.. Eka vuoden lapsessa on kiinni KOKOAJAN ja niin pitääkin. Erityisesti hän tarvitsee sitä ensimmäisen vuoden aikana, mutta YLLÄTYS, YLLÄTYS se ei lopu siihen, vaan jatkuu ainakin 18 vuotta, usein kauemminkin. Jos tämä nyt tuli jollekin yllätyksenä, niin kehoitan sitten vielä harkitsemaan lapsen hankkimista, ja jos sellainen on jo hankittu, niin lapsen voi antaa adoptioitavaksi. On paljon vanhempia, jotka mielellään "uhraavat" aikaansa lapselle.
Outoa, jos olet vieläkin lapsissasi kiinni. Ovatko he kaikki lapsesi terveitä?
Toki äiti on koko loppuikänsä äiti, mutta kyllä lapsien kuuluu myös pikkuhiljaa irottautua vanhemmistaan. :D
en vain ymmärrä että jo kahden kuukauden jälkeen pitää saada omaa aikaa? itse ei ois tullut mieleenikään jättää lasta jos ei ollut jokin pakkomeno. sen ymmärrän jos tarvit kotona apua ilman että lapsi on jatkuvasti sinun vastuullasi. siinä saat vähän vaatia mielheltäsi apua. ette ole keskustelleet ennen lapsen hankintaa miten jaatte vastuun.
huolehdi lapsestasi ja anna baarin toistaiseksi olla. vauvaikä on äkkiä ohi, baarit eivät kaadu.
Jestas että jotkut osaa olla tuomitsevia!
Minä en myöskään käsitä miksi pitäisi olla lapsen kanssa 24/7 ollakseen hyvä äiti?? Äitikin on kuitenkin ihminen ja nimenomaan yksilö ja vaikka kuinka lastaan rakastaa ja vastuunsa ymmärtää, hengähdyshetkiä tarvitsee. Toiset äidit enemmän ja toiset vähemmän.
Itse olen yksinhuoltaja, poika kylläkin jo 4v. Ensimmäisen vuoden olimme pojan isän kanssa yhdessä, mutta ei hän minulle niitä hengähdystaukoja antanut vaan pojan isovanhemmat tai kummitäti. Mutta nämä hengähdystauot olivat elintärkeitä oman jaksamisen kannalta. (eikös sekin ole lapsen etu että äiti jaksaa paremmin taas) Eli jos vauvan isä ei voi/jaksa/halua olla vauvan kanssa, jotta saisit hetken omaa aikaa niin olisiko sinulla tuttuja ja turvallisia hoitajia?
Kannattaa muistaa, että se vauva on vauva vain hetken! Itseäni myös "ahdisti" sitovuus ekan lapsen kohdalla, mutta jälkikäteen kaiholla muistelen imetysaikaa yms., joten tokan lapsen kohdalla päätin nauttia vauva-ajasta, koska tiesin, että SE AIKA ON TOSI LYHYT; JOTA EI SAA TAKAISIN. Niinpä imetin niin kauan kuin pystyin, en käynyt baarissa ja omat urheilut aloitin lapsen ollessa vasta lähempänä vuotta. Tuon vauva-vuoden jälkeen on taas ollut enemmän sitä "omaa aikaa", ehkä tähän äitiyteen kasvaa pikku hiljaa :-). Mielestäni varsinkin ne ekat 6kk kannattaa pyhittää vauvalle (jo imetyksen takia), tuo on lyhyt aika elämästä! Tietysti myös äidin pitää saada nukuttua yms. väliä, mutta tuo kannattaa muistaa, että ei se sitovuus ole niin suurta kuin sen imetysajan, joka on lyhyt aika elämästä, mutta vauvalle tärkeä!
SIIS MITÄ?????????? Omaa aikaa???
Hyvänen aika, olisit jättänyt lapset tekemättä jos kaipaat omaa aikaa ja rilluttelua ja kaljottelua joka päivä.
En ymmärrä, että ensin tehdään lapsia, ja sitten aletaan valittamaan kun ei ole omaa aikaa!!!!!!!!!1 Kyllä pitäis tietää että lapset vie ajan.
EROA JA JÄTÄ LAPSET MIEHELLE!!! Sitten on omaa aikaa juosta kapakasta toiseen, voi hyvänen aika.
Vaikka aloittajan kommentti kuulostaakin keskenkasvuiselta meistä vanhemman polven äideistä, niin siihen sisältyy kuitenkin totuuden siemen: äiti ei koskaan SAA omaa aikaa. Jos äiti ymmärtää haluta sitä, se pitää OTTAA tavalla tai toisella. Ts. joko hyvällä tai pahalla saada se lapsen toinen vanhempi ymmärtämään, että hän on yhtä vastuullinen olemaan ja hoitamaan omaa lastaan ihan yksikseenkin joskus.
Joteskin tulee toivoton olo, jos ei tämä ole vielä tänä päivänäkään selviö nuorille äideille ja isille. Itse en kehtaa edes sanoa, minkä ikäisiä omani olivat, kun vihdoin tajusin antaa itselleni omaa aikaa perhevelvollisuuksista.
Vaikka vauva onkin pieni, niin ei se sitä tarkoita, että äidin pitäisi olla vauvansa kanssa 24/7! Mielestäni on oikein hyvä jos äiti osaa ottaa itselleen omaa aikaa. Ja se ei todellakaan tarkoita sitä, etteikö oma lapsi kiinnostaisi, tai ei olisi valmis äidiksi. Itselläni on myös pieni lapsi, ja kyllä mä välillä hänet vien vanhemmilleni hoitoon pariksi tunniksi, että saan itse esim. kaupassa käydä rauhassa. Miehellä saattaa välillä venyä työpäivät pitkiksi, ja itse hoidan mielummin kaupassa käynnit jne päivällä. Itse juurikin miehen töiden takia hoidan lapsen suurimmaksi osaksi, joten musta on todella ihanaa saada välillä se tunti tai kaksi hengähdystaukoa. Joka kerta kun vauva on vanhemmillani ollut hoidossa, on heillä mennyt todella hyvin enkä usko, että vauva saa traumoja jos on hetken erossa musta. Enkä koe olevani huono äiti tämän takia. Neuvolassakin ollaan oltu sitä mieltä, että on oikein ottaa välillä sitä omaa aikaa ja laittaa vauva hoitoon.
Ja tää on vaan mun mielipide. Jokainen tekee tavallaan, osa laittaa lapsensa hoitoon jo 1kk iässä, toiset vasta sitten kun lapsi on vuoden.
Ei muuta kuin sopivina aikoina lähtee ulos ja jättää kännykänkin kotiin. Tulee silloin kun sanoo tulevansa, esim. muutaman tunnin päästä. Nukkumassahan voisi käydä vaikka vanhempien/kaverin kodissa, jos ukkeli häiriköi. Tai varata motellihuoneen.
Mulla on omaa aikaa noin 1tunti kolmen-neljän viikon välein.
Lapsen mummo tulee silloin hoitamaan lastani ja minä käyn hierojalla (omaan tosi pahat selkäkivut ja kyseessä on siis tarpeeseen tuleva hoito, ei rentoutus) jotta kykenen leikkimään ja olemaan lapseni aknssa taas seuraavat 4viikkoa.
Muutoin omaa aikaa on lapsen nukkuessa päiksyjä, niinkuin nyt kun voin olla koneella ja iltaisin ennen ku menen nukkumaan.
Paljo omaa aikaa olis oltava? Itse en saa kuin ehkä kerran kolmessa kuussa noiden lisäksi yhden yön vapaaksi jolloin käyn ulkona syömässä, siivoan ja nukun kunnolla. Lapseni on jo 1,5vuotias.
Tietenkin jokaisella on omat tarpeensa omalle ajalle, minä en ole kokenut tarvitsevani enempää. Toisaalta en halua lapselle ulkopuolista hoitajaa ja mummo ei ole siinä kunnossa ettäe enmpi hoitaisi lasta.
2 kk vauvan kanssa 2 tuntia on jo jotain.Itsellä mies oli armeijassa ja olin vauvan kanssa koko ajan,ei edes sitä tuntia koskaan.
Täällä kans "huono äiti".
Helppo raskaus, helppo synnytys, helppo lapsi. Nukkunut läpi yönsä, korvikkeella syötetty syntymästä asti, nopea liikkumaan oppimisessa ym.
Olin shoppailemassa serkkuni kanssa 4h kun vauva oli viikon ikäinen. Olin baarissa ekan kerran kun vauva oli 1kk. Oltiin ulkomailla kun vauva oli alle 6kk. Menin takaisin töihin kun vauva oli 6,5kk vanha. Yksi täydellinen lapsi, toista en halua.
Mies on ollut kotona muksun kanssa nyt reilun puoli vuotta ja on vielä ensi syksyyn asti ainakin. Tämä järjestely sopii hyvin meille. Lapsi on rakas ja haluttu ja menee kaiken muun edelle, mutta meillä on perheessä myös hyvä isä. Mies saa harrastaa ja käydä välillä ulkonakin, myös minulla on siihen oikeus.
Lapsi ei ole ollut isovanhemmilla hoidossa kun pari kertaa.
Oi, et ole huonompi! Sulla on vaa loistava mies :)
Oma mies saa paniikkikohtauksen jos koitan jättää lapsen sille siks aikaa ku käyn suihkussa!
Mä kävin vauva-aikana suihkussa yleensä lapsen kanssa. Lapsi oli kylppärissä sitterissä.
Kerran kun lähdin kävelylle niin mies soitti jo vartin päästä.
Oma aika... hmmm. Jouluostokset tein miehen kanssa, kun saimme lastenvahdin. Miehen lahjat ostin verkkokaupasta. Kerran vuodessa kavereiden kanssa on tyttöjen ilta. Voi olla myös 1-2 jotain työjuttua vuodessa. Siinä se tais olla. Oma aikani on työmatkat varmaan. Miehellä on silloin kun näyn lapsen kanssa harrastuksissa tai mummulassa.
Ennen lapsen hankkimista pitäisi sinkkuteinipissiselämä olla jo takana. Voi lapsiressukka, sydämeni särkyy hänen takiaan.
Oman ajan tarve riippuu monesta asiasta. Toiset lapset on helpompia kuin toiset (itse en olisi voinut kuvitellakaan ottaa lasta mukaan jumppaan, kun itki niin usein vatsavaivojaan ja oli muutenkin sylissä viihtyvää sorttia).
Myös ihmiset ovat erilaisia. Toiset tarvitsevat enemmän omaa aikaa ja rauhaa kuin toiset. Toiset ei välttämättä edes osaa olla yksin. Ja oma aika ei aina tarkoita baarireissua. On eri asia, jos pitää joka viikonloppu päästä baariin (vaikka sekin parempi kun ryypätä kotona lapsen läsnäollessa), kun että menee lenkille, kampaajalle, ostoksille, harrastuksiin tai kavereiden kanssa kahville. Täällä toiset mielestäni turhaan syyllistää, jos joku äiti tarvitsee omaa aikaa. Mielestäni se ei tee huonoä äitiä, jos kaipaa joskus omaa aikaa. Tai huippuhyvää äitiä, jos on kokoajan kiinni lapsessa. Vaikka jos joku haluaa olla, on sekin varmaan ok.
Onhan se aika pitkä aika, jos ensiksi tekee jouluostokset, paketoi ja menee vielä leffaan. Itsellä menisi tuohon ainakin useita tunteja. Mielestäni on aika hyvin, jos on jo päässyt 2 krt kavereiden kanssa iltaa viettämään ja lapsi on vasta 2 kk. Kyllä sitä ehtii vielä myöhemminkin.
Meillä lapsi on nyt 10 kk ja omaa aikaa ei juurikaan ole. Vaikka niinhän se vissiin kuuluu olla. Mutta saa sitä kaikesta haaveilla ja tuntea pienen kriisin poikasen nykivän sisuskaluja, mitä tulee äidiksi kasvamiseen, eikö? Nyt viimeisen parin viikon aikana olen alkanut kaipaamaan taukoja tähän kotiäityiteen. Eli että saisi rauhassa lukea kirjaa/lehteä, mennä shoppailemaan/kahville yksin tai kaverin kanssa. Pari tuntia on jo paljon aikaa! Kerran kun ollaan miehen kanssa oltu kaupoilla ilman pienokaista, niin tuntui ikuisuudelta! :) Meillä on ollut vauva-aika todella rankka. Rankan siitä teki monta kk kestäneet rikkonaiset yöunet, pienokaisen vatsavaivat. Vauvamme on ollut myös erittäin sylissä viihtyvää sorttia, toki myös imetys sitoi minut vauvaan erittäin tiiviisti. Mikä on tietenkin hyvä asia. Vaikka imetän edelleen niin muuten tässä arjessa on enemmän järkeä niin sanotusti kuin heti alussa. Jokainen vauva ja jokainen äiti ovat erilaisia. Itselle kuulostaa esim tarinat 6 h putkeen yössä nukkuvasta vauvasta täysin utopistisilta ja uskomattomilta! Jos meillä oltais edes kerran viikossa nukuttu 5-6 h putkeen niin hurraa, olis ehkä jaksanutkin tehdä jotain ylimääräistä. Kaikki vaikuttaa näissä vauva-asioissa kaikkeen, niin luonteenpiirteet, elämäntilanteet, ihmissuhteet, terveydentilat (fyysinen ja psyykkinen) kuin sosiaalinen ja taloudellinen hyvinvointi. Eipä ole elämä aina ruusuilla tanssimista, mutta ei kai sen pidäkään olla. Mistä sitä sitten haaveilisi? :)
Pitää lisätä, että ollaan perheenä tehty asioita yhdessä. Matkustettu ja käyty ulkona, lenkillä, shoppaamassa, kyläilemässä. Että kun ainakaan meillä aika ei jakaannu mun ja miehen omiin lokeroihin juuri vauvan takia, niin tehdään ja ollaan sitten yhdessä, mikä on aivan mahtavaa! Että toisaalta tämä pieni ihmisen alku on tiivistänyt mun ja mun miehen suhdetta omalla tavallaan. Mutta toki joskus voi tulla halu viihteelle menosta tai sitten kahdenkeskisestä ajasta miehen kanssa, mutta niiden aika ei vaan ole nyt, ei ainakaan meillä. Jotain hengähdyshetkiä voi yrittää järjestää, esim että saa käydä suihkussa tai vaikka soittaa&puhua kaverille rauhassa jne., sopimalla asioista miehen kanssa. Muuten ns omia juttuja, kuten että roikun netissä, hoidan kun pieni on nukkumassa. Siinä se oma aika on.
Itse käyn hoitamassa vauvoja/pikkulapsia viikottain ilta-aikaan, jotta äipät pääsevät hoitamaan asioita/saavat nukkua. On sitä huonompiakin rahakohteita kuin omaan hyvinvointiin panostaminen ja samalla vielä työllistää toisen.
Jos ei mies auta vauvanhoidossa väsymykseen vedoten niin saa sitten luvan maksaa hoitajan palkan..? Win-win.